En voi ratkaista
ihmisten ongelmia, mutta
voin tarjota niihin ehkä
uuden näkökulman.

Yksinäisyys on Mäkisen mukaan yksi iso syy siihen, että opiskelija hakeutuu auttajan puheille.

– Se on melkein kuin pandemia. Tuntumani on, että ihmiset sinnittelevät yksin liian kauan.

On vaikea lähteä pyytämään apua, koska helposti koetaan, että vika on itsessä. Uudessa ympäristössä yhteys muihin ei ole itsestään selvää, eikä tuttua tukea ole saatavilla.

Hengellinen ulottuvuus tulee Mäkisen mukaan esiin noin puolessa keskusteluista, ja aina vastaanotolle tulleen aloitteesta. Usein hengellisyys lomittuu pohdintaan elämän merkityksellisyydestä. Mäkinen haluaa vahvistaa armollista käsitystä Jumalasta ja uskoa toivoon, jonka lähde on ihmisen ulkopuolella.

Opiskelijapappi tekee yhteistyötä yliopiston monien toimijoiden kanssa. Hän kuuluu esimerkiksi yliopiston hyvinvointitiimiin sekä kriisityöryhmään. Mäkinen menee mieluusti mukaan muiden toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, kun hänet kutsutaan. Hiljattain hän vieraili perheellisten opiskelijoiden vertaisryhmässä.

Joskus papilta odotetaan tilaisuuksissa neutraalia läsnäoloa, joskus taas toivotaan nimenomaan hengellistä viestiä. Mäkisen mukaan on tärkeää etukäteen sopia kutsujan kanssa odotuksista, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Iloisesti Mäkistä on yliopistossa yllättänyt esimerkiksi kiinnostus virsilauluihin sekä toive rukouksesta papin kanssa ja yhteisten asioiden puolesta, mikä on koettu merkitykselliseksi.

Miika Mäkinen muistuttaa, että hänen vastaanotolleen saavat tulla myös yliopiston työntekijät.

– Olen kaikkia varten. Kaikki ovat tervetulleita vastaanotolleni. Se löytyy Seminaarinmäeltä Fennicum-rakennuksesta.

Tiesitkö?
• Bongaa pappi! on seurakunnan tapahtuma Yläkaupungin yössä.
• Papit liikkuvat perjantaina ja lauantaina 17.–18.5. kello 18–22.
• Papin voi bongata kadunvarressa, baarissa tai muualla yläkaupungilla. Hänet tunnistaa papinkauluksesta eli valkoisesta sokeripalasta kauluksessa. Seurakunnan papeista on tapahtumassa mukana ainakin Juho Kamula, Satu Konsti, Miika Mäkinen, Katja Räsänen ja Seppo Wuolio.
• Papin kanssa voit keskustella luottamuksellisesti omista asioistasi tai jutella niitä näitä.
• Miika Mäkinen toimii oppilaistopappina yliopistolla. Hänelle voi varata tapaamisen verkossa osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/oppilaitospappi/yliopisto tai ottamalla yhteyttä valitsemallaan viestimellä.

Artikkeli Syttyvätkö silmät, helpottuuko hengitys? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokousedustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle valittiin 13. helmikuuta. Riku Bucht valittiin pappisedustajaksi arvalla, koska hän sai saman äänimäärän Kalle Hiltusen kanssa.

– Olisin iloinnut myös kaverin puolesta. Kollegojen luottamuksesta olen kiitollinen, kun 319 hiippakunnan pappia äänesti ja 22 heistä minua, Bucht sanoo.

Lapuan hiippakunnan pappis-edustajista kaikki neljä valittua ovat nyt miehiä. Buchtin mielestä olisi voinut mennä toisinkin, koska tulos oli muutamasta äänestä kiinni.

Pappien vaalissa Avara kirkon kannatus oli Lapuan hiippakunnassa samaa luokkaa kuin viime kerralla, mutta maallikoiden osalta ryhmittymä vahvisti asemiaan. Kirkolliskokoukseen näyttää nyt muodostuvan liberaalin suunnan niukka enemmistö. Kaikki kolme jyväskyläläistä tulevaa kirkolliskokousedustajaa painottavat, että tietyt päätökset vaativat jatkossakin määräenemmistön.

– Asioita on ajettava neuvotellen, koska opillisissa kysymyksissä 25 prosenttia äänistä riittää kaatamaan aloitteen, Bucht huomauttaa.

Hän toivoo, että ratkaisumalleja ja halukkuutta tinkiä näkökannoista löytyy, eikä kirkko kärsisi liikaa sisäisistä erimielisyyksistään.

– Loppujen lopuksi meitä yhdistää paljon enemmän ja suuremmat asiat kuin erottaa.

Edustajapaikkansa uusinut Tuulia Kuntsi näkee, että joitakin asioita on nyt mahdollista saada paremmin eteenpäin, mutta muita kunnioittavaa keskustelua tarvitaan.

– Arvot rakentuvat jokaisella eri teitä, ja voimme päätyä samasta asiasta eri päätelmiin. Tuskin koskaan pääsemme siihen, että kaikki ajattelisimme samoin – ja juuri se on kirkon rikkaus, hän luonnehtii.

Ensikertalaisena valituksi tullut Liisa Kuparinen haluaa rakentaa yhteyttä eri tavoin ajattelevien kanssa, koska kirkon sisältä löytyy vahvoja vastakkaisia näkemyksiä kirkon uudistamisesta.

– Vahvasti vastakkaista mieltä olevat todennäköisesti pitävät omat näkemyksensä, mutta löytyy myös ei niin jyrkästi ajattelevia, hän sanoo.

Tasa-arvoinen avioliitto puhuttaa myös seuraavalla istuntokaudella. Sen edistämiseen ovat sitoutuneet kaikki Avaran kirkon listalle asettuneet.

– Juuri kirkon uudistamishalun vuoksi olemme saaneet laajan listan ehdokkaita. Se ja saamamme kannatus osoittaa osaltaan kysymyksen tärkeyttä, Kuparinen sanoo.

– Kysymys on kirkon tulevaisuuden, uskottavuuden ja jäsenmäärän kehityksen kannalta aivan oleellinen – ja myös siksi, että nuoret tuntisivat edelleen voivansa kuulua kirkkoon.

Kuparinen toivoo, että jokaiseen hiippakuntaan saadaan yhtäläinen mahdollisuus vihkiä seurakunnan tiloissa myös saman sukupuolisia pareja, koska nyt tilanne vaihtelee.

– Oikeus vihkimiseen ei saisi olla kiinni siitä, miten yksittäisen seurakunnan kirkkoherra tai hiippakunnan piispa on asiaa linjannut. Tarvitaan kirkolliskokouksen määrittelemä yhtenäinen, salliva ja kaikkia kunnioittava linja.

Tulevat kirkolliskokousedustajat pitävät myös välttämättömänä luoda suuntaviivoja seurakuntien rakenneuudistusta varten.

– Kuluneella kaudella jo ennakoitiin asiaa. Halutaan, että kirkko ja seurakunnat olisivat kestävämpiä kohtaamaan tulevaisuuden haasteet, kuten vähenevän jäsenmäärän ja tiukkenevan talouden haasteet, Kuntsi kertoo.

Kuparinen nostaa esiin myös tarpeen pitää esillä ilmasto- ja ympäristöasioita. Hiilineutraali kirkko -strategia vaatii lisätoimenpiteitä ja jatkosuunnitelmia sekä kokonaiskirkollista tukea ja ohjausta.

Kirkolliskokouksen täysistunto kokoontuu toukokuussa ja marraskuussa viiden päivän ajan. Lisäksi työskennellään valiokunnissa, joissa valmistellaan asiat täysistuntoa varten.

Kirkolliskokous

• Kirkon ylin toimielin käsittelee kirkon oppia, kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Sen toimikausi on neljä vuotta.
• Kirkolliskokoukseen valittiin 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Maallikkoedustajien vaalissa äänestivät Jyväskylässä kirkkovaltuuston luottamushenkilöt. Pappisedustajien vaalissa äänioikeutettuja olivat hiippakunnan papit.
• Jyväskylän seurakunta kuuluu Lapuan hiippakuntaan, jonka jäsenmäärä oikeuttaa 11 edustajanpaikkaan. Heistä kolme valittiin Jyväskylästä.
• Uusia edustajia valittiin 60 eli 63 %. Jatkamaan valittiin 34.
• Miesedustajia valittiin 49 (2020 vaaleissa 53) ja naisia 45 (2020 42). Keski-ikä pysyi samana, 54 v.
• Uusi kirkolliskokous kokoontuu ensi kertaa Turussa 13.–17. toukokuuta.

Artikkeli Kirkolliskokoukseen kolme edustajaa Jyväskylästä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tuntuu, että tämä laulu on entistäkin ajankohtaisempi seuratessamme uutisia sotien aiheuttamista kotien sortumisista ja muusta kärsimyksestä. Jälleen kerran taistellaan Lähi-idässä, ja Ukrainassakin jatkuu lohduton sota. Kansainväliselle hätäavulle on suuri tarve näillä alueilla ja monissa muissakin maissa. Unohtamatta, että omassa maassammekin on paljon niin aineellista kuin henkistä hätää.

Pave Maijasen laulu jatkuu muistuttaen auttamisen vastavuoroisuudesta: ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”. Jokainen meistä on lähimmäisistään riippuvainen. Muiden huolenpidon kohteena olemme erityisesti elämän alussa ja loppupuolella, mutta usein siinä välilläkin. Avun saaminen on usein elämänkoulua auttajaksi oppimiseen.

Auttamisen perusta luodaan oikeudenmukaisten ja huolta pitävien yhteiskunnallisten rakenteiden ja palvelujen myötä. Joulun aikaan ja muulloinkin kuitenkin myös ”almuilla” eli erilaisella vapaaehtoisella avustustoiminnalla saadaan aikaan paljon hyvää. Jokainen lahjoitettu lantti ja seteli tai avustuksen siirtävä näppäimen painallus on tärkeä toivon tuoja. Almu eli apu voi olla myös oman ajan käyttämistä, toisen huolten kuuntelemista tai omien käden taitojen ja muun osaamisen jakamista. Auttamisen mahdollisuuksia on paljon.

Seurakunnassa adventin ja joulun aika alkaa hoosiannaa laulamalla. Tuo sana tarkoittaa ”auta”. Auttaminen on joulun ytimessä. Kauneimpien joululaulujen ohessa kannamme kolehteja maailman lasten hyväksi. Seurakunta toimii myös paikallisen avun kanavana. Suuri kiitos monille yhdistyksille, liikeyrityksille ja yksityisille lahjoittajille, jotka olette seurakunnallemme lahjoittaneet tai lahjoittamassa jouluapua jaettavaksi, milloin lahjakortteja, milloin ruokatarvikkeita, milloin vaikkapa kukkia. Diakoniatyömme kautta apu menee perille ja tuo paljon iloa joulun viettoon.

