– Puussa on tilaa kaikille vuoden aikana alueellamme kastetuille. Kerran vuodessa puun lehdet riisutaan ja annetaan perheille lahjaksi. Lehdestä saa kehystettynä vaikkapa taulun tai sitä voi käyttää koruna, aluekappalainen Antti Koivisto kertoo.

Kastepuu on näkyvä osoitus siitä, että kotiseurakunta toivottaa uuden seurakuntalaisen tervetulleeksi. Se on myös kaunis tapa luoda kasteen ympärille uusia perinteitä ja kertoa kasteen merkityksestä. Kasteessa Jumala kutsuu kastettavan nimeltä omakseen, ihmisestä tulee Jumalan lapsi ja osa seurakuntaa.

On tärkeää, että kastepuu kestää aikaa ja sopii hyvin arvokkaaseen ympäristöönsä.

Jyväskylässä on tällä hetkellä kolmessa kirkossa keskenään hyvin erilaiset kastepuut. Tikkakosken kirkon kastepuu on kokonaan messinkiä, itse puu on sijoitettu pyöreän kehän sisään ja messinkiset lehdet ripustetaan puun koukkuihin. Keltinmäen kirkossa kastettavan etunimet kiinnitetään puiseen tähteen, ja tähti saa paikkansa kastepuussa muiden joukossa.

Korpilahden kirkon peruskorjauksessa kirkon ulkonäkö ja sisätilat palautettiin mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa Alvar Aallon suunnitelmien mukaisesti, ja oli luontevaa liittää kastepuu uusittuun tilaan. Teoksen toteuttajaksi valikoitui kuvanveistäjä Samuli Alonen.

– Kastepuun suunnittelu ja toteutus oli harvinainen, haastava ja mielenkiintoinen prosessi ja oli kunnia päästä Aallon kanssa samalle alttarille. On tärkeää, että kastepuu kestää aikaa ja sopii hyvin arvokkaaseen ympäristöönsä, Alonen sanoo.

Valmiin teoksen värimaailma on soinnutettu kirkkotilaan. Sen pinnan muodoista voi löytää elämän polkuja ja luonnon moninaisuutta, onhan puu kasvun ja elinvoiman merkki. Puun yläpuolella kullattu kyyhkynen levittää siipensä suojaamaan pienten kastettujen elämän alkua. Kuvanveistäjä antoi teokselleen osuvan nimen Siivillä. Kyyhkynen kertoo luottamuksesta isompaan turvaan ja siihen, että siivet kantavat.

Symboliikan lisäksi suunnittelussa painoi käytettävyys. Kastepuu seisoo omilla jaloillaan ja sitä voi tarpeen tullen siirtää. Alonen toivoo, että teos herättäisi mielenkiintoa ja ajatuksia.

– Kastepuuta voi käydä tutkimassa lähempääkin, ja jokainen voi löytää siihen oman tulkintansa. Samalla voi miettiä omia elämänpolkuja, pohtia tulevia valintojaan ja kokea Jumalan suojelusta, hän sanoo.

Kastepuu otettiin käyttöön toukokuun lopussa. Kasteen jälkeisessä sunnuntain messussa lapsen puolesta rukoillaan, ja perhe voi tulla vaikkapa yhdessä lisäämään oman lehtensä kastepuuhun. Lehden voi asetella myös joku muu läheinen, kummi tai suntio.

Artikkeli ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Leikin ja touhusin tiiviisti naapurin lasten kanssa korttelin pihapiirissä, joka minusta muistutti hengeltään Pikku Pietarin pihaa. Isomman asunnon saimme vasta pikkusiskoni synnyttyä kahdeksan vuotta minun jälkeeni.

Neljätoista vuotta sitten jäin täysin palvelleena eläkkeelle. Matematiikan opettajana toimin viimeiset kolmekymmentä vuotta Keuruulla.

Olen aina tykännyt lapsista, vaikka itselläni ei niitä ole. Parasta opettajan työssä olivat oppilaat ja ”murkkujen” innostaminen opiskelemaan ja oppimaan mahdollisimman hyvin.

Välillä kun vähän kiivastuin tunnilla, joku oppilaistani saattoi todeta: ”Sinähän sanoit, että me ollaan sinulle haaste”. Silloin ei auttanut kuin kääntyä päin liitutaulua pieneksi hetkeksi nauramaan.

