Niin kauan kuin kotirintama kestää

Inkerin kirkossa Pietarissa työskentelevä Merja Kramsu on saanut nähdä ekumenian tulevan todeksi.

”Asun keskellä vanhaa Pietaria Muchnoy Pereulokilla eli Jauhokujalla, joka saattaa olla monelle tuttu Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanista. Sen takana on Hernekatu, Gorokhovaya Ulitsa, jonka varrella asui aikoinaan Rasputin – ja jonka varrella on asunut minun isoäitini.

Hän oli ollut kotiapulaisena suomalaisvenäläisessä perheessä, hänen sisarensa apuhoitajana sairaalassa. Karjalaiset sukujuuret omannut mamma palasi Suomeen vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen, sisar perheineen jäi Venäjälle, emmekä tiedä, mitä heille lopulta tapahtui.

Meillä suomalaisilla on Venäjän suhteen paljon historian taakkaa, mutta ajattelen, että pitäisi jaksaa katsoa sen yli ja löytää kaikki se ihana ja yhteinen, jota meillä myös siitä huolimatta on.

Venäjä ei ole helppo maa toimia, ja jos ei osaa kieltä, toimiminen on mahdotonta. Opiskelin koulussa venäjää ja rohkenin sen ansiosta 1998 ottaa vastaan kolmen kuukauden pestin Inkerin kirkon piispan sihteerin sijaisena Pietarissa. Nyt tuo rupeama on kasvanut jo yli kahteen vuosikymmeneen.

”Aina Jumala jonkun merkin itsestään antaa”

Lähetystyö oli minulle jo ihan lapsuuden kutsumus. Ritva Marttala oli pitkään nimikkolähettinä Angolassa ja kiersi 1970-luvulla kouluilla kertomassa tehtävästään. Venäjää en tietenkään tuolloin osannut paikkanani ajatella, ajattelin Ritvan esimerkin innoittamana Afrikkaa.

Valmistuttuani työskentelin ensin opettajana Haapajärvellä ja Kurikassa. Lähetystyöhön lähdin ensimmäisen kerran 1989, olin Sleyn lähettinä Keniassa, opetin englanniksi uskontoa kirkon koulussa. Palasin 1992 Suomeen, pienen kyläkoulun johtajaksi Lapuan Hirvijoelle.

Jotenkin lähetystyö aina täällä kotimaassakin ikään kuin kulki minua läheltä. Kun menin Kurikkaan opettajaksi, naapuriini muutti henkilö, joka oli Namibiassa syntynyt lähetyslapsi. Kun tulin Lapualle, sain kuulla päätyneeni kouluun, jonka opettaja oli jo 1900-luvun alkupuolella haaveillut lähetystyöstä.

Tuntuu, että saan kutsumukseni suhteen todeta samoin, kuin pitkään Venäjällä lähetystyötä tehnyt entinen esimieheni Tapio Karjalainen, jonkun kerran haastettua häntä siitä, että miten siihen Jumalaan nyt oikein voi uskoa? Karjalainen vastasi ilolla ja varmuudella: ”Kuule, aina se Jumala jonkun merkin itsestään antaa!”.

Kaikesta ei tarvitse olla yhtä mieltä istuakseen yhteiseen pöytään

Lähetystyö on tärkeää, koska Raamatussa on hyvin selkeästi ilmoitettu sen olevan Kristuksen kirkon tehtävä. Meidän tehtävämme on viedä viestiä – Kristus ei ole jaettu, Hän on kuollut kaikkien puolesta.

Samalla ajattelen lähetystyön olevan kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan – opimme näkemään, että ihmisten välillä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Sama lähtökohta on myös todellisella ekumeenisella ajattelulla – toisten kunnioittaminen. Kaikesta ei tarvitse olla yhtä mieltä voidakseen istua samaan pöytään.

Huomaan usein miettiväni, voisiko yhteinen näky evankeliumin julistamisesta tässä suuressa maassa auttaa etsimään yhteyttä myös Suomessa, miksei laajemminkin erilaisissa kirkkoliitoissa kuten Luterilaisessa maailmanlitossa? Lähes kaikki Suomen kirkon järjestöt, herätysliikkeet, tekevät työtä Inkerin kirkossa ja pystyvät toimimaan sovussa keskenään. Se on aika iso juttu.

