Pyhäkoulussa opitaan sanan lisäksi säännöistä ja käytöstavoista. Sisätiloissa otetaan hattu pois päästä ja pöydän ääreen saa tulla vasta aamenen jälkeen. Ihmiselle on tärkeää osata myös istua hiljaa. Tarjoan lapsille mehua, pullaa ja karkkeja, kun toimitus on ohi. Kesällä pyhäkoululaiset käyvät mökillämme Leivonmäellä. Jouluna emme kokoonnu, pääsiäisenä kylläkin. Pyrin löytämään joka kerralle jotakin uutta sanomaa.

Aloitin pyhäkoulun pitämisen, koska Matti Taipale -niminen pappi kehotti minua siihen. Pyhäkoulu on peruuntunut vain kerran, kun jalkani murtui. Niin sydämen asia tämä on. Lapsia täytyy yrittää ymmärtää ja leikkiä heidän kanssaan piiloleikkiä. Joskus lapset kyselevät hankalia kysymyksiä, kuten missä Jumala nukkuu. Niihin yritän parhaani mukaan vastata.

Olin nuorena töissä tulitikku- sekä karamellitehtaalla Vaajakoskella. Sittemmin löysin työn vanhusten kotihoitajana, joka sopi minulle paremmin. Pidän kotitöistä, ruoanlaitosta ja astioiden pesusta. Tein sitä työtä eläkepäiviin asti. Toivon, että itseänikin hoidettaisiin samalla tavalla sitten, kun siihen tulee tarve. Auttamisesta saa hyvän mielen.

Toivon tulevaisuudelta terveyttä. Täytän ensi vuonna 80 ja tyttäreni 60. Taivaan isä on antanut terveyttä elää näin pitkän elämän. Kun ihminen vanhenee, sitä tulee takaisin lapseksi, sanotaan. Menin naimisiin 17-vuotiaana. En olisi uskonut silloin, että tulemme olemaan mieheni kanssa 60 vuotta naimisissa. Toimin tällä hetkellä hänen omaishoitajanaan. Olen paitsi lapsirakas, myös kukkahullu ihminen. Kotini on täynnä erilaisia kasveja ja kukkia. Ensiksi tulee mies, sitten kukat.

Artikkeli Kertun pyhäkoulu on jatkunut jo 55 vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Liikunta-agentit kiertävät omien hiippakuntiensa alueella kartoittamassa sitä, miten liikunta on mukana lasten ja nuorten toiminnassa.

– Pyrimme keräämään mahdollisimman paljon tietoa siitä, millaista liikkumista ja liikuttamista tapahtuu. Kartoitamme toimintamalleja ja pohdimme sitä, miten liikkumista voisi lisätä seurakunnassa, Tero Reingoldt kertoo.

– Ja nyt puhutaan nimenomaan liikunnasta, ei niinkään urheilusta, Tarja Palander painottaa.

Liikunta-agenttien projekti kestää kaksi vuotta ja sen aikana on tarkoitus kiertää laajalti, ei pelkästään Jyväskylässä, vaan koko Lapuan hiippakunnan alueella.

Itsekin liikunnalliset Palander ja Reingoldt tekevät työtä tiiminä. Heidän mielestään liikunnallisuutta voi ujuttaa mukaan kaikkeen tekemiseen pikkuhiljaa.

Lasten kanssa toimiessa pelit ja leikit ovat erityisen toimiva tapa lisätä liikettä. Leikkien avulla opitaan myös sääntöjä ja saadaan onnistumisen kokemuksia.

– Perheleireillä on järjestetty zumban tapaista liikkumista. Lasten ja nuorten leireillä taas esimerkiksi pihapelejä, Tarja Palander listaa.

Yksi avaus ja esimerkki liikunnallisuuden kehittämisestä oli taannoinen isä-lapsi -tapahtuma, jossa lapset pääsivät vierailemaan Synergia-Areenalla ja tapaamaan Jypin edustusjoukkueen pelaajia.

Palander ja Reingoldt uskovat, että tämänkaltaiset tapahtuvat voivat motivoida monia lapsia liikunnan tielle.

Liikunta-agentit näkevät toiminnan osana laajempaa jatkumoa. Aiemmin seurakunnassa oli käynnissä henkilökunnan liikunnallisuuden kehittäminen. Nyt vuorossa ovat työntekijöiden sijaan asiakkaat, ja heistä nimenomaan lapset ja nuoret.

Liikunta-agenttitoiminta on osa opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa Liikuntaa lapsen ja nuoren arkeen -hanketta. Sen tavoitteena on tarjota liikunnallisia työkaluja lapsi- ja nuorisotyöhön.