Pienestä pitäen minua ovat kiinnostaneet monenlaiset asiat ja olen aina ollut innokas oppimaan uutta. Luen paljon ja tykkään keskusteluista. Virkkauksesta lähtien olen ehtinyt harrastaa kaikenlaista elämäni aikana.

Olen ratkaisukeskeinen ihminen, joka koettaa saada asiat menemään parhain päin. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan, sillä elämä ei ole hallittavissa.

Kanssakulkijoista olen yrittänyt pitää huolta ja vastaavasti olen kovin kiitollinen heiltä saamastani tuesta. Kun Jyväskylässä asuvien vanhempieni tuen tarve alkoi reilut 40 vuotta sitten vaikuttaa ajankohtaiselta, muutin lähemmäksi heitä, koska autottomana ihmisenä olin joukkoliikenteen varassa.

Kymmenen vuotta sitten palasin takaisin Jyväskylään tukeakseni äitini sisarta. Hän kuoli viitisen vuotta sitten lähes satavuotiaana.
Eräs motoistani on peräisin isän äidiltä, joka tuumi, että tulevaa tautia ei kannata sairastaa.

Jyväskylän Kaupunginkirkosta on tullut minun ja läheisteni suosikki. Alttaritaulussa Jeesus siunaa lapsia ja katossa loistavat tähdet. Siellä on hyvä olla pieni ja turvassa.

Artikkeli Tulevaa tautia ei kannata sairastaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Monesti tuntuu, että minulla riittäisi ylimääräistä virtaa vaikka muille jakaa. Minun on pakko purkaa positiivisuutta ja iloa muillekin. Jos pidän sen kaiken sisälläni, se voi räjähtää välillä käsiin. Tulen juttuun kaikkien kanssa ja minun on helppo tutustua avoimin mielin uusiin ihmisiin. Haluan ottaa muut huomioon ja toisten ilosta tulee itsellekin hyvä mieli.

Rippikoulun jälkeen olin useamman vuoden mukana seurakunnan toiminnassa. Ensin isosena rippileireillä ja täytettyäni 18 vuotta toimin leireillä yövahtina. Kokemukseni tuolta ajalta ovat yksinomaan positiivisia.

Valmistuin yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi muutama vuosi sitten. Töitä on riittänyt siitä lähtien. Isäni on toiminut logistiikka-alalla opettajana ja olen pienestä pitäen ollut isojen autojen kyydissä. Ehkä nämäkin tekijät vaikuttivat uranvalintaani.

Miesvaltaisella alalla kohtaa joskus yllättyneen ilmeen, kun laskeutuu alas ohjaamosta. Naiskuskien määrä kuitenkin kasvaa vuosi vuodelta.
Tykkään työstäni ja tunnen löytäneeni oman alani. Työ on tosin fyysisesti raskasta ja yötyö kuormittaa kroppaa monin tavoin.

Herään yleensä aamulla kolmen maissa. Aamutoimien jälkeen suuntaan pakettiautolla erikseen sovittuun paikkaan, jossa tapahtuu vuoronvaihto yövuorolaisen kanssa. Suomen kaunis luonto ja aamuiset auringonnousut ovat tämän työn parhaita puolia. Erityisesti nautin, kun saan ajaa yöaikaan tiellä lähes yksin.

Sosiaalisena ihmisenä nautin myös ihmisistä, joita kohtaan purkaessani maitolastia kauppoihin.
Liikenteeseen toivoisin lisää toisten huomioimista. Jo pelkästään omista aikeista ilmoittaminen suuntavilkkua ajoissa käyttämällä helpottaisi muita autoilijoita ja tekisi liikenteestä sujuvampaa.

Artikkeli Ylimääräistä virtaa vaikka muille jakaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Nyt opiskelen Jyväskylässä jo toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla suoritin täällä merkonomiopintoja, jotka viimeistelin työharjoitteluineen Helsingissä. Muutaman vuoden mietinnän jälkeen aloitin Jyväskylän yliopistolla suomalaisen viittomakielen opiskelun.

Yliopistolla opiskelee paljon kuuroja, ja se luo osaltaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Osallistun aktiivisesti monenlaiseen viittomakieliseen järjestötoimintaan paikallisesti ja valtakunnallisesti.

Tällä kertaa olen viihtynyt Jyväskylässä hyvin. Olen oppinut tykkäämään kaupungista ja erityisesti sen luonnosta.

