Useimmiten vainajan tuhkat päätyvät seurakunnan ylläpitämille hautausmaille, mutta hautaustoimilaki antaa mahdollisuuden tuhkan hautaamiseen myös muualle. Tuhkan voi sirotella esimerkiksi omalle tontille, mökille tai vesistöön. Muistomerkkiä ei saa kuitenkaan pystyttää ilman aluehallintoviraston lupaa.

– Tuhkan sirotteleminen tai hautaaminen vaatii aina maa- ja vesialueen haltijan tai omistajan luvan, Pajunen muistuttaa.

Useissa kaupungeissa on määritelty erikseen kaupungin omistamat alueet, jonne tuhkia saa sirotella. Jyväskylässä on kaksi paikkaa, joihin kaupunki on myöntänyt pysyvän luvan tuhkan sirottelulle. Tuhkan voi sirotella Vaajanvirtaan Vaajakosken Varassaaressa tai Päijänteelle Nenäinniemen kaakkoispuolella. Nenäinniemen sirottelupaikka on saavutettavissa ainoastaan veneellä. Varassaaressa tuhka on mahdollista sirotella veteen rannalta.
Tuhkan sijoittamisesta määrää hautaustoimilaki. Vainajan tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluttua tuhkauksesta.

Tiesitkö?

Tuhkahautauksessa on
monta vaihtoehtoa.

Uurnahauta

Arkkuhauta

Uurnaholvi eli kolumbaario. Uurnaholvi on tuhkauksen säilytyspaikka. Uurnaholveja voi olla esimerkiksi hautausmaan muurissa, kappeleissa tai kirkoissa. Jyväskylässä uurnaholvit ovat muurirakenteissa.

Muistolehto. Hautaamisen suorittaa hautausmaan henkilökunta. Omaiset eivät ole hautauksessa läsnä, ja hautasija on vain seurakunnan tiedossa. Tuhka haudataan ainoastaan sulan maan aikana.

Sirottelualue. Omaiset voivat olla halutessaan mukana tuhkan sirottelussa. Tuhka sirotellaan ainoastaan sulan maan aikana.

Muualle kuin hautausmaalle. Tuhkan voi haudata tai sirotella maa-alueelle sekä sirotella vesialueelle. Tällöin tulee aina olla alueen omistajan tai haltijan kirjallinen suostumus.

Artikkeli Tuhkauksen suosio kasvaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Uusi muistolehto sijaitsee lähellä hautausmaan vanhaa muistolehtoaluetta ja siinä on 400 hautasijaa.

Uudelle muistolehtoalueelle oli selkeä tarve, sillä vanhalla alueella hautasijat alkavat käydä vähiin.

– Hautauksia muistolehtoon toivotaan lisääntyvässä määrin, Jyväskylän seurakunnan hautaustoimen päällikkö Tuija Pajunen kertoo.

Muistolehto on hauta-alue, jossa ei ole nimettyjä hautapaikkoja. Seurakunta hautaa tuhkat, eikä hautasijaa ilmoiteta omaisille. Hautapaikka on ainoastaan seurakunnan tiedossa.

Vainajan nimilaatta voidaan kiinnittää yhteismuistomerkkiin, jos omaiset niin haluavat.

Muistolehtoalueella on myös kolme kynttilä- ja kukkatasoa, joihin omaiset voivat tuoda muistamisia.

Muistolehdon hoito kuuluu hautausmaan yleishoitoon.

Jyväskylän seurakunnalla on muistolehtoja Vanhan hautausmaan lisäksi Mäntykankaan, Lahjaharjun, Säynätsalon ja Korpilahden hautausmailla.

Tuhkahautausten osuus Jyväskylässä kaikista hautauksista on jo 70 prosenttia.

– Suurin osa tuhkahautauksista tapahtuu vanhoihin arkkusukuhautoihin. Seuraavaksi eniten uurnia haudataan uurnasukuhautoihin ja muistolehtoihin, sirottelualueille sekä kolumbaarioon, Tuija Pajunen sanoo.

Tuhkan sijoituksesta määrää hautaustoimilaki. Vainajan tuhka on haudattava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkauk­sesta.

Hautausmaiden lisäksi tuhkan voi haudata tai sirotella omalle tontille, mutta sinne ei saa pystyttää muistomerkkiä ilman aluehallintoviraston lupaa. Muistomerkin asettaminen haudalle tarkoittaa, että paikasta muodostuu yksityinen hauta ja siitä tulee merkintä myös kiinteistörekisteriin.

