Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokousedustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle valittiin 13. helmikuuta. Riku Bucht valittiin pappisedustajaksi arvalla, koska hän sai saman äänimäärän Kalle Hiltusen kanssa.

– Olisin iloinnut myös kaverin puolesta. Kollegojen luottamuksesta olen kiitollinen, kun 319 hiippakunnan pappia äänesti ja 22 heistä minua, Bucht sanoo.

Lapuan hiippakunnan pappis-edustajista kaikki neljä valittua ovat nyt miehiä. Buchtin mielestä olisi voinut mennä toisinkin, koska tulos oli muutamasta äänestä kiinni.

Pappien vaalissa Avara kirkon kannatus oli Lapuan hiippakunnassa samaa luokkaa kuin viime kerralla, mutta maallikoiden osalta ryhmittymä vahvisti asemiaan. Kirkolliskokoukseen näyttää nyt muodostuvan liberaalin suunnan niukka enemmistö. Kaikki kolme jyväskyläläistä tulevaa kirkolliskokousedustajaa painottavat, että tietyt päätökset vaativat jatkossakin määräenemmistön.

– Asioita on ajettava neuvotellen, koska opillisissa kysymyksissä 25 prosenttia äänistä riittää kaatamaan aloitteen, Bucht huomauttaa.

Hän toivoo, että ratkaisumalleja ja halukkuutta tinkiä näkökannoista löytyy, eikä kirkko kärsisi liikaa sisäisistä erimielisyyksistään.

– Loppujen lopuksi meitä yhdistää paljon enemmän ja suuremmat asiat kuin erottaa.

Edustajapaikkansa uusinut Tuulia Kuntsi näkee, että joitakin asioita on nyt mahdollista saada paremmin eteenpäin, mutta muita kunnioittavaa keskustelua tarvitaan.

– Arvot rakentuvat jokaisella eri teitä, ja voimme päätyä samasta asiasta eri päätelmiin. Tuskin koskaan pääsemme siihen, että kaikki ajattelisimme samoin – ja juuri se on kirkon rikkaus, hän luonnehtii.

Ensikertalaisena valituksi tullut Liisa Kuparinen haluaa rakentaa yhteyttä eri tavoin ajattelevien kanssa, koska kirkon sisältä löytyy vahvoja vastakkaisia näkemyksiä kirkon uudistamisesta.

– Vahvasti vastakkaista mieltä olevat todennäköisesti pitävät omat näkemyksensä, mutta löytyy myös ei niin jyrkästi ajattelevia, hän sanoo.

Tasa-arvoinen avioliitto puhuttaa myös seuraavalla istuntokaudella. Sen edistämiseen ovat sitoutuneet kaikki Avaran kirkon listalle asettuneet.

– Juuri kirkon uudistamishalun vuoksi olemme saaneet laajan listan ehdokkaita. Se ja saamamme kannatus osoittaa osaltaan kysymyksen tärkeyttä, Kuparinen sanoo.

– Kysymys on kirkon tulevaisuuden, uskottavuuden ja jäsenmäärän kehityksen kannalta aivan oleellinen – ja myös siksi, että nuoret tuntisivat edelleen voivansa kuulua kirkkoon.

Kuparinen toivoo, että jokaiseen hiippakuntaan saadaan yhtäläinen mahdollisuus vihkiä seurakunnan tiloissa myös saman sukupuolisia pareja, koska nyt tilanne vaihtelee.

– Oikeus vihkimiseen ei saisi olla kiinni siitä, miten yksittäisen seurakunnan kirkkoherra tai hiippakunnan piispa on asiaa linjannut. Tarvitaan kirkolliskokouksen määrittelemä yhtenäinen, salliva ja kaikkia kunnioittava linja.

Tulevat kirkolliskokousedustajat pitävät myös välttämättömänä luoda suuntaviivoja seurakuntien rakenneuudistusta varten.

– Kuluneella kaudella jo ennakoitiin asiaa. Halutaan, että kirkko ja seurakunnat olisivat kestävämpiä kohtaamaan tulevaisuuden haasteet, kuten vähenevän jäsenmäärän ja tiukkenevan talouden haasteet, Kuntsi kertoo.

Kuparinen nostaa esiin myös tarpeen pitää esillä ilmasto- ja ympäristöasioita. Hiilineutraali kirkko -strategia vaatii lisätoimenpiteitä ja jatkosuunnitelmia sekä kokonaiskirkollista tukea ja ohjausta.

Kirkolliskokouksen täysistunto kokoontuu toukokuussa ja marraskuussa viiden päivän ajan. Lisäksi työskennellään valiokunnissa, joissa valmistellaan asiat täysistuntoa varten.

Kirkolliskokous

• Kirkon ylin toimielin käsittelee kirkon oppia, kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Sen toimikausi on neljä vuotta.
• Kirkolliskokoukseen valittiin 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Maallikkoedustajien vaalissa äänestivät Jyväskylässä kirkkovaltuuston luottamushenkilöt. Pappisedustajien vaalissa äänioikeutettuja olivat hiippakunnan papit.
• Jyväskylän seurakunta kuuluu Lapuan hiippakuntaan, jonka jäsenmäärä oikeuttaa 11 edustajanpaikkaan. Heistä kolme valittiin Jyväskylästä.
• Uusia edustajia valittiin 60 eli 63 %. Jatkamaan valittiin 34.
• Miesedustajia valittiin 49 (2020 vaaleissa 53) ja naisia 45 (2020 42). Keski-ikä pysyi samana, 54 v.
• Uusi kirkolliskokous kokoontuu ensi kertaa Turussa 13.–17. toukokuuta.

Artikkeli Kirkolliskokoukseen kolme edustajaa Jyväskylästä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kirkossa puolustava Avara kirkko on Jyväskylän kirkkovaltuuston suurin ryhmä tulevalla valtuustokaudella yhdeksällä valtuustopaikallaan. Paikkamääräänsä onnistuivat kasvattamaan yhdellä paikalla myös Kokoomus ja sitoutumattomat (8 paikkaa) sekä konservatiivisempia arvoja edustavat Seurakuntaväki (8) ja Kristillisten perusarvojen puolesta (4).

– Näyttää selkeästi siltä, että arvokysymyksissä profiloituneet ryhmät pärjäsivät hyvin. Miten tämä vaalitulos muuttaa seurakunnan linjauksia, on vielä vaikea sanoa, pohtii kirkkoherra Arto Viitala.

Keskusta yhteistyössä -ryhmä menetti näissä vaaleissa kolme paikkaa saaden valtuustoon viisi edustajaa. Sosialidemokraatit ja sitoutumattomat saivat viisi paikkaa eli menettivät yhden. Perussuomalaiset eivät saaneet valtuustoon edustajaa.

Kirkkovaltuustoon valittiin Jyväskylässä 39 edustajaa, joista 14 on uusia.

Seurakuntaväen listalta läpi päässyt Erkki Puhalainen arvioi, että vastakkainasettelu tuskin vähenee uudella valtuustokaudella. Kädenvääntöä niin sanottujen liberaalien ja konservatiivien kesken on käyty kirkkovaltuustossa muun muassa kirkon virkanäkemykseen ja lähetysmäärärahoihin liittyvissä kysymyksissä.

Avara kirkko on usean nykyisessä valtuustossa edustavan ryhmän yhteinen lista. Vihreiden ja vasemmiston lisäksi siinä on mukana muun muassa partiolaisia. Listalta uuteen valtuustoon pääsi ensikertalaisena myös Matleena Käppi.

– Haluan vaikuttaa siihen, että kirkko olisi enemmän laajan jäsenistönsä näköinen. Kirkossa pitäisi huomioida paremmin ihmisten asenneilmapiirin muutos muun muassa homoavioliittoja sekä ympäristö- ja ilmastoasioita kohtaan.

– Vaalitulos osoittaa, että tiettyä uudistushenkisyyttä on olemassa.

Kirkon avioliittokäsitys sekä ympäristökysymykset olivat Avaran kirkon näkyviä vaaliteemoja. Ne eivät kuitenkaan saaneet nuoria äänestäjiä liikkeelle. Nuorten laimea innostus huolettaa Käppiä ja Puhalaista.

– Nuorten innostamisessa äänestämään on usein haasteita, mutta nämä teemat puhuttelevat yhtä lailla vanhempaakin väkeä, Käppi sanoo.

Kristillisiä perusarvoja kannattavien ryhmien menestyminen vaaleissa osoittaa, että myös Raamatun ja kirkon tunnustuksen pohjalta rakentavaa kirkkoa arvostetaan.

Ketään pitäisi leimata tietyn mielipiteen tai näkemyksen pohjalta.

– Vaaleista haluttiin tehdä avioliittovaalit, mutta se ei näkynyt äänestysvilkkaudessa. Seurakuntaväki oli ainut ryhmä, jonka kokonaisäänimäärä ei tippunut edellisistä vaaleista, äänimääriä vertaillut Puhalainen huomauttaa.

Uusi kirkkovaltuusto on isojen päätösten edessä myös seuraavalla nelivuotiskaudella.

Molemmat valtuutetut korostavat yhteistyön merkitystä.

– Kuluneella kaudella on ollut paljon asioita, joista olemme pystyneet päättämään yksituumaisesti. Monissa käytännön asioissa valtuusto ei ole jakautunut, Erkki Puhalainen korostaa.

Matleena Käppi uskoo, että yhteistyötä pysytään tekemään monissa kysymyksissä yli ryhmärajojen.

– Itse edustan sellaista näkökulmaa, ettei ketään pitäisi leimata tietyn mielipiteen tai näkemyksen pohjalta. Toivon, että asiat ensin -lähestymistapa olisi päätöksenteossa yleisemmin käytössä.

