Koronaepidemia on rokottanut kovalla kädellä monen seurakunnan taloutta. Kevään lomautukset ja irtisanomiset tekivät ison loven kirkollisverotuloihin.

Jyväskylän seurakunnassa verotulot putosivat toukokuussa yli viisi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vaikka tilitys kesäkuussa oli enää kaksi prosenttia viime vuotta pienempi, talouspäällikkö Markku Laitinen suhtautuu epidemian aiheuttamaan notkahdukseen vakavasti.

– Kyllä tämä jonkinlainen herätyksen aihe on, Laitinen sanoo.

Eniten huolta aiheuttaa se, ettei kukaan osaa vielä arvioida, miten kauan koronaepidemian aiheuttama poikkeustila kestää.

– Mitkä vaikutukset jäävät pysyviksi, on vielä epäselvää. Jos suuntaus on selkeästi miinusmerkkinen, pitäisi tilanteeseen reagoida nopeasti, Laitinen toteaa.

Käyttötalouden remontti on välttämätön.

Toistaiseksi seurakunnan talous on ollut vakaa. Tilinpäätös on näyttänyt monena vuonna plussaa. Tämän vuoden jälkeen talous kääntyy laskelmien mukaan kuitenkin jo alijäämäiseksi.

– Verotulot kasvavat hitaammin kuin käyttötalouden menoilla on taipumus kasvaa, Laitinen myöntää.

– Käyttötalouden remontti on välttämätön talouden tasapainottamiseksi.

Laitisen mukaan menojen leikkaaminen niin sanotulla juustohöylällä – tasaisesti henkilöstökulujen ulkopuolisiin harkinnanvaraisiin menoihin kautta linjan – ei pitemmän päälle riitä.

– On puututtava isompiin menorakenteisiin. Tarvitaan arvokeskustelua siitä, mihin toimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi pitäisi ryhtyä.

Kirkollisveroprosentin nostamiseen lähitulevaisuudessa Laitinen ei usko.

– Veroprosentin nostaminen ei ole helppo ratkaisu. Ensin pitää perusteellisesti selvittää muut vaihtoehdot.

Kirkollisveroprosenttia nostettiin edellisen kerran vuonna 2013. Veroprosentti on tällä hetkellä 1,45.

Hätäjarrua ei kannata tässä vaiheessa painaa.

Taloudessa suurin menoerä ovat henkilöstökulut. Toistaiseksi seurakunnassa ei ole tarvinnut turvautua lomautuksiin tai irtisanomisiin, vaan henkilöstökuluja on pyritty hillitsemään eläköitymisen ja virkojen jäädyttämisen kautta.

Henkilöstökulujen lisäksi kiinteistökustannukset haukkaavat merkittävän osan tuloista. Seurakunnassa on tiedossa isoja investointitarpeita vuosiksi eteenpäin.

– Ennen koronaepidemiaakin kestoaiheena on ollut kiinteistöstrategian toteuttamisen kautta tulevat vaikeudet, arvioinnin johtokunnan puheenjohtaja Eero Katainen sanoo.

Arvioinnin johtokunnan tehtävänä on muun muassa arvioida, onko seurakunnan talous tasapainossa.

Kataisen mukaan seurakunnan taloutta rasittaa ennen kaikkea se, ettei kiinteistöstrategiassa määriteltyjä hankkeita ole saatu vietyä eteenpäin. Myös jatkuvasti kasvava korjausvelka kuormittaa taloutta.

– Kiinteistöjen korjauksia ei ehditä tehdä siinä tahdissa kuin niitä pitäisi, Katainen huomauttaa.

On pakko priorisoida, mihin rahaa käytetään.

Seurakunnan kiinteistöstrategiaa päivitetään parhaillaan. Siinä otetaan tarkemmin kantaa, mitä kiinteistöjä kenties rakennetaan, mitä remontoidaan ja mistä luovutaan.

Kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunnan puheenjohtaja Tuulia Kuntsi peräänkuuluttaa vastuullista suunnittelua.