Kun olen saanut opiskella kuuroille tarkoitetuissa kouluissa, minua mietityttää nykyinen kehitys. Nykysuuntauksen mukaan kaikki erityistarpeita omaavat oppilaat voivat osallistua yleisopetukseen omassa lähikoulussaan. Pahimmillaan se voi tarkoittaa luokan ainoalle kuurolle sitä, että vertaistukea ei ole saatavilla eikä viittomakielellä tapahtuvaa opetusta eli opettaja ei välttämättä osaa viittoa. Minusta kaksikielisyyden tukeminen on tärkeää.

Viittomakieli on aivan oma itsenäinen kielensä ja päinvastoin kuin yleisesti luullaan, sen oppiminen tukee myös puhutun kielen omaksumista. Kielenkehitys voi myös viivästyä, jos se aloitetaan liian myöhään.

Olen tyytyväinen elämääni ja nautin matkustelusta ja kavereiden kanssa olemisesta. Rakastan eläimiä. Olen harrastanut ratsastusta lähes kymmenen vuotta.

Olen omasta mielestäni helposti lähestyttävä ja pohdiskelija. Ajattelen paljon elämää ja elämän tarkoitusta. Mietin, onko minulle tarkoitettu jotakin erityistä, ja tuleeko se jossain vaiheessa esille. Tämä selvitystyö jatkuu edelleen.

Kun parin vuoden kuluttua saan maisterintutkinnon suoritettua, yksi tulevaisuuden vaihtoehto voisi olla opettajan työ. Haluaisin tarjota lapsille sitä hyvää, minkä aikoinani sain itse kokea.

Artikkeli Järjestöaktiivi Milla on helposti lähestyttävä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Alkuperäiseltä ammatiltani olen leipuri ja tein kahdeksantoista vuotta töitä samassa leipomossa. Kun sen toiminta loppui, oli aika miettiä jatkoa.
Harrastin nuorena tietotekniikkaa ja datanomin opinnot olivat yksi elämäni parhaista valinnoista. Sain töitä heti valmistuttuani ja olen siitä lähtien työskennellyt alalla.

Parhaillaan työskentelen asentajana ja huoltomiehenä firmassa, jonka erikoisalaa ovat kopiokoneet, monitoimilaitteet ja tulostimet. Työn parhaita puolia on sen itsenäisyys, voin vaikuttaa myös omiin aikatauluihini.

Vuodessa työajoa tulee noin 25 000 kilometriä, pääosin liikun noin 60 kilometrin säteellä Jyväskylästä.

Olen luonteeltani melko jääräpäinen. Minut tuntevat tietävät, että mielipiteeni ovat aika lailla järkähtämättömät.

Aamulla työpaikan kahvipöydässä keskustelimme ruokavalion vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Minusta kasvisruoan merkitys siinä ei ole hirveän olennainen. Paljon suurempi kysymys on maapallon ylikansoittuminen ja sen hillitseminen. Siksi en osaa huolestua viime aikoina keskustelua herättäneestä syntyvyyden laskusta Suomessa.

Vaikka sosiaalisella medialla on hyvät puolensa, sen käytön määrä on mielestäni mennyt liiallisuuksiin. Keskustassa liikkuessani olen huomannut, että yli puolet vastaantulijoista tuijottaa kännykkäänsä kävellessään. Monilla on vielä kuulokkeet korvilla, eikä tarkkaavaisuus riitä enää ympäristön havainnoimiseen.

Olen usein omalla valppaudella ja ennakoinnilla pystynyt välttämään syntymässä olevan vaaratilanteen.

Ihmettelen, miksi aivan joka paikassa täytyy olla mahdollisuus kommentointiin. En ole tähän päivään mennessä nähnyt, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Kymmenen positiivisen viestin jälkeen tulee aina se yksi, joka pilaa kaiken

Artikkeli Maalaispoika, jonka sydän sykkii kaupungille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Luulen, että auttamishalu on lähtöisin jo päivähoitoajoistani. Minä olin se, joka auttoi muita ja hoiti pienempiä. Ehkä sekin vaikutti, että jouduin nuorempana olemaan jonkin aikaa sairaalassa ja näin miten arvokasta työtä hoitajat tekevät.

Minua on aina kiinnostanut uuden oppiminen. Vatsakirurgian osastolla näin, miten leikkaustekniikka ja lääketiede ovat kehittyneet vuosien saatossa. On tärkeää pysyä itsekin ajan tasalla, jotta osaa hoitaa potilasta oikein leikkauksen jälkeen.

Työilmapiirin lisäksi työkaverit ja osaston potilaat ovat tämän työn suola. Heidän kanssaan tulee oltua niin paljon, että ihmissuhteista tulee läheisiä.

