Lohikoskella sijaitsevassa kodissa asetellaan työpöydälle useita punaisia mappeja. Talon isäntä, sosiaalineuvos Mauri Sompa avaa niistä yhden.

– Kuten näet, täällä on kuvia, historiaa ja kaikenlaista muuta oheistietoa, mitä vain kuvitella saattaa. Kaikkiaan 11 keskikokoista mapillista, Sompa naurahtaa.

Jyväskylän seurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö on tänä syksynä saattanut ison urakkansa päätökseen. Hän on vieraillut kaikissa Suomen kamaralta löytyvissä keskiaikaisissa kivikirkoissa sekä keskiajalla rakennetuissa sakaristoissa, kirkonrauniossa ja kirkonrauniopaikoissa.

– Aloitin vuonna 2020, eli neljä kesäähän näiden kiertämiseen meni. Kohteita oli kaikkiaan 101.

– Lisäksi Suomelle kuuluneessa Viipurissa olisi keskiaikainen kaupunginkirkko sekä fransiskaani- ja dominikaanikirkon rauniot. Mutta Venäjälle ei ole nyt menemistä, Sompa sanoo.

Sompan innostus lähti liikkeelle kiehtovasta kirjasta.

– Olen aina tiedostanut, että Suomesta löytyy tuolta ajalta kirkkoja. Esimerkiksi syntymäkaupungissani Tampereella on Messukylän vanha kivikirkko. Olen myös lomillani Ahvenanmaalla törmännyt useampaan keskiaikaiseen pyhäkköön.

Keskiajan kivikirkot ovat keskenään melko samanlaisia.

– Mutta varsinainen herätys tuli, kun luin professori Markus Hiekkasen kirjoittaman, todella mielenkiintoisen historiateoksen Suomen keskiajan kivikirkot.

Kirkot tai rauniot itsessään eivät olisi vielä saaneet Sompaa vierailemaan jokaisessa kohteessa.

– Keskiajan kivikirkot ovat keskenään melko samanlaisia, sillä niitä rakensivat usein eri paikkakunnille samat, Baltiasta, Saksasta ja Ruotsista tulleet mestarit tai heidän oppipoikansa.

– Esimerkiksi ”Pernajan mestarina” tunnettu, todennäköisesti saksalainen rakennusmestari, rakensi ainakin Pernajan, Pyhtään, Porvoon, Vantaan ja Sipoon kivikirkot sekä tyylistä päätellen todennäköisesti myös Taivassalon kirkon.

Tarinat ja kiehtova ympäristö ovat ne, jotka Sompan mukaan tekevät kirkkovierailut eläviksi.

– Esimerkiksi Ulvilan maisemissa käytiin nuijasodassa tunnettu kahakka. Ulvila on lisäksi kiinnostava, koska se on Aurora Karamzinin synnyinpaikka. Hän oli 1800-luvulla todella merkittävä diakonian edistäjä, tietää Sompa.

Suurin osa kirkonbongausmatkoista suuntautui Varsinais-Suomeen. Siellä kristillisyys on Suomessa vanhinta ja sinne myös kirkkoja rakennettiin keskiajalla eniten.

– Pohjoisin kohteista löytyy Keminmaalta, eteläisin Kökarilta, läntisin Ahvenanmaan Eckeröstä ja itäisin Virolahdelta, Mauri Sompa listaa.

Osaan tutustuminen oli helppoa, sillä moni keskiajan pyhätöistä on kesäisin auki tiekirkkoina.

– Suurimpaan osaan taas piti pyytää lupa erikseen, mutta silloin myös käynneistä tuli ainutlaatuisia elämyksiä.

Sompa kertoo ottaneensa yleensä yhteyttä paikalliseen kirkkoherraan tai suntioon, pyytäen ”audienssia”. Siten paikan päällä sai henkilökohtaista opastusta.

– Esimerkiksi Keminmaalla paikallinen suntio aukaisi pyhäkön ovet yhdeksi tunniksi, pikaisesti kahden siunaustilaisuuden välissä.

Olen pohtinut, että pitäisikö kiertää katsomassa kaikki Suomessa sijaitsevat majakat.

– Keminmaa on muutenkin kiinnostava, koska siellä entinen kirkkoherra lepää muumiona kirkon lattian alla. Siinä eräs esimerkki kirkkoon liittyvästä tarinasta, viittaa Sompa Nicolaus Rungiukseen (n. 1560–1629), jonka muumio on Keminmaan Pyhän Mikaelin­ kirkon erikoisuus.

Jyväskylän ympäristössä historia on nuorta, joten keskiaikaisia kirkkoja ei näiltä seuduilta löydy.

– Lähin keskiaikaista rakentamista sisältävä kokonaisuus on Sysmässä.

Mauri Sompa ei osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä loppujen lopuksi sai näkemään kivikirkkojen vuoksi niin paljon vaivaa.

– Mutta kun mietin tarkemmin, niin ehkä se liittyy keskiajan historiaan ylipäänsä.

– Aikakausi oli niin erilainen kuin nykyaikamme. Luterilaisuus ei vielä ollut muokannut Suomesta sellaista kuin mitä me nykyään ymmärrämme.

Seuraavaa haavettaan Sompa kypsyttelee vielä mielessään.

– Olen pohtinut, että pitäisikö kiertää katsomassa kaikki Suomessa sijaitsevat majakat.

Artikkeli Kivikirkkojen kiehtova kutsu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.