Tieteen ja tekniikan suhteen elämä kehittyy huimaa vauhtia, mutta elämänviisaus kehittyy meille omien kokemusten kautta. Jokaisen on omakohtaisesti koettava vaikkapa se, että ylensyönnistä tulee paha olo ja opeteltava itse se mikä on kohtuullista.
Makkaraa aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi. Näin pääsi käymään lapsuudessani yhdellä mökkireissulla. Vieraita kävi paljon ja kaikki toivat tuliaisiksi makkaraa – niinpä sitä syötiin. Aluksi maistui, olihan se pienen lapsen unelmaruokaa. Viikon päivät makkaraa syödessä aamusta iltaan – leivän päällä, keitossa, nuotiolla ja uunissa paistettuna – se ei enää maistunut. Tuon kesän jälkeen meni vuosia ennen kuin söin makkaraa ja pelkkä hajukin sai voimaan pahoin. Kohtuuden raja oli ylittynyt ja liika oli liikaa.
Tieteen ja tekniikan suhteen elämä kehittyy huimaa vauhtia, mutta elämänviisaus kehittyy meille omien kokemusten kautta.
Kohtuuden rajoja olen sittemmin hakenut monien eri asioiden kanssa – melkeimpä kaikkien mahdollisten. Olisin säästynyt monelta harmilta, jos olisin kuunnellut vanhempiani ja ottanut opiksi. Nyt huomaan hieman huvittuneena, että sama kuvio toistuu omien lasteni kohdalla. Elämänkokemuksesta kertyvä viisaus ei välttämättä siirry automaattisesti vanhemmilta lapsille.
Tieteen ja tekniikan suhteen elämä kehittyy huimaa vauhtia, mutta elämänviisaus kehittyy meille omien kokemusten kautta. Jokaisen on omakohtaisesti koettava vaikkapa se, että ylensyönnistä tulee paha olo ja opeteltava itse se mikä on kohtuullista. Hämmästymme usein tavaramäärästä, jonka vanhempamme jättävät jälkeensä, mutta toistamme kuitenkin itse saman. Kohtuuden rajoja ei haeta pelkästään ylilyöntien, vaan myös sen suhteen mitä puuttuu. Joskus puuttuvia asioita voi olla syli, huomio, rakkaus tai rajat.
Paaston yhtenä keskeisenä ajatuksena on tutkia omaa elämää, sen sidonnaisuuksia ja sopusuhtaisuutta – elämässä tapahtuvia yli- ja alilyöntejä.
Yksi ihmiskunnan vanhimpia keinoja kohtuuden rajojen etsinnässä on paasto, joka tunnetaan uskonnosta tai katsomuksesta riippumatta. Kristinuskon paastonajat liittyvät jouluun ja pääsiäiseen. Tänä odottamisen aikana valmistaudutaan juhlaan. Paastonaikaa eletään parhaillaan, kun seurataan Kristuksen kärsimystietä. Sen lisäksi paaston yhtenä keskeisenä ajatuksena on tutkia omaa elämää, sen sidonnaisuuksia ja sopusuhteisuutta – elämässä tapahtuvia yli- ja alilyöntejä.
Kohtuuteen voi liittää sanat tarpeeksi, riittävästi ja sopivasti.
Paljonko on kohtuus? Sitä tuskin voidaan määritellä kovin tarkasti, mutta siihen voidaan liittää sellaiset sanat kuin tarpeeksi, riittävästi ja sopivasti.
Olen kuullut tapauksen, jossa kohtuus määriteltiin mielestäni osuvasti. Mumma oli muuttanut kotoaan palvelutaloon. Perikunta päätti myydä talon ja kysyivät mummalta lupaa. Mumma antoi luvan, mutta ohjeisti: ”Ja hinta sellaiseksi, että siunaus säilyy.”
Tuon ajatuksen voi liittää kaikkeen kohtuuden rajojen etsintään. Se on niin paljon, että ”siunaus säilyy” – ei yli eikä ali.
Siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä.
Toivottaa Antti-pappi
Jaa artikkeli: