Vaikka nimenvaihdos ilmastotekona ei olekaan jokapäiväinen ilmiö, eivät luontoaiheiset nimet ole mikään harvinaisuus myöskään Jyväskylän seurakunnassa. Tikkakosken aluekappalainen Kirsi Pohjola ja pastori Miina Karasti Korpilahdelta kertovat, että luontonimet näkyvät heidän työssään jonkin verran.

Valtaosa nimistä on kuitenkin yhä niitä vanhoja ja perinteisiä.

– Kiinnostus luontoa kohtaan näkyy kyllä kastekeskusteluissa, joissa olen puhunut muun muassa luontohengellisyydestä ja ekoteologiasta, Pohjola avaa.

– Valtaosa nimistä on kuitenkin yhä niitä vanhoja ja perinteisiä, hän jatkaa.
Vaikka ihmisen ja luonnon välinen suhde ei näkyisikään juuri nimeä annettaessa, näkyy se pappien mukaan yhä enenevissä määrin esimerkiksi kastetilaisuutta järjestettäessä.

– Kesäaikaan toimituksia halutaan tietysti pitää paljon ulkona, Karasti toteaa.

– Olen myös kerran toimittanut vauvan kasteen ulkona talvella, tammikuussa, hän muistelee.

Suomalaiset ovat aina eläneet vahvassa symbioosissa luonnon kanssa. Luonnon näkymistä ja kuulumista nimistössä voidaankin pitää luontevana. Vanhoissa luontopohjaisissa nimissä naisten nimien innoittajia ovat olleet erityisesti kukat. Miesten nimiin taas on haettu vaikutteita esimerkiksi eläinkunnasta ja puustosta.

Suomalaiset suosivat muun muassa seuraavia luontonimiä: Aalto, Havu, Hortensia, Kastehelmi, Kielo, Kirsikka, Kukka, Kukka-Maaria, Kuura, Meri, Merituuli, Minttu, Myrsky, Nuppu, Orvokki, Pilvi, Pouta, Pyry, Ruska, Sade, Sumu, Suvi, Syksy, Taimi, Terttu, Tuisku, Tuomi, Tuuli, Usva, Varpu, Viima, Vilja ja Vuokko.

Myös Digi- ja väestötietovirastossa on kiinnitetty huomiota kiinnostukseen luontoaiheisia nimiä kohtaan. Viraston suosituimmista nimistä kertovassa tiedotteessa todettiin yksilöllisyyden korostumisen näkyneen nimivalinnoissa koko 2000-luvun ajan.

Helsingin yliopiston nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala kertoi tiedotteessa, että yhä useammat vanhemmat haluavat antaa lapsilleen erityisiä, jopa itse keksimiään etunimiä. Monet niistä ovat luontoaiheisia nimiä, kuten Havu, Vadelma, Syksy tai Tyrsky.

Aivan suosituimpien nimen joukkoon luontonimet eivät ainakaan toistaiseksi ole yltäneet. Viime vuonna viisi suosituinta ensimmäistä etunimeä olivat tytöillä Olivia (312 kappaletta), Lilja, Eevi, Sofia ja Venla, ja poikien kohdalla Leo (397 kappaletta), Eino, Oliver, Elias ja Väinö.

Lähteenä on käytetty teosta Marianne Kiskola: Tunnetko nimesi? – Kiehtova matka nimien maailmaan (Kirjapaja 2022).

Artikkeli Luonto näkyy ja kuuluu nimissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Eniten ehdokkaita, 44, keräsi listalleen Avara kirkko -valitsijayhdistys, jossa ilmoitetaan olevan mukana muun muassa vihreitä, vasemmistoa ja partiolaisia. Kokoomuksen ja sitoutumattomien listalla on 40 ehdokasta, Seurakuntaväellä 36, Keskusta yhteistyössä -ryhmä ja Sosialidemokraateilla kummallakin 20, Kristillisten perusarvojen puolesta 7 ja Perussuomalaisilla 5 ehdokasta.
 
Ehdokkaiden määrä nousee neljän vuoden takaisesta, jolloin ehdokkaita oli 169. Naisten ja miesten osuus ehdokkaista jakaantuu melko tasaisesti. Naisia on ehdokkaista 92 ja miehiä 80. Nuoria on mukana lähes saman verran kuin neljä vuotta sitten. Alle 35-vuotiaita on ehdokkaista 22 prosenttia.

Hienoa, että ehdokkaiden määrä on jonkin verran kasvanut viime vaaleista.

– Hienoa, että ehdokkaiden määrä on jonkin verran kasvanut viime vaaleista. Ehdokkaissa on paljon eri ikäisiä, eri puolilta kaupunkia ja muutenkin erilaisista taustoista tulevia seurakuntalaisia. Tämä moninaisuus on hyvä asia. Nuoriakin on ihan mukavasti, alle 35-vuotiaita joka viides ehdokas, kommentoi Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala.

Ehdokkuudet vahvistetaan vaalilautakunnassa 3. lokakuuta, jolloin jaetaan myös ehdokasnumerot.

Seurakuntavaaleissa valitaan 39 jäsentä Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuustoon. Nykyisistä valtuutetuista yhdeksän ei enää asetu ehdolle näissä vaaleissa. Paikkansa jättävät Eveliina Aijasaho, Bella Forsgrén, Tarmo Kemppainen, Heimo Lajunen, Helinä Lähdesluoma, Raija Pekkarinen, Pertti Reinikainen, Juha Suonperä ja Pirkko Weijo.

Kaksi kautta kirkkovaltuustossa istunut Juha Suonperä kertoo jättäneensä ehdokkuuden väliin, jotta yhdelle miehelle ei kasautuisi liikaa tehtäviä.

– Olen jo mukana aluevaltuustossa ja kaupunginvaltuustossa.
Parikymmentä vuotta seurakunnassa vaikuttanut Heimo Lajunen jättää luottamustehtävät osin turhautuneena seurakunnan viime vuosien päätöksentekoon.

– Aika lailla rassaa mieltä, jos kirkon päätehtäväksi muodostuvat yhteiskunnalliset asiat. Jos muut kuin kristilliset arvot jyräävät, silloin on turha puhua, miten sanoma menisi eteenpäin. Ympäristöraportteja tehdään kuukausittain, mutta sillä ei tunnu olevan väliä, kuinka monta on tavoitettu kirkon perussanomalla, Lajunen sanoo.

Juha Suonperä toivoo uusilta päättäjiltä pitkäjänteisiä päätöksiä.

– Muutenkin kirkon pitää pysyä yhteiskunnan muutoksessa mukana.
Heimo Lajunen muistuttaa luottamushenkilöitä kirkon päätehtävästä, evankeliumin eteenpäin viemisestä.

Luvassa on varmasti isoja kiinteistöjä kokevia päätöksiä.

– Jos kirkkoa lähdetään muokkaamaan joksikin muuksi, silloin ollaan hakoteillä.
 
Uudet valtuutetut ovat isojen päätösten edessä myös seuraavalla nelivuotiskaudella.

– Luvassa on varmasti isoja kiinteistöjä kokevia päätöksiä, niin rakentamista kuin myös luopumista joistain tiloista. Peruskorjausvuoroaan odottaa esimerkiksi Kaupunginkirkko. Talouden tasapainosta huolehtiminen ja siihen liittyen henkilöstösuunnittelu on niin ikään valtuuston keskeinen tehtävä. Neljän vuoden kauteen osuu joitakin kirkkovaltuuston päätettäväksi tulevia henkilövalintoja, Arto Viitala toteaa.

– Kirkkovaltuusto osaltaan huolehtii myös kirkon hengellisen tehtävän toteuttamisesta hyväksyessään vuosittain toimintasuunnitelman.

Artikkeli ”Moninaisuus on hyvä asia” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On hyvä edetä lasten oman tiedontarpeen ja kysymysten pohjalta, sanoo Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso.

Laakso rohkaisee vanhempia kuuntelemaan ensin, millaisia ajatuksia lapsella itsellään on mielessään.

– Lapsi voi esimerkiksi ihmetellä näkemiään kuvia haavoittuneista ihmisistä tai tuhoutuneista rakennuksista. Mitä oikein on tapahtunut, voiko joku tuttukin loukkaantua tai voiko meidän koti tuhoutua?

– Näihin vastaamisessa on aina tärkeää vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta. On hyvä kertoa, että lapsi ja oma koti ovat turvassa. Ja että vanhemmat pitävät huolen siitä, ettei lapselle tapahdu mitään pahaa.

Minkä ikäiselle sodasta sitten voi puhua? Laakso painottaa, että vanhemmat eivät voi tietää, millaisia tunteita ja ajatuksia sotaan liittyvät uutiset ovat lapsessa herättäneet.

Lapselle ei tarvitse tuputtaa tietoa ylitsevuotavasti, mutta hänen kysymyksiinsä tulee vastata

– Ei voida sanoa tarkkaa ikää, jolloin lapselle voi tai pitää kertoa sodasta. Jo 3-vuotias voi vaikkapa kysyä, miksi iltapäivälehden mainoskuvassa näkyy tykkejä, haavoittuneita ihmisiä tai tuhoutuneita rakennuksia.

– Tärkeää on silloin kuulla, millaisia ajatuksia ja tunteita nämä lapsessa herättävät. Lapselle ei tarvitse tuputtaa tietoa ylitsevuotavasti, mutta hänen kysymyksiinsä tulee vastata samalla huolehtien hänen turvallisuudentunteestaan.

Jyväskylän seurakunnan varhaiskasvatuksen asiantuntija Ritva Parkkali muistuttaa puhumisen olevan tärkeää senkin vuoksi, sillä lapsi kyllä aistii, jos vanhemmilla on huolia.

– Ukrainan sota on saattanut järkyttää lapsiperheitä jopa enemmän kuin vaikkapa nuoria aikuisia, sillä uutiskuvissa on nähty paljon juuri sodan jalkoihin jääneitä perheitä.

