Lähetystyön perusta on siinä, että kristillisen kirkon tehtävä on osallistua Jumalan missioon maailmassa. Kirkko on yksi Jumalan työvälineistä, jolla Jumala vie evankeliumia eteenpäin. Jumalan missio tarkoittaa Jumalan pelastavaa, parantavaa ja uudistavaa työtä tässä maailmassa. Osallistuminen Jumalan missioon on lähtökohta, josta kirkon kasvatus ja lähetystyö voivat molemmat ponnistaa. Lähetystyön osalta tämä tarkoittaa sitä, miten kirkko on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Kirkon kasvatuksen osalta osallistuminen Jumalan missioon tarkoittaa sitä, miten Jumala tekee pelastavaa, parantavaa ja uudistavaa työtään kirkon sisällä ja kristityissä.

Lähetys, kasvatus sekä osallistuminen Jumalan missioon kiedotaan yhteen 1. Korinttolaiskirjeessä:

”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.” (1. Kor. 3:5-9)

Yhdessä Jumalan lähetyksessä

Rippikoulun yhteydessä on paljon puhuttu siitä, miten tärkeää on, että rippikoulu antaa tehtävän. Tehtävällä on käytännöllinen ja teologinen ulottuvuus. Käytännön tasolla kyse on siitä, millä tavoin nuorilla on tilaa toimia ja kantaa vastuuta seurakunnassa. Toiminta ja vastuun kantaminen rakentavat osallisuutta: nuorta kuunnellaan ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa.

Teologisesta näkökulmasta katsoen kysymys on mahdollisuudesta osallistua Jumalan missioon. Rippikoulusuunnitelma 2017:ssa ajatus tehtävästä ilmaistaan seuraavasti: ”Rippikoulu ja konfirmaatio antavat nuorille paitsi oikeuksia, myös tehtävän. Kristityn tehtävään maailmassa kytkeytyvät sekä lähetys että diakonia, sekä usko että rakkaus. Kristittynä eläminen on lähetettynä elämistä” (s. 17).

Lähetyksen ja kasvatuksen yhteydet eivät pääty yhteiseen perustaan. Käytännöllinen esimerkki löytyy dialogisuudesta ja dialogisesta työotteesta. Selkeimmin tämä tulee esiin ruohonjuuritason toiminnassa. Dialogi toisten uskontojen edustajien kanssa, kuten esimerkiksi scriptural reasoning* -menetelmä perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja toisen hyväksymiselle. Yhteisessä dialogissa kaikki voivat tulla kuulluiksi. Erilaiset näkökulmat, katsomukset ja tulkintatavat rikastuttavat kaikkia osallistujia.

Dialogi ja dialoginen työote ovat tärkeitä myös kirkon kasvatustyössä. Kunnioitus, hyväksytyksi ja kuulluksi tuleminen rakentavat perustan, jolla yhteinen oppiminen ja kasvaminen voi tapahtua. Yhdessä käyty dialogi tukee sitä, että käsiteltävä teema tulee vuorovaikutukseen ihmisen omien elämänkysymysten kautta. Ulkoinen dialogi johdattaa sisäiseen dialogiin.

Sanoista sisällöksi

Osallistuminen Jumalan missioon lähetyksen ja kasvatuksen yhteisenä perustana on ajatus, jota voisi olla hyödyllistä kehittää vielä pidemmälle. Se tarjoaisi mahdollisuuden miettiä sitä, miten ajatus Jumalan missiosta heijastuu esimerkiksi kirkon kasvatuksen sisältöihin. Samalla ajatus osallisuudesta Jumalan missioon läpäisisi kattavammin koko kirkon.

*Scriptural reasoning eli Kuunteleva keskustelu Kirjoituksista  –tilaisuuksien tarkoituksena on, että islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden edustajat tuovat tilaisuuteen valitsemansa tekstin liittyen annettuun teemaan. Paikallaolijat pääsevät keskustelemaan, kuuntelemaan ja ymmärtämään toistensa Pyhiä Kirjoituksia. Päämääränä ei ole pyrkiä yhteiseen lopputulokseen vaan pikemminkin ymmärtämään, kuinka toinen omaa Pyhää Kirjaansa lukee ja mitä se hänelle merkitsee.

Artikkeli Osallisuus Jumalan missioon kirkon lähetyksen ja kasvatuksen yhteisenä perustana julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.