Hoitotestamentti on tahdonilmaus omasta hoidosta sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden varalta. Se voi sisältää myös toiveita hoivan arkeen liittyvistä asioista.

”Haluaisin, että hiukseni olisivat hyvin leikatut ja huuliin voisi sipaista välillä punaa. Haluaisin viettää elämäni pitkissä Marimekon yöpaidoissa ja joskus ottaisin mielelläni lasin viiniä.”

Asianajaja Kirsi Wähäaho kehottaa miettimään etukäteen, miten haluaisi omia asioitaan hoidettavan silloin, kun ei itse siihen enää kykene. Hoitotestamentteja Wähäaholta kysytään harvoin, mutta edunvalvontavaltakirjoja tehdään jo lisääntyvässä määrin.

– Nuoremmatkin ihmiset ovat havahtuneet miettimään tulevaisuuttaan, Wähäaho sanoo.

Edunvalvontavaltakirja on hoitotestamenttia laaja-alaisempi asiakirja. Siinä voidaan terveyden- ja sairaanhoidon lisäksi määritellä, miten taloudelliset asiat hoidetaan, kun asianomainen ei siihen enää itse kykene.

”Mulla on semmoinen toive, että elämää ei keinotekoisesti pidetä yllä, jos ei ole toivoa paranemisesta. Mitään turhia hoitotoimenpiteitä ei sitten enää tehdä.”

Toiveita myös arkisista asioista

Emma Honkanen toimii lääkärinä Jyväskylän kaupungin ja Keski-Suomen keskussairaalan Kotisairaalassa, jossa hoidetaan muun muassa saattohoitopotilaita.

– Hoitoon liittyvät asiat askarruttavat potilaita vaihtelevasti. Toisia paljon, toisia yllättävänkin vähän. Ehkä luottamus suomalaiseen terveydenhuoltoon on riittävän hyvällä tasolla, että uskalletaan antaa muiden päättää.

Jos potilas kertoo hoitotahdosta, Honkanen haluaa mielellään keskustella tarkemmin hoitotahdon sisällöstä, sillä yleensä hoitotahto on tehty lomakkeella, jossa hoitoon liittyviä asioita on määritelty aika yleisellä tasolla. Miten määritellään esimerkiksi toivo paranemisesta tai mitä on elintoimintojen keinotekoinen ylläpitäminen? Nämä eivät ole Honkasen mukaan ihan yksiselitteisiä asioita.

Myös arkisempien toiveiden ilmaiseminen hoitotestamentissa on Honkasen mielestä tärkeää.

– Olen nähnyt hoitotahtoja, joissa on erilaisia hoivaan liittyviä toiveita mieliruuasta mielimusiikkiin sekä läheisten läsnäolosta elämän loppuvaiheessa.

– Aina kaikkien toiveiden toteuttaminen ei ole mahdollista, mutta on tärkeää, että potilas pääsee vaikuttamaan omaan hoitoonsa mahdollisuuksien mukaan. Hoitotahto toimii raamina lääkärin tekemille lääketieteellisille päätöksille, Honkanen sanoo.

”Hoitotahtoni on tarkoitus helpottaa lasteni tulevia aikoja. Ei tarvitse miettiä, kun olen tahtoni ilmaissut. Ja hautajaiset on myös siinä käyty läpi.”

Turvaa vanhuuden varalle

Hoitotestamentilla voi varautua myös vanhuuden heikkouden varalle. Siihen voi kirjata toiveita esimerkiksi hoitopaikasta tai arjen pienistä yksityiskohdista.

– Jokaisen kannattaisi miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka elämän loppuvaiheessa ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, Jyväskylän kaupungin Ympärivuorokautisen asumisen ja hoidon palvelupäällikkö Anna-Liisa Heiskala sanoo.

Suurimmalla osa palveluasumiseen tulevista asiakkaista on jonkinasteinen muistisairaus. Hoidoista ja muista arjen asioista keskustellaan usein omaisten kanssa, sillä harvalla asiakkaalla on hoitotestamenttia.

– Perusarkeen liittyvät toiveet esimerkiksi päivärytmistä ja ruokailusta pystymme varmasti huomioimaan, mutta jossakin vaiheessa resurssit tulevat vastaan, Heiskala huomauttaa.

”Jos olen sidottu paikalleni ja elinaikani on muutamissa viikoissa, haluan, että läheiseni ja ystäväni kävisivät luonani jakamassa muistoja ja tuomassa omia terveisiään.”