Tuhkan sirotteleminen tai hautaaminen muualle kuin omalle maalle vaatii aina maa- ja vesialueen haltijan tai omistajan luvan. Jyväskylässä on kaksi paikkaa, joihin Jyväskylän kaupunki on myöntänyt pysyvän luvan tuhkan veteen sirottelulle. Toinen paikka on Varassaaressa Vaajakoskella ja toinen Nenäinniemen kaakkoispuolella. Varassaaressa tuhka on mahdollista sirotella rannalta. Nenäinniemen kaakkoispuolella sirottelupaikka on saavutettavissa ainoastaan veneellä.

Tuija Pajusen mukaan kyselyt tuhkan sijoittamisesta muualle kuin hautausmaalle ovat niin ikään yleistyneet.

– Useimmiten läheiset noudattavat vainajan toivetta hautapaikasta.

Artikkeli Uusi muistolehtoalue käyttöön keväällä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Leena Kaskismaa, Jyväskylä (vasen kuva)
– Varmaan välttämätöntä. Muutoksia tarvitaan, koska ikäluokat pienenevät ja ihmisiä kuuluu vähemmän kirkkoon. Voivat tuoda joustavuutta henkilöstöresursseihin.

Sinikka Ryhänen, Jyväskylä (kuva keskellä)
– Minulle liitokset kävisivät ihan hyvin. En pelkää Jyväskylän seurakunnan
palvelujen puolesta. Pienemmille seurakunnille liitos on tärkeä, jotta ne pysyisivät hengissä.

Mikamatti Puranen, Jyväskylä (kuva oikealla) 
– Seurakuntaliitokset eivät herätä minkäänlaisia ajatuksia. Tuskin Jyväskylässä suurempia vaikutuksia, ellei henkilökuntaa vähennetä. Enemmän vaikuttaa maakunnissa.

Suomen suurin seurakunta kasvaa entisestään, jos seurakuntajaon uudistaminen Keski-Suomessa etenee suunnitellusti. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli esittää Joutsan, Petäjäveden, Toivakan ja Hankasalmen seurakuntien lakkauttamista ja liittämistä Jyväskylän seurakuntaan, jonka jäsenmäärä kasvaisi liitosten myötä jo yli sadantuhannen.

Mitä tehokkaammin seurakuntaliitokset etenevät, sitä vähemmän jää aikaa epävarmuudessa vellomiselle.

Mikäli Kirkkohallitus hyväksyy tuomiokapitulin aloitteen, seurakuntaliitokset toteutuvat jo ensi vuoden alusta lukien. Laajenevan seurakunnan nimenä säilyisi Jyväskylän seurakunta.

Seurakuntaliitosselvityksessä mukana olleet Muurame ja Uurainen jäävät liitoksen ulkopuolelle.

– Mitä tehokkaammin seurakuntaliitokset etenevät, sitä vähemmän jää aikaa epävarmuudessa vellomiselle, tuomiokapitulin lakimiesasessori Tuomas Hemminki viestittää.

Seurakuntajaon uudistaminen on edennyt vauhdilla liitosselvityksestä tuomiokapitulin esitykseen.

Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen myöntää, että aikataulu on hurja, mikäli liitokset toteutuvat vuodenvaihteessa.

– Toisaalta muutos on ollut näköpiirissä jo pitemmän aikaa. Reilu vuosi sitten Jyväskylän seurakunnassa toteutetussa organisaatiouudistuksessa jo varauduttiin mahdollisesti toteutuviin liitoksiin.

 Kyse on vastuunkantamisesta ja pienten seurakuntien auttamisesta – siis myös lähimmäisenrakkaudesta.

Nykyisen alue- ja lähikirkkomallin on ajateltu parhaiten palvelevan tilanteessa, jossa Jyväskylän seurakuntaan liittyy uusia alueita.

Jyväskylän seurakunta pärjäisi Kuparisen mukaan hyvin ilman liitoksiakin. Muutos ei ole aina toivottu, sillä se myös rasittaa. Seurakunnassa ymmärretään kuitenkin pienten seurakuntien ahdinko talouden kiristyessä ja jäsenmäärän vähentyessä.

– Kyse on vastuunkantamisesta ja pienten seurakuntien auttamisesta – siis myös lähimmäisenrakkaudesta, Kuparinen muistuttaa.

– Hallintoa keskittämällä pyritään siihen, että toiminta pystyttäisiin säilyttämään lähellä seurakuntalaisia myös pienissä seurakunnissa.

Kuparinen arvioi, ettei muutos ole kovin merkittävä Jyväskylän nykyisten seurakuntalaisten näkökulmasta. Palvelut ja toiminta säilyvät kuten tähän asti.

– Kirkollisveroprosentin nostamiseen tulee paineita, mutta selvitämme voisiko noston välttää.

Jos muutokseen liittyy huolia ja toiveita, niitä myös kuullaan.

Kevään aikana järjestetään kuulemisia, joissa seurakuntalaisilla on mahdollisuus kertoa näkemyksiään seurakuntajaon uudistamisesta.

– Jos muutokseen liittyy huolia ja toiveita, niitä myös kuullaan. Kannustan ottamaan yhtyettä, Kuparinen sanoo.

Seurakuntajakoselvitys käynnistyi vuonna 2022 alun perin Toivakan ja Joutsan seurakuntien aloitteesta. Molemmissa seurakunnissa jäsenmäärä vähenee ja talous on ollut useana vuonna alijäämäinen. Joutsassa taloutta rasittavat myös lukuisat kiinteistöt, joiden korjaamiseen seurakunnalla ei ole varaa. Selvityksen mukaan liitos turvaisi parhaiten seurakuntatoiminnan jatkumisen.

– Seurakuntalaisista monet tiedostavat, että tilanne on vaikea. Jos katsotaan realistisia lukuja, niin eihän tulevaisuus kovin hyvältä näytä itsenäisyyden kannalta, Joutsan seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Teuvo Jaakkola myöntää.

Liitos Jyväskylään herättää myös epäilyksiä. Jaakkola arvelee, että muutosvastarintaakin on odotettavissa.

– Moni seurakuntalainen pohtii, miten palvelut säilyvät jatkossa. Järjestetäänkö jumalanpalveluksia ja miten toimistoasiat hoituvat, Jaakkola sanoo.

Myös Toivakassa aloitteen nopea eteneminen hämmentää.

– Nyt pohdimme, onko meillä muuta mahdollisuutta kuin liittyä Jyväskylän seurakuntaan. Vääjäämättä kehityssuunta on sellainen, että pienillä seurakunnilla on liitos edessä, Toivakan seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Arja Koriseva-Karmala toteaa.

Toivakassa seurakuntaliitos ei saa varuksetonta kannatusta.

– Uskon, että kaikki haluaisivat pitää kynsin hampain kiinni seurakunnan itsenäisyydestä, mutta ymmärrämme myös, että tarvitsemme leveämpiä hartioita ylläpitämään seurakuntalaisille tärkeitä palveluja.

Koriseva-Karmala toivoo, että mahdollinen liitos nähtäisiin enemmän positiivisena voimavarana kuin uhkana.

Varmaan äänekkäimpiä ovat ne, jotka vastustavat liitosta.

– Yhdessä olemme enemmän, hän muistuttaa.

Petäjävedellä on tahtotila jatkaa itsenäisenä seurakuntana.

– Selvityksen tulokset on käytävä tarkkaan läpi ja harkittava, onko meillä taloudellisia edellytyksiä jatkaa itsenäisenä, Petäjäveden seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hannele Oikarinen sanoo.

Mielipiteet jakautuvat seurakunnassa puolesta ja vastaan.

– Varmaan äänekkäimpiä ovat ne, jotka vastustavat liitosta.

Seurakunnan taloustilanne on selvityksen mukaan erittäin vaikea. Henkilöstöä ei voi vähentää, eikä veroprosenttia nostaa. Taloutta rasittavat edessä olevat monet korjaushankkeet. Myös Unescon maailmanperintökohde, Petäjäveden vanha kirkko, vaatii jatkuvaa taloudellista panostusta.

Suurempi seurakunta helpottaisi kiinteistöjen hoitamista ja henkilöstön sijaistuksia.

– Toisaalta pelätään, miten käy vahvan talkoohengen, jos seurakuntaa ei koeta enää omaksi, Oikarinen pohtii.

Tuomiokapitulin aloitteessa seurakuntajaon uudistaminen nähtiin tarpeellisena myös Hankasalmen seurakunnan osalta. Voimakas jäsenmäärän lasku tulevina vuosina muihin seurakuntiin verrattuna oli yksi painava syy, miksi Hankasalmi lisättiin mukaan seurakuntajaon
uudistamiseen. Seurakunnassa aloitetta ei purematta niellä.

– Edellisissä seurakuntavaaleissa saimme selvän viestin siitä, että enemmistö seurakuntalaisista haluaa kehittää Hankasalmea itsenäisenä seurakuntana. Elävä ja toimiva seurakunta on meille tärkeä arvo, Hankasalmen seurakunnankirkkovaltuuston puheenjohtaja Markku Laitinen sanoo.

Seurakunnan taloudellinen asema on hyvä, vaikka talous on kiristymässä.

– Seurakunnalla ei ole velkaa, mutta kassavaroja noin miljoona.

– Emme kuvittele, että tässä on helppoja ratkaisuja olemassa. Helpointa olisi nostaa kädet pystyyn ja liittyä Jyväskylän seurakuntaan.

Laitista harmittaa, että selvitys ei avaa sitä, mitä liitoksen jälkeen tapahtuu.

– Se jää nähtäväksi. Olisi tärkeä selvittää myös se, miten seurakunnat voisivat säilyä itsenäisinä, mutta lisätä keskinäistä yhteistyötä.

Aloite seurakuntajaon uudistamisesta Keski-Suomessa:

• Joutsan, Petäjäveden, Toivakan ja Hankasalmen seurakunnat lakkautettaisiin 31.12.2024 ja liitettäisiin Jyväskylän seurakuntaan 1.1.2025 lukien.
• Seurakunnan alueena olisi Jyväskylän kaupungin sekä Joutsan, Luhangan, Petäjäveden, Toivakan ja Hankasalmen kuntien alueet.
• Laajenevan seurakunnan nimi olisi Jyväskylän seurakunta.
• Seurakuntien kirkkovaltuustot toimittavat lausunnot tuomiokapitulille 17.4.2024 mennessä.
• Jos asia etenee, Kirkkohallitus päättää seurakuntajaon uudistamisesta kesäkuussa.

Haluatko sanoa mielipiteesi seurakuntajaon muutoksesta?

Jyväskylän seurakunta valmistelee lausuntoa ehdotettuun seurakuntajaon muutokseen. Lausunnon valmistelua varten voi asiasta kirjoittaa palautetta 21.3.2024 mennessä osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/palaute.

Lisäksi seurakuntamme lähikirkkoalueilla järjestetään maaliskuun aikana kaikille avoimia kuulemistilaisuuksia.

Joutsan, Petäjäveden, Toivakan, Hankasalmen ja Jyväskylän seurakuntien jäsenet voivat ottaa tuomiokapitulille kantaa muutokseen 1.3.2024 asti. Kannanoton on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Lisätietoa osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi.

Osoite kannanoton toimittamiseksi kapitulille:
Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli
PL 160, 60101 Seinäjoki
lapua.tuomiokapituli@evl.fi

Artikkeli Suomen suurin on pian entistä suurempi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen kotoisin Etelä-Karjalasta, mutta juurtunut Keski-Suomeen opintojeni ja työni kautta. Opiskelin yhteisöpedagogiksi Suolahden Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Jyväskylän kaupungilla olen ollut töissä jo 17 vuotta.

Asun perheeni kanssa Kinkovuoressa, mutta hyvin paljon vapaa-ajastani kuluu hevostallilla Korpilahdella. Armi on 5-vuotias suomenhevoseni, jonka kanssa käyn ratsastamassa lähes päivittäin. Hiljattain minut valittiin myös Korpilahden Ratsastajien uudeksi puheenjohtajaksi.

Hevoset ovat kuuluneet elämääni yli 30 vuoden ajan. Ensimmäinen kosketukseni hevosiin taisi olla 6-vuotiaana maatalousnäyttelyssä. Se, miten ratsastaja sai hevosen peruuttamaan, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vietin koko nuoruuteni hevostalleilla ja kilpailinkin aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksessa. Juniorivuosien jälkeen hevosharrastus hieman hiipui, kunnes kolmikymppisenä ostin ensimmäisen oman hevoseni. Haaveilen, että voisin jossakin vaiheessa vielä palata kilpakentille.

Hevosharrastus on varsinaista arjen terapiaa. Ratsastaessa ja hevosta hoitaessa huolet ja murheet unohtuvat, tallin mukavia ihmisiä unohtamatta. Minulle hevosten kanssa toimiminen onkin enemmän elämäntapa kuin harrastus. Hevoset ovat minulle myös osa-aikatyö, sillä toimin sivutoimisena sosiaalipedagogisena hevostoiminnan yrittäjänä.

Hevosten lisäksi vapaa-aikani kuluu lenkkeilyn ja pianonsoiton parissa. Perheen kanssa retkeilemme ja harrastamme geokätköilyä. Kaipaan mielekästä tekemistä, sillä tylsistyn helposti. Olemme miettineet myös oman hevostilan ostamista, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt. Ehkä jonakin päivänä tämäkin haave toteutuu.

Artikkeli Hevoskärpänen puraisi jo varhain julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Avulle on yhä suuri tarve, sanoo operaatiosta vastaava Petri Janhunen, joka on ollut mukana ruuan jakelussa jo yli kymmenen vuoden ajan.

Jyväskylän seurakunta tukee toimintaa 10 000 eurolla tänä vuonna. Diakonian asiakkaita ohjataan Jouluavun piiriin, sillä jouluaattona diakoniatyön pisteet ovat yleensä suljettuja. Seurakunta on tukenut tapahtumaa myös aiemmin.

Elintarvikekasseihin on saatu lahjoituksena muun muassa hedelmiä, suklaata, maitotuotteita ja leipää. Ruokakasseja jaetaan vapaaehtoisvoimin kansalaistoimintakeskus Matarassa Tourulassa jouluaattona kello 14.30 alkaen.

Erilaisen avun tarve on lisääntynyt koronaepidemian vuoksi. Jyväskylän seurakunta on mukana myös eJoulupuu-keräyksessä, jonka kautta voi auttaa kipeimmin apua tarvitsevia lapsiperheitä. Keräys on voimassa joulupäivään asti, ja linkki keräykseen löytyy seurakunnan nettisivuilta jyvaskylanseurakunta.fi.

Lions Club Kuokkala on lahjoittanut Kuokkalan alueseurakunnalle lahjakortteja jaettavaksi avun tarpeessa oleville lapsiperheille. Keräysvarat ja lahjoitukset ohjataan perille seurakunnan diakoniatyön kautta.

Haluatko Operaatio Jouluavun vapaaehtoiseksi jakamaan ruokakasseja? Ota yhteyttä petri.janhunen@gmail.com, puh. 0400 996 473.

Artikkeli Operaatio Jouluapu jakaa ruokakasseja aattona julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Etsimme pitkään sopivaa omakotitaloa, ja kun kävimme katsomassa Halkokankaalla olevaa taloa, tiesimme heti, että tässä se on. Talomme on pienen metsän keskellä lähellä keskustaa.

Työmatkaa kertyy lähes viisikymmentä kilometriä, mutta minua se ei haittaa.

Pidän paljon työstäni kampaajana. Tämän lisäksi teen jalka- ja kasvohoitoja. Vaikka työ on usein samanlaista, päivät eivät sitä koskaan ole. Tapaan liikkeessäni monenlaisia ihmisiä. Korpilahdella on mukavia asiakkaita, joista olen saanut vahvan ja uskollisen asiakaskunnan.

Koronakevät oli henkisesti raskasta. En koskaan unohda maaliskuun puoliväliä, kun puhelin soi ja asiakkaat peruivat aikojaan. Monena päivänä asiakkaita ei ollut lainkaan. Itselleni en voinut maksaa palkkaa kolmeen kuukauteen. Tavoitteena oli vain pitää liike pystyssä. Onneksi sain vertaistukea kahdelta kampaamoystävältäni. Olimme yhteydessä päivittäin. Päätimme yhdessä, että menemme joka päivä töihin, vaikka olisi kuinka hiljaista.

Vähitellen asiakkaat palasivat onneksi takaisin. Toivottavasti samanlaista korona-aaltoa ei enää tule.

Arkena nautin kotimme rauhasta, mutta viikonloppuisin kaipaan mökille Hankasalmelle. Lapsuudenkotini lähellä, Niemisjärven rannalla oleva mökki on minulle tärkeä paikka. Kokoonnumme siellä usein siskojeni, heidän lapsiensa ja lastenlastensa kanssa.

Olen vahvasti heidän elämässään mukana, jaamme yhdessä ilot ja surut. Lapsille olen se hauska Mamma.

Pidän vanhanajan meiningistä, että mökille voi tulla milloin vain. Vierailuista ei aina tarvitse sopia etukäteen. Mökillä saunotaan, uidaan, kuunnellaan äänikirjoja ja nautitaan elämästä.

Elän hetkessä. Ehkä se on tämä savolainen luonteeni, etten jää murehtimaan asioita. Naurulla pääsee pitkälle. En toivo muuta kuin että saisin edelleen tehdä terveenä työtäni ja voisin nauttia elämästä eläkkeelläkin.

Artikkeli Asioita ei kannata murehtia etukäteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirjoitin ylioppilaaksi viime keväänä. Opiskelen viulunsoittoa Cleveland Institute of Music -yliopistossa Ohiossa venäläisen huippuviulistin Ilya Kalerin johdolla. Kaleriin tutustuin pari vuotta sitten kansainvälisellä kesäleirillä. Tiesin heti, että haluan hänet opettajakseni. Viulunsoittoa olen opiskellut kolmivuotiaasta lähtien.

Vuosi Clevelandissa on ollut mukava, vaikka opiskelun tahti on aivan erilainen kuin mihin olin tottunut. Kilpailu on kovaa, ja hyviä soittajia on paljon.

Toisaalta tämän tyyppinen opiskelu sopii minulle hyvin, sillä tarvitsen opettajan, joka on vaativa ja vie minua viulistina eteenpäin. Vaikka työtahti on aivan mieletön, palan halusta nähdä, mihin omat rahkeeni soittajana riittävät. Tämä kortti on katsottava loppuun asti.

Kandidaatin tutkintoon oikeuttavat opinnot kestävät neljä vuotta. Sen jälkeen tähtäin on maisterin tutkinnossa. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä kamarimuusikkona.

Uskon, että jatkan opiskelua Yhdysvalloissa. Aurinkoinen, iloinen ja optimistinen ilmapiiri ja kulttuuri sopivat minulle hyvin. Suomesta kaipaan ennen kaikkea hiljaisuutta. Yliopistossa elämme tietynlaisessa musiikkikuplassa, jossa musiikkia kuulee koko ajan kaikkialla, siksi arvostan sitä, että voin välillä vetäytyä hiljaisuuteen.

Kesällä olen tavannut ystäviäni ja tehnyt heidän kanssaan pieniä reissuja. Olen kokeillut ensimmäisen kerran myös golfia ja suorittanut green cardin.

Aika näyttää, tuleeko tästä uusi harrastukseni. Opintojen ohessa en ehdi juuri muuta kuin käydä salilla ja talvella joskus laskettelemassa.

Tärkeintä elämässä ovat ihmiset ympärilläni – perhe ja ystävät, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen, eivät siksi, mitä teen.

Suhtaudun elämään optimistisesti ja pyrin aina laittamaan hyvän kiertämään.

Artikkeli Tämä kortti on katsottava loppuun asti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Eino on nelivuotias espanjanvesikoira, joka vierailee kirjastossa lukukoirana. Lukukoiran tehtävänä on kuunnella lukemista harjoittelevia lapsia ja olla läsnä.

Milan mielestä Einolle oli helppo lukea ja viidentoista minuutin lukuvuoro kului nopeasti.

– Tulen ehkä toisenkin kerran, Mila toteaa.

Lukukoiran tapaa Keljonkankaan kirjastossa kerran kuukaudessa. Lukukoirina toimivat Kennelliiton Lukukoirat, jotka on todettu tehtävään sopiviksi.

Eino on vilkas ja innokas koira, mutta tottunut olemaan lasten kanssa.

– Einolla on hyvä keskittymiskyky. Olemme harjoitelleet paljon rauhallista käyttäytymistä, Anna Rimppi kertoo.

Kennelliitto vastaa koirien soveltuvuuden arvioinnista ja koiranohjaajien kouluttamisesta. Koiran soveltuvuus lukukoiraksi arvioidaan ohjaajakurssin päätteeksi.

Lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi.

Lukukoiran täytyy pystyä rauhoittumaan erilaisten ihmisten seurassa, eikä koira saa pelätä kovia ääniä tai erilaisia apuvälineitä, kuten pyörätuolia.
Rimpille vapaaehtoistyö on sydäntä lähellä. Kaverikoirissa pitkään mukana ollut Rimppi halusi jakaa koiran tuomaa iloa myös lukukoiratoiminnassa.

– Itselläni on lukihäiriö, mutta olen aina lukenut paljon. Lukukoiran avulla haluan kannustaa lapsia tarttumaan kirjoihin, Rimppi sanoo.

Lukukoiralle lukeminen on osa lukemaan innostamista. Koiran läsnäolo rentouttaa ja sen on todettu helpottavan stressiä. Lukemista harjoittelevan lapsen on helpompi lukea koiralle kuin toiselle ihmiselle, sillä koira ei arvostele, eikä huomauttele virheistä, hitaudesta tai epäröinnistä.

Lukukoiratoiminta käynnistyi Keljonkankaan kirjastossa viime syksynä. Keljonkankaan lisäksi lukukoira vierailee Keltinmäen kirjastossa.  Vastaanotto on ollut Keljonkankaan kirjaston vastaavan kirjastonhoitajan Johanna Tornikosken mukaan innokas.

– Toiminnan aloittaminen jännitti etukäteen, mutta lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi. Lukemaan innostamisessa lukukoira toimii tosi hyvin, Tornikoski toteaa.

Artikkeli Einon avulla intoa lukemiseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Riittääkö kuusia kaikille asiakkaille?
Se on aina vähän arvoitus kuinka paljon kuusia kannattaa varata myyntiin, jotta niitä ei hirveästi jäisi myymättä. Myyntiin vaikuttavat muun muassa sää ja joulunpyhien sijoittuminen. Vuosien kokemuksen myötä osaa ehkä vähän paremmin ennustaa, mikä on joulun menekki.

Kuinka paljon kuusia on myynnissä tänä vuonna?
Kuusia on kaadettu noin 400–500, mutta varaudumme vielä joulun alla kaatamaan tarvittaessa lisää. Olen pieni toimija joulukuusenmyyjien joukossa.

Kuinka paljon kuuset maksavat?
Joulukuusien hintahaarukka on 5–150 euron välillä koosta riippuen. Kolmen metrin kuusi kotiin kuljetettuna maksaa 150 euroa, pienet pöytäkuuset 5 euroa. Keskihinta on noin 40 euroa.

Toimitatte kuusia kotiovelle asti. Kuinka suosittu tämä palvelu on?
Toimitamme joulukuusia Tampere–Jyväskylä alueella kotiovelle asti. Nettimyynti on käytössä nyt toista vuotta. Netin kautta kuusia menee yhden pienen myyntipaikan verran. Esimerkiksi yritykset saattavat ostaa kuusen asiakkailleen netin kautta.

Millainen on suosituin joulukuusi?
Tuuheus ja tasaisuus ovat niitä asioita, joista ihmiset tykkäävät. Jonkin verran ostetaan myös toispuoleisia kuusia seinää vasten sijoitettavaksi. Kuusten pitää olla tänä päivänä kauniita. Juuri missään ei enää näe suoraan metsästä kaadettuja kuusia.

Vieläkö aito kuusi päihittää muovikuusen?
Monet joutuvat esimerkiksi allergian vuoksi turvautumaan muovikuuseen, mutta kyllä kuusen tuoksu on se, joka tuo joulun tunnelman.

Miten joulukuusta tulisi hoitaa?
Kuusta ei saisi tuoda pakkasesta suoraan sisälle, vaan mieluiten ensin puolilämpimään sulamaan. Jo tässä vaiheessa kuuselle pitäisi antaa vettä. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että kuusella on koko ajan vettä.

Kuinka kauan kestää ennen kuin kuusi on valmis kaadettavaksi?
2,5 metrisen kuusen kasvattamiseen kuluu 10 vuotta.

Kuinka paljon työtä joulukuusten kasvattaminen vaatii?
Kasvattaminen vaatii todella paljon työtä. Ensimmäiset vuodet torjutaan heinää taimien ympäriltä, jotta ne eivät kuole heinien joukkoon. Latvakasvu leikataan vajaan metrin mittaisena. Puut on leikattava joka vuosi siihen asti, kunnes ne kaadetaan myyntiin.

Mikä tässä työssä on parasta?
Toisaalta parasta on kesäaika, jolloin kuusia saa leikata omassa tahdissa silloin kun sen aika on, toisaalta tuttujen ja vanhojen kyläläisten tapaaminen kuusikaupoilla.

Miltä tuntuu, kun sesonki on ohi?
Päällimmäisenä on helpotus. Joulukuusimyynnin sesonki on niin lyhyt, että kaiken on mentävä nappiin. Ei saisi esimerkiksi sairastua tai loukkaantua.

Milloin kuusenmyyjän joulu alkaa?
Minun jouluni alkaa aattoiltana, kun pääsen lohen paistoon.

Mitä perinteitä omaan joulunviettoosi kuuluu?
Meidän perheessä on aina valmistettu perinteinen joulu pitkän kaavan mukaan ruokineen ja leipomisineen. Parasta on, kun saamme viettää joulua koko perhe yhdessä. Jouluna tulee myös luettua paljon. Muulloin siihen on vähemmän aikaa.

Artikkeli Kuusen tuoksu tuo tunnelman julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Haluan nähdä, millaista kurssitarjontaa on kunakin vuonna tarjolla.

Ajan hermolla on tärkeä olla, sillä perheen kaikki viisi nuorta käyvät kansalaisopiston musiikin kursseilla.

– Ilmoittautumispäivä on kauhea, kun on monta lasta. Kurssit vaihtelevatkin vähän sen mukaan, mihin sattuu pääsemään, Sulkula kertoo nauraen.

Kurssipaikat ovat lähellä ja harrastaminen on edullista

Ilarin, Antonin, Pauluksen, Evitan ja Sakarin käsissä soivat muun muassa piano, kitara, viulu, mandoliini ja kontrabasso. Kansalaisopiston kursseille on ollut helppo lähteä kokeilemaan erilaisia instrumentteja, nuoret kertovat. Kurssipaikat ovat lähellä ja harrastaminen on edullista.

– Ja opettajat ovat aivan ihania ja innostavia, Sulkulat kehuvat.

Myös hiihtoa ja suunnistusta aktiivisesti harrastavalle perheelle musiikki on tuonut mukavaa vastapainoa.

– Tykkäämme tehdä muutakin, joten on hyvä, ettei musiikin harrastamisesta ole muodostunut liian vakavaa, laulamista itsekin harrastava Sulkula sanoo.

Pelkästään omaksi iloksi soittaminen ja laulaminen ei ole jäänyt, vaan taitoja on voinut hioa niin kansalaisopiston pelimannikokoonpanossa kuin perheen omassa Yllätys-ryhmässä. Sulkulat ovat järjestäneet omia konsertteja sekä esiintyneet pyydettäessä perhejuhlissa.

Tarja Sulkula on iloinen siitä, että kaikki lapset ovat kansalaisopiston myötä innostuneet musiikista.

– Nautin suunnattomasti siitä, kun kuulen lasten soittavan tai laulavan. Meillä iltasadun tilalla on usein ollut iltalaulu tai -soitto. Bachin on kerrottu halunneen säveltää musiikkia Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi. Niin minäkin ajattelen musiikin merkityksestä, Sulkula sanoo.

Kansalaisopisto tarjoaa monenlaisia harrastusmahdollisuuksia iästä riippumatta. Jo eläkkeellä olevat Anneli Lahtinen ja Pertti Asikainen ovat monivuotisia kansalaisopiston kävijöitä. Lahtinen on harrastanut muun muassa käsitöitä, keramiikkaa ja puutöitä.

– Erityisen ylpeä olen puukäsitöissä tekemästäni kaappikellosta, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt puutöitä, Lahtinen sanoo.

– Kansalaisopistossa olen voinut kokeilla kaikkea uutta. On terapeuttista purkaa ajatuksia tekemällä käsillä jotakin.

Keittiömestarin työstä eläkkeelle jäänyt Pertti Asikainen on vetänyt kansalaisopistossa erilaisia ruokakursseja miehille ja käynyt itse muun muassa hierontakurssilla, joogassa ja voimistelussa. Tällä hetkellä Asikainen toimii Jyväskylän kansalaisopiston opistolaisyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistys ylläpitää Kiviniemen kesämajaa Tuomiojärven rannalla ja järjestää jäsenille erilaisia retkiä.

Kokonaan harrastaminen ei ole jäänyt muiden kiireiden ohessakaan. Tänä syksynä Asikainen haluaisi kokeilla espanjan opiskelemista.

– Suunnitelmissa olisi muuttaa talveksi Espanjaan, Asikainen valottaa.

Tarjonnassa on jokaiselle jotakin

Jyväskylän kansalaisopistossa järjestetään vuosittain lähes 1 500 erilaista kurssia.

– Kurssitarjontaa on niin paljon, että jokainen löytää sieltä varmasti jotakin. Saamamme palautteen perusteella ihmiset nauttivat opiskelusta ja tulevat kursseille innoissaan, kansalaisopiston rehtori Sini Louhivuori kertoo.

Kansalaisopisto on pysynyt Louhivuoren mukaan hyvin mukana ajan hermolla.

– Perinteitä vaalitaan, mutta joka vuosi ohjelmaan otetaan mukaan myös jotain uutta. Kysyntään ja toiveisiin vastataan mahdollisuuksien mukaan. Se on näkynyt muun muassa kielitarjonnassa ja uusien tekniikoiden hyödyntämisessä esimerkiksi kädentaidoissa. Tätä päivää ovat myös erilaiset verkkokurssit ja -luennot, joiden avulla opiskelun saavutettavuus paranee haja-asutusalueilla, Louhivuori tähdentää.

– Kun yhteiskunnan eriarvoistuminen lisääntyy, kansalaisopisto on se paikka, jossa kynnyksen pitäisi olla niin matalalla, että jokaisella on mahdollisuus sinne tulla, Louhivuori painottaa.

Yhdeksän vuotta rehtorina toiminut Louhivuori jää eläkkeelle syyskuun alussa. Uutena rehtorina aloittaa Mikko Saikkonen.

Artikkeli Perinteitä vaalien, uudesta innostuen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.