Artikkeli Liikunta-agentit aloittavat tutkimukset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Onpas täällä kivannäköistä. Mukava nähdä. Mitäpä oikein kuuluu?

Heta Koskinen, Ninni Issakainen, Siiri Muhonen ja Nea Ekman ovat kaikki 18-vuotiaita Lyseon lukion oppilaita ja Huhtasuolta kotoisin. Siksi puhe kääntyy kauppakeskus Sepässä oleviin seurakunnan uusiin tiloihin, Sepän Kipinään.

– Onhan se haikeaa, kun ei ole enää tuttuja Huhtasuon nuorisotiloja, ja vähän ikäväkin niitä on. Henkiset siteet jäivät sinne, Siiri Muhonen sanoo.

– Erityisesti ikävöin sitä littanaa sohvaa, joka oli surkein ikinä. Ja ihanan ahdasta keittiötä, Ninni Issakainen nauraa.

Kaverukset paljastuvat aktiivisiksi seurakuntanuoriksi. He ovat tulleet tapaamaan tuttuja nuorisotyönohjaajia vuosien ajalta. Keskustelu kääntyy riparimuistoihin ja syykin on selvä. Tytöt ovat kokeneita isosia, ja leirejä on suunniteltu yhdessä Hurmeen ja Jokiniemen kanssa.

– Mulle oli ihan selvää, että lähden riparin jälkeen isoseksi. Leireiltä sai paljon uusia kokemuksia, hauskoja muistoja ja tapasi uusia ihmisiä, Muhonen sanoo.

– Isosena pääsi esimerkiksi laskettelemaan Rukalle ja matkustamaan Viroon, Issakainen listaa.

Ylioppilaskirjoitukset ovat tänä keväänä. Mitä sen jälkeen? Suunnitelmat vaihtelevat. Yksi haluaa opiskella englantia, toinen mediaa ja markkinointia, kolmas sosiaali- ja terveysalaa. Neljäs aikoo mennä armeijaan.

Nuorisotyönohjaajien ja nuorten välistä vuorovaikutusta seuratessa yksi asia käy nopeasti ilmi. Tällaiset kohtaamiset ovat hyvin tärkeitä sekä nuorten että aikuisten kannalta.

Keskustelujen ei tarvitse aina olla mitenkään syvällisiä. Tavalliset keskustelut tai hyvin pienetkin asiat voivat olla kovinkin merkityksellisiä.

– Muistan, kuinka nuorisotyöntekijä oli tärkeä itselle, joten siksi hakeuduin alun perin alalle, Maria Hurme paljastaa.

– Sitä yrittää luoda tilanteita niin, että jokainen uskaltaisi puhua omista asioista, Leila Jokiniemi jatkaa.

Parasta työssä ovat molempien mukaan ihmisten persoonat.

– Ne on valloittavia, Jokiniemi sanoo.

– Joskus sitä miettii, mistä näitä hyviä tyyppejä tulee, Hurme komppaa.

Nuorisotyöntekijät tuntevat monen koululaisen pitkältä ajalta. Hurmeella on nuorisotyötä takana vuodesta 2007, Jokiniemellä vuodesta 1986 lähtien. Oma persoona on vahvasti pelissä työssä.

– Nuoret tajuaa, jos sä feikkaat jotain muuta kuin oikeasti olet, Hurme vakuuttaa.

Nuorisotyöntekijä näkee nuorten kasvun usein aikuiseksi. Yksi työn suola on päästä seuraamaan tätä kehitystä.

– On hienoa nähdä heidän tarinansa. Se kasvamisen vaihe, miten he löytävät uusia puolia itsestään ja tulevat sinuiksi itsensä kanssa, Jokiniemi sanoo.

Lopuksi hän kertoo hauskan tarinan sukupolvisuudesta.

– Eräs äiti toi poikansa jokin aika sitten isoskoulutukseen ja paljastui, että hän oli ollut itse nuorena myös minulla isosena.

Artikkeli Sepän Kipinässä tavataan tuttuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kun Sisun äiti ja isä ryhtyivät vetämään partioryhmää, ehdotin, että voin hoitaa Sisua ja se jäi sitten tavaksi, Suonpää iloitsee.

– Me käymme pulkkamäessä, puistossa, kirjastossa ja jätskillä. Mitä nyt milloinkin keksitään.

Tällä kertaa pakkasta on sen verran, että kummitäti on päättänyt pysyä Sisun kanssa sisätiloissa. Ajanviettopaikaksi valikoituu Huhtasuon ostarilla sijaitseva kirjasto.

Päästessään sisätiloihin Sisu riisuu kiireen vilkkaa kahisevan toppahaalarinsa kummitädin pienellä avustuksella ja syöksyy lastenosaston kirjahyllyn pariin valitsemaan kiinnostavaa lukemista.

Kirjahyllystä valikoituu luettavaksi Ryhmä Hau -lastenkirja. Kun kummitäti alkaa lukea ääneen, tomeran pikkumiehen hymy ja touhukkuus ovat yhtäkkiä poissa ja hän vakavoituu. Sisu on niin keskittynyt, että hän vain tapittaa hiirenhiljaa, kuin lumoutuneena, kirjan sivuja.

– Missä on pupu, kummitäti kysyy.

– Tuolla, Sisu näyttää sormellaan jänöjussia.

Reetta Suonpää kertoo, että kummituntia on vietetty jo kahden vuoden ajan, siitä lähtien, kun Sisu oli vuoden ikäinen.

Suonpää haluaa kannustaa muita kummeja viettämään aikaa omien kummilasten kanssa. Ei tarvitse ottaa paineita siitä, että pitäisi keksiä jotakin erityistä tekemistä – lapselle tärkeintä on läsnäolo ja aikuisen antama aika.

– On hieno tunne, kun on niin tärkeä lapselle. Hän näyttää sen kyllä selvästi. Ja tietysti se on luottamuksenosoitus myös vanhemmilta tämä kummius, Suonpää sanoo.

Kummitätinä Suonpää on tietoisesti panostanut siihen, että näkee Sisua tarpeeksi usein. He tapaavatkin toisiaan vähintään kerran viikossa.

– Viime viikonloppuna me olimme partioretkellä yhdessä. Siitä tietää, että olemme tosi läheisiä, kun Sisu uskaltaa myös kiukutella minulle.

Kummiudessa yllätti se, miten nopeasti lapsesta tuli tärkeä ja kiintymys muodostui.

– Lapsi näyttää kyllä hymyllä, että on kiva nähdä. Se palkitsee. Tosi kiva hänen kanssaan on olla ja leikkiä, Suonpää myhäilee.

Pieni ei vain vaadi, vaan myös antaa paljon hyvää mieltä ja iloa. Sisu kutsuu Reetta-kummitätiä Lepaksi, koska r-kirjain tuottaa vielä hitusen hankaluuksia.

Tiesitkö? Kummin kaa

Kummi ja kummilapsi pääsevät yhdellä lastenlipulla seuraamaan Futsal-liigan ottelua KaDy-Ilves. 
Ottelu pelataan Monitoimitalolla lauantaina 27.1. kello 13.30. Otteluisäntänä Henki&elämä. 
Väliajalla ohjelmaa ja kotiin viemisiksi kummeille ja kummilapsille yllätyskassit.

Artikkeli Kummin kanssa touhua riittää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mitkä ovat Jyväskylän suurimmat haasteet ensi vuodelle?
Keväällä päättynyt valtuustokausi oli talouden tasapainottamisen kausi. Paukut voidaan nyt laittaa uusien työpaikkojen luomiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Työllisyyden nostaminen ja työttömyyden laskeminen ovat edelleen päähaasteita.

Miltä Jyväskylä näyttää vuonna 2025?
Kankaan alue on rakentunut pidemmälle ja siellä on pari tuhatta työpaikkaa. Hippoksella sijaitsee Pohjoismaiden paras liikuntatilojen kokonaisuus. Keskustassa ratapihan kattaminen on lähtenyt liikkeelle. Kaupunki on edelleen vetovoimainen, kansainvälinen opiskelijakaupunki.

Haluatko jatkaa Jyväskylän kaupunginjohtajana työurasi loppuun?
Ihan rehellisesti: en osaa sanoa. Minulla on kahdeksan vuoden määräaika tässä hommassa. Tehdään se aika töitä ensiksi rauhassa ja katsotaan sitten. Olen määräajan päättyessä, vuonna 2023, 53-vuotias, joten miksei sitä voisi vielä jotakin muutakin uran aikana tehdä.

Miten saat työt pois mielestä ja rentoudut?
Liikunta, lukeminen ja perheen parissa touhuaminen ovat harrastuksiani. Urheilulehtien lukeminen on mielestäni kaikkein paras keino rentoutua työpäivän jälkeen. Molemmat urheilun viikkolehdet tulevat kotiini. Jokaiselle on tärkeä päästä välillä irti työasioista. Kuntosalilla ja lenkillä käyn aina kun ehdin. Koripalloa pelasin nuorena Tampereella, mutta sitä ei oikein enää paikat kestä.

