• hankaluus, epämukavuus (inconvenience): Koska arkisten asioiden hoitaminen, kuten kaupassakäynti, ovat hankalia, ne uuvuttavat. Elämä tuntuu raskaalta.
• keskeytys (interruption): Länsimaalaiset pitävät suunnittelusta ja aikatauluista. Lähetystyössä suunnitelmien keskeytys ja muuttuminen on arkista todellisuutta. Monissa kulttuureissa ajanvietto ihmisten kanssa on tärkeämpää kuin työtehtävät.
• läheinen kodikkuus (intimacy): Hengelliset tilaisuudet kotona, pienellä porukalla, ovat arkea monella lähetyskentällä. Ns. ”kotikirkot” Kiinassa, pienryhmät tai raamattupiirit muslimimaissa, yms. ovat yleisiä. Tätä taustaa vasten pienryhmien intiimi, läheinen ilmapiiri, tai nettikirkko, ovat ”tuttu juttu.”
• eristys (isolation): Lähetyselämä, varsinkin alkuaikoina, on yksinäistä. Lähetti joutuu luopumaan läheisistään lähtiessään lähetyskentälle. Vaikka hän olisi elänyt kuinka kauan tai puhuu kuinka sujuvasti paikallista kieltä, lähetti tulee aina olemaan ”ulkopuolinen.” Yksinäisyys on erityisen haastavaa ekstroverteille.
• kekseliäisyys (ingenuity): Resurssien puuttuessa joutuu kekseliäästi ratkomaan ongelmia. Korona-aikoina, ajattelu kuten lähetystyöntekijä! Säädä odotuksesi. Käytä mielikuvitusta. Opi tarkkailemalla ”paikallisia.”
• keskinäinen riippuvuus (interdependence): Itämaisissa, perinteisissä kulttuureissa ymmärretään yhteistyön ja yhteisöllisyyden tärkeys. Länsimainen sooloilu, itsenäisyys, ei kanna kovin pitkälle. Kirkko on Kristuksen ruumis, jossa jokainen jäsen on riippuvainen toisistaan. Korona-aikana tämä totuus korostuu.
• oivallus (insight): Pitkäjänteinen, uskollinen lähetystyö perustuu viisauteen (Ps. 90:12). Usein lähetti oppii mitä tarkoittaa ”tulla Kristuksen kaltaiseksi osallistumalla hänen kärsimyksiinsä” (Fil. 3:10). Mitä arvokkaita oivalluksia kärsimys meissä tuottaa?

Jackson Wu:n artikkeli on luettavissa täällä:

Artikkeli Kansainvälinen kotielämä korona-aikoina? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.