Varpunen jouluaamuna

TOUKOKUUN 12. PÄIVÄNÄ vuonna 1858 runoilija ja kirjailija Zacharias Topeliuksen poika Rafael täytti vuoden. Isä piti sylissä poikaansa, kun tämä kuoli syntymäpäivänään keuhkokuumeen uuvuttamana.

Reilun vuoden kuluttua pojan kuolemasta syntyi runo Sparven om julmorgonen, jonka suomalainen nimi on Varpunen jouluaamuna.

”En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen, pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.”

Surumieliset sanat heijastavat Topeliuksen tuntoja. Runo kertoo pienen pirtin köyhästä tytöstä, joka ruokkii pakkasessa värjöttelevän nälkäisen varpusen, taivaasta saapuneen pikkuveljen.

Topelius, joka toimi kirjailijauransa lisäksi historioitsijana ja professorina, oli heikkojen puolella. Hän vastusti kulttuurieliitin pröystäilyä ja korosti nöyryyttä. Kenties siksi runon enkelimäinen hahmo on varpunen, huomaamaton pikkulintu, jota pidettiin vähäosaisten vertauskuvana. Se oli myös sielulintu, joka vei kuolleiden sielut taivaaseen.

Topeliuksen mukaan ihmisen tuli kohdella kaikkea Jumalan luomaa kunnialla. Myös pikkulinnut voivat sanoa sanansa, kun ihminen päätyy taivaan porteille tuomittavaksi.

Suomenkielisessä kappaleessa lauletaan veljestä, joka tuli taivahasta. Alkuperäisessä tekstissä omakohtainen tragedia ilmenee tarkemmin. Siinä mainitaan veljestä, joka kuoli viime keväänä.

”Jag är ju din lilla bror, som dog bort i våras.”

Suosikkijoululaulut selviävät vuosittaisessa kyselyssä

SUOMEN LÄHETYSSEURAN vuonna 1973 käynnistämät Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisessa joulunvietossa.

Kirkon tutkimuskeskuksen viime vuotisen kyselyn vastaajista 57 prosenttia osallistuu niihin useimmiten tai toisinaan. Innokkaimmin laulamassa käyvät eläkeikäiset. Heistä neljä viidestä osallistuu tilaisuuteen ainakin toisinaan, alle 35-vuotiaista puolet.

Postin teettämä tutkimus suomalaisten joulunviettotavoista vahvistaa laulutilaisuuksien merkitystä. Tuhannen vastaajan otoksesta selvisi, että joulussa parasta on yhdessäolo ja jouluruoka. Toiseksi parasta on joululoma, kolmannen sijan jakavat Kauneimmat joululaulut ja joulusauna.

Suosikkijoululaulut selviävät vuosittaisessa kyselyssä. Viime vuonna Suomen Lähetysseuran Kauneimmat joululaulut -äänestykseen osallistui ennätysmäärä ihmisiä, lähes 15 000.

Eniten ääniä sai Varpunen jouluaamuna, joka on pysytellyt pitkään äänestyksen kärkikolmikossa. Topeliuksen jälkeen kakkoseksi tuli Pekka Simojoen Tulkoon joulu ja kolmanneksi Vexi Salmen ja Kassu Halosen Sydämeeni joulun teen.

Erot suosituimpien joululaulujen äänimäärissä olivat pieniä. Lähelle kolmikkoa kirivät Topeliuksen kynäilemä Sylvian joululaulu ja Carola Häggkvistinsäveltämä Himlen i min famn, jonka suomalaiseksi nimeksi Pia Perkiö riimitteli Taivas sylissäni.

Taivas sylissäni

”OLET TOISTEN kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko lapseni, nyt toivon maailmaan?”

Häggkvist, artistinimeltään Carola, on edustanut Ruotsia kolmasti Euroviisuissa. Tuomisina on voitto sekä kolmas ja viides sija. Popin lisäksi hänet tunnetaan hengellisestä musiikista ja yhteyksistään karismaattiseen Livets Ord -liikkeeseen.

Tunnetuimman suomalaisen version Carolan joululaulusta taitaa tulkita Suvi Teräsniska. Sen voi kuunnella myös Saara Aallon ja Arja Korisevan versioina.

Häggkvist on kuvaillut, että laulu syntyi melodiana. Hän kantoi sitä pitkään sisällään, ajatteli sen olevan Marian kehtolaulu Jeesukselle. Sanoittaja, oslolaisyntyinen papinpoika Erik Hillestad,sommitteli Häggkvistin ajatuksista laulun, joka sisälsi nuoren nasaretilaistytön kysymyksiä tämän jouduttua kohtaamaan mysteerin.

”Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen? Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten? Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi? Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?”

KAPPALE JULKAISTIIN Häggvistin joululevyllä Jul i Betlehem marraskuussa 1999. Albumi ampaisi myyntilistan ykköseksi Ruotsissa ja kuutoseksi Norjassa. Se oli äänitetty kesän ja alkusyksyn aikana Beetlehemissä.

Kristinuskoon sisältyy ajatus Jumalasta, joka syntyi köyhän ihmisen hahmoon. Laulussa Maria esitellään kiiltokuvan sijasta oikeana ihmisenä, jolla on huoli lapsestaan.

”Ken toi kyyneleitä silmiin pienokaisen? Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?”

Hämmennyksen lisäksi synnyttäjän elämään liittyi häpeää ja pelkoa. Aviottomasta lapsesta olisi voinut seurata kivitystuomio, mutta Marian onneksi Joosef suostui lapsen isäksi. Laulun äidillä saattaa olla aavistus poikansa kohtalosta. Myöhemmin hän joutui kokemaan jokaisen äidin painajaisen, lapsensa kuoleman.

”Varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt. Kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.”

Näin sydämeeni joulun teen

MARRASKUUN ALUSSA vuonna 1988 Flamingo-levy-yhtiön pomo Vexi Salmi tuli töihin aamuyhdeksäksi ja huomasi, että tekeillä olevalta Vesa-Matti Loirin joululevyltä puuttuu vielä yksi kappale.

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään. Kuin oisin osa suurta kaikkeutta. Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään. Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Salmi kirjoitti vauhdilla kiireettömyyttä huokuvan tekstin ja vei sen säveltäjänä ja kapellimesterina toimineelle Kassu Haloselle. Tämä luki sanoituksen kolmasti läpi, sitten melodia alkoi soida päässä. Halonen laittoi mankan päälle ja tarttui syntetisaattoriin. Kappale tuntui heti vahvalta. Hän arveli, että saattaa sitä joku muukin tykätä kuin hän itse.

Sanoittaja halusi riimitellä muutaman kohdan uudestaan, mutta kuunneltuaan sävelmän hän totesi kappaleen olevan valmis virsikirjaan. Tavuakaan ei muutettu.

Vanhan kristillisen ajatuksen mukaan Kristus syntyy uudestaan ja uudestaan, jatkuvasti ihmisten sydämissä. Tähän mystikkojen suosimaan ajatukseen tarrautuu myös Salmen teksti.

”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Levy valmistui parissa päivässä. Juha Björninen soitti kitaraa, Loiri huilusoolot ja Halonen kaikki muut raidat. Kuunneltuaan pari kertaa levyn nimikappaleen Loiri lauloi sen yhdellä otolla.

Sesonki kerran vuodessa

JOULUHITIN TEKO ei ole läpihuutojuttu. Joululaulujen määrä lasketaan pikemminkin tuhansissa kuin sadoissa, mutta vain parikymmentä niistä pyörii suosikkien joukossa.

Markkinat ovat täynnä, uusien tulokkaiden on vaikea kiilata listoille. Sesonki on vain kerran vuodessa.

Sydämeni joulun teen -albumi oli ulkona joulukuun alussa 1988. Siitä tuli Suomen kaikkien aikojen yhdeksänneksi myydyin levy ja myydyin kotimainen joululevy.

Se toi myös muutoksen tuulia kuuntelemaamme joulumusiikkiin. Amerikkalaisten jouluiskelmien voittokulku alkoi 50-luvulla. 70-luvulla joulunviettoa pidettiin lapsellisena ja laulujen sävy oli jopa pilkallinen.

Sydämeeni joulun teen -levytys oli alkusysäys hartaiden joululaulujen renenssanssille. Se viitoitti tietä artistien kirkkokonserttikiertueille.

Äskettäin kuollut Salmi pohti aikoinaan, että nykyihmiseltä puuttuu hiljaisuuden tavoittelu. Ihminen ei osaa olla itsensä kanssa, vaan kaipaa hälinää ja melua.

”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen. Ja sanaton on sydämeni kieli. Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen. Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.”

Sylvian joululaulu

HELSINGIN JOHANNEKSEN kirkon entinen urkuri Sulo Saarits oli tunnettu kirkkolaulaja, joka levytti ensimmäisenä Sylvian joululaulun, ruotsiksi Sylvias hälsning från Sicilien.

Tämäkin ikisuosikki on Topeliuksen käsialaa. Alkuperäinen runo on päivätty jouluaatolle 1853. Runon tunnetuimman suomennoksen teki Martti Korpilahti. Karl Collan sävelsi sen joululauluksi.

Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on Sisiliassa talvehtiva muuttolintu. Runo kertoo etelän sypresseistä, vaahtoavasta viinistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.

”Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan.”

Mustapääkerttuja suljettiin häkkeihin silmät puhkaistuna, jotta ne houkuttelisivat yölaulajina lajitovereitaan pyrähtämään pyydystäjien verkkoon. Luonnosuojelijana Topelius vastusti julmaa pyydystystapaa.

Häkki-vertauksen on ajateltu kuvailevan myös Suomen asemaa Venäjän autonomisena, mutta alistettuna osana. Runossa saatetaan siis viitata itsenäisyyspyrkimyksiin.

Tähänkin sanoitukseen liittyy omakohtainen tragedia. Topelius menetti kolme kuudesta lapsestaan. Kolme vuotta ennen runon syntyä Topeliuksen silmäterä, 2-vuotias Michael, oli menehtynyt rajuun kuumeeseen. Isänsä Mikaksi kutsuman pojan viimeinen sana oli pappa. Runoilijan alakuloa lisäsi vaikea poliittinen tilanne ja Krimin sota. Topelius pakeni surua taiteeseensa.

”Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?”

Tuotto hyväntekeväisyyteen

Kauneimpien Joululaulujen tuotto ohjataan tänä vuonna kehitysmaiden lasten koulutukseen, terveyteen ja turvallisuuteen.
Lahjoita Kauneimmat Joululaulut -keräykseen verkossa
Kuuntele Kauneimpia Joululauluja verkossa

Laula joululauluja sosiaalisessa mediassa

Joululauluja pääsee laulamaan verkossa Kouvolan seurakuntayhtymän kanttorien ja kuorojen toteuttaman joululauluvideon kautta. Videotallenne julkaistaan 7.12. klo 10 Kouvolan seurakuntien YouTube-kanavalla.

Artikkeli Laulu tuo joulun julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.