Tänä vuonna GCF juhli jo 25-vuotista taivaltaan, kun se järjesti neljännen kansainvälisen kokoontumisensa (Global Gathering) Ghanan Accrassa 16.-19.4.2024 ja ensimmäisen nuorten ennakkokokoontumisen edeltävinä päivinä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatiota johti piispa Matti Repo ja mukana olivat kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen ja TM Saara Alamäki. Muita osallistujia Suomesta olivat Suomen ortodoksisesta kirkosta TM Maria Mountraki ja Suomen Helluntaikirkosta TT Sanna Urvas ja TT Harri Koskela.

Global Christian Forumin tarkoituksena on tuoda erilaiset kristityt yhteen oppimaan, kuuntelemaan ja jakamaan omasta perinteestään ja taustastaan. Yhteen tuleminen ei perustu oman kirkon opin puolustamiselle tai teologiselle väittelylle. Foorumi ei siis käy perinteistä tai virallista ekumeenista dialogia, vaan toiminta perustuu ymmärryksen lisäämiselle. GCF:n metodina on Faith Stories (Uskon tarinat).

Mitä ovat Uskon tarinat?

”Joillekin todistukset ovat säännöllinen osa kristillistä elämää; Toiset saattavat pitää tätä tehtävää vieraampana ja ehkä jopa hieman pelottavana.” (Sharing of Faith Stories in Groups: A Guide for Participants)

Foorumin muista ekumeenisista elimistä erottava tekijä on alusta asti ollut uskon tarinoiden jakamisen metodi, joka pyrkii tuomaan kristittyjä yhteen uudella tavalla. Kaikki kristityt eivät innostu teologisista keskusteluista tai toteuta jumalanpalveluksiaan samalla tavalla, mutta kaikki kristityt kulkevat matkaansa Kristuksen kanssa.

Uskon tarinoiden jakaminen toteutetaan pienissä ryhmissä, joissa on maksimissaan 15 osallistujaa. Pienryhmä pyritään kokoamaan mahdollisimman moninaisesta ihmisjoukosta, jossa on osallistujia eri kirkkokunnista, perinteistä, sukupuolista, maista ja alueista ja jotka ovat keskenään eri ikäisiä. Moninaisten ryhmien kautta metodi toimii kaikista hedelmällisimmin.

Ryhmässä jaetaan oma henkilökohtainen matka Kristuksen seuraajana tai jokin tietty hetki tai ajatus sen matkan varrelta. Oman tarinan kertominen on tärkeää, mutta jopa tärkeämpää on kuunnella muiden ryhmän jäsenten kertomuksia. Jokaisella on noin seitsemän minuuttia aikaa jakaa oma tarinansa ja foorumi suosittelee, ettei omaa kertomusta kannata suunnitella liikaa etukäteen. Siinä missä teologinen dialogi tai jumalanpalvelusperinne on hyvin moninaista ja jopa erottavaa, Uskon tarinat pyrkii metodina tuomaan näkyväksi kristittyjä yhdistävää tekijää, Kristusta.

Vaikka henkilökohtaisia tarinoita jakamalla jokainen ihminen kertoo itsestään, hän heijastaa myös ympärillään olevaa yhteisöä. Foorumin ohjeet myös kehottavat muistamaan, että nämä tarinat on tarkoitettu siihen, että voimme nähdä toisemme Kristuksessa ja Kristuksen toisissamme.

Mitä metodi voi tuoda ekumeeniselle liikkeelle?

Global Christian Forum on syntynyt tarpeesta huomioida, ketkä puuttuvat pöydän ympäriltä. ”Perinteinen”, teologiseen opinpohdintaan liittyvä ekumenia ei saa kaikkia kristittyjä keskustelemaan keskenään, jolloin on hyvä pohtia, millä metodeilla edustavuutta voidaan lisätä. Uskon tarinoiden käytössä voi toisaalta olla haasteena, että henkilökohtaisen tarinan, ”todistuspuheenvuoron” kertominen voi olla vierasta ja haavoittavaa aivan uudella tavalla.

Uskon tarinat metodina voivat avata uudenlaisen oven ekumeeniseen kanssakäymiseen eri kristittyjen välillä. Virallisia teologisia dialogeja ei pystytä käymään kaikkien kesken, eivätkä kaikki kirkot ja yhteisöt ole niihin valmiita, mutta uskon tarinoiden kautta voidaan tehdä yhteistyötä ja tulla yhteen.

Yhteen tulemisen merkitys on äärimmäisen tärkeää polarisoituneessa maailmassa. Mitä tarkoittaakaan, että toisen keskustelijan voikin nähdä tittelien ja roolien tai kirkon ohi hieman paremmin lähestyttävänä, toisena kristittynä.

Lopuksi kysymmekin, millaisissa konteksteissa menetelmää voitaisiin Suomessa hyödyntää? Olisiko uskon tarinoiden avulla mahdollista rikkoa jäätä uusien siltojen rakentamiseksi? Voit tutustua Faith Stories-metodin ohjeisiin englanniksi: https://globalchristianforum.org/wp-content/uploads/2020/05/Sharing_of_Faith-Story_Guide_Participants.pdf

Artikkeli Uskon tarinoita ja uudenlaista yhteyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.