– On hyvä ottaa puheeksi vaikeatkin aiheet, sillä lapsi luulee helposti, että vanhemmista heijastuva huoli johtuu hänestä. Lapselle voi kertoa, että on tällainen huoli, joka ei johdu hänestä.

Lapsi saattaa nähdä jonkun rajun sotavideon tai kuvan, sillä monet kouluikäisistäkin ovat sosiaalisessa mediassa.

– Esimerkiksi TikTokissa aihe valitettavasti leviää. Silloin näkemästä on aivan välttämätöntä puhua, sillä lapset traumatisoituvat eniten näkemästään, eivät niinkään kuulemastaan.

– Pyrkisin vanhempana kuitenkin siihen, etteivät varsinkaan pienet lapset näkisi tällaista, Parkkali painottaa.

Vanhemman tehtävänä on toimia esimerkkinä. Marja-Leena Laakso tähdentää, että puhuessaan vanhempi opettaa samalla tunteiden sanoittamista.

– Usein kun huoliaan pukee sanoiksi, ne myös vähän hellittävät. Aikuisen kannattaa sovittaa sanansa siten, että vaikka huolia on, hän kyllä selviää niistä, niin kuin selviävät muutkin, lapsikin, vaikka välillä pelottaa tai surettaa.

Sodasta puhuminen edellyttää ennen kaikkea rauhallista tilaa, aitoa läsnäoloa, kuuntelua ja aikaa.

Lapsen kanssa voi rukoilla rauhaa maailmaan ja sodasta kärsivien ukrainalaisten puolesta.

– On hyvä varmistaa, että keskustelu loppuu toiveikkaisiin ajatuksiin ja eteenpäin katsomiseen. Asiat järjestyvät, sota tulee loppumaan, hyvä voittaa pahan.

Ritva Parkkalin mukaan sodan aihetta voi purkaa myös kertomusten avulla tai vaikka piirtämällä.

– En olisi kovin huolissani, jos esimerkiksi pojat näinä aikoina piirtelisivät panssarivaunuja. Se on heidän tapansa purkaa tätä vaikeaa
aihetta.

Illalla kaikkien on kuitenkin tärkeää rauhoittua ja mennä turvallisin mielin nukkumaan.

– Iltarukous lapsen kanssa tuo turvaa siitä, että olemme paremmissa käsissä. Lapsen kanssa voi rukoilla rauhaa maailmaan ja sodasta kärsivien ukrainalaisten puolesta.

Ajatusten kanssa ei tarvitse jäädä yksin

Ukrainan tilanteen aiheuttaman ahdistuksen kanssa ei tarvitse jäädä yksin, muistuttaa Jyväskylän seurakunnan Yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen.

– Moni kokee helpottavaksi sen, että saa jakaa ajatuksia jonkun kanssa.
Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi diakoniatyöntekijään, nuorisotyönohjaajaan tai pappiin tai tulla mukaan seurakunnan ryhmätoimintaan. Yhteisissä jumalanpalveluksissa hiljennytään viikoittain sodan äärellä ja rukoillaan konfliktin vuoksi kärsivien puolesta.

Seurakunnan perhe- ja vauvakerhot kokoontuvat normaalisti ja näihin toimintoihin voi tulla mukaan. Kerhoissa on mahdollisuus vertaistukeen ja huolia voi jakaa myös työntekijöille. Seurakunnan lastenohjaajat tarjoavat myös lastenhoitoapua perheille. Perheasiain neuvottelukeskuksesta saa keskusteluapua parisuhteen ja perheen kysymyksissä.

Kuuntelemme nuorten tarpeita kohtaamisissa ja pyrimme auttamaan niitä, joita tilanne ahdistaa.

Seurakunta toimii tiiviissä yhteistyössä myös koulujen ja oppilaitosten kanssa.

– Kuuntelemme nuorten tarpeita kohtaamisissa ja pyrimme auttamaan niitä, joita tilanne ahdistaa. Monet nuoret kokevat toivottomuutta, ei pelkästään Ukrainan kriisin, vaan myös pitkään jatkuneen koronan ja ilmastonmuutoksen vuoksi, Ahonen toteaa.

Jyväskylän seurakunta toteuttaa parhaillaan Kirkon Ulkomaanavun (KUA) hätäavun lipaskeräystä. Kerääjiksi kutsutaan seurakuntalaisia ja työntekijöitä. Kasvavaan ruoka-avun tarpeeseen on avattu Kotimaanavun kautta keräys, jonka varat ohjataan Ruoka-apu Lyydian toiminnan tukemiseen.

Pakolaisten hätämajoituskäyttöön tarjotaan leirikeskuksia. Vesalan Rysä on vuokrattu tarkoitukseen maaliskuun loppuun saakka ja sopimus mahdollisesti jatkuu. Myös yksi seurakunnan asunto on vuokrattu pakolaisten majoittamista varten. Asuntoja pystytään tarjoamaan muutamia lisääkin, samoin Koivuniemen ja mahdollisesti myös Mutasen leirikeskus.

Artikkeli Lapsi aistii huolen ja pelon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.