Enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa. Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra.”
(Luuk 2: 10-11, UT2020 käännös)

Mikä sinua ahdistaa tai pelottaa? Monille kulunut vuosi 2020 on ollut pelkojen vuosi. Koronapandemia, sen tuomat rajoitteet, sosiaalinen eristys, turvavälit, taloudellinen ja työelämän epävarmuus, yksinäisyys, ahdistus, sairaus, jopa kuolema, on tuonut elämäämme monia huolia ja pelkoja. Nämä pelot ovat olleet myös hyödyllisiä, jopa tarpeellisia. Ne ovat saaneet meidät toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti.

Vuosi 2020 ei kuitenkaan tuonut mitään ainutlaatuisen uutta. Tauteja ja viruksia on aina ollut, samoin ahdistuksia ja pelkoja. Elämä on aina ollut haurasta, haavoittuvaa, arvaamatonta – myös vaarallista. Nykyteknologian ja lääketieteen kehitys ovat vain sokaisseet meidät todelliselle tilanteellemme, sille tosiasialle, että jokin lepakko (tai muu villieläin) Wuhanissa voi hetkessä lamauttaa koko maailman talouden ja lentoliikenteen. Koronavirukseen liittyen tietty terve pelko on ollut kohdallaan.

Jouluevankeliumissa enkeli ilmestyy julistaen, ”Älkää pelkätkö.” Miksi ei tarvitse pelätä? Koska ”minä ilmoitan teille suuren ilouutisen.” Evankeliumin olemus onkin juuri lupaus suurimmasta mahdollisesta ilouutisesta, sen saapumisesta ja varmasta täyttymyksestä. Jeesus kuvaili opetuslapsilleen hänen tahtoaan heitä ja kaikkia hänen seuraajiansa kohtaan: ”— jotta iloni täyttäisi teidät ja jotta teidän ilonne olisi täydellinen (Joh. 15:11).” Mistä tuo ilouutinen löytyy? ”Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra.” Tuo ilouutinen, evankeliumi, joka on kaikkia pelkoja vahvempi, jonka voima karkottaa suurimmankin pelon, ei ole menetelmä tai mielentila, kikka tai tekniikka. Se on persoona, henkilö, tosi Jumala ja tosi ihminen, Jeesus Kristus.

Lähetystyössä, ja Jumalan lähetyksessä ylipäätään, on kyse juuri Jeesuksen ilon voiman julistamisesta ja viemisestä sinne, missä on pelkoja.
Eli kaikkialle.

Raamatun mukaan evankeliumin ilon vastakohta ei ole suru, vaan ”maallinen” pelko, vääränlainen pelko ja ahdistus. Evankeliumi ei poista surua, vaan väärät pelot. Ei Jeesus eikä Uusi Testamentti ikinä kehota, ”älä sure!” Olihan Jeesus surujen mies, joka itki ja suri sekä Jerusalemin paatumusta (Luuk. 19:41) että ystävänsä Lasaruksen kuolemaa (Joh. 11:35). Sen sijaan Raamattu on täynnä enkelien, profeettojen ja Jeesuksen omia kehotuksia, ”Älä pelkää!” Tai pikemminkin, ”Sinun ei tarvitse pelätä.”

Evankeliumin lupaama ilo on ainutlaatuinen, se ei löydy mistään muualta. Siksi lähetystyö vie sitä pelkojen ja ahdistusten valtaamien ihmisten luo, olivat he täällä Suomessa naapureitamme (seurakunnan lähetys) tai kiinalaisia, jotka pelkäävät pahoja henkiä henkien kuukautena elokuussa (kansainvälinen lähetys).

Nykylähetyksessä on tapana sanoa, että evankeliumi kuuluu ”marginaaleissa oleville,” jolla tarkoitetaan sosiaalisesti ja taloudellisesti syrjittyjä ja sorrettuja. Joulun ilosanoma on kuitenkin paljon radikaalimpi ja vahvempi kuin tuollainen näkemys! Jokainen ihminen elää marginaalissa, koska syntisenä hän elää pelkojen ja ahdistusten, häpeän ja syyllisyyden varjossa. Matteuksen evankeliumi kuvaa osuvasti, ei pelkästään sen hetkistä tilannetta, vaan maailman arkipäivää: ”Pimeydessä kyhjöttävä kansa näki suuren valon. Kuoleman varjon maassa asuville valkeni päivä” (4:16). Juuri tuonne, kaukaisimpaan marginaaliin, Jumalan poika haluaa tulla pelastajana.

Heprealaiskirje kuvaa joulun päämäärän näin: ”[Kristus] vapautti ne, jotka olivat pelänneet kuolemaa — koko ikänsä” (2:15). Miten Jeesus vapautti meidät kuoleman ja muiden pelkojen vallasta? Alentamalla itsensä syvimpään häpeään, kaukaisimpaan marginaaliin, ristin kuolemaan: ”Jeesuskin oli samaan tapaan ruumiillinen voidakseen kuolemallaan riistää vallan kuoleman valtiaalta” (Hepr. 2:14). Näin Pelastajamme (Luuk. 2:11), lähetyksen herra, pelastaa meidät kaikilta peloiltamme, suurilta ja pienilta, todellisilta ja kuviteltuilta, jotta turvautuisimme hänen huolenpitoonsa ja hyvään tahtoonsa kaikissa tilanteissa.

Siinä vasta on ilouutinen, johon kannattaa tarttua, jota kannattaa viedä eteenpäin lähelle ja kauas!

Seuraavat Kirkkomme Lähetyksen pyhäpäiviin liittyvät kirjoitukset julkaistaan seuraavasti:

• Tapaninpäivän pohdinta 22.12.
• 2. joulunjälkeisen sunnuntain (3.1.) pohdinta 28.12.
• Loppiaisen pohdinta 29.12.

Artikkeli Sinun ei tarvitse pelätä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.