– Se oli saman tien siinä. Heidin kanssa oli helppo jutella mistä tahansa. Huomasimme, että olemme kiinnostuneita samoista asioita, Tomi muistaa.

– Tomi tuntui heti tutulta, oli luontevaa olla yhdessä, Heidi täydentää.

Tapaamisen jälkeen heistä tuli tiivis pari, niin tiivis kuin eri paikkakunnilla asuva pari voi olla. Työt pitävät vielä erillään, mutta viikonlopuiksi ja lomilla pääsee toisen luo. Keskinäinen luottamus ja avoimuus ovat heille suhteessa keskeistä – ja tietysti rakkaus. Heille korona-aika on antanut tilaa ja suojaa tutustua rauhassa, kun elämä on kääntynyt sisään- ja kotiinpäin. Samalla rakkaus on saanut vahvistua.

 Se oli kysymys, johon oli helppo vastata.

– On ihanaa tutustua toiseen koko ajan paremmin ja nähdä hänestä uusia puolia. Tomi on luotettava ja rehellinen. Hänen kanssaan voin olla oma itseni eikä tarvitse yrittää olla mitään muuta. Häneltä saan varauksetonta hyväksyntää ja rakkautta, Heidi sanoo.

Tomi puhuu Heidistä yhtä hellästi ja arvostavasti. Joulukuisena aamuna hän sai tulevan morsiamensa sanattomaksi ja ilon kyyneleihin kysymällä tärkeän kysymyksen ”Tuutko mun vaimokseni?” Kosinta tuli yllätyksenä, vaikka kihloista oli jo puhuttu.

– Se oli kysymys, johon oli helppo vastata, Heidi vakuuttaa.
Insinöörisulhanen oli valinnut kihlapäiväksi 12.12.2020, ostanut kihlasormukset valmiiksi ja kosi aamukahvipöydässä. Samalla hän ehdotti vihkipäiväksi palindromipäivää 12.02.2021.

Kuokkalan häätapahtuma juuri valittuna päivänä tuli kuin tilauksesta Facebookin uutisvirrassa vastaan ja tuntui hauskalta ajatukselta. Esteettömyystodistukset olivat haettuna ja suunnitelmat valmiina.

– Kumpikaan meistä ei innostunut isoista kirkkohäistä, joten pienimuotoinen tapahtuma sopi molemmille mainiosti. Myös korona vaikuttaa siihen, että halusimme viettää pienet häät, Tomi sanoo.

Tämä on meidän romanttinen juttu, jonka jaamme vasta myöhemmin muiden kanssa.

Kirkkoon saisi kutsua kuusi vierasta, mutta pari päätti mennä naimisiin kahdestaan ja kertoa asiasta läheisilleen vasta jälkikäteen.

– Tämä on meidän romanttinen juttu, jonka jaamme vasta myöhemmin muiden kanssa. Haluamme nauttia päivästämme kahden.

Avioliitto on molemmille ensimmäinen, eikä kumpikaan ollut ennen tapaamistaan edes miettinyt menevänsä naimisiin.

– Elämä koostuu monesta osasesta enkä ole osannut kuvitella naimisiinmenoa omalle kohdalleni. Kun oikean ihmisen tapaa, ajatus tuntuu luontevalta, Heidi pohtii.

Myös Tomille naimisiinmeno tuntuu tärkeältä, se merkitsee sitoutumista ja suhteen virallistamista. Perheen yhteiseksi sukunimeksi he ovat valinneet Tomin harvinaisen nimen.

Molemmille oli tärkeää rakentaa papin kanssa vihkimisestä persoonallinen ja omalta tuntuva hetki. Vihkikaava ja musiikkivalinnat käytiin yhdessä kohta kohdalta läpi. Sormusten vaihtamisen yhteydessä he sanoivat toisilleen sormuslupauksen: ”Minä rakastan sinua. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa.”

– Onni asuu meissä ja se on suurin lahja ikinä. Rakkauden lahjan voi antaa toiselle joka päivä, ja sen saa itse myös moninkertaisesti takaisin, Heidi tiivistää parin yhteiset ajatukset.

Artikkeli Rakkautta ensi silmäyksellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.