Pave Maijasen laulun sanat Pidä huolta ovat meille kehotus rakastaa lähimmäisiämme ja itseämme. Ne ovat myös meidän oma pyyntömme lähimmäistemme suuntaan. Pidä huolta on myös kuin lyhyt rukous. Pidä huolta, Jumala. Pidä huolta lapsista sodan jaloissa, pidä huolta sairaista, pidä huolta kaikista kärsivistä. Pidä meistä ja maailmastasi huolta niin kuin kerran kapaloihin käärityssä Seimen lapsessa ilmoitit hyvän tahtosi ja rakkautesi luomaasi maailmaa kohtaan.

Artikkeli Joka apua saa sitä tajuu myös antaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vapaat vaalit ilmentävät vapautta, jota ei ole saavutettu ja ylläpidetty uhrauksitta, vaan jota on yhteisvoimin rakennettu ja puolustettu. Euroopan pelottava nykytilanne kirkastaa maamme vapauden ja demokratian merkitystä. Viime vuodet eduskunta on joutunut toimimaan poikkeuksellisissa oloissa. Kiitos kautensa nyt päättäneille työstä yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja turvallisuuden hyväksi. Vaaleissa nyt valituiksi tuleville toivotamme voimia, viisautta ja siunausta tehtäväänsä.

Huhtikuun ensimmäinen sunnuntai on tänä vuonna paitsi vaalisunnuntai myös palmusunnuntai, jota seuraa hiljainen viikko, Jeesuksen Via Dolorosan seuraaminen kohti pääsiäistä. Palmusunnuntaina muistetaan Jerusalemiin aasilla ratsastavaa Jeesusta, jota kansanjoukko tervehtii palmunoksia heiluttaen.

Kotiovillemme tuulahduksen palmusunnuntaista tuovat pajunoksia heiluttavat virpojat. Eräällä lapsella ovellamme sanallinen osuus hoitui ytimekkäästi: ”Virvon varvon, mulle palkka”. Nämäkin sanat välittivät pääsiäisajan iloa ja kaikuja perinteisemmistä virpomisista, joissa myös Jumalan siunausta toivotettiin.

Palmusunnuntain ja koko pääsiäisen sanomassa on kysymys myös vallankäytön ytimestä ja vapaudesta. Vanhan testamentin ennustusten mukaan Jumalan lähettämän vapauttajan, Messiaan, oli määrä saapua aasilla ratsastaen pyhään kaupunkiin. Jeesus omalla saapumisellaan liittyy noihin ennustuksiin. Aasi on inhimillisen, oikeudenmukaisen, vapautta ja rauhaa rakentavan kuninkaan ratsu. Jeesus ei antanut mallia yksinvallasta, vaan kutsui kansaa seuraajikseen, toteuttamaan palvelevaa ja vapautta puolustavaa yhteisen vastuun kantamista. Tämä tie vei Jeesuksen ristille, ja meitäkin joskus vaikeuksiin, mutta tämä tie on myös ylösnousemuksen ihmeen ja toivon tie.

Artikkeli Vapauden juhla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hyökkääjälegenda Babatunde Wusu katsoo hymyillen kuvaansa ja pelipaitaansa Keski-Suomen museolla. On aika harvinaista, että jo 38-vuotiaana oma ura päätyy osaksi museon näyttelyä.

Sanomalehti Keskisuomalaisen kuvaa­jan Risto Aallon otoksessa Wusu laukoo pallon painovoimaa uhmaten volley-potkulla verkkoon Jyväskylän Jalkapalloklubin (JJK) menestysvuosina, reilut 10 vuotta sitten.

Jyväskyläläinen palloilu 100 vuotta -kokonaisuus kertaa vuonna 1923 perustetun Jyväskylän Palloilijoiden ja sen perillisten, JYP:n ja JJK:n, onnenhetket ja pettymykset.

Päärooliin nousevat jääkiekko ja jalkapallo.

Lätkän puolella JYP on menestynyt Suomen mestaruuksia myöten erinomaisesti. Futiksessa oli pitkään hiirenhiljaista.

Syksyllä 2008 Jyväskylässä ei oltu pelattu pääsarjan jalkapalloa 85 vuoteen, eli koskaan. Kahta kierrosta ennen kauden päättymistä JJK:n erotti noususta Veikkausliigaan enää muutama piste.

Wusu myöntää, että pelaajat tunsivat tuolloin harteillaan valtavat historian paineet.

– Toiseksi viimeinen pelimme oli Atlantista vastaan Helsingissä. Majoituimme hotelliin ja uni ei tullut millään. En ole koskaan valvonut ennen peliä, mutta silloin ei vain nukuttanut.

– Sanoin huonekaverille, että on pakko lähteä kävelemään ulos. Ja sitten seuraavana päivänä me hävisimme sen pelin, Wusu huokaa.

 Meillä oli uskomaton joukkue.

Jotain parempaa oli kuitenkin tulossa.

Wusu laukoi seuraavassa kotimatsissa pallon PS Kemin verkkoon 68. minuutilla, sinetöiden JJK:n historiallisen nousun. Museon valkokankaalla maali pyörii Urheiluruudun uutispätkässä.

– Meillä oli uskomaton joukkue. Haluan että mainitset jutussa Sami Myllymäen. Kaksi maalivahtiamme oli loukkaantunut ja Sami tuli ja torjui tuossa ottelussa kauden ainoan pelinsä, ylistää hyökkääjä joukkuekaveria.

Urheilu on tarjonnut myös kyyneleitä. Wusulle itselleen merkityksellisin peli pelattiin syksyllä 2011.

– Olin edellisenä keväänä loukannut niskani todella pahasti. Olin vaarassa halvaantua. Itkin ambulanssissa koko matkan ensin Jyväskylän sairaalaan ja sitten jatkohoitoon Kuopioon.

– Seuraavana syksynä äitini oli katsomassa, kun palasin kentille RoPS:a vastaan. Tulin takaisin pelikentille, metallinpala niskassani, hyökkääjä kertoo liikuttuneena.

Iloisiin muistoihin kuuluu vuosi, jolloin Wusu auttoi JJK:n pysymään Veikkausliigassa, vaikkei edes pelannut joukkueessa.

– Olin silloin TPS:ssä. Maalini FC Lahtea vastaan varmisti, ettei JJK tipu, Wusu virnistää.

100 vuotta palloilua – JYP ja JJK liikuttavat -näyttely Keski-Suomen museolla 30.4.2023 saakka.

Artikkeli Palloiluhistoria täynnä iloa ja kyyneliä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kerro itsestäsi!
Olen Naser Husseini, 22. Karkasin kotoa ja päädyin Suomeen 15-vuotiaana seitsemän vuotta sitten. Afganistanissa ei ollut toivoa tulevaisuudesta, koska maa on sekaisin ja ihmiset kärsivät sodan keskellä. Kohtaloni oli päätyä tänne ja sain jatkaa elämääni.

Mikä on oma äidinkielesi?
Persian kieli ja tarkemmin dari. Sitä kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja aakkosia on enemmän kuin suomen kielessä.

Mikä on ollut vaikeinta suomen oppimisessa?
Sanojen taivuttaminen ja kielen rakenne. Sain käydä vain vähän koulua kotimaassa, enkä oppinut, mikä on verbi tai substantiivi. Puhumaan oppisi parhaiten puhumalla, mutta suomalaisten kanssa on ollut hankala päästä harjoittelemaan.

Miten opiskelit uutta kieltä?
Kehitin itselleni systeemin. Opettelin, miten lauseet rakentuvat ja tein listoja. Minulla on vihkoja täynnä verbejä ja niiden taivutusmuotoja lauseissa. Katselin Yle Areenasta selkokielisiä uutisia ja kirjoitin sanoja ylös, kunnes vuoden kuluttua huomasin, ettei enää tule uusia vastaan.

Miltä suomen kieli kuulosti korvaasi?
Ihmiset tuntuivat puhuvan vain vähän, lyhyesti ja hiljaisella äänellä. Kieli kuulosti oudolta, ja ymmärsin sanoja väärin. Esimerkiksi ”kaksi” kuulosti korvaani samalta kuin ”taksi”.

Onko suomen kieltä vaikea ääntää?
Aluksi oli hankalaa, mutta pikkuhiljaa tulin ymmärretyksi. Esimerkiksi ”yö” tai ”vyö” tuottavat yhä vaikeuksia. Pääosin suomen kielen äänteet kuitenkin onnistuvat. Suomi ja persia tuntuvat molemmat pehmeiltä suussa, ja niitä on helppo puhua.

Mitä vielä haluaisit oppia?
On haasteellista oppia käyttämään sanoja oikeissa tilanteissa. Sanavarastoni on yhä liian suppea, enkä aina löydä hakemaani vastiketta tai osaa ilmaista tarkasti tunteita. Haluaisin oppia kieltä, jolla tulisin kuulluksi. Sanoissa on voimaa, ja minulla on paljon sanottavaa.

Mikä on lempisanasi suomeksi?
Sanan merkitys tai kirjoitusasu voi olla kaunis tai se kuulostaa hyvältä. Pidän sanasta ”kiitos” sen vuoksi, mitä se kuvastaa. Myös ”erinomainen”, ”kaunis”, ”taivas” ja ”aurinko” ovat hienoja. Minäkin haluan valaista toisten elämää kuin aurinko, joka paistaa kaikille yhtä lämpimästi.

Miten vertaisit suomen ja persian kieliä?
Persian rikas kieli sisältää paljon rytmiä, sanoja, ja puhetta höystetään runoilla ja sananlaskuilla. Sama ei onnistu minulta vielä suomeksi. Kielen omaksuminen edellyttää mielestäni maan kulttuurin ja historian tuntemista. Kun oppii kieltä, oppii myös uuden tavan ajatella.

Oletko huomannut muita eroja?
Persiaa puhutaan eri vivahtein vaikkapa nuorten kesken tai vanhemman ihmisen kanssa, sillä sanavalinnat ja tapa puhua valitaan tilanteen mukaan. Vaihtelua riittää erittäin muodolliseen puheeseen saakka. Suomessa en ole havainnut samaa.

Mitä ajattelet kiroilusta?
Suomessa kiroillaan paljon, mutta kirosanat eivät kohdistu suoraan ihmiseen. Persiaksi kiroilu on yleensä toisen solvaamista. En ikinä kiroilisi persian kielellä vanhempien ihmisten tai naisten kuullen. Kyse on kunnioituksesta. Kiroilu vaikkapa bussissa vanhempien ihmisten kuullen olisi hyvin epäkohteliasta.

Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään tiistaina 28.2.

Artikkeli ”Minulla on paljon sanottavaa” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kaasolla on hääjuhlassa aika näkyvä ja vastuullinenkin rooli, joten tehtävä vaatii vähän heittäytymistä ja epämukavuusalueelle menemistä.

Sisaren hääjuhla pidetään elokuussa lapsuuden kotitilan navetan vintillä, ja juhla maaseudulla tulee olemaan perinteikäs kokonaisuus. Kotipaikan tunnelma tuo juhlaan rentoutta ja rauhaa koko hääväelle.

Häitä on valmisteltu nyt puolitoista vuotta. Kaason tehtävä valmisteluissa on tähän mennessä ollut isojen linjojen suunnittelua, mutta kesän lähestyessä käytännön järjestelyt ja tekeminen pääsevät vauhtiin.

Tärkeintä ja mieluisinta tehtävässä on olla morsiamen henkisenä tukena

– Häätiimissä on minun lisäkseni bestman, joka vastaa enemmän ohjelmasta ja viihdepuolesta. Minulla on taas juhlan järjestelyihin kotikenttäetua, koska miljöö on tuttu.

Monipuolistuva häiden vietto tuo vaihtelua myös hääjuhlassa avustavien läheisten rooleihin. Perinteisesti kaasoa ajatellaan morsiamen pukijana ja seuralaisena hääjuhlan aikana, ja kunniatehtävään valikoituu usein läheinen ystävä tai sukulainen. Yleensä kaaso on nainen, mutta hän voi olla myös mies.

Nykypäivänä kaasoja voi olla yksi tai useampia morsiamen ystäväpiiristä ja myös häiden koosta riippuen. Aiemmin Ponsa ajatteli, että kaasot valmistelevat lähinnä hääohjelmaa ja koristeluita. Kaasouteen liittyy kuitenkin paljon tehtäviä, jotka eivät näy häävieraille.

– Kaaso toki hoitaa monia juoksevia asioita morsiamen apuna, mutta tärkeintä ja mieluisinta tehtävässä on olla morsiamen henkisenä tukena jakamassa niitä tunteita, joita hääpäivä ja koko naimisiinmeno voi herättää.

Liika päsmäröinti ei kuulu kaason tehtäviin. Ponsasta on ihanaa järjestää juhlia, mutta hänestä on tärkeä pitää fokus hääparin toiveissa ja noudattaa niitä. Kulttuurituottajan ammatti antaa hänelle hyvät lähtökohdat kaiken tarvittavan huomioimiseen.

On kunniatehtävä olla tällä tavalla mukana läheisten tärkeässä juhlassa.

Kaaso on usein päävastuussa myös morsiamen polttareiden järjestelyistä. Morsiamena Ponsa ajatteli ensin, ettei välttämättä tarvitsisi tai haluaisi polttareita. Sittemmin ajatus on muuttunut.

– Ajattelen nyt, että polttarit on aika tärkeät. Tuntuu hyvältä ja ilahduttaa, kun ystävät kokoontuvat yhteen ja yllättävät. Jos polttarit ovat lähellä hääjuhlaa, ne voivat tarjota myös hetken irtioton hääjärjestelyistä.

Häätiimin tärkeä tehtävä on hoitaa hommat niin, ettei hääpari joudu miettimään järjestelyitä, vaan he saavat keskittyä tärkeään päivään. Ponsa ajattelee, että kaasoksi lupautuvien on hyvä varata tehtävälle tarpeeksi aikaa omasta kalenterista. Kaasoksi on hyvä pyytää sellainen ihminen, johon on täysi luottamus.

– On kunniatehtävä olla tällä tavalla mukana läheisten tärkeässä juhlassa.

Artikkeli Tärkeän päivän tuki ja turva julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Parisuhteeseen kannattaa panostaa, ajattelivat Minna ja Sakarias Liukko jo suhteensa alkutaipaleella ja bongasivat toiveisiinsa sopivasti Jyväskylän seurakunnan tarjoamat Suhteellisen kivaa -tapahtumat.

– Se tuntui heti omalta jutulta. Parisuhdepäivät olivat ihanan lämminhenkisiä, ja saimme niistä paljon, Minna muistaa.

Vuosien varrella he ovat tutustuneet parisuhdeilloissa, -päivillä ja -leireillä monenlaisiin ihmisiin eri taustoista ja elämäntilanteista. Samaistumispintaa löytyy, koska parisuhteissa samat asiat toistuvat.

– Huomasimme, että emme olekaan yksin juttujemme kanssa. Toisten parien tarinoista ja heidän löytämistään keinoista saa uutta näkökulmaa ja eväitä omaan ajatteluun – ja intoa kokeilla myös itse, Liukot kertovat kokemuksen äänellä.

Tapaamisissa mietitään parisuhdetta eri teemojen äärellä. Alustuksen tai johdannon jälkeen pureudutaan aiheeseen isommissa tai pienemmissä ryhmissä, tai kahden oman puolison kanssa.

– Käydään läpi ihan perusjuttuja, mihin on hyvä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kommunikoinnista puhutaan syystäkin paljon, ja omia tunteita on hyvä oppia tunnistamaan – aiheita, joihin kannattaa silloin tällöin palata, Sakarias Liukko kertoo.

Riitelyn aiheet saattavat myös vaihtua, kun aikaa kuluu ja elämäntilanne muuttuu.