Vuorovaikutuksessa oppii paljon elämästä ja itsestään. Minusta elämää ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Kannattaa elää tässä hetkessä ja nauttia elämästä silloin kun se on mahdollista. Koskaan ei tiedä, vaikka hetken kuluttua tilanne olisikin ihan toinen.

Minua huolestuttaa viime vuosien kehitys, joka on johtanut ihmisten eriarvoistumiseen. Mihin suuntaan suomalainen arvomaailma on menossa, ja mitä vaikutuksia sillä on hyvinvointiin ja elämänlaatuun?

Myös ympäristöasioista on tullut itselleni tärkeitä. Aion jatkaa opiskeluja, joiden kautta on mahdollisuus päästä etenemään sosiaalialan ja terveyspuolen kehittämis- ja johtamistehtäviin. Sitä kautta pääsisin vaikuttamaan myös rakenteisiin.

Olen voimakastahtoinen, harkitseva ja määrätietoinen. Hoitajana työskentely ja ihmisten kohtaaminen ovat hioneet nuoruuden särmiä ja tuoneet mukanaan myös pehmeyttä. Olen harrastanut lukemista ja liikuntaa innokkaasti lapsesta saakka.

Jyväskylä tarjoaa hyvät puitteen erilaisten liikuntalajien kokeilemiseen. Liikun Rantaraitilla paljon. Varsinkin näin keväisin nautin metsässä liikkumisesta, kun luonto herää eloon.
Minulle yksi elämän suurista nautinnoista on ehdottomasti hyvä ruoka.

Artikkeli Vuorovaikutuksessa oppii paljon elämästä ja itsestään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen työskentely jatkui päihdetyössä Jyväskylän Katulähetyksessä. Ristonmaa valittiin Palvelevan puhelimen toiminnanohjaajan virkaan vuonna 2002. Viidennes työajasta kuluu perhetyössä.

Keski-Suomen perheasiainkeskuksen tiimissä hänen vastuullaan ovat asiakasajanvaraukset. Koulutettuna uusperheneuvojana hän toimii myös uusperheiden vanhemmille tarkoitetun vertaisryhmän toisena vetäjänä.

– Suoritin työn ohessa sosionomi-diakonin tutkinnon. Tein opinnäytetyönä uusperheiden vanhemmille tarkoitetun ryhmätyökirjan.

Yksinäisyys näkyy ja kuuluu

Palvelevan puhelimen juuret ovat Englannissa. Sikäläinen pappi huolestui itsemurhalla uhkaavien puheluista ja ilmoitti lehdessä puhelinnumeron, johon voi hädässään soittaa.

Jyväskylässä Palveleva puhelin on toiminut jo puoli vuosisataa. Tänä päivänä yksinäisyys ja ihmissuhteet tai niiden puute ovat yleisimmät soittojen aiheet. Puheluissa heijastuvat myös yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Soittajien joukossa on avopalveluihin siirrettyjä mielenterveyskuntoutujia, eikä puhumisen tarve rajoitu virka-aikaan.

– Yksinäisyys voi olla niin konkreettista, että päivystäjä voi olla ainoa henkilö, jonka kanssa soittaja on jutellut koko päivän aikana.

Ristonmaa vastaa toiminnan organisoinnista Keski-Suomessa. Jyväskylän lisäksi päivystyspisteitä on Saarijärvellä, Äänekoskella, Laukaassa ja Joutsassa. Koulutus ja säännöllisesti kokoontuvat alueelliset työohjausryhmät takaavat, että vapaaehtoiset päivystäjät pysyvät ajan hermolla.

Päivystäjä suorittaa alussa vuoden kestävän peruskurssin, jonka aikana hän toimii jo päivystäjänä. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet ovat samoja, jotka nousevat esiin puheluissa: kriisit, mielenterveys, päihteet, itsemurha, perhe ja uskonnollisuus.

Toistuvaissoittajat ja elämänmuutokset ovat myös aiheina esillä. Reilusta sadasta keskisuomalaisesta päivystäjästä löytyy vapaaehtoisia, jotka ovat olleet mukana jo yli kaksikymmentä vuotta.

– Tästä voi päätellä, että päivystäjät saavat työskentelystä myös itse paljon.

Ihminen ihmiselle

Ristonmaa viihtyy hyvin työssään, joka on opettanut paljon jäsentämisestä ja organisoimisesta. Hän on saanut vapaaehtoisilta palautetta, että on helposti lähestyttävä ja ihminen paikallaan.

– Haluan olla ihminen ihmiselle, ja kuuntelu on tässä työssä kaikkein tärkeintä.

Ristonmaa kokee olevansa pienen paineen alla tehokkaimmillaan. Koska työ on ilta- ja viikonloppupainotteista, ei välillä voi välttyä väsymykseltäkään.

– Minä saan voimia vapaaehtoisista. He ovat upea joukko, josta löytyy paljon osaamista ja taitoa. Ammennan virtaa myös liikunnasta ja läheisistä ihmissuhteista.

Vuosien saatossa Palveleva Puhelin on kokenut muutoksia. Reilu kymmenen vuotta sitten nimettömänä tapahtuvat keskustelut siirtyivät omilta telealueilta valtakunnallisiksi. Toiminta on laajentunut myös nettiin, jossa Kirkon keskusteluapua -nimikkeen alta löytyvät muun muassa Palveleva Chat ja Palveleva netti.

– Nettipuolella yhteydenottajat ovat vähän nuorempia. Puhelin on kuitenkin säilyttänyt selvän ykkös-aseman aikuisväestön keskuudessa.

kirkonkeskusteluapua.fi

Palveleva puhelin 0400 22 1180, su–to klo 18–01 ja pe–la 18–03 .

Palveleva chat

Palveleva netti

Palveleva kirje,PL 210, 00131 Helsinki

Kaikki palvelut tapahtuvat nimettöminä.

Artikkeli Ihminen omalla paikallaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuosi sitten valmistuin Humanistisesta ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi. Näiden kahden tutkinnon yhdistelmä tuntuu oikein hyvältä valinnalta.

Lahdessa asuessani hurahdin neulomiseen, kun halusin hyödyntää puolen tunnin linja-automatkan kouluun. Neulominen rentouttaa ja tekee hyvää mielelle sekä auttaa keskittymään.

Opiskellessani kulttuurituottajaksi ystävälläni Tiina Huhtaniemellä oli idea Neulefestareista, johon hän halusi minut mukaan tuottajaksi. Opinnoissani käytin paljon aikaa festareiden rakentamiseen. Jyväskylän Kesän sateenvarjon alla tapahtuva Neulefestarit on jo useamman vuoden ajan kerännyt yhteen alan harrastajia eri puolilta maailmaa.

Olen ihmisenä helposti innostuvaa sorttia.

Olen ihmisenä helposti innostuvaa sorttia. Ja silloin kun innostun jostakin, haluan tehdä asiat myös mahdollisimman hyvin. Parhaillaan minulla on menossa toinen kausi Yläkaupungin Yö -kaupunkifestivaalin toiminnanjohtajana.

Kun aikoinaan tulin toimistolle harjoittelijaksi, sanoin jakson päätyttyä, että en aio palauttaa avaimia. Tällä tiellä ollaan siis edelleen. Tartun ja heittäydyn mielelläni uusiin haasteisiin, enkä pelkää ottaa riskejä. Edellyttäen tietysti, että olen ehtinyt miettiä asioita riittävästi mielessäni.

Minulle on tärkeää, että saan tehdä asioita, joista nautin. Yksi työni parhaista puolista on se, että saan määritellä oman työskentelyrytmini. Tykkään valvoa myöhään ja nukkua vähän pidempään. Kulttuuripitoisen työni kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja löytänyt kaupungistakin aivan uusia puolia.

Kohtaan työssäni paljon ihmisiä ja välillä on kova kiire, siksi on tärkeää löytää oikea tasapaino, jotta ei väsytä itseään. Vastapainona tunnistan itsessäni myös oman sisäänpäin kääntyneen puoleni. On hienoa saada olla ihan omissa oloissani, ja kuunnella true crime -tarinoita vain kaksi kissaa seuranani.

Artikkeli Ei sitä aina tiedä, mihin nenänsä laittaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomessa olen työskennellyt markkinointi- ja myyntiassistenttina sekä bisnesmanagerina firmoissa, joissa on tarvittu erityisesti saksan kielen ja kulttuurin tuntemusta.

Olemme viihtyneet Suomessa hyvin.

Viisi vuotta sitten sain töitä Lassila & Tikanojalta siivoojana. Sitä ennen olin useita vuosia työttömänä. Nyt työskentelen Kauppakeskus Sepässä, jossa liiketilojen lisäksi siivoan myös seurakunnan tiloja. Pidän työstäni, vaikka palkka on pieni. Saan työskennellä itsenäisesti ja vapaasti. Suuri plussa on se, että työnsä tuloksen näkee välittömästi.

