Seimi voi todistaa. Sen luona voi kuunnella. Seimi muistuttaa, että joulu ei ole vain lahjoja ja laatikoita, kinkkua ja rihkamaa. Seimi kertoo, että joulu ei ole vain talven iloksi keksitty juhla.

Seimi kertoo lahjasta, jonka saaminen ei vaadi joulua edeltävää kiltteyttä.

Kun kuuntelet seimen saarnaa, vältyt vaaralta tehdä joulusta vain herttainen, liikuttava ja kaunis näytelmä.

Kun kuulet seimen saarnan, näet, ettei joulu ole vain lasten juhla tai lapsuuden joulumuisteloiden juhla.

Joululla on sanomansa myös aikuiselle. Seimi kertoo, että joulun keskus ei ole aatto lahjoineen ja ruokineen, vaan joulu ja evankeliumi. Seimi virittää ilon, riemun ja ennen kaikkea kiitollisuuden siitä, että meistä välitettiin niin paljon, että Jumala tuli kaltaiseksemme.

Löydätkö itsesi seimestä?

Jokainen ihminen näkee jouluseimen omalla tavallaan.

Isä Jan Aarts on kirjoittanut: ”Jouluseimessä ei ole ovia. Jokainen saa tulla sisään tai jäädä taaemmaksi katsomaan. Jos hyvin katsoo, löytää oman kuvansakin. Onhan siinä itsepäinen härkä, joka aina lyö päänsä ja loukkaa toisia. Siinä on aasi, joka ei koskaan tahdo ymmärtää mitään. Seimessä ne ovat kuitenkin saaneet hyvän paikan ja lämmittävät Jeesus-lasta hengityksellään.

Seimen ääreen kerääntyvät myös lampaat paimenensa luo. Ilman häntä ne eivät löydä tietään vihreille niityille eivätkä suuntaa elämälleen.

Seimessä ovat tietysti myös paimenet. Yhteiskunnan reunalla teltassa asuvat köyhät saavat ensimmäisinä kuulla ilosanoman: teille on syntynyt vapahtaja, Kristus, Herra.

Sieltä tulevat tietäjät arvokkaitten lahjojensa kanssa. He ovat nähneet tähden, toivon merkin ja seuranneet sitä. Myös heille on syntynyt Vapahtaja, joka pelastaa heidät.

Seimessä on kuva myös kaikille hyville isille: pyhä Joosef. Isät ovat joskus hiljaisia ihmisiä, kuten Joosef, joka ei evankeliumeissa puhu yhtäkään sanaa, mutta uskollisina ja turvallisina he huolehtivat monista asioista ja toimivat tarpeen vaatiessa tarmokkaasti.

Mariassa löytävät tietysti kuvansa kaikki äidit. Hän on uskovien esimerkki, uskollisuuden esikuva, iloitseva äiti, kärsivä äiti, Herran ylistäjä.

Jokainen voi löytää oman kuvansa jouluseimestä. Katso tarkkaan.”

Seimen symboliikka

Ensimmäisissä seimissä olivat aasi ja härkä lähellä Jeesus-lasta. Eläimet ovat lapsen takana lämmittäen häntä hengityksellään. Härkä, aina Joosefin selän takana, kuvaa juutalaista kansaa ja aasi, aina Marian selän takana, kuvaa kaikkia muita kansoja. Näin koko maailma on seimen äärellä.

Seuraavaksi mukaan tulivat paimenet lampaineen. Alkuun paimenia oli kolme, edustaen näin kolmea ihmisen ikäkautta: lapsuutta, aikuisuutta ja vanhuutta. Vanhin paimen on ruskeassa vaatteessa keppi kädessään, toinen on vihreässä nutussa punaiset housut jalassaan ja nuorin paimen kulkee turkisliivi päällään yhdessä lampaiden kanssa. Vanhin paimen on polvillaan, muut seisovat. Heidät kuvataan usein tuomassa lahjoina leipää, omenoita, erilaisia leivonnaisia, kalaa ja muita jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita.

Vasta paljon myöhemmin asetelmaan tulivat Maria ja Joosef. Maria asetetaan ihan lähelle lasta, usein suojelevasti kumartuneena Jeesus-lapsen ylle. Marialla on vaatteissaan väreinä valkoinen, puhtauden väri, punainen kuninkuuden väri sekä sininen, uskollisuuden ja Kristuksen väri. Joosef seisoo mietteliäänä ja usein huolestuneen näköisenä lapsen vieressä. Hänen pukunsa on keltainen, viisauden, uskon ja Pyhän Hengen väri. Joosef on isä ja suojelija, perheen pää, jonka hoiviin on uskottu äiti ja lapsi.

Seimen henkilöihin kuuluvat myös tietäjät, kuninkaat itäisiltä mailta. Heidät kuvataan mahtaviksi ja rikkaiksi. Toivathan he arvokkaita lahjoja lapselle. Yksi tuo lahjaksi kultaa, vallan, rikkauden ja ikuisuuden , onhan Jeesus maan ja taivaan kuningas. Toinen tuo suitsuketta, Jumalan läheisyyden ja ihmiskunnan vertauskuvana; Jumala on aina meitä lähellä. Kolmas tuo mirhaa hartauden ja kärsimyksen merkkinä; Jeesus kärsi ja kuoli ihmiskunnan, meidän kaikkien puolesta. Legendoissa tietäjät ovat saaneet myös nimet ja heidät kuvataan eri ikäisinä: Melchior on vanhin, Baltasar on keski-ikäinen ja ehkä Intiasta, nuorin Caspar on tummaihoisena kotoisin Afrikasta, Etiopiasta.

Seimen historiaa

Joulua alettiin viettää 300-luvulla ja vasta sen jälkeiseltä ajalta on meille säilynyt kuvauksia joulun tapahtumista.

Vanhin jouluaiheinen kuva on löytynyt Rooman katakombeista, sarkofagiin kaiverretusta korkokuvasta 300-luvun alkupuoliskolta. Siinä on syntymäpaikaksi kuvattu talli. Jeesus-lapsi makaa seimessä, jonka ympärillä on härkä, aasi sekä muutamia paimenia karitsoineen.

Jeesuksen maalliset vanhemmat tulevat kuviin vasta myöhemmässä vaiheessa: Maria 340-luvulla ja Joosef 400-luvulla.

Seimitradition isänä pidetään Franciscus Assisilaista. Kerrotaan, että käytyään pyhiinvaellusmatkalla Pyhässä maassa, Franciscus Assisilainen järjesti vuonna 1223 Creccion metsässä seiminäytelmän, jonka innoittamana alettiin rakentaa seimiä kirkkoihin. Seimi yleistyi Euroopassa 1300-luvulta lähtien. Suomen vanhimmasta seimestä ei ole tietoa, mutta yksi vanhimmista on seimi, jonka teetti arkkipiispa Lauri Ingmanin isä vuonna 1869. Seimen malli oli saatu Saksasta.

Suomen luterilaisiin kirkkoihin seimi on löytänyt tiensä 1980-luvulla, ensin Turun tuomiokirkkoon. Seuraavalla vuosikymmenellä seimi on saanut paikan yhä useammassa kirkossa ja nyt se löytää tietään myös suomalaisten koteihin. Vanha jouluperinne on herännyt uudestaan eloon.

Tule seimipolulle

Hämeenlinnassa voi tänä vuonna pysähtyä seimen sanoman äärelle vaikkapa jouluostosten lomassa. Seurakunta on yhdessä keskustan eri liikkeiden kanssa järjestänyt seiminäyttelyn ajalle 28.11.–29.12.

Liikkeet ovat antaneet näyteikkunapaikan seimelle ja seurakunta tuo seimet ikkunoihin.

Seimet ovat eri maista ja kaikki erilaisia. Jokaisen seimen oheen on kirjoitettu hieman taustaa, jos se on tiedossa. Reittikartan saat seurakunnan verkkosivuilta tai palvelutoimistosta Raatihuoneenkatu 19:stä.

Seimet rakennetaan seuraavien liikkeiden näyteikkunoihin:

• Kauneushoitola Inkeri Valtonen, Raatihuoneenkatu 33 (parveke)
• Seurakunnan kokoontumistila ja palvelutoimisto, Raatihuoneenkatu 19
• Noblessa keittiöt, Sibeliuksenkatu 3
• Cafe Green, Raatihuoneenkatu 11
• Matto Kortesniemi, Raatihuoneenkatu 5
• Kahvila Dois Amores, Raatihuoneenkatu 4
• Ekokampaamo Hiusatelje, Arvi Kariston katu 7
• Askartelukauppa Tmi Tervapuro Leila, Hallituskatu 1
• Antiikkiliike Santa Maria, Hallituskatu 7
• Reim Isännöinti, Sibeliuksenkatu 4
• Kahvila Laurell, Sibeliuksenkatu 7.

Kiitämme kaikkia liikkeitä yhteistyöstä!

Artikkeli Kuuletko ja näetkö seimen sanoman? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kultainen sääntö

Jeesuksen seuraamis- ja kääntymyskehotusten kirjo koostuu lukuisista yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka huipentuvat kultaiseen sääntöön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

Sääntö nousee muiden Raamatun lakien yläpuolelle ja tarjoaa armollisen mahdollisuuden soveltaa sinänsä ehdottomia kieltoja ja käskyjä.
– Armahtavaisuus on tarpeen silloin, kun joudutaan vaikeuksiin Jumalan valtakunnan etiikan ja oman arkirealismin ja raadollisuuden kanssa. Ei ole tarkoitus, että ihminen tukahtuisi syntisyyteensä, vaan että hän kääntyisi ja tekisi parannuksen, Riekkinen tähdentää.

Vuorisaarnan absoluuttisiakin eettisiä ohjeita on osattava soveltaa siten, että ne pystytään ymmärtämään ja toteuttamaan rakkauden kaksoiskäskyn hengessä.
– Saarnasikermän tarkoituksena ei ole vain heijastaa ihmisen syyllisyyden ja vajavaisuuden varjokuvia tai korostaa pelastumista yksin armosta. Eettiset velvoitteet ovat kutsu konkreettiseen toimintaan, Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen tässä ja nyt.

Rakkauden sanoma rautalangasta

– Vuorisaarnassa Jeesus ohjaa meidät aivan kuin rautalangasta vääntäen rakkauden salaisuuden äärelle.

Auttamisen motiivit lähtevät rakkauden valtavasta voimasta, jota kehotetaan osoittamaan kaikille. Se merkitsee posken kääntämistä ja omastaan antamista. Rukousta pahantekijän ja panettelijoiden puolesta, Wille Riekkinen tulkitsee Vuorisaarnaa.

Ihannekuva rakkaudesta huipentuu häkellyttävään ja ylivoimaiselta tuntuvaan vaatimukseen: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
– Viimeistään tässä vaiheessa huomaamme, ettei täydellinen rakkaus onnistu meiltä ihmisiltä. Anteeksiantamuksen, sovinnon ja rakkauden merkit ovat Jumalan rakkautta, jonka hän meissä synnyttää.
– Me emme pysty yksinkertaisesti herkeämään hyviksi. Mutta jos Kristus saa sijaa meissä ja oma itsekäs minämme suostuu astumaan taka-alalle, ihmeitä alkaa tapahtua. Me löydämme voiman ja motivaation kysellä Jumalan tahtoa, huomaamme lähimmäisemme ja löydämme elämän mielen, Riekkinen rohkaisee.

Löperö ummistaa silmänsä

Wille Riekkisen mielestä Mestarimme sanat rakkaudesta ohjaavat oivallisella tavalla koko kristittyjen tehtävää ja näkyä lähimmäisyydestä.
– Vuorisaarna ohjaa meidät kerta toisensa jälkeen kysymään, miten me kristittyinä voimme levittää uskoa, toivoa ja rakkautta tähän maailmaan. Miten lohtua, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa?

Meidän on jatkuvasti kyseltävä, miten voisimme olla auttamassa kanssaihmistä, olipa hän lähellä tai kaukana, piispa muistuttaa.
– Rakkaus ei merkitse löperyyttä ja silmien ummistamista vääryyksiltä. Se merkitsee määrätietoista työtä, verkottumista muiden auttajien kanssa ja samalla suolana ja valona olemista.

Rakkauden ja rukouksen olemukseen kuuluu, ettei niistä tule tehdä numeroa, julkisesti esiteltävää tai ihasteltavaa hyvettä.

Kaikki muutkin kuin autuaat – armahtavaiset, hiljaiset, nälkäiset, rauhantekijät, vainotut ja itkevät – on kutsuttu Jumalan valtakuntaan.
– Vuorisaarna on siis selvää puhetta meille, jotka emme ole moitteettomia ja kaikessa onnistuneita. Päinvastoin, monesti olemme ahtaalla ja kuolemansyntien riepoteltavina. Pyhyys onkin Kristuksen vaikutuksen alaisena yhä syvempää synnin ja armon tuntoa.

Artikkeli Taivasten valtakunnan perustuslaki julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

KRISTILLISEN ETIIKAN ytimessä on Niko Huttusen mukaan Jeesuksen opetuksen kiteyttävä Vuorisaarna, joka löytyy Matteuksen (luvut 5–7) ja Luukkaan (6) evankeliumeista. – Esimerkiksi ajatus vihollisrakkaudesta, jonka pitäisi olla kristityille universaalin rakkauden ihanne, on aika poikkeava ja epätavallinen tässä maailmassa.

Isä meidän -rukouksen vaikutusta koko suomalaiseen kulttuuriin ei voi liioitella.
”Osoita nimesi pyhyys, anna valtakuntasi tulla ja tahtosi toteutua maan päällä samoin kuin taivaassa”, käännösehdotus kuuluu.
– Pyhitetty olkoon, tulkoon, tapahtukoon… Nykysuomessa tällaista tyyliä käytetään puhekielessä lähinnä silloin, kun johonkin myönnytään vastentahtoisesti. ”No, tulkoon sitten valtakuntasi, jos on ihan pakko.” Ilmaisu antaa väärän signaalin alkukieleen verrattuna, Huttunen kommentoi.

NIKO HUTTUNEN huomauttaa, että Johanneksen evankeliumissa Jeesuksesta puhutaan ylösnousemuksen perspektiivistä, taivaallisena Kristuksena, jonka ihmisyys on kaventunut.
– Johanneksen Jeesus on jo aika lailla irti tästä maailmasta. Yleisissä Jeesus-kuvissa muiden ihmisten joukosta erottuukin valkopukuinen ja kirkastunut hahmo. Johannes kuvaa Jeesusta paljon ylevämmin kuin Matteus ja Luukas, joiden Jeesus on huomattavasti inhimillisempi hahmo.
– Me olemme pyrkineet pois korkeatyylisestä kielestä, jota käytetään usein käännöskielessäkin. Jeesus voi puhua Vuorisaarnassa kuin tavalliset ihmiset. Hän saattaa sanoa vaikka: ”vilkaiskaapa taivaan lintuja”.

Artikkeli Vuorisaarnan Jeesus on lihaa ja verta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Vuorisaarna tarjoaa kiehtovan ja syvällisen mallin siitä, miten meidän tulee toimia aktiivisesti, mutta samalla luottaa ”pyhään huolettomuuteen”.

EHDIMMEKÖ vaikuttaa ajoissa ilmastonmuutokseen? Sulaako ikijää, vapauttaen mielettömät määrät kasvihuonekaasuja? Romahtavatko vanhat ydinreaktorit tai radioaktiivisen jätteen säiliöt? Tulvat, nälänhätä, pula puhtaasta vedestä…

Ympäristöahdistusta tutkinut Panu Pihkala tietää, että aikamme ongelmat vakavasti ottavilla ihmisillä on voimakkaita riittämättömyyden tunteita.

– Kilvoittelu voi olla uuvuttavaa. Riippumatta siitä, miten paljon teemme, ilmaston kannalta voisimme tehdä aina enemmän, Pihkala pohtii.

AUTUAITA OVAT ympäristömurheelliset ja ilmastoahdistuneet?

– Näin näkisin. Syvä huoli planeetan tilasta ei ole ylihuolehtimista vaan rationaalinen ja tolkullinen reaktio. Lamaannuttava ahdistus ei ole tietenkään toivottava tila.

Teologian tohtori Pihkala viittaa Vuorisaarnaan (Matt. 5–7), jonka eettinen opetus innostaa ihmisiä tekemään hyvää, tässä tapauksessa toimimaan luomakunnan vastuullisina tilanhoitajina.

Mikään ei oikeuta kristittyjä luonnonsuojelun suhteen laiskuuteen, toivottomuuteen tai passiiviseen olosuhteiden hyväksymiseen.

– Pakottaminen ja määräykset eivät toimi yhtä hyvin kuin omatuntoon perustuva hyvän tekeminen, joka on olennaista luonnosta huolehtimisessa. Kristinusko voi olla tässä valtava voimanlähde.

Vuorisaarnan autuaaksi julistamisissa Jeesus lupaa murheellisille lohtua jo tässä elämässä ja viimeistään aikojen lopussa.

JEESUS AVAA toisenkin toiveikkaan näköalan: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta?

– Meillä on niin paljon asioita, mistä olla huolissaan. Ja kuitenkin: Katsokaa kedon kukkia. Onnellisuus, tulevaisuus ja toivo ovat tässä hetkessä.

– Jos ahdistumme jatkuvasti, menetämme toimintakykymme – ja ympäristön suojelemiseksi meidän on toimittava, Panu Pihkala linjaa.

TUTKIJA-PAPPI katsoo kristinuskon antavan eväitä toivon ja toimintakyvyn säilyttämiseen, sillä kristitty voi levätä pahimpienkin kriisien keskellä armon ja rakkauden varassa.
Vuorisaarna opettaa pyhää huolettomuutta: ei minulta mitään puutu.

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä: se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Artikkeli Autuaita ovat ilmastoahdistuneet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Jeesus on huomannut, että hänellä on hyvä ja oikea aika pitää tärkeä puhe. Yleisö haluaa kuunnella ja on tullut paikalle sitä varten.

 – Tämä on esimerkki kaikille puhujille, joilla on sanoma: Käytä hyväksi ne tilaisuudet, jotka sinulle siunaantuvat, sanoo puhetaidon ja retoriikan kouluttaja Antti Mustakallio.

Moni Vuorisaarnan (Matt. 5–7 ja Luuk. 6) sanonta elää vahvasti länsimaisessa kulttuurissa.

Älkää tuomitko. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Kuinka näet roskan toisen silmässä, muttet hirttä omassasi? Varokaa vääriä profeettoja.

Mustakallion mukaan muutkin kuin kristityt tunnistavat, että Jeesuksen sanonnat ja eettiset opetukset ovat puhuttelevia. Siksi puhujien kannattaa käyttää niitä.

Esimerkiksi useimmat Yhdysvaltojen ykköspoliitikot, kuten Kennedy, Reagan ja Obama, ovat viitanneet Vuorisaarnaan tuon tuosta.

– Vuorisaarna on ehtymätön inspiraation lähde.

Jeesuksella olivat hallussa jo antiikista tutut retoriset keinot.

Autuaaksi julistamisissa jokainen virke alkaa samalla ilmaisulla. Autuaita ovat hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset.

– Hienosti sommiteltu. Alkutoiston tekniikalla saadaan puheeseen rytmiä ja intensiteettiä. Tunnelma tiivistyy ja tilanne kiihtyy, Antti Mustakallio analysoi.

Hän pitää erityisen hienoina ilmaisuina kehotuksia katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia. Jos Jumala pitää niistä huolen, niin tottahan teistäkin! Vähempiarvoisesta, yleisesti tunnetusta tosiasiasta johdetaan yleinen periaate.

– Jeesus käyttää taitavasti ja mieleenpainuvasti myös metaforia: Te olette maan suola, maailman valo.

Osa opetuksista ei tunnu sopivan siihen, mitä nykyään ajatellaan. Esimerkiksi ajatus, ettei ihminen saa erota eikä naida hylättyä vaimoa, Mustakallio pohtii.

– Me teemme helposti Jeesuksesta omien toiveidemme ja mielikuviemme ihannehahmon. Vuorisaarna haastaa meidät terveellä tavalla painimaan haastavienkin ajatusten kanssa. Miksi Jeesus sanoo näin? Mitä minä itse ajattelen?

Vuorisaarna oli varmasti yleisölleen yllättävä, tuore ja puhutteleva kokemus, Antti Mustakallio uskoo.

Nasaretilaisen retoriikka on radikaalia. Hän ei viittaa vain yleisesti hyväksyttyyn tietoon, vaan myös omaan jumalalliseen auktoriteettiinsa. ”Teille on opetettu näin, mutta minä sanon teille.”

Helmiä ei heitetä sioille.

– Asenne ei ole aneleva: ”Hei, kuunnelkaa, mulla on oikeasti hyvä juttu!”, vaan Jeesus edellyttää kuulijoilta kiinnostusta. Ne, jotka pitävät hänen puhettaan arvokkaana, kuulevat ja ymmärtävät sanoman.

Johdatteleva kysymys: Onko Jeesus puhetaidon kouluttajan näkökulmasta nerokas, suorastaan jumalainen puhuja?

– Kyllä. Vuorisaarna teki valtavan vaikutuksen jo omana aikanaan ja koskettaa edelleen.

– Jeesusta ei alettu seurata vain vallankumouksellisen sanoman takia, vaan myös siksi että hän osasi esittää sen mullistavalla tavalla, Mustakallio vastaa.

Artikkeli Kaikkien aikojen puhe vuorella julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaikki alkaa siitä, että on autiota ja tyhjää. Vain Jumalan henki liikkuu syvien vetten päällä pimeydessä. Ja sitten tulee valo.

Jos oikein tarkkoja ollaan, luomiskertomuksia on kaksi. Ensimmäinen kertoo maailman luomisesta kuudessa päivässä. Toinen kuvaa tapahtumia vähän eri järjestyksessä ja ihmisen suhdetta luomakuntaan ja Jumalaan.

– Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin. Vaikka niissä kuvataan ikiaikaista kokemisen tapaa, niillä on viestinsä kaikkina aikoina, sanoo ekoteologiaan perehtynyt tutkija ja pappi Pauliina Kainulainen.

Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin.

Syvyydessä on luovuuden lähde

Luomiskertomukset ovat Kainulaisen mukaan uskon muinaista kieltä, jota ei pidä suoraan rinnastaa moderniin luonnontieteen kieleen. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin on: alussa on vesi, ja sitten alkaa pikkuhiljaa kehittyä yhä monimutkaisempia elämänmuotoja.

– Mielestäni voi hyvin arvostaa molempia käsityksiä elämän synnystä ja kehityksestä. Raamatun äärellä lukijan tehtävänä on kysyä kertomuksen merkitystä.

On arvioitu, että ensimmäinen luomiskertomus on kirjoitettu 400-luvulla eKr. ja toinen 800- tai 900-luvulla eKr.

Raamatun alkukertomuksissa on yhtäläisyyksiä muun muassa sumerilaisten ja babylonialaisten luomismyyttien kanssa, kuten alkukaaos, vesi sekä ihmisen luominen maasta.

– Erojakin on. Raamatun luomiskertomus ei ole väkivaltainen eivätkä luomakunnan osat ole itsessään jumalia, vaan Jumala luo kaiken. Kiinnostavaa on se, kuinka syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Kunnioituksesta seuraa rajan taju

Kainulaisen mielestä Raamatun kuvausta maailman luomisesta on usein tulkittu liian ihmiskeskeisesti.  Kertomuksen huipentuma ei ole ihmisen vaan lepopäivän luominen. Ihmisen yhteys maahan ja luontoon on perustavanlaatuinen, sillä hänet luotiin tomusta samana päivänä kuin maaeläimet.

– Tämä on todella ajankohtainen näkökulma nyt, kun puhutaan ekologisesta kriisistä, eläinten kohtelusta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

Toisen luomiskertomuksen mukaan Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Tämän tasapainoisen kumppanuuden hakeminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Raamattu korostaa luomakunnan itseisarvoa ja Jumalan läsnäoloa kaikessa luodussa. Luonto on pyhä, mutta ei itsessään jumalallinen.

– Meidän tulisi tietoisesti irrottautua siitä ajatuksesta, että ihmisellä on rajaton valta käyttää hyväkseen luomakuntaa. Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraa kunnioitus ja rajan taju.

Luomiskertomus antaa luvan myös iloon ja nautintoon. Jumala näki, että luomistyö oli hyvä. Ihminen saa liikkua luonnossa, etsiä siitä lohtua ja kiittää.

– Uuden testamentin valossa luomisen aamu rinnastuu kauniisti ylösnousemuksen aamuun. On äärettömän toivoa antava ajatus, että Jumala pystyy kumoamaan kaikki tuhoavat voimat, kuolevaisuuden ja katoavaisuuden.

Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraa kunnioitus ja rajan taju.

Artikkeli Luomiskertomus juhlii luomakunnan pyhyyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sitten paratiisiin luikertaa pahuus. Käärme houkuttelee naisen syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, ja nainen tarjoaa miehellekin.

Kielletty hedelmä maistuu makoisalta, mutta sitä seuraavat häpeä, peittely ja karkotus. Ihana elämä paratiisissa on ohi.

Kertomus on puhutteleva kuvaus synnin psykologiasta. Synti ei houkuttele meitä sarvet päässä, vaan näyttää houkuttelevalta ja kiehtovalta. Vasta jälkeenpäin silmät avautuvat.

Vanhan testamentin syntiinlankeemuskertomus selittää suurta mysteeriä: jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, kuinka maailmassa voi olla niin paljon pahaa.

– Vastaus on, että emme tiedä. Raamattu kuitenkin kertoo, kuinka paha tuli maailmaan, sanoo pappi ja teologian tohtori Eero Junkkaala.

Keskenään taistelevien hyvien ja pahojen jumalien sijasta Raamatussa on vain yksi Jumala, joka on kaikkivaltias ja hyvä. Persoonallinen paha on selvästi Jumalan alapuolella.

– Pahan tulo maailmaan ei ole sattumaa eikä virhe. Pahakin palvelee Jumalan suunnitelmia, vaikka emme sitä ymmärrä. Jumala kääntää lopulta kaiken hyväksi.

Kaunis synti

Koko paratiisi annettiin ihmisten nautittavaksi, yhtä puuta lukuun ottamatta. Pahan ensimmäinen repliikki Raamatussa on: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?”

– Tämä kuvaa hyvin pahan olemusta: se vääristelee Jumalan totuutta ja asettaa sen kyseenalaiseksi. Synnin olemukseen kuulu ihmisen pyrkimys asettua kaiken yläpuolelle ja luoda omat sääntönsä, siis tulla Jumalan kaltaiseksi.

Junkkaala näkee syntiinlankeemuskertomuksessa havainto-opetuksen siitä, mitä Jumalan asettamien rajojen rikkomisesta seuraa. Kielletty hedelmä on näiden rajojen symboli.

– Jumala asettaa rajat hyvälle elämälle. Niiden ylittäminen rikkoo elämän perusteita vastaan.

Syntiinlankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva huomaavat olevansa alasti ja piiloutuvat häpeissään. Tämä kuulostaa tutulta edelleen: tuli tehtyä väärin, omatunto kolkuttaa ja häpeä saa peittelemään tekoa.

– Kertomus on puhutteleva kuvaus synnin psykologiasta. Synti ei houkuttele meitä sarvet päässä, vaan näyttää houkuttelevalta ja kiehtovalta. Vasta jälkeenpäin silmät avautuvat.

Toivo näyttää tietä

Puhe synnistä saattaa tuntua kiusalliselta vaatimuslistalta: älä tee näin, muuten olet syntinen.

Junkkaala muistuttaa, että vaikka synti on myös vääriä tekoja ja asenteita, se on ennen muuta eroa Jumalasta. Synti on samalla tavalla läsnä kaikissa ihmisissä – usko ei varjele synnin tekemiseltä.

Usko ei varjele synnin tekemiseltä.

– Inhimillisesti katsoen siivosti elävä on parempi kuin rötöstelijä, mutta Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla. Anteeksiantamus Jeesuksen tähden tuo lääkkeen syntiin ja antaa halun hyvään.

Syntiinlankeemuskertomuksessa näkyy myös toivon välähdys: kerran maailmaan tulee ihminen, joka tekee pahasta lopun. Kristillisen uskon mukaan tässä on ensimmäinen aavistus Jeesuksen sovitustyöstä.

– Jotakin kadotetusta paratiisista palautuu, kun ihminen löytää Jeesuksen kautta tien takaisin, vaikka elämä ei silloinkaan tule täysin ehjäksi.

Elämänsä merkitystä etsivän ihmisen voi nähdä kurkottavan kaikin voimin kohti alkutilaa, jossa häpeää ei ollut.

– Jossakin ihmisen sisimmässä on aavistus siitä, että Jumalan yhteydessä on parempi paratiisi kuin sen ulkopuolella.

Elämänsä merkitystä etsivän ihmisen voi nähdä kurkottavan kaikin voimin kohti alkutilaa, jossa häpeää ei ollut.

Artikkeli Kadotettu paratiisi houkuttelee julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.