– Hätäjarrua ei kannata tässä vaiheessa painaa, mutta on entistä tarkemmin mietittävä, mitä kiinteistöjen suhteen tehdään. Seurakunnalla on oltavat selkeä visio siitä, mitä kiinteistöjä seurakunnassa tarvitaan ja mitä niille tehdään. Tämä auttaa myös talouden hallinnassa, Kuntsi sanoo.

Jyväskylän seurakunnassa kirkollisverotuloilla katetaan yli 80 prosenttia seurakunnan toimintaan liittyvistä kuluista. Verotuloihin vaikuttaa ennen kaikkea seurakunnan jäsenmäärän kehitys. Jyväskylässä jäsenmäärä vähenee, vaikkakin maltillisesti. Kirkosta eroaminen vähentää verotuloja joka vuosi noin 360 000 eurolla.

Markku Laitinen, Eero Katainen ja Tuulia Kuntsi ovat yhtä mieltä siitä, että nyt pitää katsoa pitkälle tulevaisuuteen.

– Rankka fakta on, että lapsia kastetaan vähemmän ja seurakuntaan liittyy vähemmän jäseniä. On pakko priorisoida, mihin rahaa käytetään, Kuntsi muistuttaa.

Toimintaa ei Kataisen mukaan pidä halvaannuttaa, mutta pakostakin seurakunnassa joudutaan miettimään, millä laajuudella toimintaa toteutetaan. Se voi tarkoittaa myös enemmän maksullista toimintaa. Tutusta ja turvallisesta toiminnasta luopuminen rokottaisi myös seurakuntalaisia.

– Koko palvelutuotanto olisi hyvä miettiä uudelleen. Korona-aikana on opittu työskentelemään uudella ja edullisemmallakin tavalla, Markku Laitinen pohtii ja nostaa esimerkkinä verkon kautta suorana lähetettävät jumalanpalvelukset ja konsertit.

– Seurakunta ei voi kuitenkaan olla vain kuluautomaatti, vaan sen tulee tarjota myönteisiä kokemuksia myös takaisin. Verkossa lähetettävät tilaisuudet voisivat tuoda lisää merkitystä niin seurakuntalaisten kuin laajemman yleisön elämään. Toivottavaa on, että uudet tavat jäisivät jatkossakin osaksi seurakunnan toimintaa, Laitinen jatkaa.

Eero Kataisen mielestä kaikki keinot rakenneuudistusta myöten pitää olla tulevaisuudessa käytettävissä seurakunnan ydintoimintojen – toimitukset, jumalanpalvelukset ja diakonia – turvaamiseksi jäsenmäärän ja verotulojen vähetessä.

– Koko kirkon rakenneuudistus kaatui viisi vuotta sitten. Tuleeko uudistus jossakin vaiheessa uudelleen ajankohtaiseksi, jää nähtäväksi. Ilman ulkoisiakin paineita seurakunnassa pitäisi pohtia toiminnan uudelleen järjestämistä, Katainen toteaa.

Artikkeli Korona rokottaa seurakunnan taloutta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keskustelunaiheeksi nousi myös seurakuntarakenneuudistus. Kirkon paikallistason hallintorakenteen kehittämisestä jätettiin kirkolliskokouksessa kaikkiaan kolme eri aloitetta. Hallintovaliokunnan pohdittavaksi lähetettiin muun muassa esitys, jossa ehdotetaan hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistämistä.

Kirkolliskokouksessa päätettiin lisätä Kirkon keskusrahaston tämän vuoden talousarvioon kolme miljoonaa euroa seurakuntien taloudelliseen tukemiseen ja yksi miljoona kirkollisten järjestöjen taloudelliseen tukemiseen koronaviruspandemiasta selviytymiseen.

1. Mikä oli mielestäsi kirkolliskokouksen tärkein anti?
2. Mikä asia jäi mietityttämään?

Tuulia Kuntsi
Avara kirkko -valitsijayhdistys

1. Olo on kuin olisi maistellut uusia makuja. Ensituntuma joiltain osin viehättää, mutta jokin vielä pistää makustelemaan tarkemmin. Tärkein anti oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Tulemme erilaisista taustayhteisöistä ja näkökulmia on monia. Vain kunnioittaen omasta poikkeavaa näkemystä voi luoda ratkaisuja kiperiinkin kysymyksiin. Avioliittokysymys on juuri sellainen. Emme tehneet mitään päätöksiä avioliittokäsityksen laajentamiseksi, koska tällä kertaa perehdyimme piispojen kirjeeseen, jossa oli esitetty erilaisia malleja edetä asiassa.

2. Kirkon uudistuminen mietityttää. Jätetyt aloitteet ja todella mielenkiintoiset puheenvuorot kertovat uudistustarpeesta. Ne koskivat muun muassa avioliittoon vihkimistä, kun toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, ehtoollisen viettämistä, seurakuntien rakennetta ja kenttäpiispan asemaa. Minut valittiin lakivaliokuntaan. Voisi kuvitella, että tylsempää hommaa voi etsiä, mutta ihan rehellisesti sanoen nautin tällaisesta työstä.

Kirsi Pohjola
Avara kirkko -valitsijayhdistys

1. Kirkon toiminnan ja seurakuntalaisten elämän kannalta merkittävin päätös oli, että alamme työstämään seurakuntien rakenneuudistusta. Aloite kulkee nimellä hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistäminen, vähän harhaanjohtava nimi tosin. Olen kovasti innoissani, kun hallintovaliokunnassa pääsen rakentamaan visioita talous- ja hallintomalleista, missä paikallisseurakuntien energia voi keskittyä yhteisöjen rakentamiseen.

2. Toivon, että avioliittokysymys ratkaistaisiin mahdollisimman pian. Ihan liikaa aikaa ja energiaa menee siihen, kun eri kantoja edustavat puhuvat omista tunteistaan ja Raamatun tulkinnoistaan. Tärkeintä olisi katsoa ulos- ja eteenpäin. Aloitteiden pitäisi hengittää ulkopuolista elämää, ei kirkolliskokousedustajien sisäistä maailmaa. Vaikka avioliitto- ja virkakysymyksessä niin sanotusti ohipuhutaan, niin vastakkainasettelu ei ole näkyvissä muutoin. Avioliitto- ja virkakannoissa ääripäitä edustavat juttelevat iloisesti yhdessä, ja vielä tärkeämpää, yhdessä tekemisen henki on vahvaa.

Erkki Puhalainen
Seurakuntaväki-valitsijayhdistys

1. Alkaneen nelivuotiskauden työskentelyyn vaikuttavat edustajien valinnat eri tehtäviin ja valiokuntiin. Toimintakertomusten ja tilinpäätösten hyväksymistä lukuun ottamatta valtaosa tehdyistä esityksistä ja aloitteista jää valiokuntien työstettäväksi seuraaviin kokouksiin.

2. Parin erityisesti teologisen kysymyksen kohdalla puheenvoroissa esille noussut mielipiteiden jakautuneisuus. Erityisesti se tuli esille piispainkokouksen kirkolliskokoukselle lähettämässä vastauksessa avioliittokäsityksen laajentamisesta. Osalle kirjeessä todettu nykyinen ”näkemys avioliitosta naisen ja miehen välisenä” ja pappien velvollisuutena sitoutua siihen on luovuttamaton. Osa avioliittonäkemykseen sitoutuneista olisi taas ollut valmis hyväksymään vihkimisoikeuden ja osa olisi ollut valmis muuttamaan avioliittonäkemyksen sukupuolineutraaliksi. Kyseessä ei siis nyt ollut päätösasia, mutta asia noussee varmasti esille jonkun esityksen tai aloitteen ja siitä laadittavan mietinnön pohjalta, ja ratkaisu tullee hajottamaan kirkkoa.

Artikkeli Avioliittokäsitys jakaa yhä kirkolliskokousta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.