Olet Pirkkalasta kotoisin, opiskellut Turussa, työskennellyt aiemmin Porissa ja Helsingissä. Miten päädyit Jyväskylään?
Kyllä varmaankin jyväskyläläinen vaimoni oli keskeisin tekijä sille, miksi hain Jyväskylästä apulaiskaupunginjohtajan paikkaa.

Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?
Kuten monien muidenkin ihmisten uratarinoiden kohdalla, myös itselläni on paljon sattumaa mukana. Lukion alkuvuosina jo päätin, että menen oikikseen opiskelemaan. Ajattelin tuolloin päätyväni asianajajaksi, en virkamieheksi, enkä ikinä ainakaan kaupunginjohtajaksi.
Hain valmistumiseni jälkeen useita työpaikkoja. Sitä sitten päätyy sattumien kautta jonnekin. Minä päädyin Poriin maakuntaliittoon ja sieltä myöhemmin ministerin erityisavustajaksi.

Sinulla on kaksi kouluikäistä poikaa, jotka harrastavat urheilua. Puhutaanko teillä aamupalapöydässä politiikasta vai jalkapallosta?
Urheilusta puhutaan enemmän, harvoin politiikasta. Pojat joskus kyselevät politiikasta, mutta sitä ei olla haluttu ainakaan tuputtaa. Tuskin monikaan haluaa puhua kotona työasioista, vaan mieluummin ihan jostakin muusta.

Puolisosi työskentelee kansanedustajana Helsingissä. Miten arjen pyörittäminen onnistuu lasten kanssa, jos työpäivät venyvät iltaan asti?
Kyllä me aika tarkkaan joudumme kalenterit joka sunnuntai täsmäämään, kun työmenojen lisäksi lapsia pitää kuljettaa iltaisin liikuntaharrastuksiin. Ihan hyvin se on itse asiassa silti sujunut. Tilanne helpottaa onneksi koko ajan, kun lapset kasvavat, ja iso kiitos menee tietysti hyville tukiverkoille.

Artikkeli Jyväskylällä pyyhkii nyt hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kyllä pukki noteeraa kaikki kirjeet, Joulupukki tuumaa.

Lasten kirjeissä näkyvät erilaiset lahjatoiveet. Monet ovat ympyröineet haluamansa lahjan kuvastosta, ja joskus myös hinta on merkitty.

Emma, 3, tahtoo lahjaksi hampurilaisen, Neea, 3, kitaran ja Aaro, 6, sotalaivan. Joel, 2, toivoo puolestaan tukkirekkaa ja Enni, 4, leikkikoiraa. Oliver, 6, tahtoo poliisiauton, Veikko, 3, robotin ja Lasse, 4, monsterin. Toiveissa ovat myös muun muassa nukketalo, avaruusalus, jääkiekkomaila, junarata, jättinasu ja tiikeri.

– Tytöt toivovat usein barbie-nukkeja ja pojat rekka-autoja. Pelien pyytäminen on jostakin syystä viime vuosina vähentynyt, joulupukki tuumaa.

Joulupukin mielestä on tärkeä käydä julkisissa tilaisuuksissa joulun alla, sillä hän ei aattona ehdi joka kotiin. Pukki käy joulun alla tavaratalojen lisäksi myös vanhainkodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa, firmojen pikkujouluissa ja sairaaloissa.

Lapset ovat innoissaan pukista,  missä ikinä hän kulkeekin. Kaiken ikäiset ilahtuvat, eivät vain lapset.

– Erityisen koskettavia ovat olleet hetket vanhainkodeissa. Kun joku pitkään puhumattomana ollut vanhus on herännyt puhumaan uudelleen, Joulupukki muistelee.

Lyhyt aika yhdessä paikassa riittää. Onhan paikkoja kierrettävänä niin paljon.

– Kunpa kaikki tietäisivät, miten mukavaa hommaa tämä on. Usein sitä ihan liikuttuu.

Kuten kaikki tiedämme, Joulupukilla on hämmästyttävän hyvä tilannetaju toimia ”pehmeästi ja pikkuhiljaa”. Hän ei saa liikaa hosua turuilla ja toreilla viipottaessaan. Joulupukki haluaa korostaa hyvän mielen tuomisen ohella kasvatuksellista vaikutustaan.

– Kiltti on tietysti oltava, mutta ei lapsia sovi aivan pelottelemaan ruveta sen kiltteyden kanssa.

Joulupukki on nähnyt 2000-luvun aikana monia muutoksia, vaikka lapset eivät ole juurikaan muuttuneet. Leluja tulee tietysti jatkuvasti lisää, ja niistä pukki tietää paljon.

