Porttia lähestyi saattue. Rabbi Jeesus Nasaretilainen istui aasinvarsan selässä. Ihmiset katkoivat puista oksia ja levittivät vaatteitaan tielle. Tunsin ilon kasvavan sydämessäni. Olisiko hän se, jota olemme odottaneet kärsiessämme vieraan vallan tyranniaa? Olisiko hän Rauhanruhtinas, joka toisi uuden ajan kansallemme? 

Lainopettajat eivät pitäneet tapahtumasta. Jeesuksen opetukset ja tapa koskettaa sairaita ja syntisiä ihmisiä ei heidän mielestään ollut Israelin Jumalan käskyjen mukaista.   

Ihmistä palveleva Jumala 

Ilta alkoi hämärtää. Jeesuksen seurue oli asettunut aterialle. Jeesus otti pellavaliinan ja ryhtyi pesemään opetuslastensa jalkoja. Tehtävä oli tarkoitettu vain palvelijoille. Minun olisi pitänyt tehdä tuo työ! 

Opetuslapset olivat järkyttyneitä. Jeesus sanoi antavansa esimerkin siitä, kuinka opetuslasten tulisi palvella toisiaan.  Juudas Iskariot oli hiljaa.

Jeesus otti leivän, siunasi ja mursi sen. Hän sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi maljan heille ja sanoi: ”Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”

Näin miten Juudas pujahti ovesta muiden huomaamatta.  

Jeesus ja opetuslapset lähtivät yöllä Öljymäelle. Markus pyysi minua mukaan.  Kuu oli melkein täysi ja saatoimme kulkea ilman soihtuja.  Jeesus halusi mennä rukoilemaan. Opetuslapset jäivät odottamaan. 

Näin, että Jeesus oli murheellinen ja tuskan vallassa. Hän rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”

Jeesus palasi opetuslastensa luo, mutta he olivat nukahtaneet. Havahduin, kun Juudas saapui paikalle ja tervehti Jeesusta suutelemalla. Hänen kanssaan oli aseistettuja miehiä. Suudelmasta he tiesivät, kenet ottaisivat kiinni. Jeesus sanoi, että näin piti tapahtua, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Hänet vangittiin ja vietiin pois.

Opetuslapset pelästyivät ja pakenivat paikalta. Juoksin Pietarin perässä alas mäkeä.  

Pimeä oikeusmurha 

Temppelin esipihalla oli ihmisiä. Piilouduimme heidän joukkoonsa odottamaan. Jeesuksen kuulustelijat olivat uskonnollista eliittiä. Jeesus oli käyttänyt itsestään ilmaisua ”Minä olen elämän leipä, minä olen lammasten ovi, minä olen tie, totuus ja elämä.”  Jeesus käytti itsestään ilmaisua ”Minä olen”, jota vain Jumala sai käyttää itsestään. Kutsuessaan itseään näin Jeesus teki itsensä Jumalaksi. Se oli hirvittävää jumalanpilkkaa.

Pietari ajatteli, ettei häntä tunnistettaisi, kun hän odotti kuulustelun päättymistä. Toisin kuitenkin kävi. Hän oli aikaisemmin pääsiäisaterialla vannonut Jeesukselle, ettei koskaan kieltäisi tätä. Jeesus oli sanonut Pietarille, että tämä kieltää opettajansa kolmesti ennen, kun kukko laulaa. Ja kun näin tapahtui, Pietari meni pois ja itki katkerasti. Tajusin, että rohkeinkin ihminen voi pelon vallassa toimia vastoin sitä, minkä tietää oikeaksi.   

Aamulla Pontius Pilatus kuulusteli Jeesusta ja havaitsi, ettei tämä ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Karkasin kotoa nähdäkseni, mitä tapahtui. Pääsiäisen kunniaksi Pilatuksella oli tapana päästää yksi vanki vapaaksi. Siellä oli vankina Barabbas, joka oli syyllistynyt kapinaan ja murhaan. Sotilaat olivat häpäisseet Jeesuksen pukemalla tämän punaiseen viittaan ja orjantappuroista tehtyyn kruunuun. Kansanjoukko odotti kiihkeästi tuomiota. Pilatus kysyi, kumman hän vapauttaa, Barabbaan vai Jeesus Nasaretilaisen. Kansa vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Pilatus otti vettä ja pesi kätensä kansan päätöksen kuullessaan ja vieritti vastuun tuomiosta kansalle.

Barabbas vapautettiin ja Jeesus vietiin ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Ihmettelin, miten muutama päivä sitten tämä sama mies oli tervehditty kuningas ja nyt pilkattu ja kuolemaantuomittu.

Kuninkaan kuolema 

Jeesus kantoi ristiä ja raahautui Via Dolorosaa pitkin ihmisten huutaessa ja pilkatessa. Hän ei jaksanut kantaa taakkaansa. Simon Kyreneläinen käskettiin kantamaan ristiä hänen puolestaan.

Kun he saapuivat Golgatalle, sotamiehet riisuivat Jeesuksen alastomaksi. Jeesuksen käsien ja jalkojen läpi lyötiin naulat. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” 

Keskellä päivää aurinko pimeni. Yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni! Se on täytetty!” Sitten hän antoi henkensä. Samassa temppelin esirippu repesi kahtia.

Paikalla olivat Jeesuksen äiti Maria, Magdalan Maria ja opetuslapsi Johannes. Heidän murheensa raastoi sydäntä. Näin äidin tuskan, ystävän murheen ja särkyneet sydämet. Kohtuuttomalta kaikki tuntui.  

Viimeinen lepopaikka 

Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta lupaa haudata Jeesuksen ennen sapattia.  Jeesus otettiin ristiltä ja kiedottiin pellavaliinaan.  Haudan suulle vieritettiin suuri kivi.

