Työnohjaus ei ole sitä, että pomo sanoo mitä tehdään, vaan sillä
tuetaan persoonallista ja ammatillista kasvua sekä ammatti-identiteetin vahvistumista. Työnohjauksessa arvioidaan ja kehitetään ohjattavan työ- ja toimintatapoja koulutetun työnohjaajan opastuksella.
– Pyrin saamaan ihmisen tyhmilläkin kysymyksillä ajattelemaan omaa itseään, ja sitä millainen hän on persoonana ja työntekijänä. Tärkeää on myös tunnistaa oma rooli työyhteisössä. Näitä ominaisuuksia on tarkoitus kehittää ja aika ajoin tarkastella prosessin aikana, kertoo Seinäjoen alueseurakunnan diakoni ja työnohjaaja Seija Saari.
Työnohjaus sopii esimerkiksi työntekijöille, jotka huomaavat väsyvänsä psyykkisesti töissä.
– Työyhteisössä voi myös olla hankauksia, ja niitä voidaan selvittää työnohjauksen avulla.
Yksilönä tai ryhmänä
Kirkon perinteinen pitkä työnohjaus kestää yleensä noin kaksi vuotta. Ohjaus voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista ja tapaamiskertoja on 30–40.
– Lyhyemmät työnohjaukset ovat kasvattaneet suosiotaan. Tarkoitus on tavata mahdollisimman säännöllisesti, jotta työnohjattavilla pysyy prosessi koko ajan päällä, Saari kertoo.
Työnohjauksen menetelminä voidaan käyttää niin keskustelua kuin toiminnallisia tehtäviä. Ryhmässä arkaluontoisiin aiheisiin pääseminen vie usein pidemmän aikaa.
– Kun yksilö tai ryhmä tuo vaikeita asioita puhuttavaksi, niin se on minulle aina iso työvoitto.
Kyynisyys huolestuttavaa
Työnohjaukseen liittyvät keskustelut ovat aina luottamuksellisia.
– Joskus tilanne voi olla tosi hankala. Kun saan ihmisen innostumaan esimerkiksi kuntoutuksesta, jossa kiinnitetään tarkemmin huomiota ravintoon, liikuntaan ja uneen, niin olen todella tyytyväinen, Saari sanoo.
Jos työntekijä tuntee itsensä kyllästyneeksi ja velloo siinä tilassa pitkään, ongelmia on luultavasti edessä.
Olen etuoikeutettu, kun ihminen kertoo minulle vaikeita asioita ja avautuu.
– Siinä helposti kyynistyy, eikä pian näe enää mitään hyvää työyhteisössä, työkavereissa tai asiakkaissa. Se on huolestuttava tila, ja silloin työnohjaus voi auttaa.
Kun työnohjaajan ja -ohjattavan välille syntyy luottamus, niin hyviä asioita alkaa tapahtumaan.
– Olen etuoikeutettu, kun ihminen kertoo minulle vaikeita asioita ja avautuu.
Vastapainon tärkeä merkitys
Ihmisten auttaminen ja tapaaminen on Saarelle tärkeää.
– Se on minulle henki ja elämä. Suvun perintönä minulle on tullut valtava puheliaisuus, Saari naurahtaa.
Saaren mukaan on tärkeää, että työlle löytyy vastapaino.
– Vastapaino auttaa unohtamaan työasiat hetkeksi aikaa. Se voi olla liikuntaa, kulttuuria, musiikkia, teatteria tai luonnossa liikkumista.
Eläkkeelle siirtyminen on monelle iso muutos ja sitä se tulee olemaan myös Saarelle, jolla on viisi lasta ja neljä lastenlasta.
– Työ merkitsee minulle ehkä turhankin paljon. Onneksi minulla on kuitenkin lapsia, lastenlapsia, harrastuksia ja kääpiövillakoira. Minun tärkeä vastapaino on aina ollut iso perhe, joka on saanut minut unohtamaan työasiat, Saari sanoo.
Seijan vinkit parempaan jaksamiseen työssä
- Pidä mikrotaukoja työpäivän aina. Mikrotauoiksi riittää esimerkiksi se, että katselee hetken työhuoneen ikkunasta puita.
- Tee pieni keppijumppa kerran työpäivän aikana.
- Harrasta säännöllisesti liikuntaa tai esimerkiksi luonnossa liikkumista vapaa-ajalla.
- Kuuntele rentoutumismusiikkia YouTubesta tai Spotifystä.
- Syö säännöllisin väliajoin.
- Nuku riittävästi.
Seija Saari
- Työskentelen diakoniatyöntekijänä ja työnohjaajana Seinäjoen seurakunnassa.
- Asun omakotitalossa, jonka runsas puutarha pitää virkeänä.
- Vapaa-aikanani rakastan olla mökillä, kuunnella hiljaisuutta, saunoa, uida ja joskus kestitä ystäviä. Lisäksi olen innostunut ryhmä-liikuntatunneista ja lenkkeilystä.
- Elämässä tärkeää ovat perhe, lapsenlapset, ystävät, mielekäs työ ja ennen kaikkea terveys.
Seijan polku
- 1987 valmistuin diakonia- ja sosiaalityöntekijäksi Pieksämäeltä.
- 1987–97 työskentelin sosiaalityöntekijänä kolmessa eri sairaalassa sekä kasvatus- ja perheneuvolassa.
- 1992–94 suoritin työnohjaajakoulutuksen Tampereen yliopistossa.
- 1997 aloitin Seinäjoen seurakunnan diakoniatyöntekijänä, jossa työskentelen edelleen.
- 2003–2005 kävin sielunhoidon erityiskoulutuksen.
- 2011–2012 osallistuin perhetyön erityiskoulutukseen.
- 2011 aloitin työnohjaajana kirkossa (yksilö- ja ryhmätyönohjaukset ja sielunhoidon erityiskoulutuksen työnohjaajana) ja se työ jatkuu edelleen.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 4/2021.
Jaa artikkeli: