Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Seme Nelson kertoo, että paenneiden joukossa on sekä eteläsudanilaisia että sudanilaisia.  

”Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeisen sisällissodan aikana, erityisesti vuosina 2013–2016, monet eteläsudanilaiset pakenivat Sudaniin. Nyt he ovat joutuneet palaamaan takaisin Etelä-Sudaniin. Myös sudanilaiset joutuvat nyt jättämään kotinsa ja lähtemään pakolaisiksi Etelä-Sudaniin. Sekä palaajien että sudanilaisten pakolaisten määrät ovat jatkuvassa kasvussa”, Nelson kuvailee tilannetta.  

Etelä-Sudan valmistautuu ensimmäisiin vaaleihin 

Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista vuonna 2011. Vain muutamaa vuotta myöhemmin maa ajautui raakaan sisällissotaan, jonka jäljet näkyvät yhä voimakkaasti. Sisällissodan jälkeinen rauhallinen tila yhteiskunnassa on hauras.   

Oman huolensa arkeen tuovat jo useampaan otteeseen lykätyt, itsenäistymisen jälkeen ensimmäiset presidentin- ja parlamenttivaalit, joita on kaavailtu pidettävän myöhemmin tänä vuonna. Paikalliset pelkäävät vaalien syöksevän maan uuteen kriisiin.  Etenemissuunnitelma vaaleihin laadittiin, mutta tiedonanto ja konkreettiset toimet ja valmistelut hallituksen puolella toteuttaa vaalit eivät ole selviä. Vakava huolenaihe on, että edellytyksiä uskottavien vaalien järjestämiselle ei vielä ole.  Näistä vakavista haasteista huolimatta Etelä-Sudanin yhteiskunta on ollut erittäin sitkeä ja tehnyt uudistuksia kohti suurempaa avoimuutta ja hallituksen vastuullisuutta. 

Ei koskaan enää sotaa 

Kirkot ja uskonnolliset johtajat ovat olleet avainasemassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa, rauhanomaisten viestien levittämisessä ja erilaisten yhteisöjen välisten vuoropuheluiden edistämisessä. Kirkot ovat olleet ihmisten arjessa mukana auttamassa terveydenhuollossa, koulutuksessa, ruoka-avun välittäjänä ja suojan mahdollistajana. Kirkot ja uskonnolliset johtajat voisivat tukea yhteiskuntarauhaa ja valmiuksia ennen vaaleja, niiden aikana ja vaalien jälkeen. 

”Jotta Etelä-Sudan pääsee jälleen sovinnon ja rauhan polulle ja ystävälliset suhteet palautuvat, on kahden toisistaan vieraantuneen osapuolen päästävä sopuun. Jumala on Kristuksen välityksellä tehnyt meidän kanssamme sovinnon. Meidänkin on tehtävä sovinto toistemme kanssa, eikä enää laskea rikkomuksiamme toisiamme vastaan”, Etelä-Sudanin kirkkojen neuvoston pääsihteeri, isä James Oyet Latansio summaa viitaten toiseen korinttilaiskirjeeseen.  

Kirkon Ulkomaanapu, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto ja Etelä-Sudanin kirkkojen neuvoston (SSCC) järjestivät kaksipäiväinen konsultoivan työpajan Jubassa maaliskuussa 2024. Paikalle kutsuttiin 30 uskonnollista johtajaa keskustelemaan Etelä-Sudanin tilanteesta ja tulevista vaaleista ja jakamaan parhaita käytäntöjä rauhaprosesseista.

Keskustelujen aikana vahvistui ajatus siitä, että jos uskonnollisille johtajille ja kirkoille annetaan valtuutus ja asianmukaiset resurssit, he voisivat tukea vapaiden, oikeudenmukaisten ja rauhanomaisten vaalien toteutumista.

Uskonnolliset johtajilla ja kirkoilla voisi olla merkittävä rooli myös väärän tiedon torjunnassa, sillä kirkkoja pidetään totuudenmukaisen tiedon välittäjinä. Kirkoilla on myös hyvin kattava verkosto tavoittaa ihmiset. Erittäin tärkeää olisi, että uskonnollisten johtajien ja kirkkojen tulisi muodostaa yhteinen viesti, jota välittää eteenpäin. Tähän tarvitaan kaikki mahdollinen tuki.  

Etelä-Sudanin väestöstä yli 70% on nuoria, joten on elintärkeää tarjota nuorille osallistumismahdollisuuksia ja koulutusta rauhan ylläpitämiseksi. Uskonnollisten johtajien suurin huolenaihe on, miten ylläpitää rauhaa ja estää väkivaltaisia konflikteja syntymästä Etelä-Sudanissa. Avain tähän on selkeä ja kovaääninen viesti: Ei koskaan enää sotaa Etelä-Sudaniin. Vaalit tulee järjestää ja niiden on oltava osallistavat, rauhanomaiset​​ ja oikeudenmukaiset. 

Kirkon lähetyskumppanuusneuvottelujen aikana 26.–30. elokuuta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sopimusjärjestöt organisoivat työpajoja. Tiistaina 27.8. klo 14-16 Kirkon Ulkomaanapu (KUA) järjestää Rauhaa ja sovintoa käsittelevän työpajan. Voit lukea lisää järjestettävistä työpajoista tästä linkistä.

KUA, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto ja Etelä-Sudanin kirkkojen neuvosto kutsuvat osallistujia pohtimaan uskopohjaisten toimijoiden roolia yhteiskunnallisessa sovinnossa.  

Mukana isä James Oyet Latansio, pääsihteeri, Etelä-Sudanin kirkkojen neuvosto (SSCC) ja Kerttu Auvinen, ohjelmaneuvonantaja, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto.

Artikkelikuva Koulu Etelä-Sudanissa: Antti Yrjönen/KUA
Isä Jamesin kuva: Albin Hillert/WCC

Artikkeli Hauraan rauhan säilyttäminen kriisien keskellä Etelä-Sudanissa – uskonnolliset johtajat ja kirkot avainasemassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Jos en käy keräämässä heinää, lapseni eivät saa syötävää, hän sanoo.

Rakennusmateriaalina Luoteis-Keniassa edelleen käytettävän heinän ja polttopuun kerääminen on raskasta työtä. Lokwiadotilla kuluu matkojen kävelyyn paahtavassa kuumuudessa jopa kuusi tuntia. Päiväpalkka jää 10 Kenian shillinkiin, alle 0,1 euroon.

– Elämämme on tällaista koska en ole käynyt koulua. Emme kasvaessamme tienneet muuta toimeentuloa kuin karjankasvatuksen, Lokwiadot sanoo.
Me-sanalla hän viittaa itsensä lisäksi edesmenneeseen puolisoonsa. Nuori Lokwiadot on leski. Puoliso tapettiin, kun hän oli vahtimassa pariskunnan karjaa Kerio-joen rannalla.

Naudat ja kamelit ovat paimentolaisten arvokkainta omaisuutta. Eläinten laidunmaat ovat kuitenkin katoamassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Kuivuus ajaa naapureita toistensa maille, mikä synnyttää konflikteja. Ryöstely saattaa johtaa hyvinkin raakaan väkivaltaan. Köyhyys ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Puolison ja 15 naudan menettäminen sysäsi Lokwiadotin köyhyyteen yhdessä päivässä. Tragediasta on kulunut reilu vuosi. Kahdeksan kuukauden ikäinen Nangàt-poika ei ole koskaan tavannut isäänsä. 3-vuotias Kalalwa käsittelee varmoin ottein isoisän perheelle lahjoittamia vuohia, mutta tyttö on todennäköisesti liian pieni muistamaan isää.

Koulutus on tärkeää, eikä koulua käyneiden tarvitse kuolla huolehtiessaan karjasta.

Väkivalta ulottuu myös lapsiin ja nuoriin, kun kostonkierteestä kiihtyvä turvattomuus saa perheet vetämään lapsensa pois koulusta. Osa jatkaa kouluaan toisella alueella, köyhimpien perheiden lapset eivät ehkä palaa kouluun.

Paimentolaisperheet laittavat lapsensa ennemmin paimentamaan eläimiä kodin lähelle kuin koulutielle. Lukutaidottomuus ja kouluttautumattomuus vievät mahdollisuudet valita muunlaisen tien.

Köyhyyden vuoksi tytöt naitetaan Kerion laaksossa hyvinkin nuorina. Lapsuudenperheen puolisolta saamat myötäjäiset turvaavat elämää edes hetken.

Lokwiadot haluaa tarjota lapsilleen mahdollisuuden erilaiseen elämään.

– Haluan, että lapseni menevät kouluun. Koulutus on tärkeää, eikä koulua käyneiden tarvitse kuolla huolehtiessaan karjasta, hän sanoo.

Artikkeli Ilmastokriisi vaarantaa koulunkäynnin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Nuorten mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat kasvussa. Korona-aika on jättänyt jäljen nuorten elämään ja moni heistä tarvitsee apua. Tämän vuotinen Yhteisvastuukampanja nostaa esiin noin 15–19-vuotiaita nuoria, joista löytyy merkittävä määrä etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista kärsineitä sekä yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta kokeneita nuoria. Keräyksen teemana on Lahjoita mulle huominen.

– Ulospääsyä tilanteesta on vaikea löytää yksin. Surullista on, että useiden tutkimusten mukaan moni nuori on menettänyt toivonsa, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta. Pitkittynyt pandemia on lisännyt ongelmia ja pahentanut kriisiä niin Suomessa kuin globaalisti maailmalla, sanoo vuoden 2022 Yhteisvastuupiispa Mari Leppänen.

– Lapset ja nuoret ovat arvokkainta, mitä meillä on. He ovat meidän tulevaisuutemme kaikkialla maailmassa. Emme saa jättää nuoria yksin, Leppänen vetoaa.

Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kumppani Lasten ja nuorten keskus kehittää yhteisvastuuvaroin matalan kynnyksen jalkautuvia palveluja tukemaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Etsivän nuorisotyön Saapas-toimintaa laajennetaan uusille paikkakunnille sekä uutuutena myös kouluihin. KouluSaappaassa koulun arkeen ja välitunneille tuodaan turvallisia aikuisia lisäkorviksi ja kannustajiksi.

Digitaalinen etsivän nuorisotyön toimintamalli NettiSaapas toimii valtakunnallisesti etsien aikuista kuuntelijaa kaipaavia nuoria sosiaalisen median eri alustoilla. Keräysvaroilla kehitetään myös Moottoripaja- sekä Perheystävä-toimintaa.

Jyväskylän seurakunnan tuotto-osuus käytetään Vivo-valmennuksessa olevien nuorten tukemiseen ryhmä- ja leiritoiminnan kautta yhteistyössä seurakunnan oppilaitostyön ja erityisnuorisotyön kanssa. VIVO – Virtaa, Innostusta, Voimaa ja Osallisuutta – on Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian toimintaa.

Koulun jatkaminen jäi unelmaksi

Koronalla on ollut kohtalokkaita seurauksia nuorten koulunkäynnille ja perheiden toimeentulolle maailman haavoittuvimmissa maissa. Monen nuoren koulunkäynti keskeytyi koronan takia kokonaan.

Tytöistä moni on joutunut naimisiin tai tullut raskaaksi ja pojista useat päätyneet töihin tukeakseen perheitään.

18-vuotias Samuel Ayki eli pandemian alussa pakolaisena Ugandassa, jossa koronasulut olivat tiukkoja. Liikkumisrajoitukset pitivät pakolaisia kuukausia kotona.

– Korona pilasi koulunkäyntini. Tuntuu kuin aivoni olisivat tylsistyneet, kun en pääse oppimaan uutta, Samuel sanoo.

Samuelin perhe palasi syyskuussa Ugandasta kotikaupunkiinsa Yeihin Etelä-Sudanissa. Kun Samuelin ystävä pääsi kouluun Yeissä, hän rohkaisi Samuelia palaamaan kotiin. Alueen turvallisuustilanne oli myös selvästi aiempaa vakaampi.

Kouluun liittyvät kulut, kuten oppimateriaalit ja koulupuvut olivat kuitenkin niin valtava menoerä, ettei Samuelilla ollut varaa maksaa niitä. Koulun jatkaminen jäi unelmaksi. Nyt hän etsii pätkätöitä, joista suunnittelee säästävänsä koulunkäyntiä varten.

Yhdeksästä lapsesta käytännössä yksinhuoltajana huolehtivalla Mary-äidillä ei ole toimeentuloa, jolla tukisi Samuelin ja hänen sisarustensa koulunkäyntiä. Kun Samuel löytää töitä, hän käyttää tulojaan perheensä elättämiseen.

– Olen surullinen, kun näen ystävieni ja naapureideni käyvän koulua ja itse vain etsin töitä tai istun kotona. Koitan välillä opiskella itsekseni Ugandasta tuomistani kouluvihkoista, Samuel kertoo.

Syksyllä 2021 Kirkon Ulkomaanapu aloitti toimeentulo-ohjelman, jolla tuetaan Yein alueen nuoria yhteisvastuuvaroin.

Nuorille tarjotaan ammattikoulutusta, ja käteisavustuksilla Yeihin palaavat perheet pystyvät varmistamaan ruuansaannin viljelemällä ja ostamalla ruokaa sekä maksamaan koulukuluja.

Yhteisvastuukeräys

• Lähikeräysten ohella tai sijasta voit antaa lahjasi Jyväskylän seurakunnan MobilePay-numeroon 69200 tai tekemällä lahjoituksen seurakuntamme nettilahjoitussivulla osoitteessa yhteisvastuu.fi/jyvaskyla.
• Jos lahjoitat pankin kautta, lisää lahjoitukseesi seurakuntamme viitenumero 307114. Yhteisvastuun pankkitilit ovat: Aktia FI82 4055 0010 4148 41, Nordea FI16 2089 1800 0067 75 ja OP FI14 5000 0120 2362 28.
• Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.2022. Lisätietoa keräyksestä osoitteessa yhteisvastuu.fi.

Artikkeli Älä jätä nuorta yksin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.