Hoitotahto muistisairauden varalta

Hoitotestamentista puhuminen kuuluu vakiona Keski-Suomen Muistiyhdistyksen antamaan ohjaukseen ja neuvontaan. Tulevaisuuteen varautumisesta keskustellaan viikoittain.

– Aika usein törmään siihen, ettei asiaa ole mietitty lainkaan. On äärimmäisen tärkeää, että hoitotahdosta puhutaan riittävän aikaisessa vaiheessa, kehittämispäällikkö Ulla Halonen sanoo.

Muistiyhdistyksessä ohjataan aina tekemään laaja-alaisempi hoitotestamentti, jossa terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvien asioiden lisäksi tuodaan esiin toiveita ihan arkisistakin asioista.

– Tykkäänkö tummasta vai vaaleasta leivästä, haluanko nukkua sukat jalassa vai ilman tai mikä on hengellinen vakaumukseni. Pitäisi pohtia, mitkä ovat juuri minulle tärkeitä asioita. Jonain päivänä sairaus etenee niin, ettei omista asioista pysty enää kertomaan, Halonen muistuttaa.

Hoitotestamentti kannattaa tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun diagnoosi muistisairaudesta on saatu.

Tiesitkö?

• Hoitotahdolla kerrotaan omaa hoitoa ja hoivaa koskeva tahto vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden varalta.
• Hoitotahdossa voi kertoa esimerkiksi elvytyskiellosta, mutta myös toiveita hoivan arkeen liittyvistä asioista.
• Hoitotestamentti on hoitotahdon kirjallinen muoto.
• Hoitotestamentti allekirjoitetaan ja todistetaan kuten oikea testamentti.
• Hoitotahdon voi ilmaista lomakkeella, joita voi tulostaa muun muassa Muistiliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta.
• Hoitotahtokortti kertoo hoitotahdon olemassaolosta. Se kannattaa säilyttää lompakossa tai käsilaukussa. Hoitotahtokortteja saa esimerkiksi apteekeista.

Artikkeli Turvaa hoitotestamentista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Tänään tarjouksessa pala armoa. Jäsenkortilla puoleen hintaan, kuuluu ilmoitus päivän aviisissa, joka tuskin on paperinen.

On kulunut kaksikymmentäkolme vuotta tästä päivästä. Tänä aikana evankelis-luterilaisen kirkon asema suhteessa Suomen valtioon on muuttunut ja kirkkoon kuuluu enää runsaat puolet väestöstä, arvioi kouluttaja ja jäsenyysasiantuntija Mikko Hormio Insight360 Oy:stä.

– Eduskunta on muuttanut kirkon legaalisen (lainmukaisen) aseman lähemmäksi yhdistyselämän pelisääntöjä. Suuruudestaan huolimatta kirkko on vain yksi muiden uskonnollisten yhteisöjen joukossa. Kun kirkon yhteiskunnallinen asema on muuttunut, myös sen rahoitus on muuttunut. Jossain vaiheessa on siirrytty kaksihintajärjestelmään. Jäsenmaksua (joka tuskin on enää kirkollisvero) varten palvelut ovat joko ilmaisia tai edullisimpia jäsenille ja muilta peritään markkinahintaa tai katetaan kulut käyttömaksuilla.

Kirkon jäsenedut

Entä millaisilta näyttävät kirkon tarjoamat jäsenedut tulevaisuudessa Tampereen seurakuntien vs. kehitysjohtajana työskentelevän Jussi Laineen kristallipallossa?

– Kirkko tarjoaa monia sellaisia palveluja, jotka ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti kuntien järjestämiä. Päiväkerhot ovat päivähoidon tarjoajia monien muiden vastaavien palveluntarjoajien joukossa. Jäsenet saavat palvelun ilmaiseksi, yhteiskunta tukee ja omavastuu poistuu jäsenyyden myötä.

– Jäsen saa määrittää ja korvamerkitä itse mihin haluaa jäsenmaksunsa suunnata. Kirkon perustoiminta, lähinnä messut ja diakoniatyö, ovat edelleen ilmaisia. Kirkolla on omat hautaustoimistonsa, joissa saa roimat jäsenalennukset, Laine ennustaa.

– Kasteet ovat siirtyneet Tampereella lähes täysin yhteisöllisten Aamukaste-tapahtumien kaltaisiksi, joissa seurakunta hoitaa kastejuhlan oman pitopalvelunsa puitteissa. Messutkin ovat lähes kokonaan kohdennettuja teemamessuja.

Kirkon suurin ongelma

Mikko Hormion mukaan evankelis-luterilaisen kirkon suurin ongelma on, että se ei ole olemassa erityisesti kaupunkilaisten suomalaisten aikuisten arkielämässä.

– Miten korostaa etuja siitä, mikä ei näy, eikä kuulu. Eikä varsinkaan tunnu arjessa, Mikko Hormio kertoo.

Tutkimusten mukaan kirkko ei ole useimmille kansalaisille uskonyhteisö eikä yhteisö yleensäkään. Se on juhlien ja kriisien palvelulaitos sekä keino olla välillisesti mukana hyvän tekemisessä. Lisäksi se tarjoaa laadukkaita kasvatuksen ja nuorisotyön palveluja.

– Nämä ovat toki arvokkaita piirteitä, mutta eivät jäsenyyteen perustuvaa yhteisöllisyyttä, josta koettaisiin saatavan jäsenetuja.

Ensisijainen tehtävä jäsenetujen korostamisessa on Hormion mukaan määritellä rehellisesti, mikä se etu on. Kun lähes kaikki on saatavilla, olet jäsen tai et, viestinnän on keskityttävä kertomaan konkreettisista eduista, vaikka niitä olisikin vähän.

– Tyylin pitäisi olla rehellinen ja avoimen mainoshenkinen, jos jäsenyyden houkuttelevuutta halutaan vahvistaa. Mutta erityisesti se pitäisi tehdä yhtenäisesti. Jos kirkko viestii sekaisin uskoa, palveluita, hyvän tekemistä tai vaikkapa kulttuuriarvoja, se ei viestinnällisesti johda mihinkään. Tulevaisuudessa täytyy valita propagandan yhtenäinen suunta.

Jäseneduista kertominen kuuluu kaikille

Jäseneduista kertominen kasvokkain kuuluu Jussi Laineen mukaan jokaisen palkatun työnkuvaan. Myös kirkkoherrojen.

– Vaikka sitten kadulla kirkkoliivi päällä kyselemässä kuukausilahjoittajia, hän jatkaa.

Kirkosta etäällä olevat nuoret aikuiset suhtautuvat kirkkoon kuin asiakkaat palvelun tuottajaan. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että he haluaisivat itseään kutsuttavan asiakkaiksi, Hormio sanoo.

– Tätä asiakas vs. jäsen -sanavalintaa emme ole tutkineet, mutta käsitykseni on, että asiakkaat haluavat tulla kohdelluiksi kansalaisina. Eli kirkon palvelut ovat kaikille niin samat, että se muistuttaa useimmille suhdetta Kelaan, verottajaan tai liikennelaitokseen.

– Viestinnällinen vaikeus on, keitä ovat ei-jäsenet. Jos heillä on samat edut ja oikeudet (mutta ei jäsenmaksua), miksi heidät pitäisi erottaa jäsenistä sanallisesti. Ja jos ei voida erottaa, mitä väliä jäsenyydellä on. Palaamme taas takaisin lähtöruutuun: mitkä ovat jäsenyyden edut, Hormio pohtii.

Jäsenyyden syyt vaihtelevat

Ei liene yllätys, että kirkon toiminnassa aktiivisesti mukanaoleville jäsenille usko ja kaste näyttelevät tärkeää osaa heidän motiiveissaan kuuluu kirkkoon.

Sitä vastoin veronsa kiltisti maksaville, mutta ei toimintaan osallistuville maltillisille jäsenille mitkään syyt kirkkoon kuulumiselle eivät ole erityisen tärkeitä, ilmenee Jäsen360°-tutkimuksesta. Kulttuurihistorialliset arvot, kirkkohäät tai juhlapäivien kristilliset perinteet ovat noin 700 000 suomalaiselle aikuiselle melko merkityksettömiä.

Suomalaisten arvoja, odotuksia, asennetta ja hengellisyyttä suhteessa kirkkoon tarkastelevan tutkimuksen mukaan 1,5 miljoonaa suomalaisista on niin kutsutuista perinteisistä oganisaatioista irrallisia ihmisiä, joille eroaminen kirkosta on vain klikkauksen päässä.

Tärkein syy kuulua kirkkoon on heidän kohdallaan hyvän tekeminen. Toisin sanoen nämä irralliset voivat olla sekä diakoniatyön kohteina että sen tekijöinä.

Artikkeli Tarjoaako kirkko kannattavia jäsenetuja? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.