Myös riitelemään oikein voi oppia. Esiin saattaa kummuta sellaista, mikä on jäänyt joksikin aikaa pinnan alle piiloon. Yhdessä keskustellen ne saa nostaa käsittelyyn ja tarvittaessa jatkaa työstämistä puolison kanssa oman arjen keskellä.

– Riitelyn aiheet saattavat myös vaihtua, kun aikaa kuluu ja elämäntilanne muuttuu, Minna Liukko huomauttaa, ja molemmat tuumaavat, että rakentavaa riitelyä joutuu yhä vaan opettelemaan.

Liukot ovat innostuneet myös alustamaan kokoontumisiin ja järjestämään tapahtumia yhdessä muiden vapaaehtoisten parien ja perhetyöntekijä Anne Savolinin kanssa.

– Olemme nimenomaan vertaisina mukana, mutta joillakin pareista on jo pitkä kokemus parisuhdetyöstä, ja saamme hyvää oppia siinä rinnalla.

He kutsuvat kaikenlaisia pareja osallistumaan, ja myös ideoimaan ja suunnittelemaan toimintaa. Kevään mittaan on luvassa muun muassa matalan kynnyksen tapahtumia Sepän Kipinässä.

– Parisuhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, että lähtee mukaan. Kyse on suhteen hoitamisesta, koska muuten se saattaa vuosien kuluessa hautautua arjen alle, Sakarias Liukko kannustaa.

– Luvassa on takuulla mukavaa yhdessäoloa, keskustelua ja laatuaikaa oman kumppanin kanssa.

Suhteellisen kivaa -tapahtumiin saa tulla mukaan haluamallaan osallistumisen tasolla: vain kuuntelemaan ja keskustelemaan tai itselleen voi halutessaan ottaa enemmän vastuuta järjestelyistä. Jokainen on tervetullut omana itsenään ja sellaisena pariskuntana kuin on.

Kun tittelit jätetään oven ulkopuolelle, olemme kaikki tasavertaisia.

Joukossa voi olla vasta seurustelun aloittaneita nuoria pareja, kihlapareja ja avio- ja avoliitossa olevia pariskuntia laajalla ikähaitarilla. Muille voi jakaa asioitaan sen verran, kuin itse haluaa.

Itsensä voi esitellä etunimellä, eikä ammatista tai työstä tarvitse mainita mitään.

– Kun tittelit jätetään oven ulkopuolelle, olemme kaikki tasavertaisia, ja se on todella vapauttavaa, Liukot päättävät.

Suhteellisen kivaa

Parisuhdeillat Sepän Kipinässä (lapsille omaa ohjelmaa):

• 16.2. klo 18 Sanat ja Teot
• 23.3. klo 18 Ristiriidat ja Anteeksianto
• 25.5. klo 18 Rakkaus ja Tunteet.

Parisuhdepäivä Kuokkalan kirkossa 15.4. klo 10–16 (lapsille omaa ohjelmaa).

Parisuhdeleiri 8.–10.9.2023 Leirikeskus Koivuniemessä.

Kysy lisää: anne.savolin@evl.fi, 050 380 0583.

Artikkeli Suhteellisen kivaa! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Perustulitikkuja hieman pidemmät tulitikut ja tuohus ovat Jyväskylän seurakunnan pääsuntio Jarmo Tannisen vakiovarusteita. Niillä hän on sytyttänyt kirkon kynttilöitä 1990-luvun alkupuolelta saakka, ensin Pieksämäen ja sitten Jyväskylän seurakunnan palveluksessa.

– Kirkon kynttilä kuuluu sytyttää arvokkaasti, tulitikulla, hän toteaa painokkaasti.

Uraansa aloitellessaan Tanninen erehtyi kerran kiireessä käyttämään tulentekovälineenä tupakansytytintä.

– Sain kirkkoherralta palautteen, että tämä ei ollut soveliasta. Se oli opetus, joka jäi mieleen.

Taulumäen kirkossa toimiva Tanninen on mieltynyt pidempiin tulitikkuihin mukavuus- ja turvallisuussyistä. Esimerkiksi uuden, koskemattoman kynttilän sytyttämisessä menee enemmän aikaa, jolloin pidempään palava tikku on tarpeen. Hän käyttää työssään vain hyvälaatuisia tikkuja, jotka syttyvät nopeasti.

– Joskus on tullut tuskastuttavia hiljaisia hetkiä, kun tikku ei syty. Siinä vaiheessa sekuntikin on tuntunut pitkältä ajalta. Sen jälkeen olen pitänyt huolen, että ostan vain laadukkaita tikkuja.

Sytytyksen jälkeen Tanninen puhaltaa tikun sammuksiin, jäähdyttää sen vedessä tai pöydän nurkalla ja laittaa roskiin. Missään tapauksessa hän ei laita käytettyä tikkua takaisin rasiaan.

– En pidä tavasta. Kun seuraavan kerran ottaa tikkua rasiasta, sormenpäät ovat helposti mustana.

Alttarikynttilät hän sytyttää mieluiten mehiläisvahasta tehdyllä tuohuksella, joka korostaa sytyttämisen arvokkuutta.

– Minusta on mukava pysähtyä asian äärelle ja tehdä sytyttäminen perinteitä vaalien hitaasti.

Kynttilä symboloi kristillisessä perinteessä valon voittoa pimeyden voimista, valvomista, lämpöä, yhteyttä ja rukousta. Valon sytyttäminen on kuulunut jo varhain kristittyjen kokoontumisiin. Tanniselle kynttilä kuvastaa nimenomaan Kristuksen valoa.

– Se tuodaan elävän tulen muodossa kirkkotilaan. Tämä näkyy erityisen hyvin kynttilöissä, jotka tuodaan ristikulkueessa messuun.

Jumalanpalveluksissa kynttilät otettiin käyttöön 300-luvulla ja 1600-luvulla niitä alettiin käyttää kirkon alttarilla. Alttarikynttilöiden lisäksi kirkossa poltetaan pääsiäis-, adventti- ja rukouskynttilöitä. Suurikokoista Kristus-kynttilää käytetään vain pääsiäisen aikana ja kastetilaisuuksissa. Kirkkotiloissa käytettävät kynttilät ovat aina valkoisia, mutta itsenäisyyspäivänä voi polttaa myös sinivalkoisia kynttilöitä.

Taulumäen kirkossa käytetään ainoastaan alttarikynttilöitä, kulkuekynttilöitä ja Kristus-kynttilää. Joissakin tilaisuuksissa voidaan käyttää lisäksi ulkolyhtyjä, tuikkuja tai isoja pöytäkynttilöitä.

– Kyseessä on vanha rakennus, jonka paloturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota, Tanninen toteaa.

Suntion tehtäviin kuuluu olla selvillä siitä, mitä kynttilöitä missäkin tilaisuudessa poltetaan. Kynttilöiden määrä vaihtelee kirkkovuoden mukaan. Alttarille tulevien kynttilöiden määrää ei kuitenkaan tarvitse muistaa ulkoa, vaan sen voi tarkistaa kirkkokalenterista.

– Pääsääntöisesti alttarikynttilät palavat aina, kun kirkossa on joku tilaisuus. Muista kynttilöistä sovitaan tilaisuuskohtaisesti muiden toimijoiden kanssa.

Kynttilä sammutetaan puhaltamalla tai erillisellä sammuttimella. Tanninen kuuluu puhaltaviin suntioihin. Hän kertoo, että puhalluksen ei pidä olla liian voimakas, jolloin steariini helposti roiskuu. Myös käden laittaminen kynttilän taakse tehostaa sammutusta. Hän käyttää kynttilänsammutinta vain kiirastorstain messussa, jossa 12 opetuslapsen kynttilät sammutetaan yksi kerrallaan.

Suntio valvoo kynttilöitä jatkuvasti ja pitää huolen siitä, että niistä ei aiheudu vaaratilanteita. Tannisen uralla on sattunut yksi läheltä piti -tilanne, joka tapahtui Pieksämäellä vanhassa puukirkossa.

– Alttarilla oli käytössä hieman huonosti valmistettu kynttilä, josta paloi jostain syystä sydänlanka ulos. Pian koko alttaripöytä leimahti tuleen. Onneksi liturgilla oli juomalasi alttarilla. Hän sammutti tulen vedellä saman tien.

Suntion ohjeet kynttilöiden polttamiseen kotona kiteytyvät turvallisuuden varmistamiseen.

– Tulta ei saa koskaan jättää valvomatta. Kynttilä ja tulitikut kannattaa valita huolella. Hyvin valmistettu kynttilä ei valuta, eikä nokea ja palaa tasaisesti. Hyvä tikku puolestaan syttyy nopeasti, ei katkea, eikä sen rikkipää irtoa sytytettäessä.

Viimeisen suomalaiset tulitikut valmistettiin Jyväskylässä 

Raapaisemalla syttyvät tulitikut ovat noin 200 vuotta vanha keksintö. Vuonna 1826 englantilainen kemisti John Walker keksi tikun, joka syttyi raapaisun aiheuttaman kitkan tuottaman lämmön vaikutuksesta. 

Walkerin antimonisulfidia sisältäneet tikut haisivat pahalle ja niistä sinkoili kipinöitä. Seuraavaksi tikkujen valmistuksessa alettiin käyttää valkoista fosforia, jonka ansiosta tikut syttyivät helpommin. 

Fosforin myötä tulitikkuteollisuudesta kehittyi merkittävä teollisuuden muoto. Herkästi syttyvät tikut aiheuttivat kuitenkin tulipaloja ja vakavia sairauksia. Myrkyllinen valkoinen fosfori saattoi syövyttää työntekijöiden hampaat ja leukaluut. Nykyisen tyyppisiä tulitikkuja, joissa valkoinen fosfori korvattiin punaisella fosforilla, on valmistettu 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Samoihin aikoihin alkoi tulitikkujen teollinen valmistus Suomessa. Tikut olivat pitkään Suomen tärkeimpiä vientituotteita. Tulitikut valmistettiin yleensä haavasta. Perinteinen tulitikku on 4,5 senttimetriä. Sen pituus juontuu kanuunan sytytyslangan pituudesta. Pidemmät tulitikut ovat 5,6 ja erikoispitkät 9,5 senttimetriä. 

Tulitikkutehtaita perustettiin muun muassa Helsinkiin, Poriin ja Mäntsälään. Suomen viimeinen tulitikkutehdas Finn-Match Oy toimi Vaajakoskella 1919–1995. Siellä työskenteli parhaimmillaan 424 henkilöä kolmessa vuorossa. Tikkuja syntyi kaksi miljoonaa tunnissa. 

Vaajakosken tulitikkutehtaan tiloissa kuvattiin Aki Kaurismäen ohjaama Tulitikkutehtaan tyttö -elokuva vuonna 1990. Viisi vuotta myöhemmin tehdas myytiin ruotsalaiselle Swedish Matchille. SOK:n vanhassa tehdasrakennuksessa toimii nykyisin muun muassa teeyrityksen pakkaamo ja kuntokeskus. 

Jutussa käytetyt lähteet:
- Arttu Seppänen: Vaajakosken tikut, Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkäri 10.12.2015 
- Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulitikku
- Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto: www.evl.fi/sanasto

Artikkeli Valon ja yhteyden tuoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Katedraalimaisin tunnelma löytyy Taulumäeltä, jossa vastuukanttorina työskentelee Jukka Hassinen. Hassinen kehuu työpaikkansa urkujen sointia mahtavaksi. 

Äänen lisäksi urkujen välillä huomaa eroja myös niitä soitettaessa.

– Suomesta löytyy isompiakin kirkkoja, mutta harvassa paikassa uruista lähtee yhtä suurenmoinen ääni kuin meillä Taulumäellä.

– Nämä urut tuovat kirkkoon suuren, katedraalimaisen vaikutelman. Sointi tuntuu täyttävän koko rakennuksen. Äänten väri on samaan aikaan voimakas, jylhä ja lempeä, hän ihastelee. 

Tavallisen kirkkovieraan korva voi havaita eroja eri urkujen välillä, mutta kanttoreilla on harjaantuneen kuuntelun lisäksi kirjaimellisesti sanoen näppituntuma soittimeen. 

– Äänen lisäksi urkujen välillä huomaa eroja myös niitä soitettaessa. Esimerkiksi Taulumäellä ääni tulee painalluksen jälkeen melko paljon jäljessä. Täytyy siis jonkin aikaa harjoitella ja soittaa, ennen kuin siihen viiveeseen tottuu, Hassinen kuvaa.

Soittajan kokemusta voisi vastuukanttorin mukaan verrata vaikkapa autolla ajamiseen. Kun kaikki autotkaan eivät tunnu samalta, niin eivät urutkaan.

Taulumäen uruissa on samaan aikaan letkeä ja laadukas tunnelma.

– Jos jonkin mielikuvan autoilun puolelta voisi hakea, niin ehkä Taulumäen urkujen soittaminen muistuttaa kuta kuinkin 1950-luvun amerikanraudalla ajelua, Hassinen naurahtaa.

– Taulumäen uruissa on samaan aikaan letkeä ja laadukas tunnelma. Kun soittaa, tuntee sen, että siellä on voimaa takana, vaikka meno säilyykin yhtä aikaa leppoisana. 

Jyväskylän seurakunnan kirkkojen vanhimmat urut, Kangasalan Thulén urkutehtaan laatutyö vuodelta 1904, löytyy Korpilahden kirkosta.

– Sointi on vakaa ja koneisto on hyvin tehty ja toimiva. Se toimii parhaiten virsisäestyksessä ja pienimuotoisissa romanttisissa sävelmissä, Jukka Hassinen tietää. 

Välillä urkurakentamisessa harhailtiin liikaakin kokeilujen kanssa. Kuten talonrakentamisessa, myös urkutehtailla ruvettiin tekemään voimakkaita uudistuksia 1960-luvun kieppeillä.

– Tuolla aikakaudella tehtiin hyviäkin urkuja. Yksi sellainen soitin löytyy Jyväskylän kaupunginkirkosta. Mutta tuli myös monia epäonnistumisia. 

Epäonnistuneeksi kokeiluksi Hassinen kuvaa Säynätsalon kirkon urkuja. Säynätsalon kirkosta purettiin aikanaan alkuperäinen soitin. Muutosten yhteydessä näköyhteys kirkon päätytornin ikkunaan estyi. 

Nyt kirkko remontoidaan ja sinne tilattavat uudet urut aiotaan sijoittaa jälleen vanhalle paikalle. 

– Remonttia on suunniteltu yhdessä Museoviraston kanssa ja urut palautetaan arkkitehdin piirtämään kohtaan, jolloin myös näköyhteys palautuu. Tarjouskilpailun kautta kirkkoon saadaan aivan uusi soitin, mikä on hyvin tervetullut asia.

– Vanhat urut olivat aikanaan urkutehtaan harjoitustyö ja niiden sointia voisi kuvata suoraan sanoen kehnoksi. 

Kaiken kaikkiaan urut merkitsevät Jukka Hassiselle paitsi työntekoa, myös harrastusta. 

– Sain lapsena kuulla Rääkkylän kirkossa upeiden urkujen sointia. Ja kun minua sitten kysyttiin 15-vuotiaana tuuraamaan kesäksi kotipaikkakunnan kanttoria, ymmärsin soittaessani lopullisesti, miten upea soitin urut on.

Ulkomaisista kokemuksista kanttorin mieleen nousee Pariisin Notre Dame, jonka urkujen pauhaava sointi täytti unohtumattomasti koko jättimäisen tilan.

– Kerran sain soittaa myös Hollannissa vanhaa historiallisen ajan soitinta, joihin oli runsaalla lyijyn käytöllä rakentamisessa saatu aivan mahtava, laulava ääni.

Uusimmat Jyväskylän kirkkojen urut löytyvät Kuokkalasta. Niiden sointia Jukka Hassinen kehuu hienoksi ja tunnelmaltaan ”ranskalaisromanttiseksi”. 

Artikkeli Urut ovat uljas soitin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.