– Ostoskeskuksessa lapset tulevat istumaan polvelle ja kertovat, mitä he haluavat lahjaksi. Minä välitän sitten tiedon vanhemmille. Näin kuvio pyörii, hän paljastaa.

On siis niin, että Joulupukki ei ehdi valmistaa kaikkia lahjoja pajallaan, vaan osan lahjahommista hän delegoi suoraan isille ja äideille. Kuvio on mutkikas.

Merkittävin viime aikojen muutos on kuvaaminen. Nykyään valokuvia otetaan joka tilanteessa, joten Joulupukki on jo varsin tottunut kuvaamiseen.

Toinen uusi asia on kansainvälisyys. Monet pukin polvelle haluavista ovat ulkomaalaisia. Venäläiset käyvät entistä enemmän jouluostoksilla Jyväskylässä.

– Kiinalaisia ja japanilaisia turisteja näkee nykyään paljon, ja myös he pitävät Joulupukista.

Karkit kuuluvat tietysti kuvioon. Jos lapset jännittävät valkopartaa, karamellit auttavat voittamaan pahimman pelkotilan. Usein Joulupukin pakeille voi olla pitkäkin jono.

– Lapset jaksavat kyllä odottaa kiltisti vuoroaan, mutta vanhemmat saattavat toisinaan turhautua jonottamiseen ja hermostua, Joulupukki naurahtaa.

Tälle asialle Joulupukki ei voi  tehdä mitään. Hän säilyttää malttinsa tilanteessa kuin tilanteessa ja pyrkii luomaan rauhaa kiireen keskelle omalla olemuksellaan.

– Vuoronumeroita ei ole vielä kuitenkaan tarvittu, mutta olen kuullut niitä käytettävän joissakin paikoissa, Joulupukki naurahtaa.

Artikkeli Lasten kirjeet koskettivat joulupukkia syvästi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Piteniuksella joulun tunnelmaa luovat monenlaiset joulukoristeet. Rakkaimman joulukoristeen valinta on vaikea, mutta lopulta Matti Pitenius päätyy pellavakankaiseen joulukorttitelineeseen. Irma-vaimon tekemä seinävaate on ollut käytössä yli 40 vuoden ajan. Joka joulu saapuneet joulukortit ripustetaan pienillä pyykkipojilla kankaassa roikkuviin punaisiin nauhoihin.
Piteniusten kodin seinävaate täyttyy korteista ääriään myöten ennen joulua. Joulukortit ovat esillä aina loppiaiseen asti. Silloin kortit otetaan talteen ja luetaan läpi vielä kerran.
Matti Piteniuksen mielestä perinteinen joulukortti on yhä se oikea tapa lähettää jouluterveisiä. Jokainen kortti valitaan huolella saajan mukaan, osa korteista tehdään itse.
– Korttia kirjoittaessa lämpimät ajatukset lentävät kortin saajan luokse, Pitenius sanoo.

Jyväskyläläisen Eine Mäkisen rakkain joulukoriste on tonttu. Mäkinen sai toistaiseksi vielä nimeämättömän joulutontun lahjaksi äidiltään seitsemän vuotta sitten.
– Se on kohta kouluunlähtöiässä, Mäkinen sanoo ja heiluttaa hauskannäköistä, varsin isokokoista tonttua käsissään.
Punanutulla on ollut tärkeä paikka joulun tuojana Mäkisen kotona jo seitsemän vuoden ajan.
– Kyllä se tekee joulun, Mäkinen kertoo.
Tonttu kaivetaan esiin joulukuun alkupuolella vaatekaapin ylähyllyltä, jossa se nukkuu kesäunta. Ulkovarastoon tonttua ei sovi viedä talteen, vaan se nukkuu sisätiloissa silloin, kun ei ole joulu.
Tonttu viihtyy Mäkisen mukaan hyvin sohvalla.

Patrik Reinin, 6, rakkain joulukoriste on isosilmäinen pöllö, jolla on kaulassa punainen kaulaliina. Äiti on muutaman kerran joutunut korjaamaan kaulaliinaa, kun se on lähtenyt irti. Pöllö hankittiin muutama vuosi sitten ja aluksi se oli keittiön pöydällä. Poika tykkäsi siitä niin paljon, että se päätyi hänen sänkynsä viereen yöpöydälle, siitä sen näkee yölläkin. Adventtina se etsitään esille aina ensimmäisenä kaikista joulukoristeista.
– Sillä on niin suloiset silmät ja se on niin söpön näköinen ja pieni. Olen nukkunut joskus se vieressäni, Patrik Reini kertoo.

