Lähetysjärjestöjen tukia vähennettiin naispappeuteen ja tasa-arvoon liittyvien näkemyserojen vuoksi.

Viime syksynä lähetysjärjestöjen avustukset nousivat uudelleen keskusteluun. Talousarviokäsittelyn yhteydessä hyväksyttiin Erkki Puhalaisen (Seurakuntaväki) tekemä ponsiesitys, jonka mukaan lähetystyöhön kohdistettava talousarviomääräraha ja jakoperiaatteet määritellään seurakunnan oman lähetysstrategian, kirkon linjausten ja suositusten pohjalta.

Tämän vuoden ensimmäisessä kirkkovaltuuston kokouksessa jätettiin lisäksi avustuksia koskeva aloite. Siinä esitetään, että seurakunnan tukeman lähetystyön on sitouduttava yhdenvertaisuuteen. Aloitteen takana ovat kaikki vihreiden, sosialidemokraattien, vasemmiston sekä osa nuorten ja partiolaisten ryhmittymän ja keskustan valtuutetuista.

Valtuustoaloitteen ensimmäisenä allekirjoittaneen Liisa Kuparisen (Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki) mielestä lähetystyön avustuksia jaettaessa on otettava entistä vahvemmin huomioon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset.

Kaikki eivät pidä pappisvirkaa yhdenvertaisuuteen liittyvänä kysymyksenä.

Aloitteen allekirjoittajien mukaan tukea pitäisi myöntää vain sellaisille lähetysjärjestöille, joiden periaatteet ovat yhdenmukaiset kirkon hyväksymien periaatteiden kanssa. Tämä koskee muun muassa kirkon virkakysymystä.

– Naisten pappeus hyväksyttiin Suomen kirkossa yli 30 vuotta sitten, mutta osa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei edelleenkään hyväksy naisia papin virkoihinsa, eikä toimi naispappien kanssa yhteistyössä. En näe oikeaksi, että Jyväskylän seurakunnassa tuetaan toimintaa, joka ei ole kirkon arvojen, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien eikä seurakunnan ja kirkon strategian mukaista, Kuparinen toteaa.

Ponnen jättänyt Erkki Puhalainen on huolissaan avustusten jakautumisesta lähetysjärjestöille.

– Avustusten epääminen tietyiltä lähetysjärjestöiltä ei ole oikein, koska perussopimuksia lähetysjärjestöjen kanssa tehdessään kirkko on sitoutunut kohtelemaan järjestöjä yhdenvertaisesti.

– Ymmärrän hyvin, että kaikkien pitää toiminnassaan noudattaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta en ymmärrä vaatimuksia yhteneväisestä ajattelusta asiassa, jossa kirkossakin lähdetään siitä, että uskonnollisella yhteisöllä on oikeus määritellä, mikä omaan näkemykseen kuuluu muun muassa naispappeuskysymyksessä. Seurakunnissa toimitaan seurakuntien käytäntöjen mukaisesti.

Puhalaista kismittää erityisesti se, etteivät kaikki ymmärrä, millaista työtä lähetysjärjestöt maailmalla tekevät.

– Ei sinne ole menty vain länsimaista ideologiaa tai virkakysymystä levittämään, vaan luomaan kirjakieltä, rakentamaan kouluja ja terveysklinikoita sekä julistamaan evankeliumia. Kaikki tämä tärkeä työ tehdään turhaksi leikkaamalla avustuksia, Puhalainen sanoo.

Konservatiivisina pidettyjen lähetysjärjestöjen avustukset ovat puhuttaneet kirkossa pitkään. Niihin lukeutuu Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen, Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Lähetysyhdistys Kylväjän lisäksi ruotsinkielinen Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland. Järjestöt ovat muun muassa perinteisen virkakäsityksen kannalla, jonka mukaan pappisvirka kuuluu kirkossa miehille.

Kaikki sopimusjärjestöt ovat sitoutuneet kirkon ja järjestöjen välisessä perussopimuksessa noudattamaan kirkon virkaratkaisua. Lähetysjärjestöiltä edellytetään, että toimiessaan yhteistyössä seurakunnan kanssa ne noudattavat kirkon virkakäsitystä ja seurakuntien käytäntöjä.

– Joissakin seurakunnissa on kiinnitetty huomiota siihen, palkkaako järjestö omaan työhönsä pappisnaisia. Tarkasti luettuna tätä perussopimus ei edellytä. On järjestöjä, jotka eivät palkkaa pappisvirkaan vihittyjä naisia, eivätkä näin ollen myöskään lähetä heitä lähetystyöhön, Kirkon lähetystyönkeskuksen johtaja Elina Hellqvist toteaa.

– Ristiriitaa aiheuttaa se, että kaikki eivät pidä pappisvirkaa yhdenvertaisuuteen liittyvänä kysymyksenä. Toisille se on Raamattukysymys, toisille tasa-arvo- ja yhdenmukaisuuskysymys.
Hellqvistin mukaan seurakunnissa pitäisi pohtia, mikä on seurakunnan oma lähetysnäky ja millaista lähetystyötä omassa toiminnassa halutaan painottaa.

– Jokaisella seurakunnalla on oikeus valita se työ, jota tuetaan.

– Toivoisin toki, ettei lähetysmäärärahoilla pyrittäisi ratkaisemaan kotimaan kirkkopolitiikkaa, vaan kiinnitettäisiin huomiota siihen työhön, jota kansainvälisessä ympäristössä tehdään ja niihin hankkeisiin, joihin tukea annetaan, Hellqvist muistuttaa.

On paljon muitakin järjestöjä, jotka tekevät hyvää työtä maailmalla.

Yhteisen näkemyksen löytäminen lähetysjärjestöjen avustuksista ei ole helppoa. Aloitteen allekirjoittajat esittävät, että jatkossa Jyväskylän seurakunta tukisi vain niiden järjestöjen lähetystyötä, jotka ovat sitoutuneet kirkon virkakäsitykseen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.
Liisa Kuparisen mukaan avustuksia jaettaessa voitaisiin huomioida myös muut kuin kirkon viralliset lähetysjärjestöt. Tukea voitaisiin myöntää nykyistä enemmän esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavulle ja Herättäjä-Yhdistykselle.

– On paljon muitakin järjestöjä, jotka tekevät hyvää työtä maailmalla, Kuparinen sanoo.

Erkki Puhalainen uskoo vahvasti siihen, että kaikilla järjestöillä on paikkansa lähetyskentällä.

– Lähetysjärjestöillä on osin yhteisiä työaloja, osin erilaisia kutsumuksia ja tehtäviä. Kaikille toimijoille on varmasti tilaa. Karu tosiasia on, että maailman ihmisistä kaksi kolmesta ei ole nimellisesti kristitty, joten työmaata riittää, Puhalainen toteaa.

Kirkkovaltuustossa 12.1.2021 jätetty aloite on annettu työryhmän valmisteltavaksi. Vastaus aloitteeseen ja ponteen tuodaan kirkkovaltuuston käsiteltäväksi myöhemmin syksyllä.

Seurakunta päättää tuen saajat

Lähetystyö on kirkon perustehtävä, jota seurakunnat tukevat monin tavoin omassa toiminnassaan. Lähetystyöstä ulkomailla vastaavat kirkon sopimusjärjestöt: Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (SLEF) ja Kirkon Ulkomaanapu.

Kirkon kanssa solmittu sopimus velvoittaa järjestöjä noudattamaan toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttamaan kirkon lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita.

Seurakunnat tarvitsevat kirkon lähetysjärjestöjä oman lähetysvastuunsa toteuttamisessa. Seurakunnat päättävät kuitenkin itsenäisesti talousarviomäärärahojensa jakamisesta lähetystyöhön.

– Seurakunnilla on päätösvalta siihen, mitä lähetysjärjestöjä ne haluavat tukea, kertoo Jyväskylän seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen työn asiantuntija Ulla Klemettinen.

Päätösvalta koskee niin nimikkoyhteistyösopimusten solmimista kuin määrärahojen kohdentamista eri järjestöjen kesken.

– Viime kädessä lähetysmäärärahojen jakamisesta päättää kirkkovaltuusto, Klemettinen kertoo.

Jyväskylän seurakunta on tukenut kaikkia kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ruotsinkielistä SLEFiä lukuun ottamatta. Tiivistä yhteystyötä tehdään myös Kirkon Ulkomaanavun kanssa.

Vuoden 2021 talousarviotuki lähetysjärjestöille on Jyväskylän seurakunnassa 447 844 euroa ja Kirkon Ulkomaanavulle 121 965 euroa. Merimieskirkolle osoitetaan 3 500 euroa.

Seurakunnalla on 38 nimikkoyhteistyösopimusta eri puolilla maailmaa. Seurakunta tukee muun muassa Hosainan kuurojenkoulun toimintaa Etiopiassa, raamattutyötä Kiinassa ja Lähi-idässä, orpolapsityötä Keniassa ja seurakuntatyötä Japanissa.

Jyväskylän seurakunnan tuki järjestöille vuonna 2021

Suomen Lähetysseura 295 577 euroa
Kirkon Ulkomaanapu 121 965 euroa
Kylväjä 53 741 euroa
Pipiliaseura 35 828 euroa
Sansa 31 349 euroa
Ev.lut. Kansanlähetys 22 392 euroa
SLEY 8 957 euroa
Merimieskirkko 3 500 euroa

Artikkeli Valtuutetut erimielisiä lähetysjärjestöjen avustuksista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.