Löysin vanhan partiohuivini. Sanotaan, että kerran partiolainen on aina partiolainen. Voi se olla niinkin, mutta aika lailla partiopolkuni on hautautunut unohduksiin. Huivi kädessä yritin muistaa lisää.
Huivini toinen sivu on musta ja toinen valkoinen. Siihen on solmittu kaunis ystävyydensolmu. Mustavalkoisessa huivissa se näyttää erikoisen hienolta. Solmu on melko helppo oppia ja netistä löydät ohjeet nopeasti, jos haluat kokeilla. Idea on, että kaksi huivin tai nauhan päätä, jotka ovat ensin kaukana toisistaan, kiedotaan yhteen niin, että solmusta tulee kaunis neliö. Jotkut näkevät valmiissa solmussa ristin tai neliapilankin.
En muista kuka solmun huiviini on tehnyt. Osa ei koskaan avannut kerran tehtyä solmua, mutta nuoruuteen muistan kuuluneen senkin, että kyllä niitä avattiin ja joskus joku uusi ihminen halusi tehdä huiviin uuden solmun. Välillä porukassa joku saattoi kysyäkin, että ”kuka muistaa miten ystävyyden solmu tehdään” ja uusia väsättiin heti joka huiviin.
Tarina solmun takana
Legendan mukaan solmun partiolaisille opetti tyttö, jonka äiti oli kuollut, kun tyttö oli aivan pieni. Isä oli muuten kunnollinen yksinhuoltaja, mutta kalastajan ammatti vei isän pitkiksi ajoiksi merille. Tyttö asui pienessä kalastajamökissä ja käytti aikansa käsitöihin, solmuihin ja kutomiseen. Sen tyttö ymmärsi, että oli välillä turvaton, pelokas ja yksinäinen.
Eräänä iltana, kun isä tuli myöhään kotiin, tytöllä oli isälle kysymys. Hän halusi tietää mitä tarkoitti sana ”ystävä”. Isä ei oikein osannut pienelle tytölleen vastata. Hän sanoi, että se on semmoinen kaveri, joka auttaa. Hänellä oli kerran yksi kalakaveri ollut.
Tytön isäkin kuoli pian ja tyttö vietiin kaupunkiin asumaan vanhan sukulaistädin luokse. Täti oli ankara ja ymmärsi aika huonosti pienen tytön surua ja yksinäisyyttä. Niin tyttö tajusi taas kerran olevansa yksin, peloissaan ja turvaton.
Maailma huutaa ja kaipaa nyt yhteyttä ja ystävyyttä.
Sinä voit olla kaikkein tärkein viestinviejä ja lähettiläs jollekin.
Eräänä päivänä tyttö näki puistossa leikkiviä lapsia. Hän ei oikein ymmärtänyt mitä lapset puuhasivat, mutta hauskaa heillä näytti olevan. Silloin tyttö ajatteli, että hän ei koskaan voisi samalla tavalla kenenkään kanssa nauttia ja nauraa. Hän istahti katukiveykselle ja purskahti lohduttomaan itkuun.
Silloin leikkivien lasten porukasta tuli hänen luokseen yksi tyttö. Hän sanoi itkevälle tytölle: ”Taidat olla uusi täällä. Tule mukaan. Me olemme partiolaisia ja sinäkin voit hyvin kuulua meihin.” Tyttö pyyhki kyyneleitään ja lähti mukaan. Seuraavalla viikolla hän toi partiolaisten tapaamiseen sinisestä nauhasta solmitut ystävyyden solmut lahjaksi kaikille uusille ystävilleen. Tyttö nauroi ilosta ja sanoi, että uudet ystävät ovat opettaneet hänelle mitä tarkoittaa sana ystävyys. Hän ei ollut aiemmin sitä ollenkaan ymmärtänyt. Muut lapset halusivat, että taitava tyttö opettaisi heille kaikille uuden solmun.
Ystävyyden merkki
Ystävyys ei ole vain partiolaisten asia. Muillakin ihmisillä, suurilla ja pienillä, on jatkuvasti tarve löytää toinen ihminen, joka tulisi viereen ja pyytäisi johonkin mukaan, kuuntelisi ja rohkaisisi.
Ystävyyden merkki voi olla tänään joku muukin kuin solmu. Sinä voit pyytää: ”Saanko solmia yhteen pienen hetken elämää? Jaetaanko tänään kahvihetki, keksi, ajatus, kävelylenkki, lumityöt tai rukous?” Kaikki me ihmiset olemme lopulta yhtä ja kiinni toisissamme. Meitä on vaan niin paljon, että jokaisen pitäisi löytää ihmisten viidakosta edes yksi, joka haluaa solmia jotakin yhteen. Maailma huutaa ja kaipaa nyt yhteyttä ja ystävyyttä. Sinä voit olla kaikkein tärkein viestinviejä ja lähettiläs jollekin.
Rististä sanotaan, että se muistuttaa siitä, että jokaisella on ainakin yksi ystävä. Se riittää lähes kaikkeen, mutta ihan yksinäistä ei voi auttaa kuin toinen ihminen. Kaunis opetus on siksi sekin, että jos haluat tänään kohdata Vapahtajan, katso lähimmäistä silmiin. Lähimmäisen katseessa Jumala katsoo sinua.
Jaa artikkeli: