Brasilialainen Susie Pek syntyi perheeseen, jossa oli ennestään kaksi poikaa. Nuorempi oli kolmen kuukauden ikäinen, kun äiti huomasi taas odottavansa. Perheellä oli talousvaikeuksia.

−  Omien sanojensa mukaan äitini tunsi olevansa raskauden takia epätoivoinen. Kasvoin kuunnellen puhetta siitä, että minua ei suunniteltu ja tyttöä on vaikea kasvattaa. Tyttö on herkkä ja itkee paljon. Suhde isään oli lähes olematon. Minulta puuttui rakkautta, Susie Pek kertoo.

Hän joutui lapsena myös toistuvan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Ensimmäinen selvä muistikuva siitä on, kun hän oli nelivuotias.

− Ihmettelin, mitä minulle tapahtuu. Väkivalta sekoittaa elämän. Uhrille kehittyy voimakas arvottomuuden, epäpuhtauden ja syyllisyyden tunne.

Lohtua puhelimesta

Susie Pekin johtama Toivoa naisille -työ haluaa toimia juuri niiden puolesta, jotka tuntevat itsensä arvottomiksi.

− Jumalan silmissä jokainen nainen on arvokas ja rakastettu. Tämä on viestimme samalla kun haluamme lisätä tietoisuutta maailman naisten tilanteesta ja edistää naisten asemaa, Susie Pek sanoo.

Keinona tähän ovat eri medioiden kautta lähettävät naisille tuotetut ohjelmat ja rukouskalenteri, jossa on jokaiselle päivälle lyhyt rukous maailman naisten puolesta. Ohjelmat tukevat naisen arkea, mutta kertovat myös Jumalasta, joka kuuntelee, välittää ja jolle voi kertoa kaiken.

Eräs keskiaasialainen nainen kertoo ystävästään, joka käy hänen luonaan auttamassa siivouksessa.

− Hän kuuntelee koko ajan Toivoa naisille -ohjelmia älypuhelimestaan. Hänen miehensä ei anna hänen kuunnella niitä kotona eikä halua, että nainen käy kristittyjen kokoontumisissa. Nainen sanoo, että luonani hän voi kuunnella ja saada ohjelmista lohtua ja voimaa.

Naistenohjelmia 73 kielellä

Toivoa naisille -ohjelmia lähetetään 73 kielellä. Työ on osa maailman suurimman medialähetysjärjestön TWR:n työtä. Suomessa sen taustajärjestönä on Medialähetys Sanansaattajat eli Sansa.

Suomalaiset tukevat ohjelmien tuottamista ja lähettämistä 14 kielellä, joista tuorein on japanin kieli. Japani on korkean elintason maa, mutta Susie Pek sanoo, että Japanissakin naiset etsivät vastauksia sisäiseen kaipaukseensa.

− Toivoa naisille -ohjelma on kuin ystävä, joka pohtii elämää naisen kanssa ja viestittää Jeesuksen tarjoamasta elämää muuttavasta voimasta.

Rukouskalenteri yhdistää

Suomessa ei lähetetä Toivoa naisille -ohjelmia, mutta seurakunnissa eri puolilla Suomea toimii noin sata Toivoa naisille -rukousryhmää, joissa rukoillaan rukouskalenterin mukaan. Samaa, eri kielille käännettyä kalenteria käyttää noin 110 000 ihmistä eri puolilla maailmaa.

Pirkkalan ryhmässä muutamia vuosia toiminut Maarit Korhonen sanoo:

− Minua innostaa ja rohkaisee se, että voin auttaa hädässä olevia tyttöjä ja naisia saamaan elämäänsä sisältöä ja turvaa. Olen voinut Toivoa naisille -ryhmässä kertoa luottamuksellisesti syvistäkin tunteista ja saanut kokea toisten tukevan ja ymmärtävän.

Kirkon lähetyskumppanuusneuvottelujen aikana 26.–30. elokuuta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sopimusjärjestöt organisoivat työpajoja. Susie Pek on mukana työpajassa, jonka teemana on Innovatiiviset mediatyökalut lähetys- ja seurakuntatyössä. Työpajassa tutkitaan, miten media voi auttaa naisia, lapsia ja seurakuntia. Susie Pek on itsekin media-alan ammattilainen, jolla on pitkä kokemus ohjelmien toimittamisesta ja julkaisusta eri media-alustoilla.

Sansan järjestämässä työpajassa on mukana myös Marianne Awaraji, jonka aiheena ovat Lähi-idässä toimivan satelliittitelevisio SAT-7:n lastenohjelmat. Lisäksi Dipendra Halder Trans World Radio Intiasta kertoo radiokotiryhmistä, jotka kokoontuvat kristillisen median äärelle opiskelemaan Raamattua.

Toivoa naisille -työn kansainvälinen johtaja Susie Pek on mukana myös Medialähetyspäivillä Kuopiossa 23.–25. elokuuta.

Artikkeli Susie Pek asettuu kärsivän naisen rinnalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen 59-vuotias helsinkiläinen pappi, kirkolliskokousedustaja, kolmen aikuisen tyttären isä, kahden lapsen isoisä. Vaimoni Tiina toimii Suomen World Visionin toiminnanjohtajana. Olen toiminut koko 2000-luvun seurakuntapappina Helsingissä, viimeksi Pitäjänmäen seurakunnan kirkkoherrana. Sain pappisvihkimyksen ulkosuomalaistyöhön Dubliniin 37-vuotiaana vuonna 1998. Aiemmin samana vuonna olimme perheenä liittyneet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi.

Mitä työhösi kuuluu? Mikä työssäsi innostaa eniten? Mikä siinä on haastavinta?

Minut on kutsuttu palvelemaan Sansan asiantuntevaa ja työlle sitoutunutta henkilöstöä niin, että he onnistuvat toteuttamaan järjestön perustehtävää, evankeliumin levittämistä median avulla. Olen innostunut siitä, että saan olla saattamassa Sanaa. Uskon evankeliumin kokonaisvaltaisesti muuttavaan voimaan. Haastavinta on näin alussa tutustua kaikkiin työalueisiin ja niiden erityispiirteisiin. Myös henkilöstöasiat vievät jonkin verran aikaa, kun samaan aikaan luomme uutta strategiaa ja uudistamme organisaatiota.

Kirkolla on kaikkiaan seitsemän virallista lähetysjärjestöä, joiden kanssa kirkko on sopinut ns. perussopimuksen. Mitä erityislaatuista omassa järjestössäsi ja sen työssä on verrattuna muihin?

Sansa on medialähetysjärjestö. Se on tarkoittanut evankeliumin levittämistä aluksi radion, sittemmin television ja nyt enenevässä määrin erilaisten netti- ja mobiilialustojen kautta. Emme lähetä suomalaisia lähettejä tekemään tätä työtä, vaan tuemme kansainvälisten kumppanien välityksellä paikallisia kristittyjä, jotka puhuvat omaa kieltään omalle kansalleen ymmärrettävällä tavalla.

Mistä haet työhösi intoa ja virkistystä? Mitä lukijat eivät ehkä sinusta tiedä?

Minut tunteville ei tule yllätyksenä, että vastaus on golf. Kun pääsen vihreille niityille, tunnen olevani lähes paratiisissa. Golfissa seuraava lyönti on aina se kaikkein tärkein. Keskityn siihen, mikä on edessä. Virheistä sakotetaan, mutta niitä ei pidä jäädä märehtimään. Suosittelen lajia meditatiivisena ja hengellisenä kokemuksena.

Ensi viikolla Arto Antturi kirjoitus Medialähetys Sanansaattajasta kirkon yhteisen mission toteuttajana.

Artikkeli Medialähetys Sanansaattajien uusi toiminnanjohtaja on Arto Antturi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.