– Se oli herkkä hetki, jossa kyllä kostuivat silmänurkat ja vähän posketkin, Sannamaija muistelee.

Pulkkisten perhe käy silloin tällöin yhdessä ehtoollisella, mutta joka viikko kirkkoon ei tarvitse kiiruhtaa. Lapsille on ehtoollisen yhteydessä siunaus, ja heidän on mahdollista saada myös ehtoollinen yhdessä vanhemman kanssa. Sannamaija ajatteleekin, että perheen neljästä lapsesta Iidamaria ja Antti-Jussi, 8, saattaisivat olla jo siinä iässä, että heidän kanssaan voisi keskustella ehtoollisen merkityksestä ja he voisivat osallistua siunauksen lisäksi myös siihen.

Sannamaijan ja tämän miehen Markus Pulkkisen lapsuudessa kirkossa käyminen oli osa arkea. Usko oli perusarvo, jota ei tullut edes ajatelleeksi. Aina kirkossa käyminen ei kuitenkaan ollut lapsille mieluisaa.

– Minä muistan lapsuuden kirkosta lähinnä sen, että se oli kylmä ja vetoinen ja penkit olivat kovat istua. Välillä vain odotettiin, että pääsee kotiin, Markus nauraa.

Tilaisuus pysähtyä

Pulkkisen perheelle ehtoollinen on tilaisuus pysähtyä, rauhoittua ja puhdistua. Se on hetki, johon koko perhe osallistuu yhdessä.

– Joka kerta ehtoollisen jälkeen on sellainen vapautunut olo. Se on hieno ja juhlallinen hetki, Markus sanoo.

Sannamaija ja Markus ajattelevat, että kirkossa käynti ja ehtoollinen on nykyihmiselle myös oiva tilaisuus rauhoittua. Lapsilleen he tahtovat opettaa, että alttarilla käyttäydytään kauniisti ja kunnioittavasti.

– Tulee hyvä fiilis, kun käy ehtoollisella ja kirkossa hiljentymässä. Se on täydellinen ja tervetullut vastakohta nykypäivän hektisyydelle ja bisnesajattelulle, Markus miettii.

Maissinaksut auttavat kirkossakin

Välillä Pulkkisilta kysytään, miten nelihenkisen pesueen kanssa voi käydä paikassa, jossa lähtökohtaisesti ollaan hiljaa ja paikallaan. Iidamarian ja Antti-Jussin lisäksi mukana ovat Toivo-Oskari, 2, ja kuukauden ikäinen Lempi-vauva. Sannamaijan vastaus on perheellisille tuttu: maissinaksut. Paljon auttaa myös se, että lapset ovat pienestä pitäen tottuneet kulkemaan vanhempiensa mukana erilaisissa tapahtumissa.

– Kirkko on lapsille erinomainen kasvatuksellinen ympäristö. Se, että pitää malttaa olla tunti rauhassa paikallaan on nykyihmiselle vaikeaa – mutta erittäin terveellistä, Markus sanoo.

Perhe pyrkii myös valitsemaan erityisesti lapsille suunnattuja tilaisuuksia, ja kirkossa tulee käytyä etenkin perhemessuissa. Myös kirkon takaosasta löytyvät lelut helpottavat, kun lapset eivät enää jaksa istua paikallaan. Pulkkisista on kuitenkin aina tuntunut, että pienetkin ovat tervetulleita kirkkoon ja ehtoolliselle.

Kaverini ilmaisi asian ihanasti sanomalla, että lapset ovat pyhää melua. Moni voi ajatella, ettei lasten kanssa kehtaa mennä ehtoolliselle, mutta itse olen pikemminkin saanut hyväksyviä katseita ja hymyjä. Lapset tuovat elämää kirkkoon, Sannamaija sanoo.

Pulkkiset ajattelevat kuitenkin, että välillä jumalanpalveluksia voisi myös piristää. Antti-Jussi tiivistää vanhempiensa ajatukset: Kirkossa on kivempaa, kun on leluja. Välillä siellä on tylsä käydä, koska siellä ei tehdä muuta kuin istuta.

– Tuohan on hyvä vastaus. Sellainen mielikuva minullakin on lapsuudesta. Voisi ehkä kyseenalaistaa, että miksi siellä ei voisi välillä tehdä jotain muutakin, Markus vastaa.

Lasten kasvaessa Pulkkiset aikovat keskustella heidän kanssaan ehtoollisesta ja sen merkityksestä. He toivovat, että ehtoolliselle osallistumisesta tulee nelikolle samanlainen luonteva tapa kuin vanhemmilleenkin.

Artikkeli Ehtoollisella mieli rauhoittuu – tervetulleita ovat myös lapset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.