Lainopettajat pyysivät, että haudalle asetettaisiin vartijat. He olivat huolissaan siitä, että Jeesus oli sanonut nousevansa kuolleista kolmen päivän päästä. He olivat sitä mieltä, että opetuslapset varastaisivat ruumiin ja väittäisivät Jeesuksen nousseen kuolleista. Pilatus myönsi heille vartioväkeä.  

Kuolema on voitettu

Sapatin päätyttyä naiset menivät haudalle. Kun he tulivat paikalle, ei vartijoita näkynyt missään. Iso kivi oli vieritetty pois ja hauta oli tyhjä. He näkivät siellä nuorukaisen, joka sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille, hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.” Opetuslapset eivät uskoneet, mitä naiset kertoivat. 

Mutta Jeesus ilmestyi Magdalan Marialle ensiksi, sitten kahdelle opetuslapselleen, jotka olivat kulkemassa pois Jerusalemista ja lopuksi niille yhdelletoista, kun he olivat lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Myöhemmin Jeesus ilmestyi 500 silminnäkijälle ennen kuin hänet otettiin Isän luo taivaaseen. 

Hänet voi tunnistaa haavojen jäljistä ja siitä, että hän sanoo joka kerta: ”Älä pelkää!”  

Lue koko Kotikirkko-lehti!

Artikkeli Vaellus ristin tiellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Elias: Sellaiset mielipideasiat, kuten kuuluuko ananas pitsaan tai kumpi laitetaan leivälle päällimmäiseksi, kinkku vai juusto.

Mimmu: Parhaita asioita olla eri mieltä ovat ei niin vakavat asiat. Niitä on oikeastaan aika vähän. Eri mieltä voi olla, kunhan ei pakota toista muuttamaan mielipidettään kurjin keinoin.

Mistä asioista olette samaa mieltä?

Elias: Varmasti monestakin asiasta. Ainakin Jeesuksesta. Siitä mikä on Jeesuksen merkitys meille kristityille. Ja sitten varmaan siitä, että elämään on hyvä suhtautua pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.

Mimmu: Luulen, että ollaan samaa mieltä…. Öööö… Uskontunnustuksesta.

Mikä on paras tapa sopia erimielisyyksiä?

Elias: Kompromissi. Se, että tulee toista puolitiehen vastaan. Se, että pyrkii kuuntelemaan ja ymmärtämään toista ihmistä ja hänen näkökulmaansa. Siinä on jo paljon, jos pystyy ymmärtämään, ettei maailma ole mustavalkoinen eikä se, mitä minä pidän totuutena, ole välttämättä ainoa oikea totuus. Siinä on sovinnon resepti. Jos pidämme lähtökohtaisesti toisiamme vihollisina, ei erimielisyydestä seuraa mitään hyvää. Mutta jos päätämme yhdessä etsiä yhteisymmärrystä, saatamme löytää sovinnon.

Mimmu: Paras tapa on osoittaa kunnioitusta ja arvonantoa huolimatta vastapuolen mielipiteistä.

Kerro meille jotain, mitä Mimmu/Elias ei tiedä sinusta?

Elias: Jaa-a… tietääköhän Mimmu, että mä oon todellisuudessa aika introvertti? Viihdyn paljon itsekseni ja omassa rauhassa.

Mimmu: Elias ei tiedä, että pohjimmiltani olen hyvin yhteistyökykyinen.

Voiko jonkun kanssa olla sopuisasti erimieltä?

Elias: Totta kai voi. Mun mielestä siihen täytyy aina pyrkiä. Eihän sellainen ole realismia, että me ihmiset olisimme aina kaikesta samaa mieltä. Olimme sitten kotona, töissä, koulussa, harrastuksissa tai seurakunnassa, niin ristiriidoilta ei voida välttyä. Silti täytyisi tulla toimeen toisten ihmisten (eri tavalla ajattelevienkin) kanssa. Kun ollaan eri mieltä, olisi kaikkien osapuolien hyvä muistaa pysyä asiassa eikä mennä henkilökohtaisuuksiin.

Mimmu: Voi olla sopuisasti eri mieltä, jos luottaa toiseen.

Paras tapa sanoa kohteliaasti toiselle, että puhut puppua?

Elias: Kuulen mitä sanot. Itse koen tämän asian eri tavalla. Voisiko olla mahdollista, ettei sinun näkemyksesi ole ainoa näkökulma?

Mimmu: Höppistä höi!

Kenen kanssa haluaisit eniten olla eri mieltä?

Elias: Tämä on vähän hassu kysymys. En lähtökohtaisesti HALUA olla kenenkään kanssa erimieltä. Mutta monen kanssa varmasti olen. Jos joku nimi pitää sanoa, niin luulen, että julkisuuden henkilöistä oma arvomaailmani ja näkemykseni siitä, miten toisia ihmisiä kohdellaan, eroaa ehkä eniten Donald Trumpista.

Mimmu: Tämä on vaikea kysymys… Olen niin eri mieltä kaikkien kanssa.

Kuka olisi ihanteellinen väittelykumppani, jos Mimmua/Eliasta ei voi valita?

Elias: En tiedä ihanteellisesta, mutta joskus olisi hauska väitellä hämeenlinnalaisen Petteri Sihvosen kanssa. Olen kuunnellut paljon hänen ja Tommy Lindgrenin podcastia, jossa he väittelevät urheiluun liittyvistä kysymyksistä. Olisi joskus hauska päästä vääntämään yhdessä.

Mimmu: No tuota…puolisonihan on aika hyvä. 

Lue koko Kotikirkko-lehti.

Artikkeli Ristiriita-podcastissa ollaan sopuisasti eri mieltä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.