Työpäivän jälkeen on aikaa itselle ja perheelle, ilman stressiä. Vapaa-ajalla ei tarvitse enää poiketa kuntosalille, sen verran tulee liikuttua työpäivän aikana.

Olemme viihtyneet Suomessa hyvin. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja pohjoismaiseen tapaan täällä säilytetään tietty etäisyys toiseen ihmiseen. Se sopii meille, koska viihdymme hyvin oman perheen parissa.

Suomalainen lohikeitto ja ruisleipä ovat todella maukkaita.

Täällä luonto ja oma rauha löytyvät aina läheltä. Metsässä vaeltelun lisäksi harrastamme hiihtoa ja pyöräilyä. Perheen kanssa teemme myös omatoimimatkoja eri puolille maailmaa.

Suomessa osataan organisoida monia asioita paremmin kuin muualla. Saksassa päiväkoti- ja kouluasioiden järjestely vaatii vanhemmilta paljon enemmän aikaa ja voimavaroja. Onneksi täällä on hyvin toimiva Wilma-järjestelmä.

Lapsen syntymän jälkeen otin kotona vastuun ruoanlaitosta. Nyt rakastan ruoanlaittoa ja pidän hyvästä ruoasta. Suomalainen lohikeitto ja ruisleipä ovat todella maukkaita.

Viime vuosina olen alkanut miettiä omaa ikääni ja vanhenemista. Kun katson aamulla peiliin, sieltä ei katsokaan se sama nuori Sven, joka tunnen edelleen olevani oman pääni sisällä.

Alun perin kuvittelimme asuvamme Suomessa muutaman vuoden. Kun palaan vierailulta vanhempieni luota Saksasta, Weimar tuntuu jo vieraalta ja Jyväskylä taas omalta kotikaupungiltani.

Artikkeli Ei siitä tullutkaan muutaman vuoden visiittiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutos ei kuitenkaan katkaissut välejä perheeseeni, vaan yhteydet ovat säilyneet hyvinä pesäeron jälkeenkin. Nyt minulla on oma perhe ja elämäni keskiössä on puolivuotias Lenni-poika. Olen aina ollut lapsirakas. Johtunee siitä, että olen kasvanut isossa sisaruskatraassa. Pojallani on peräti 39 serkkua.

Kotoa lähdön jälkeen ehdin asua monella paikkakunnalla. Jyväskylässä olemme asuneet vajaat kaksi vuotta. Ensimmäistä kertaa meillä on se tunne, että tämä ei ole vain väliaikaista, vaan paikka tuntuu oikeasti kodilta. Olen sosiaalinen ja puhelias, mutta tykkään olla paljon ihan yksin tai vain oman perheeni kanssa.

Luonto on minulle tärkeä. Ulkoilemme paljon ja teemme vaunulenkkejä. Mieheni kanssa käymme myös vuorotellen salilla kuntoilemassa.

Moni pikkulapsen vanhempi valittaa väsymystä ja yöunien vähyyttä. Taidamme poiketa valtavirrasta, koska menemme aikaisin nukkumaan ja heräämme yleensä ennen Lenniä. Poika nukkuu jo omassa huoneessaan, usein heräämättä kertaakaan yön aikana. Sitten jaksaakin hyvin seuraavana päivänä touhuta. Minusta on mukavaa olla äiti. Lapsen kehitystä ja uusien asioiden oppimista on hienoa seurata. Lenni on ollut aina helppo lapsi, varsin iloinen ja nauravainen.

Olen ammatiltani kokki ja äitiyslomalle jäädessäni tarjoilijaopinnot olivat aivan loppusuoralla. Tarkoituksena olisi saattaa opinnot loppuun ensi syksynä. Yrittäjänä toimiva mieheni olisi sen aikaa kotona hoitamassa lasta.

Minusta kokin ja tarjoilijan ammattitutkinnot ovat hyvä yhdistelmä. Koen olevani omalla alallani. Tykkään myös asiakaspalvelusta, mutta enemmän elementissäni olen silti keittiön puolella. Haaveissa on, että minulla olisi jonain päivänä vielä oma ravintola, ensin täytyy kuitenkin hankkia runsaasti työkokemusta. Mieluiten jossakin tasokkaassa ravintolassa.

Artikkeli Pienen lapsen äiti nukkuu hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.