– Lähdin koulutukseen, koska kaverit suosittelivat, ja riparilla oli niin kivaa, että halusin päästä kokemaan sen uudelleen vähän eri roolissa, Elmeri kertoo. – Välillä olen kyllä miettinyt, jaksanko aina lähteä kuukausitapaamisiin. Mutta nyt, kun olen päässyt tähän asti, se on ollut sen arvoista, Celina huokaisee.

Miika Erho ja Emma-Reetta Lötjönen ovat käyneet isoskoulutuksen vuotta aiemmin. Sinä talvena tapaamisia järjestettiin paljon etänä koronarajoitusten takia. Toisen vuoden isosina he ovat saaneet nyt osallistua koulutuksiin oman halunsa mukaan. Isoset saavat työstään pienen palkkion, eivät varsinaista palkkaa. – Ei kukaan rupea isoseksi rahan takia. Tärkeintä on, että pääsee leireille ja tutustuu uusiin ihmisiin. Miika kertoo. – Leireillä kukaan ei jää ulkopuolelle, kaikki otetaan mukaan. Myös niiden kanssa tulee leirillä toimeen, joiden kanssa ei muualla ole niin paljoa yhteistä, Emma-Reetta pohtii.

Koulutus on kaikille

Isostoiminta on oleellinen ja tärkeä osa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nuortentoimintaa. Vuosittain noin 150 nuorta aloittaa isoskoulutuksen ja keväisin noin 80 valmistuu isoseksi.

Koulutuksesta vastaava nuorisotyönohjaaja Samuli ”Hönde” Santala pitää tärkeänä, että isoskoulutus on avoin kaikille nuorille. Pääsyvaatimuksia ei ole. – Isoskoulutukseen voi tulla, vaikka ei haluaisi isoseksi. Koulutus voi kuitenkin antaa nuorelle paljon, vaikka ei isoseksi koskaan päätyisikään.

Ryhmänohjausta ja omia vahvuuksia

Isoskoulutuksessa oppii ohjaamaan pientä ja isompaa ryhmää, ohjaamaan leikkejä, iltaohjelman tekemistä, mietitään, millainen on hyvä isonen ja pohditaan omia vahvuuksia isosena.

– Isosen pitää olla valmis keskustelemaan uskoon liittyvistä asioista, mutta omaa vakaumusta ei vaadita eikä kysytä. Toiset ihmiset pitää hyväksyä, eikä ketään saa kiusata. Siinä ne vaatimukset pääosin ovat, Samuli luettelee.

Kaikki halukkaat eivät ensimmäisenä vuonna vielä pääse isoseksi, koska koulutettuja isosia on niin paljon. Samuli lupaakin uusille isosille, että viimeistään toisena vuotena isoseksi pääsee.

Numeroiden valossa isostoiminta on menestys. Suurimmat menestykset eivät kuitenkaan ole numeroissa, eikä siinäkään, että omat hyvät leirikokemukset innostavat monia hakeutumaan isoseksi. –Minusta yksi hienoimpia tilanteita on, kun nuori lähtee isostoimintaan, vaikkei oma rippikoulukokemus olisikaan ollut kovin hyvä, Samuli Santala huomauttaa.

Artikkeli Isosuus kasvattaa vapaaehtoisuuteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Perennoista tehdään viiden vuoden hoitosopimus. Siihen kuuluu perennamaan perustaminen, eli vaihdamme kasvualustan, istutamme taimet, lannoitamme, siistimme, kastelemme ja kitkemme. Uusimme taimet, jos ne eivät lähde kasvuun. Perennat jäävät haudalle sopimuksen päätyttyä, selvittää kausityönjohtaja Leena Heinonen.

Mitkä tahansa monivuotiset kasvit eivät sovi haudoille. Hautausmailla olot vaihtelevat, paikoin on varjoisaa ja toisaalla hyvin kuivaa. Kasvit eivät saa kasvaa liian suuriksi, joten pensaita ja puita ei yleensä voi istuttaa. Vuorentaan hautausmaalla hortonomiopiskelija testasi opinnäytetyönään haudoille sopivia perennoja. Kokemusten perusteella valikoimaan on otettu pikkusydän, tarhapäivänlilja, hopeatäpläpeippi, loistosalvia, jalopähkämö ja kangasajuruoho. Testeissä on etsitty lajeja, jotka kestävät hautausmaan oloissa, eivätkä ole peurojen ja kauriiden herkkua.

– Perennat ovat kestävämpiä kuin kesäkukat, ne eivät tarvitse niin paljoa kastelua, ja ne ovat parempia ympäristölle. Eikä tule niin paljon kuljetus- ja kasvihuoneiden lämmityskustannuksia, Heinonen kertoo. – Perennoja on ennestään paljon omaisten itse hoitamilla haudoilla. Ne ovat helppoja ja kestäviä, jos haudalla ei pääse käymään säännöllisesti.

Ulkoilmaihmisen unelmatyö

Erkki Kieho ajaa pienen peräkärryn Minna Rautiaisen luo. Menossa on mullan vaihto. Kausikukkien multa vaihdetaan keväisin uuteen ja kasvuvoimaiseen.

Kieho on yksi hautausmaiden vakiokasvoista kausityönjohtaja Leena Heinosen tavoin. Yli 50 kausityöntekijän joukossa on noin 10 työntekijää, jotka ovat tehneet hautausmaatyötä puolet vuodesta jo 10–20 vuoden ajan.

– Tulin alun perin työnvälityksestä työllisyysmäärärahoilla. Siksi olin ensin joka toinen vuosi, kun rahaa ei saanut joka vuosi. Olin ennen tätä pitkään pesulassa töissä. Nyt Erkki Kieho työskentelee Ahveniston hautausmaalla joka vuosi toukokuusta lokakuuhun.

– Ajan nurmikoita isolla ja pienillä koneilla, leikkaan pensasaitoja, ajan multaa, välillä olen erityisammattimiesten apuna hautoja laitettaessa. Kaikenlaista sekalaista teen. Viihdyn hyvin ulkona, täällä on luonto lähellä. Vapaa-ajallaankin Kieho viihtyy ulkona. Hän uistelee, pilkkii, sienestää ja marjastaa. Keväisin kiirettä tuo vapaaehtoistyö Kanta-Hämeen lintuyhdistyksessä, jossa hän tekee ja asentaa lintujen pesiä ja pönttöjä.

Artikkeli Kauniit kukat haudalle oikeilla valinnoilla ja hyvällä hoidolla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.