Kristus hoitaa kirkkoaan ja hänen kirkkonsa hoitaa meitä

Usein esiin nostetaan vain suuria sankaritekoja, mutta unohdetaan heidät, jotka puurtavat ahkerasti omalla paikallaan ja kutsumuksensa mukaan – järjestöissä, kirkossa, kristillisissä yhdistyksissä – päivästä ja vuodesta toiseen. On hyvä muistaa, että Jumala toimii myös hiljaisina aikoina: silloinkin kun ulospäin näyttää, että mitään ”suuria” ei tapahdu, ovat nämä ihmiset valmistamassa tietä Kristukselle. Tämä tavallinen työ on sitä, joka kantaa seurakuntaa ja kirkkoa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vahvistuu ajatukseni esirukouksen ja lähettäjien merkityksellisyydestä lähetystyölle. Aikoinaan kanssani Keniassa työskennellyt Brita Jern, nykyinen Ruotsinkielisen evankeliumiyhdistyksen lähetysjohtaja, julkaisi vastikään väitöskirjansa otsikolla ”Niin kauan kuin kotirintama kestää”.

Jern kirjoittaa siitä, että niin kauan kuin täällä rukoillaan ja kokoonnutaan, niin kauan ihmiset jaksavat olla lähetyskentillä ja työ menee eteenpäin. Se on ihan totta. Lähetystyön, kansainvälisen diakonian tai ystävyysseurakuntatyön tilaisuudet eivät ole pelkästään informaatiotilaisuuksia, ne ovat ennen kaikkea hengellisiä tilaisuuksia – me virkistäydymme yhteisestä uskosta, rukouksesta ja virrestä. Kristus hoitaa kirkkoaan ja hänen kirkkonsa hoitaa meitä.”

Merja Kramsu

• TYÖSKENTELEN kansainvälisten asioiden sihteerinä Inkerin kirkon keskuskansliassa Pietarissa. Olen Evankelinen lähetys-yhdistys ELY ry:n nimikkolähetti.
• INKERIN KIRKKO on maantieteellisesti maailman laajin luterilainen kirkko.
• TYÖTÄNI TUKEVAT nimikkoseurakuntani Seinäjoki, Alajärvi, Ilmajoki, Jämijärvi, Laihia, Lapua, Rautavaara, Sulkava ja Taipale (Lemi, Savitaipale, Taipalsaari).
• VOIT TUTUSTUA työhöni muun muassa säännöllisesti julkaisemieni ystäväkirjeiden kautta osoitteessa: evankeliset.net/venaja

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Inkerin kirkon ystävyysseurakuntatyö

• Inkerin kirkon alueella sijaitseva Hietamäen seurakunta on Seinäjoen seurakunnan ystävyysseurakunta. Ystävyysseurakuntatyössä mukana olevat vapaaehtoiset kokoontuvat Inkeri-iltaan kerran kuukaudessa. Kaikki vapaaehtoistyöstä ja ystävyysseurakuntatoiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan, Inkeri-työ järjestää muun muassa erilaisia varainhankintatempauksia sekä tekee tutustumis- ja auttamismatkoja ystävyysseurakuntaan.
• Lue lisää seinajoenseurakunta.fi/osallistu/lahetystyo

Minun polkuni

• 1961 Syntyy Rovaniemellä
• 1982–85 Finnair-konserniin kuuluvassa matkatoimistossa freelancerina eri puolilla Neuvostoliittoa matkanjohtajana ja matkatoimiston edustajana
• 1984 Valmistuu Lapin korkeakoulusta (nyk. yliopisto) kasvatustieteen maisteriksi ja luokanopettajaksi, erikoistumisaineina yleinen teologia ja englannin kieli
• 1985–87 Opettajana Haapajärvellä ja Kurikassa
• 1988 SLEYn lähetyskurssi Helsingin Evankelisessa Opistossa (HEO)
• 1989–92 SLEYn lähettinä Keniassa, opettaa englanniksi uskontoa kirkon koulussa
• 1992–98 Koulun johtajana Lapuan Hirvijoella
• 1998–2019 Työ Venäjällä alkaa. Piispan ja kansainvälisten asioiden sihteerinä Inkerin kirkon keskuskansliassa Pietarissa Suomen Lähetysseuran lähettämänä
• 2020 Evankelisen lähetysyhdistyksen lähettämänä kansainvälisten asioiden sihteerinä Inkerin kirkon keskuskansliassa Pietarissa, lisäksi piispan sihteerin tehtäviä ulkoasioihin liittyen

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 6/2021.

Jaa artikkeli: