Koko suku oli koolla Tolmusten kotona juhlimassa ripille pääsyttä Arjaa, mutta äidin silmän välttäessä, Arja karkasi omista rippijuhlistaan Kallioniemen juhannustansseihin.

-Juhlien takia en olisi saanut mennä, kun oli sukulaisetkin paikalla, mutta oli pakko päästä. Kallioniemessä oli joka viikonloppu tanssit, ja siellä oli isoja nimiä esiintymässä, kuten Hurriganes ja Danny Show, Arja Ruokonen (o.s. Tolmunen) muistelee.

Elimäen seurakunnan talvirippikoulun käynyt Marjut Rokka (o.s. Nahkuri) muistelee myös omaa karkureissuaan.

-Talviriparia käytiin viikonloppuisin eri paikoissa, ja jatkoriparilla käytiin karhunkierroksella Rukalla. Yksi viikonloppuriparin paikoista oli Perheniemen opisto. Lähdimme siellä porukalla luvatta seikkailemaan, ja oma matka päättyi jo melkein heti liukastumiseen. Sain jalan pakettiin ja vielä kainalosauvatkin, Rokka naurahtaa.

Ruokonen ja Päivi Näkki (o.s. Orava) muistelevat, että rippikoulussa käytiin parin viikon ajan.

-Pelasimme lentopalloa, olimme paljon ulkona, luimme ja rukoilimme. Kävimme myös tutustumassa Sippolan koulukotiin, jossa rippipappimme Osmo Puhakka oli ollut töissä. Jatkoriparin kävimme Kuusamossa, kaksikko muistelee.

50 vuotta sitten Osmo Puhakka oli uusi, nuori pappi Korialla. Hän uudisti vakavamielistä rippikoulua rennompaan suuntaan, kohteli kaikkia samanarvoisesti ja osasi innostaa mukaan seurakunnan toimintaan.

Ennen rippikoulua käytiin seurakunnan tyttökerhossa, jonka vetäjänä Ruokonen muistelee olleensa 19-vuotiaana. Kerho oli mukava kokemus, jossa askarreltiin ja laulettiin. Loppurukouskin muistuu vielä mieleen, vaikka siitä on vierähtänyt jo useampi vuosikymmen:

”Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.”

Satu Rantanen (o.s. Sihvola) pääsi juhannuksena ripille Elimäen kirkossa yhdessä 58 muun rippikoululaisen kanssa. Hänen rippipappinsa oli Elimäen seurakunnan kirkkoherra Jalmari Ukkonen, joka oli vanhan koulukunnan pappi. Hän ei turhia vitsaillut ja opetti, että tanssi ja kortinpeluu ovat syntiä.

-Rippikoulun alussa meiltä kysyttiin, olisiko ollut leiririppikoulusta kiinnostuneita. Kun melkein kaikki viittasivat, ilmoitettiin, ettei sellaista ole. Tosin seuraavana vuonna oli, koska pikkusiskoni kävi silloin muutaman päivän mittaisen leiririppikoulun, Rantanen muistelee.

Naiset laskeskelevat, että vuonna 1975 Elimäen seurakunnassa pääsi ripille reilut 120 nuorta.

-Ikäluokat olivat suuria, ja siihen aikaan lähes kaikki kävivät rippikoulun. Se oli osa yleissivistystä, Näkki toteaa.

Nyt ystävykset toivovat, että kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen kesän 1975 rippikoululaiset löytäisivät tiensä takaisin Elimäelle yhteiseen kokoontumiseen 15. kesäkuuta.

-On aika paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu enää kirkkoon, mutta hekin voivat tulla paikalle avoimin mielin. Siellä on uusia ja vanhoja kavereita, ties millainen ystävä sieltä löytyykään, Ruokonen sanoo.

Kuvat:
Ylhäällä Korian rippikoulu.
Keskellä talvirippikoulu.
Alhaalla Elimäen rippikoulu.

Artikkeli Muistoja rippikoulusta vuosien jälkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Onhan se kiva, kun täällä on eri lelut ja eri miljöö kuin kotona. Perhekerhossa tulee koko perheelle vaihtelua arkeen, ja täällä pääsee juttelemaan muille aikuisille leikin lomassa, Kalethin vanhemmat Soila Kouvonen-Olkku ja Tapani Olkku kertovat.

Seurakunnan kerhot ja muskarit rytmittävät perheen arkea. Sarkolan seurakuntakodilla, Käpylän kirkossa ja Koivistontalolla järjestettäviin kerhoihin ja muskareihin on helppo lähteä pyörällä tai kävellen, koska välimatkat ovat lyhyitä.

– Olen saanut kristillisen kasvatuksen. Nyt emme ole olleet niin uskonnollisia, joten pidän siitä, että seurakunnan kerhoissa uskonnollisuus tulee leikin ja laulun kautta kivasti esille. Jumalan kämmenellä on yksi Kalethin lempi-iltalauluista, Soila kertoo.

Kaleth tuli Kolumbiasta Suomeen vuosi sitten. Seurakunnan kerhoista on löytynyt kavereita, ja muiden lasten kanssa touhuaminen on ollut hyvää valmentautumista lähestyvää päiväkotiarkea varten. Kesän alussa Kaleth menee Koivistontalon lasten kesäkerhoon.

– Kävimme keväällä myös seurakunnan isä-lapsi-kerhossa ja avaruusillassa. Kiva, kun tarjontaa on paljon. Olemme olleet aika aktiivisia osallistumaan näihin, Tapani sanoo.

Kaikkien Kouvolan seurakuntien lasten kesätoimintaan voi tutustua osoitteessa: kouvolanseurakunnat.fi/lastenkesatoimintaa.

Artikkeli Seurakunnan kerhoista löytyy uusia kavereita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tarjottavat saa ostaa itse kaupasta tai leipoa. Itse tykkään leipoa kahvilavuorollani, koska asun kahdestaan koirani kanssa, joten kotona ei tule muuten leivottua, kun ei ole syöjiä. Saatan tehdä vaikkapa suolaisen piirakan tai kahvikakun, Jaalan kesäkahvilassa jo neljättä kesää vapaaehtoisena oleva Jaana Kaivola kertoo.

Keskiviikkoisin avoinna olevassa kirkon kesäkahvilassa on aina myynnissä myös arpoja. Voittoarvan osuessa kohdalle voiton saa itse valita tarjolla olevista vaihtoehdoista.

– Päädyin kahvilaan vapaaehtoiseksi, koska ystäväni ilmoittautui mukaan ensin. Ajattelin, että minäkin haluan, Kaivola kertoo.

Hän osallistuu vapaaehtoisena myös kirkonmenoihin ja muuhun seurakunnan toimintaan. Viime vuonna hän oli juontamassa Kauneimpia Joululauluja. Seuraavaksi hän ottaa aktiivisemmin vastuuta jaalalaisten Meilän jutusta. Kaivola on mukana myös Jaalan lähetyksen vastuuryhmässä ja Kuusankosken seurakunnan diakoniavastuuryhmässä.

Jaalan kirkko on Koivulalle tärkeä paikka. Siellä hänet on kastettu, vaikka hän on syntynyt Kouvolassa. Sukujuuret ovat kuitenkin vahvasti Jaalassa, jossa hän lapsuudessaan käveli isoäitinsä kanssa kirkkomaalla katsomassa sukuhautoja ja kuuntelemassa linnunlaulua.

Kouvolasta Kaivola lähti Joensuuhun opiskelemaan, jonka jälkeen hän vietti liki 40 vuotta pääkaupunkiseudulla. Muutamia vuosia sitten hän asettui asumaan Jaalaan Iso-Ruhmasjärven rannalle taloon, jonka hänen isoisänsä on rakentanut 50-luvulla.

– Muutto tänne sujui äärimmäisen kivuttomasti. Saan vieläkin välillä euforisia kohtauksia, kun tajuan, että todella asun täällä, Kaivola kertoo.

Kesäkahvilat ja kirppikset

Kesäkirppis Valkealan seurakuntakeskuksen pihalla ke 4.6. klo 12-15. Lähetyspuoti ja sisäkirppis avoinna. Kahvi alasalissa 3€.

Torikahvio Myllykosken torilla ma 2.6.-4.8. klo 13-14. Hartaus klo 12.55.

Kesäkahvila ja myymälä Elimäen kirkolla 1.-18.7. ma-pe klo 11.30-14.30.

Kesäkahvila Jaalan kirkon seurakuntasalissa ke 4.6.-3.8. klo 12.15.

Kesäkirppis ja -kahvila Kouvolan Keskuskirkolla ke 4.6.-6.8. klo 10.30-15.

Kesäkahvila Kuusankosken seurakuntatalon parkkipaikalla to 5.6.-28.8., Valtakatu 43. Sateella sisällä. Hartaus klo 11.30.

Tapulikahvit Valkealan kirkolla sunnuntaisin messun jälkeen.

Kesäkirkot avoinna

Elimäen kirkko 1.-18.7. ma-pe klo 11.30-14.30. Hartaus klo 12. Kahvio, myymälä.

Jaalan kirkko 29.8. asti ma-to klo 9-15 ja pe 9-13. Kahvila ke 4.6.-30.7. klo 12-15.

Kouvolan Keskuskirkko 4.6.-8.8. ma-pe klo 10-15. Ke 4.6.-6.8. klo 10.30-15 kesäkirppis ja -kahvila.

Valkealan kirkko 28.8. asti ma-to klo 11-15. Taidenäyttely sivusalissa.

Artikkeli Jaalan tiekirkossa on kesäkahvila julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Juho Kurki teki maanviljelystyönsä tietoisena siitä, että hän on Luojan asialla. Ajattelisin, että se on kokonaisvaltaista hengellisyyttä, että arjen työssäkin on Jumalan läsnäolo”, Sipponen kertoo.

Kurki joutui kohtaamaan paljon surua elämänsä aikana. Hän jäi leskeksi kaksi kertaa, ja menetti sodassa kaksi poikaansa kolmannen jäädessä henkiin, mutta loukkaantuneena.

”Lohtua ja apua hänen elämänsä vaikeisiin hetkiin toi kristillinen usko. Yhteisöllisyys oli tärkeää ja se, että taakkaa kannettiin yhdessä.”

YHTEISÖLLISYYS on yksi karjalaisuuden tunnusomaisista piirteistä. Myös musiikki, elämänmyönteisyys ja sosiaalisuus kuuluvat karjalaisuuteen. Sipponen tunnistaa piirteitä myös itsessään.

”Ihmisten tarinat ja elämänkohtalot kiinnostavat. Haluan pitää yhteyttä ystäviini ja sukulaisiini, ja he ovat tärkeitä. On helppo saada kontakti ihmisiin. Isäni oli kotoisin Karjalan kannakselta, Kirvun pitäjän Sairalan kylästä, ja hän oli samaa lajia.”

Luonteenpiirteiden lisäksi Päivi sai isältään myös perinteisen karjalaisen sukunimen, Puusniekka.

”Se tarkoittaa miestä, joka avioituu leskiemännän kanssa ja pääsee helpolla. Puusniekalla on laiskan maine.”

Tässä tapauksessa nimi ei ole enne, sillä pitkän työuran jälkeen Sipponen viettää nyt aktiivisia eläkepäiviä. Hän toimi 28 vuotta Perheniemen evankelisen opiston rehtorina ja sen jälkeen Elimäen seurakunnan kappalaisena vuosina 2002-2011, jonka jälkeen hänet valittiin seurakunnan kirkkoherraksi.

”Olen nyt kymmenettä vuotta eläkkeellä, ja myös nämä vuodet ovat tuoneet paljon sisältöä elämääni. Kuulun mm. Karjalan Liiton hengelliseen toimikuntaan ja olen Elimäen Karjalaseuran puheenjohtaja.”

ERILAISET karjalaisyhteisöt tekivät säännöllisesti matkoja Karjalaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luvulla.

”Ensimmäisenä vuonna mietimme linja-autossa, että pääsemmekö todella Kirvuun saakka, ja jo seuraavana vuonna siellä järjestettiin Kirvu-juhlat. Kokoonnuimme vuodesta toiseen Kirvun kirkon raunioille viettämään ehtoollisjumalanpalvelusta, jossa käytettiin Kirvun kirkon alkuperäisiä ehtoollisastioita, joita nykyään säilytetään Orimattilan seurakunnassa.”

Matkat olivat monelle tärkeitä, mutta Venäjän hyökkäyssodan myötä niille tuli loppu. Rakkaita maisemia kaivatessaan Sipposen ei tarvitse kaivaa valokuva-albumia esille, sillä kauniit järvimaisemat on ikuistettu myös olohuoneen tauluihin. Muistot ja karjalaisuus ovat aina läsnä.

”Karjalaisuudella ja karjalaisella hengellisyydellä on tärkeä merkitys minulle. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sitä arvostaa. Pidän tärkeänä karjalaista arvomaailmaa, jossa arvostetaan perhettä, kotia, isänmaata ja kristillistä uskoa.”

Hengelliset päivät Kuusankoskella ja Kouvolassa

Karjalan Liiton hengelliset päivät järjestetään 15.-16.3. Kuusankoskella ja Kouvolassa. Hengellisiä päiviä on vietetty vuodesta 1959 saakka, ja nykyisin samassa yhteydessä pidetään talvisodan päättymisen muistotilaisuus.

Tilaisuuksien järjestäjinä ovat Karjalan Liitto ja sen hengellinen toimikunta, Karjalan Liiton Kymenlaakson piiri ja paikalliset karjalaisyhteisöt sekä Kuusankosken seurakunta ja Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia.

Lauantai 15.3.
Klo 14 Piirakkakahvit, Kuusankosken seurakuntakeskus, Maunukselantie 3.
Klo 14.30 Miniseminaari ”Karjalainen usko”, Kuusankosken seurakuntakeskus.
Klo 17 Ehtoopalvelus, Pyhän Ristin ylentämisen kirkko, Kirkonmäenkatu 2.
Klo 18 Iltahartaus, Kuusankosken kirkko, Valtakatu 24.
Klo 19 Ohjelmallinen iltatee ”Muistoja ja kokemuksia karjalaisesta uskosta”,
Kuusankosken seurakuntakeskus.

Sunnuntai 16.3.
Klo 10 Luterilainen Karjalaisen kansan messu, Kuusankosken kirkko.
Klo 10 Ortodoksinen liturgia, Pyhän Ristin ylentämisen kirkko.
Klo 11.30 Kirkkokahvit, Kuusankosken seurakuntakeskus.
Klo 13 ”Talvisodan päättymisestä 85 vuotta” muistotilaisuus,
Kuusankosken seurakuntakeskus

Artikkeli Arjen työssäkin Jumala on läsnä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Läsnäolon hetkiä Ahola on kokenut miesten raamattupiirissä, joka kokoontuu pari kertaa kuukaudessa Kouvolan seurakuntakeskuksessa. Jokaisella tapaamiskerralla vaihdetaan kuulumiset, rukoillaan ja keskustellaan päivän aiheesta.
– Raamattupiirillä on ollut rohkaiseva vaikutus. Arjessa ei välttämättä kohtaa uskovia miehiä säännöllisesti. Kuulumisista ja uskosta puhuminen antaa rohkeutta toimia omassa arjessa. Myös verkostoituminen on hyvä asia, kun on tullut uudelle paikkakunnalle.

Ahola on kotoisin Tampereelta, mutta vuosi sitten työt Vekaranjärvellä toivat hänet puolisonsa kanssa Kouvolaan. Seurakunnan pariin hakeutuminen tuntui luontevalta tavalta tutustua uuteen paikkakuntaan.
– Seurakuntatoiminta on aina ollut osa elämääni ja sieltä on löytynyt kavereita. Myös raamattupiiristä on löytynyt ystäviä ja tukea. Tuen osoituksena minulle on esimerkiksi tarjottu peräkärryä lainaksi. Vaikka se ei ole henkisen tuen asia, se on kuitenkin osoittanut luottamusta ja tukea ja avannut yhteyden kahden ihmisen välille.

Ahola rohkaisee muitakin hakemaan yhteyttä, tukea ja läsnäoloa.
– Jos seurakunta on edes osittain tuttu riparin tai sukulaisten kautta, ota itseäsi niskasta kiinni ja tule johonkin tilaisuuteen ja esittele itsesi. Se avaa keskustelun. Jos seurakunta on tutumpi, mene ulkopuolelle ja esittele itsesi siellä.

Artikkeli Yhteys löytyy läsnäolosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Oppilaitospappina pyörin kahvin kanssa kampuksilla, mutta jos haluat sopia aikaa, niin jutun lopusta löydät yhteystiedot. Toimii niinkin, että laitat Instassa DM, ja sovitaan chattiajat.

Toivon, että puhut siitä aiheesta, mikä on sulle tärkeää. Ei siitä, mistä ajattelet, että minun kanssani pitäisi ehkä puhua. Jos taloudelliset asiat painaa, niin etsitään ratkaisuja. Jos tuntuu, ettei sulla ole kaikki hyvin, niin jutellaan. Jos on tapahtunut jotain, niin voit puhua sen pelkäämättä auki (vaikka se olisi hankalaa). Tai olisiko sinusta kivempi puhua vertaisryhmässä, missä olisi suunnilleen samanikäisiä? Laita toivetta.

Kouvola on yllättänyt minut – ja ehkä se yllättää sinutkin? Kouvolasta löytyy paljon harrastuksia ja mahdollisuuksia tehdä uusia asioita. Lisäksi, jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, niin Kouvolassa voit tulla mukaan sekä nuorten toimintaan että nuorten aikuisten toimintaan. Sinun ei tarvitse määrittää itseäsi mihinkään vakaumukseen, mutta meillä on tilaa pohtia elämää ehkä syvemmältäkin kantilta.

Ota yhteyttä oppilaitospappiin:

Marja Juntunen (Eduko, XAMK, LUT)
marja.juntunen(at)evl.fi
040 648 3860
Instagram: @Oppilaitospappi_Marja
TikTok: @Oppilaitospappi_Marja

Seuraa somessa:
Nuoret aikuiset (18–39-vuotiaat): @Betoniankkuri

Marjan vinkit: Ole rohkea ja etsi!

Etsi uusia paikkoja: Kulje metsässä, poluilla ja tsekkaa yksityiskohtia, tuoksuja. Miltä asiat tuntuu käsissä? Ota kengät hetkeksi pois jalasta, kun maassa on syksyn lehtiä ja nurmikossa on aamukasteen jäljiltä kuuraa. Hengittele luomakunnan keskellä. Mikä on Pyhää ja hyvää just sun elämässä?

Etsi uusia juttuja: Tsekkaa ilmoitustauluja ja googlaa ”nuoret kouvola” ja ”ilmainen harrastus kouvola” Käy vaikka yksittäinen kurssi tai ilta. Tai jos löytyy hyvää porukkaa, niin ”jatkoon”?

Etsi uusia ihmisiä: Kaupungissa on useita paikkoja, joissa tavata uusia ihmisiä, jotka voi olla yllättävän fine – ja nämä kaksi edellä olevaa etsimisjuttua voi täydentyä sitten ihan itsekseen?

Tulos: Siellä voi olla yllättävän kivaa, voi olla ihan ihme juttu tai ”nähty on”. Ole rohkea ja etsi, mikä tuntuu sun omalta jutulta.

Artikkeli Opiskelijoiden syksy julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Torstai-iltaisin Koivistontalon ovet avataan nuorille aikuisille Kouvolan Marjoniemessä. Illan aikana pelataan lautapelejä, syödään pitsaa, keskustellaan päivän aiheesta tai käydään vaikka pulkkamäessä. Jokaiselle illalle on ohjelmaa, jonka suunnittelussa kävijät ovat saaneet olla mukana.

Nuorten aikuisten illoissa käy alle 40-vuotiaita aikuisia kaikkialta Kouvolasta, myös muiden Kouvolan seurakuntayhtymän alueen seurakunnista. Lahdesta Kouvolaan hiljattain muuttanut vastavalmistunut nuoriso-ohjaaja Armida Hälikkä (20) hakeutui Koivistontalolle seurakunnasta tutun yhteisöllisyyden perässä.

– Olen käynyt lapsena Puhjonrannassa perheleireillä ja ala-asteella seurakunnan ip-kerhossa. Kävin 8-vuotiaana Käpylän kirkossa jumalanpalvelusryhmän vapaaehtoisena leipomassa, sytyttämässä kynttilöitä ja jakamassa virsikirjoja, Armida kertoo.

Rippikoulun jälkeen hän kävi isoskoulutuksen, ja tulevana kesänä hän on jo kuudetta kertaa Kouvolan seurakunnan rippileirillä isosena. Tuttu porukka ja kiva meininki houkuttelevat mukaan vuodesta toiseen.

– Ja tietenkin Katja Savolainen, Armida huudahtaa.

Kouvolan seurakunnan lastenohjaaja Katja Savolainen on Armidalle tuttu jo niiltä ajoilta, kun Armida kävi seurakunnan kerhoissa, joissa Katja oli ohjaajana.

– Olen monta kertaa sanonut, että nyt tämä on viimeinen kesäni isosena rippileirillä, mutta Katja vetää minut aina takaisin, Armida naurahtaa.

ENNEN kesän rippileirejä on aikaa kurkistaa nuorten aikuisten iltojen kevään ohjelmaan. Luvassa on ainakin saunailta, puutyöpaja Käpylän kirkon puutyöpajassa, retki Repovedelle, persoonallisuustyyppeihin tutustumista ja kokkisota – kuinkas muutenkaan kuin Raamatun reseptejä käyttäen. Aiheissa perehdytään muun muassa erilaisten kirkkojen yhtäläisyyksiin ja eroihin sekä pohditaan tieteen ja uskon kautta Jumalan toimintaa maailmassa.

– ”Kristinusko, alkoholi ja suomalaisuus” kuulostaa myös mielenkiintoiselta aiheelta. Alkoholi on vahvasti läsnä suomalaisessa kulttuurissa, joten tämä on varmasti silmiä avaava ilta, Armida pohtii.

Nuorten illoissa pari vuotta käynyt Aaro Immonen (33) odottaa eniten Ihmemessuja, joiden toteutuksessa näkyy nuorten aikuisten kädenjälki. Messuja on kevään aikana vielä kolmena sunnuntaina Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa.

KOUVOLAN Sanomien toimittajana työskentelevä Aaro muutti Kouvolaan töiden perässä 3,5 vuotta sitten. Hän ei tuntenut ketään Kouvolasta, mutta hakeutui seurakunnan tapahtumiin. Asuttuaan vuoden Kouvolassa hän kuuli ensimmäisen kerran nuorten aikuisten illasta ollessaan Käpylän kirkossa lautapeli-illassa. Nykyään Aaro käy aktiivisesti Koivistontalolla ja on tyytyväinen sitä kautta saamiinsa kontakteihin.

– Työpaikka on yksi yhteisö, ja seurakunta tarjoaa erilaisen yhteisön, jossa on uskovia ystäviä. Itselle on ollut tärkeää, että tätä kautta on löytänyt ihmisiä, joiden kanssa muutenkin viettää aikaa. Se tuo merkityksellisyyttä elämään, Aaro kertoo.

Armida on käynyt kaupungin ja seurakuntien kerhoissa ja nuorten illoissa. Joissakin paikoissa ihmisten keskellä on ollut turvaton olo, jos ei ole tullut hyväksytyksi omana itsenään. Esimerkiksi vapaaehtoistyötä seurakunnassa ikätoverit eivät ymmärtäneet.

– Monelle nuorelle seurakunnan matalan kynnyksen illat ovat tärkeitä, koska ne ovat turvallisia tiloja olla oma itsensä. Ei ole luontevaa tuoda kristinuskoa esille kaikissa ympyröissä, Armida pohtii.

AARO ja Armida kannustavat uteliaita tulemaan rohkeasti tutustumaan nuorten aikuisten iltoihin.  

– Joskus ilta voi mennä pitkäksikin, kun keskustelu lähtee kunnolla käyntiin. Siellä jaetaan iloja ja suruja elämästä, Aaro kertoo.

Jokainen tarvitsee tilaisuuksia tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Aaro tunnistaa itsessään universaalin kokemuksen, jonka some helposti aiheuttaa.

– Ihminen voi olla yhteydessä puhelimen kautta kaikkialle maailmaan ja tuntea silti yksinäisyyttä. Se on paradoksaalista. Somessa tulee helposti olo, että muilla on hirveästi menoja ja kavereita. Sitten kun on itsellä yksinäinen hetki sohvan nurkassa, voi tulla olo, että vain muilla on sellaista elämää, vaikkei se ole totta, Aaro pohtii.

Hän suosittelee lääkkeeksi ruutuajan rajoittamista ja ihmisten kohtaamista kasvokkain – vaikka nuorten aikuisten illassa.

Nuorten aikuisten ilta

• Torstaisin klo 18.20-22 Koivistontalolla, Marjoniementie 5, Kouvola.
• Klo 18.30 kahvia ja teetä
• Klo 19 ohjelmaa
• Klo 20 vapaata hengailua
• klo 21.15 iltahartaus

Lisätietoa: kouvolanseurakunnat.fi/nuoretaikuiset

Instagram: @betoniankkuri

Artikkeli Uusia ystäviä seurakunnasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Rippileirin ohjaajan soittotaito teki minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin ostaa rippilahjarahoilla ensimmäisen kitarani. Muut ostivat mopon tai pelitietokoneen. Monet sanoivat, että älä käytä kaikkia rahojasi kitaraan, mutta päätäni ei saatu käännettyä, Virtanen kertoo.

Hän vietti paljon aikaa kitaransa kanssa ja opetteli soittamaan biisien päälle korvakuulolta. Ensimmäinen bändi löytyi Kuusankosken seurakunnan isostoiminnan kautta.

– MUISTAN, kuinka koulupäivän jälkeen makasin olohuoneen lattialla, enkä olisi jaksanut lähteä ensimmäiseen isoskoulutukseen. Isä sanoi, että kannattaa käydä katsomassa, ikinä ei voi tietää, mitä hauskaa siitä saattaa seurata. Pakottauduin lähtemään, ja nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin on hassua ajatella, että seurakunnan kautta olen oikeastaan saanut kaiken sisällön elämääni. Kaikki kiitos kuuluu yläkertaan.

ISOSVUOSIEN aikana Virtanen tutustui seurakunnan nuorten housebändin jäseniin ja liittyi mukaan itsekin. Bändi jäi opiskelujen ja varusmiespalveluksen myötä pois, mutta seurakunta pysyi Virtasen elämässä mukana isostoiminnan ja vapaaehtoistyön kautta. Korona-aikoina Virtanen oli mukana kuvaamassa seurakunnan tapahtumia, ja Kuusankosken kanttori Risto Eskola pyysi Virtasta mukaan seurakunnan musiikkiprojekteihin. Viime vuonna Virtasella oli noin 20 seurakunnan keikkaa sekä Miika Johannes -bändin keikat, joihin kuului mm. esiintyminen Maata näkyvissä -festareiden päälavalla.

– ISOLLA lavalla esiintyminen on yksi elämäni suurimmista unelmista, ja se toteutui. Se, että lähdin silloin isoskoulutukseen, vaati minulta hyvin vähän, mutta sillä on suora yhteys siihen, että suuri unelmani toteutui.

Artikkeli Seurakunta toi musiikin elämään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pohjois-Karjalasta puhelimeen tavoitettu kauppatieteiden maisteri uskoo, että valinnassa painoi monipuolisuus.

– Kouvolaan tulen Kiteen seurakunnasta, jossa olen toiminut talouspäällikkönä vuodesta 2017. Jaksoon mahtuu myös virkavapauksia, eli tein töitä Kuopion tuomiokapitulille, olin Kontiolahden seurakunnan vt. talouspäällikkö sekä kahdesti tuomiokapitulin taloushallinnon asiantuntija. Ennen Kiteen jaksoa työskentelin yli kaksikymmentä vuotta yksityissektorilla ja neljä vuotta verohallinnon asiantuntijana.

Miksi Kouvolaan?

– Paikka on itselleni sukulaisten kautta jossain määrin tuttu. Tämä on myös askel elämässä eteenpäin. Asun vuokralla Kuusankoskella, ja asunto säilyy Kesälahdella. Jonkin verran olen jo ehtinyt perehtyä pöytäkirjoihin, missä Kouvolan yhtymän hallinnossa mennään.

Pennanen harrastaa aktiivisesti avantouintia ja myös pohjoisen lumilla hiihtämistä. Vaikka eteen on osunut isoja haasteita, murheet karisevat yleensä avantoon. Silloin myös yöllä uni maittaa.

– Kotimaan ohella matkustan vuosittain Eurooppaan vaeltelemaan. Vapaalla luen ja hoidan puutarhaa.

Pennanen ei halua vielä ottaa kantaa aloitteeseen Kouvolasta yhtenä seurakuntana.

– Toimintatapanani on, että asiat edellä mennään ja yhdessä pohtiminen toimii. Talouden tiukentuessa kiinteistöjen ylläpito vaatii huolellista harkintaa ja ennakoivaa selvitystyötä. Sieltä se lopulta löytyy paras suunta eteenpäin.

Artikkeli ”Numeroilla pelaaminen kiehtoo” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kari Niemelä muistaa 8-luokan TET-harjoittelujakson, jonka hän suoritti Kouvolan terveyskeskuksessa. Viikon aikana hän tutustui terveyskeskuksen työntekijöiden arkeen ja jutteli mm. sairaalapapin kanssa. Keskustelusta syttyi kipinä, joka paloi vahvana vielä teologian opintojen keskellä. Niemelä oli päättänyt tulla itsekin sairaalapastoriksi vielä jonain päivänä. Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä.

Vuonna 2000 Niemelä tuli Kouvolan seurakuntaan rippikoulupapiksi ja siirtyi myöhemmin Kuusankoskelle lapsi- ja perhetyöhön. Niemelä aloitti sairaalapastorina aluksi Kuusankosken aluesairaalassa ja terveyskeskuksen vuodeosastoilla.

– Minulla on halu auttaa ja tukea toista ihmistä, ja koen, että se on minulle luontevaa keskustelun ja kuuntelun kautta. Seurakuntapappina on monessa mukana, mutta sairaalapastorin työssä voi enemmän keskittyä ja syventyä kohtaamiseen. Minut on kutsuttu olemaan sairastuneiden, heidän läheistensä ja sairaalan henkilökunnan tukena ja tarjoamaan heille läsnäolon hetkiä, Niemelä kertoo.

Niemelä työskentelee tällä hetkellä sairaalapastorina Kouvolan Ratamokeskuksessa ja Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa. Hänen työparinaan on ollut jo muutaman vuoden ajan Tuula Ylikangas, joka on aiemmin työskennellyt mm. Iitin ja Elimäen seurakunnissa, opettajana Elimäellä ja vankilassa pappina.

– Sairaalapastorin työ heijastuu omaan elämään myönteisessä mielessä. Olen oppinut, että kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa, milloin tahansa. Jos aiot soittaa jollekin lähiaikoina, soita tänään, sillä huomista ei välttämättä koskaan tule. Tässä työssä olen huomannut, että asiat voivat muuttua nopeastikin, Ylikangas kertoo.

SAIRAALAPASTORIT kohtaavat jokaisen kiireettä, vaikka ajan rajallisuus on usein läsnä. Papeille on kuitenkin tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ja olemaan läsnä hetkessä, vaikka se olisikin lyhyt hetki.

– Joskus olen löytänyt itsestäni ajatuksen, että pitäisi ratkaista ihmisen tilanne, mutta eihän meillä ole siihen valtaa. On paljon asioita, jotka eivät ole meidän vallassamme. Yksi niistä on elämä, yksi on kuolema ja sitten on vielä miljoona muutakin asiaa. Me emme anna ratkaisuja, vaan me jaamme ihmisen kanssa hetken ratkaisemattoman äärellä, Niemelä kuvailee.

– Haluaisin välillä sukeltaa kuoleman ja ihmisen väliin, ja sanoa, että älä tule vielä. Asiat ovat kesken ja on sanottavaa jäljellä. Tässä työssä on uskallettava päästää irti hallinnan tunteesta, Ylikangas tunnustaa.

Joskus kohtaamiset sairaalassa jäävät mieleen pitkäksikin aikaa. Kuolema, sairaus, luopuminen ja suru ovat usein läsnä sairaalapapin työssä.

– On kiitollinen olo siitä, että on saanut olla läsnä todistamassa sitä, että ihminen hyväksyy lähdön ja saa lähtörauhan. Se antaa toivoa itsellekin, Niemelä sanoo.

– Kun ihminen löytää rauhan, hänen olonsa helpottuu ja hän saa toivoa siitä, että kaikki lopulta järjestyy, vaikkei ehkä juuri sillä tavalla kuin oli aluksi toivonut. Kenenkään ei tarvitse selvitä siitä yksin. Me olemme kannattelemassa ja sietämässä sietämätöntä tilannetta. Me emme voi muuttua toivoksi, mutta me voimme tuoda toivoa toivottomaan tilanteeseen, Ylikangas kertoo.

Sairaalavuoteen äärellä puhutaan usein enemmän elämästä kuin kuolemasta, vaikkei vaikeita asioita tarvitse väistellä papin kanssa keskustellessa. Ihmisten tarinoissa korostuu usein kaikki se hyvä, mitä elämässä on ollut.

– Tutkimusten mukaan ihminen kokee merkityksellisyyttä, kun hänen tarinansa tulee kuulluksi. Se antaa toivoa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä arvokkaaksi, ja sitä me haluamme antaa ihmisille tässä työssä. Monet kokevat helpotusta, kun saavat puhua tai kun joku on läsnä, Niemelä kertoo.

Sairaalapapit ottavat vastaan myös läheisten surua ja ikävää. Erityisesti joulun aikaan ikävöidään, jos joulun vietosta puuttuu tärkeä ihminen. Myös sairaalassa korostuu kaipuu rakkaimpien luokse.

– Joulun lähellä nousee suru siitä, jos ei joulun koittaessa saa olla heidän luonaan, joiden luona haluaisi olla. Jouluna sairaalaan tullaan katsomaan läheisiä ja sitten lähdetään pois. Se on vaikeaa niin potilaille kuin omaisillekin, Niemelä kuvailee.

– Jos on joku, jota kaivata ja ikävöidä, silloin omistaa paljon. Olisi kurjaa, jos ei kaipaisi ketään. Kaipaus on vaate, joka pukeutuu päälle silloin, kun joutuu eroon läheisestään pitkäksi aikaa, Tuula Ylikangas muistuttaa.

50 vuotta sairaalasielunhoitoa Pohjois-Kymenlaaksossa

Sairaalapastorit ovat tarjonneet jo 50 vuoden ajan sairaalasielunhoitoa Pohjois-Kymenlaaksossa. Sairaalasielunhoidon historiikki ilmestyy vuonna 2024.

Jos sairaus tai vamma koskettaa sinua, tukea on tarjolla. Sairaalapapit:
Kari Niemelä
040 836 9260
Tuula Ylikangas
040 356 5845

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi

Artikkeli Kiireettömästi surun äärellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.