Perinteisen itkuvirren tehtävä on saada kuulijat hersymään eli itkemään ja myötäelämään itkuvirren apeuden mukana. Itkuvirsien kokonaisvaltaiseen ilmaisuun kuuluu erityinen itkukieli ja sen vertauskuvalliset, hellittelevät ja kunnioittavat sanat sekä apeutumiseen ja myötäelämiseen virittävä sävelmä ja esitystapa.

Itkuvirsikonsertti tarjoaa kuulijoille mahdollisuuden käydä läpi omia suruja ja kipupisteitä.

– Sellaiselle voi olla tarvetta menestyskeskeisessä ajassamme. Mutta jokainen saa vapaasti kokea laulut omalla tavallaan, sanoo Emmi Kuittinen, joka on yksi kolmesta taiteilijasta Surento-lauluyhtyeessä.

Emmi Kuittisen innostus itkuvirsiin sai alkunsa, kun hän tutustui inkeriläisiin itkuvirsiin musiikin maisterin tutkintonsa lopputyötä varten.

– Itkujen kaunis kieli, taidokkaat kielikuvat ja tunneilmaisun tapa koskettivat minua ja halusin oppia laulamaan niitä. Kansanperinne tuo elämääni merkityksellisyyttä. Olen osa sukupolvien ketjua ja se lohduttaa. Se luo vastapainoa musiikin yksilökeskeiselle maailmalle.

Inkeriläisissä itkuvirsissä on kolmea kieltä: vatjaa, inkerikkoa ja suomen inkeriläismurteita. Näiden ja karjalankielisten itkuvirsien sanoista suomenkielinen kuulija ymmärtää vain osan, ja siksi Surennon laulajat kertovat konsertissaan itkujen ja laulujen taustoista avaten myös niiden kulttuurista viitekehystä.

Itkuvirret ovat ympäri maailmaa tunnettu perinteenlaji, joka liittyy pääosin kuolinperinteisiin ja erorituaaleihin. Karjalassa ja Inkerissä tunnetaan rituaali-itkujen ohessa niin sanottuja omaelämäkerrallisia ja arkielämän itkuja. Itku on perinteisesti osa yhteisön suremista hautajaisissa ja häissä sekä armeijaan tai sotaan lähtiessä. Itkuvirsiperinne on siirtynyt kuulon varassa ehkä tuhansia vuosia, mutta taltioituna sitä on Suomessa vasta 1800-luvulta lähtien.

Erityisen tärkeää on ollut itkuvirsien välityksellä tapahtuva yhteyden- ja huolenpito suvun vainajiin, joiden uskotaan pystyvän kuulemaan ja ymmärtämään äänellä itkua. Itkuvirsillä helpotetaan myös jokapäiväisiä huolia ja ilmaistaan surun, kaipauksen ja kiitollisuuden tunteita.

Vuodesta 2021 Suomessa ja ulkomaillakin esiintynyt lauluyhtye Surento on kolmen itkuvirsitaiteilijan lauluyhtye.

Nimi Surento viittaa surevan tai kaipaavan ihmisen olemukseen ja sisäiseen tunnelmaan. Yhtyeen jäsenet Liisa Matveinen, Emilia Kallonen ja Emmi Kuittinen ovat karjalaiseen ja inkeriläiseen perinteeseen erikoistuneita kansanlaulajia ja itkijöitä.

Yhtyeen musiikki on pääosin säestyksetöntä moniäänistä laulua, väillä mukana ovat kantele ja ukulele.

Surento esiintyy Yläkaupungin Yössä lauantaina 16.5. kello 19 Kaupunginkirkossa

Artikkeli Itkun äärellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.