Sirpa Herve on aina pitänyt enkeleistä. Enkeleitä on kotiin kertynyt enemmänkin, mutta yksi niistä on muodostunut erityisen tärkeäksi. Paperinen, kullanhohtoinen enkelihahmo kuuluu Herven rakkaimpiin joulukoristeisiin. Sillä on erityinen paikka joulukodin piirongin päällä.
Herve ei enää muista, mistä enkeli on ostettu, mutta mukana elämässä se on kulkenut jo parikymmentä vuotta. Enkeli on Herven mielestä keskeisiä joulun symboleita.
– Ilmoittivathan enkelit ensimmäisenä Kristuksen syntymästä.
Kaunis paperienkeli muistuttaa Herveä paitsi joulun sanomasta, myös edesmenneestä isästä.
– Kun isäni joutui sairaalaan jouluna 2001, vein enkelin hänen sairasvuoteelleen. Kun isäni kuoli viattomien lasten päivänä, taivas kirkastui ja auringonsäteet paistoivat enkelin siipien läpi hänen vuoteelleen. Se on minulle erityinen muisto.

Raija Nylundin kotoa löytyy paljon hänen itsensä sekä perheensä tekemiä taideteoksia. On tauluja seinillä, kukka-asetelmia ikkunalaudalla ja muutama varta vasten esiin otettu joulukoriste olohuoneen pöydällä.
Käsitöistä nauttiva Nylund esittelee näistä kaksi: villaisen tontun, jonka hänen tyttärensä teki nuorempana ja hänen itsensä tekemän keltaisen paukkukarkin. Rakkaan paukkukarkista tekevät muistot, joita on vuosien varrella kertynyt,  ja kuuseen se ripustetaan tänäkin jouluna, vaikkakin ilman karkkia.
– Ei sinne enää ole karkkia laitettu ja se on varmaan vuosien varrella jo haurastunutkin jonkin verran, Nylund naurahtaa.

Gloria Lapitanin jouluun kuuluu olennaisena osana joulutähti. Lapitan esittelee värikästä, taidokkaasti simpukasta valmistettua tähteä, joka toimii samalla myös lyhtynä.  Se on tuotu tuliaisina pari vuotta sitten Filippiineiltä.
– Joulutähti symboloi minulle toivoa ja valoa, Lapitan kertoo.
Tähti on Filippiineillä tärkeä joulukoriste, joka ripustetaan esille jo joulukuun ensimmäisenä päivänä yleensä etuoven yläpuolelle. Tähtiä valmistetaan erilaisista materiaaleista, muun muassa bambusta, japaninpaperista ja simpukasta.
Lapitanin kotia joulutähti koristaa loppiaiseen asti. Tähti muistuttaa 25 vuotta sitten Suomeen muuttanutta Lapitania kaikista läheisistä Filippiineillä.

Outi Ramula nostaa varovasti pöydälle itsetekemänsä joulupallon. Hän sanoo itseään koristehulluksi, ja pieneen palloon onkin mahdutettu monenlaista kiiltävää. Pallon ytimenä on kukkakaupoista tuttu Oasis-sieni, johon on pistelty satoja nappeja ja helmiä, neuloja, niittejä ja nauloja. Koko komeus pysyy koossa kimalleliimalla.
Teos on syntynyt televisiota katsellessa ilman varsinaista ennakkosuunnitelmaa.
– Valmiiksi se ei taida tulla koskaan, Ramula tuumaa ikuisuusprojektia katsellessaan.
Rakkaaksi joulupallon tekee omatekoisuus ja se, että osan helmistä hän sai pieneltä siskonpojaltaan lahjaksi.

Artikkeli Joulumuistot elävät koristeissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

VRP Keski-Suomi Oy:n vastaava työnjohtaja Jari Hellman kertoo, että korjaustyö on edennyt mukavasti ja suunnitelmien mukaan. Työt aloitettiin helmikuussa ja niiden on määrä tulla valmiiksi ensi vuoden maaliskuussa.

– Olemme täysin aikataulussa. Pahoja viivästyksiä tai suurempia yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Ainahan näin massiivisissa projekteissa pientä probleemaa tulee, mutta isossa kuvassa kaikki sujuu hyvin, hän vakuuttaa.

Hellman on kokenut kirkkojen kunnostaja, sillä hän on mestaroinut Säynätsalon, Muuramen ja Taulumäen kirkkojen peruskorjaukset. Lisäksi kokemusta löytyy Jyväskylän kaupungintalon sekä Jyväskylän maalaiskunnan vanhan kunnantalon saneerauksesta.

– Jokainen vanha rakennus on oma tapauksensa, hän kertoo.

Saneerauksen edistymistä on voinut seurata Facebookista, jonne Korpilahden aluekappalainen Antti Koivisto on päivittänyt remontin vaiheita säännöllisesti. Hän kertoo olevansa tyytyväinen siihen, miltä kirkko näyttää, ja kuuntelee kiinnostuneena väliaikatietoja.

Korpilahden kirkon remontti käynnistyi, kun havaittiin, että kirkon torni oli painunut noin 40 senttiä alaspäin. Tornin vajoamisen myötä seinät olivat kallistuneet. Saumakohtiin syntyi samalla valumia ja katto alkoi vuotaa.

– Nyt katto ja seinät on tuettu, Hellman sanoo.

Kirkon julkisivua suojannut huputus otettiin pois lokakuun alkupuolella. Vaikka julkisivu onkin pitkälti valmis, sisätiloissa riittää vielä tekemistä, suunnitelmien mukaan noin puoleksi vuodeksi. Syy siihen, miksi rakenteet eivät ole pitäneet, on arvoitus.

– Luultavasti kyseessä on suunnitteluvirhe, Hellman arvioi.

Vaikka Korpilahden kirkkoa on aikojen saatossa entisöity ja korjailtu, nyt tehtävä saneeraus on isoin sitten vuoden 1837. Remontin kustannusarvio on 5,2 miljoonaa euroa.

Kirkon tornia tukevat massiiviset teräspalkit. Ne ovat tuoreimman remontin satoa.

– Palkit pitävät tornin pystyssä ja tukevat sitä, Koivisto selittää.

– Niiden asentaminen oli harvinaisen iso projekti, Hellman kertoo.

Mitä kaikkea on laitettu kuntoon? Lista on pitkä. Kirkon rakenteet, seinät ja katto on korjattu sekä vahvistettu. Seinien puuverhoilu on uusittu, pinnat maalattu, vesikatto vaihdettu ja kattorakenteita vahvistettu.

– Seuraavaksi puulattia pistetään kuntoon. Ikkunat ja penkit ovat myös kunnostettavina, Koivisto kertoo.

Tulipalojen varalle on asennettu kuivasprinklerijärjestelmä. Ylivieskan kirkkopalo opetti paloturvallisuudesta, ja sitä on mietitty entistä huolellisemmin. Myös turvajärjestelmää on tehostettu.

Kirkon tornin teräspalkituksen lisäksi seiniä on tuettu tukipuilla. Tukipuut pitävät kirkon seinät kasassa. Urakkaan on osallistunut päivittäin keskimäärin parikymmentä työntekijää, maalareita ja rakentajia.

– Huippuhetkinä työmaalla on ollut jopa kolmekymmentä henkilöä töissä, Hellman arvioi.

Museoviraston suojeluksessa olevat urut on suojattu perusteellisesti. Tilojen kosteus mitataan viikoittain. Kaikki tehdään alkuperäistä kirkon suunnittelua kunnioittaen.

– Alttari palautuu alkuperäiseen asuun, Koivisto kertoo.

Hellman haluaa mainita työmaainsinööri Veli-Matti Ahokkaan ja työmaamestari Tapani Hämäläisen.

– Heillä on ollut suuri merkitys projektin valmistumisen kannalta, hän sanoo.

Tiesitkö? Korpilahden kirkko

• Valmistunut vuonna 1827.
• Kirkko remontoitiin perusteellisesti jo vuonna 1837, toisen kerran vuonna 1927 Alvar Aallon suunnitelmien mukaisesti ja seuraavat remontit tehtiin vuosina 1964 ja 1988.
• Kirkkoon mahtuu 850 ihmistä.
• Remonttia voi seurata Facebookissa: Korpilahden kirkon remontti.

Artikkeli Korpilahden kirkon ryhti oikaistiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miten lapsen oikeudet toteutuvat Suomessa ja millä tolalla lasten asiat ovat Jyväskylässä? Saavatko lapset mielestänne äänensä kuuluviin?
Matilda: Mun mielestä ainakin asiat on tosi hyvin.
Leevi: Nykyaikana saa aika hyvin äänen kuuluviin. Se on tärkeää, että lapset saa kertoa omia mielipiteitään.

Mistä Lasten parlamentissa on viime aikoina puhuttu? Mitä koulussa voisi parantaa tai mihin asioihin haluaisitte vaikuttaa?
Leevi: Kaikkien pitäisi saada antaa oma näkemyksensä, että ujommatkin voisi kertoa oman mielipiteensä. Oppilaiden äänestyksen pohjalta meidän koululle tehtiin kiipeilyteline.
Matilda: Ehkä kouluruokaan voisi koittaa vaikuttaa. Meillä kouluruoan laatu laskenut. Toiveruokaviikkoja voisi olla useammin.

Mikä on mukavinta Lasten parlamentin toiminnassa?
Leevi: Pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, edustamaan omaa koulua ja kertomaan tärkeistä asioista. Kivointa on, kun saa uusia kavereita ja pääsee juttelemaan kaikista jutuista.
Matilda: Ja sitten saa myös lisää kokemusta kaikista jutuista.

Mitä työ Lasten parlamentissa vaatii?
Matilda: Keskustelutaitoja, kuuntelemista, toisten mielipiteiden huomioonottamista ja ryhmätyötaitoja.
Leevi: Ja sitä, että on kiinnostunut hommista.

Mitä olette oppineet?
Leevi: Kuullut muiden lasten mielipiteitä. Ja sitä, että lapsillakin on oikeuksia.

Seurataanko koulussa politiikkaa ja uutisia?
Matilda: Ei kauheasti, mutta mä luen lehtiä.
Leevi: Enemmän tulee katsottua koulussa uutisia, koska nyt tapahtuu isoja asioita. Pahoja juttuja, terrori-iskuja ja muita sellaisia.

Haluaisitteko isona päättäjiksi?
Matilda: Olisihan se hauskaa. Mutta ei sitä voi vielä tietää.
Leevi: Se vähän riippuu siitä, mihin yläkoulussa hakeutuu ja missä on hyvä.

Onko teillä haaveammatteja?
Matilda: Näyttelijä tai tanssija, koska harrastan teatteria ja tanssia.
Leevi: Haluaisin olla oman lajin ammattilainen. Pelaan jalkapalloa.

Mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä?
Matilda: Kaverit. Haluan nähdä paljon kavereita.
Leevi: Koulu. Haluaisin pärjätä hyvin koulussa, että pystyisin tulevaisuudessa opiskelemaan ja hakemaan hyvää työtä.

Millaista palautetta antaisitte opettajallenne, Lasten parlamentti -koordinaattori Turo Teittiselle?
Leevi: Hauskoja ideoita on ainakin ollut.

Tiesitkö? Lapsen oikeudet

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimennyt lapsen oikeuksen yleisperiaatteiksi neljä velvoitetta:

Syrjinnän kielto
Lapsen edun ensisijaisuus
Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen
Lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi

Artikkeli Lasten parlamentissa harjoitellaan yhdessä tekemistä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Armeijasta kotiuduttuani pääsin työkokeiluun Inarin kunnan viestintäpajaan. Silloin löysin oman alani. Koulussa suosikkiaineeni olivat liikunta ja äidinkieli. Äitini on kielenkääntäjä, mikä lienee vaikuttanut ammatinvalintaan. Toimittajan työssä parasta on tarinoiden kertominen ja kuuleminen.

Urheilu ja penkkiurheilu ovat lähellä sydäntäni. Hiihto on rakkain lajini. Ivalossa hiihdin isäni kanssa paljon pienestä pitäen. Talvisin käyn Laajavuoressa sivakoimassa pari kertaa viikossa. Läheiset ihmiset ja terveys ovat myös tärkeitä. Näitä asioita ymmärtää arvostaa, kun ikää tulee hieman.

Pohjoisen ihmisenä myös luonto on minulle tärkeä. Isän kanssa olen aina kalastanut ja poiminut marjoja. Kaupunkiympäristössä kaipaa toisinaan luontoa. Vaikka Jyväskylä on Lapin miehelle iso paikka, niin tämä on jotenkin hengittävä ja viihtyisä, kylämäinen kaupunki.

Ammatillinen haaveeni olisi työskennellä urheilutoimittajana. Jossain vaiheessa elämää haluan perheen ja vakinaisen työn, mutta sillä ei ole vielä mikään kiire. Ulkomailla olisi kiva käydä joskus. Elän kuitenkin hetkessä ja ajattelen, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.

Viime aikoina olen pohtinut historiaa ja maamme vaiheita Suomi 100 -juhlavuoden takia. Luen parhaillani Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teosta. Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan vapaaehtoisten ennakkonäytöksessä, sillä toimin elokuvan kuvauksissa avustajana.

Olen pohtinut viime aikoina paljon sitä, millaista elämä oli ennen. Joskus tuntuu, että sosiaalisessa mediassa valitetaan liian pienestä. Koen, että meillä Suomessa on asiat aika hyvin. Turvapaikkakriisi ja Turun puukotukset ovat isoja asioita, jotka huolettavat ihmisiä, terrorismi on tullut keskuuteemme. Uskon kuitenkin, että selviämme kansakuntana, niin kuin ennenkin olemme selvinneet vaikeista paikoista.

Artikkeli Lapin mies hiihtää ja pohtii isänmaan vaiheita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.