Tilastot kuitenkin kertovat, että avioerot ovat selvästi lisääntyneet yli 50-vuotiaiden keskuudessa. Tilastokeskuksen mukaan nykyään avioliitosta eroaa vuosittain keskimäärin 2800 yli 50-vuotiasta pariskuntaa. Luku on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

Pelkästään Jyväskylässä eroaa vuosittain keskimäärin 140 yli 50-vuotiasta naista ja miestä. Yksi heistä on Anja, eläkkeellä oleva isoäiti.

– Parisuhteeni oli pitkä, yhteensä kolmisenkymmentä vuotta. Omat perhearvoni olivat vahvat, mutta erotessamme noin seitsemän vuotta sitten tuo arvomaailma mureni, Anja kertoo.

Elämän kriisi

Ikääntyessä elämä tuo muutoksia. Lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, on aika siirtyä eläkkeelle, taloudellinen tilanne muuttuu ja terveyskin saattaa pettää. Kun eteen tulee lisäksi avioero, ollaan jo hyvin haastavassa tilanteessa.

– Itselleni haastavinta oli oman itsensä ja oman tiensä löytäminen uudelleen ilman parisuhdetta.  Tuntui, että kaikkeen muuhun oli mahdollista jollain tavalla varautua, mutta avioeroon ei. Minulle avioero oli elämän kriisi, joka aiheutti sekä taloudellisen että henkisen konkurssin, toteaa Anja.

Ero rikkoo tutuksi ja turvalliseksi muodostuneen arjen. Muutoksesta selviytyminen on usein pitkä ja monella tavalla raskas tie. Anja on kuitenkin kokemuksiensa kautta osoittanut, että erosta voi selvitä.

– Minä en missään vaiheessa suostunut siihen ajatukseen, että elämäni olisi nyt eletty, tai että uudelleen aloittaminen ei olisi enää mahdollista. Tein paljon töitä oppiakseni pärjäämään yksin, ja rakentaakseni itsestäni vahvemman. Se oli pitkä prosessi, ja se vaati paljon puhumista, tiedonhakua ja vastuuta omasta itsestä, Anja kertoo.

– Ero muutti minua paljon. Toisaalta vuosien mittaan huomasin, että maailma tuli avarammaksi, ja oma olokin oli vapautuneempi. Olen tänä päivänä erilainen nainen. Erilainen siinä mielessä, että olen löytänyt itseni eri muodossa kuin mitä aiemmin olin.

Vertaistuki on tärkeää

Vaikka vanhempien ikäluokkien avioerot ovat lisääntyneet, niistä ei useinkaan puhuta julkisesti. Siksi vanhemmalla iällä eronneelle on huojentavaa kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Myös Anjalle vertaistuki oli tärkeää.

– Sain jonkin verran ammattiapua. Huomattavan tuen sain kuitenkin muilta samassa tilanteessa olevilta naisilta ja miehiltä. Omat läheisimmät ystävät rohkaisivat puhumaan, ja osoittivat, että minulla on oikeus saada tukea tilanteeseeni, Anja listaa.

– Vertaistuesta saa paljon voimaa, sillä samassa tilanteessa olevien kanssa uskaltaa avautua tilanteestaan. Jo siitä on iso apu, että pääsee puhumaan, Anja jatkaa.

Vaikka ero ja siitä selviytyminen on jokaisen henkilökohtainen prosessi, Anjalla on muutamia neuvoja muille eronneille.

– Mennyt on mennyttä, eikä sitä voi enää muuttaa. Tärkeää on muistaa, että nyt tehdään tulevaisuutta.

Anja on toiminut Jyväskylässä eroryhmän toisena ohjaajana, vapaaehtoisena vertaisohjaajana. Eroryhmässä keskeisenä tavoitteena on tarjota eronneille tukea muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumisessa.

– Oma ero tulee aina olemaan osa minua, mutta prosessini on jo niin pitkällä, että pystyn toimimaan rinnalla kulkijana jollekin toiselle. Minulle on henkilökohtaisesti tärkeää käyttää omaa kokemustani hyödyksi, toimia kokemuksen ja arjen asiantuntijana. Siinä mielessä ohjaajana olo vahvistaa myös itseä.

Anja kehottaa hakemaan rohkeasti apua tilanteeseensa.

– Jokaisella meistä on lupa ja oikeus käsitellä omia asioita, ja saada niihin tukea. Kannattaakin rohkeasti tulla mukaan ryhmään. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Kirjoittaja on Eläkeliiton suunnittelija

Artikkeli Ero rikkoo myös vanhan sydämen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.