Artikkeli Kädenvääntöä ja yhteistyötä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ukrainaa ei ole jätetty yksin. Pakotteita hyökkääjävaltiota kohtaan ja myös tukea Ukrainan puolustautumiselle voidaan tässä tilanteessa pitää oikeutettuina. Ukrainaan ja sieltä lähteneille pakolaisille annetaan myös runsaasti humanitääristä apua. Seurakunnat ovat tässä olleet aktiivisesti mukana monien muiden tahojen rinnalla. Yksityiset henkilöt ovat järjestäneet keräyksiä ja avanneet kotinsa ovet pakolaisille. Myös hyvyys on saanut kasvonsa.

Ukrainan sodan varjoissa tulkitsemme tänä vuonna myös pääsiäisen sanomaa. Sotarikokset Ukrainassa ravistelevat jälleen kerran luottamustamme elämän mielekkyyteen ja ihmisten inhimillisyyteen. Samasta synkästä ihmismieltä koskevasta todellisuudesta muistuttavat myös Getsemane ja Golgata.

Eikä vain luottamus elämään ja ihmisen hyvyyteen joudu Mariupolissa ja Kiovassa koetukselle, vaan myös usko Jumalaan ja hänen rakkauteensa. Vaikeat kysymykset Jumalaa koskien ovat ikään kuin jatkoa sanoille, jotka Jeesus huusi kovalla äänellä ristillä: Jumala, miksi hylkäsit.

Näihin suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin elämästä, ihmisestä ja Jumalasta on vain pieniä, hiljaisia vastauksia. Yksikin inhimillisyyttä osoittava teko sodan kauheuksien keskellä ja jopa valmius vaarantaa oma henki läheisten puolesta on elämänlanka tulevaisuuteen, yksikin sovinnon ele on kuiskaus rauhasta.

Jumalan salaisuutta raottavia kuiskauksia voimme puolestaan kuulla pitkäperjantain ja pääsiäisen kertomuksissa. Ristin luona, tyhjällä puutarhahaudalla ja ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksien äärellä viriävää Jeesuksen seuraajien luottamusta Jumalan armoon ja hänen läsnäoloonsa elämässämme ja mahdollisuuksiin kuolemassakin. Rohkaiskoon tämä sanoma myös meitä luottamaan tulevaisuuteen kaiken epävarmuuden ja uhkakuvien keskellä.

Artikkeli Pääsiäisen sanomaa sodan varjoissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Mutta vain nyt paaston ajan, pääsiäiseen saakka. Sitten herkutellaan.

Keljonkankaan Neulaskodin päiväkerholaiset Elsa, Seela ja Lumi eivät lakkoile. Heti kun lastenohjaaja Tarja Masalin antaa luvan, pienet pääsiäismunat katoavat kulhosta parempiin suihin. Päiväkerhossa on tällä kertaa aiheena pääsiäinen, ja niinpä pöydältä löytyy munien lisäksi myös pajunkissoja, rairuohoa, kasa askartelutarpeita ja viisi lähes valmista pääsiäistipua.

– Pyrstösulan voi lopuksi liimata tipun taakse, mutta varokaa etteivät sormet mene liimaan. Ja heltan voi laittaa paikalleen näin, naks! Masalin demonstroi askartelijoille.

Viitala on kutsuttu maaliskuiseen pääsiäispäiväkerhoon vieraaksi, kuuntelemaan ja vastailemaan lasten aihepiiriä koskeviin kysymyksiin ja osallistumaan samalla seurakunnan pääsiäisvideon kuvauksiin.

Aluksi tipujen askartelu kirvoittaa eläväisiä pohdintoja eri lintujen äänistä, mutta pienen lämmittelyn jälkeen mennäänkin suoraan ikuisuuskysymyksiin.

– Kumpi tuli ensin, kana vai muna? tiedustelee viisivuotias Seela Lehtinen pöytäseurueelta.

– Sepä onkin ihmeellinen kysymys. Kumpi sinun mielestä? Viitala heittää pallon takaisin.

Pienen pyörittelyn jälkeen Lehtinen päätyy lopputulokseen, että kanan on täytynyt tulla ensin.

– Jumala loi kanan, ja kana loi munan, hän summaa pohdinnat.

Mutta miten kananpoikaset liittyvät pääsiäiseen, kristikunnan suurimpaan juhlaan?

– Oikeastaan tiput liittyvät pääsiäiseen yhdessä pääsiäismunien kanssa, Viitala valottaa.

– Kananmunan sisällä on kätkettynä elämää, eli tipu. Vähitellen se kasvaa ja kun se on valmis tulemaan maailmaan, munankuori menee rikki ja tipu kuoriutuu. Pääsiäisenä juhlitaan sellaista elämää, joka tulee kätköstä esille.

Pääsiäinen on valon ja elämän juhlaa, mutta on perinteessä tummiakin sävyjä.

– Te varmaan muistatte kertomuksen, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin? Jerusalemissa tapahtui sitten monenlaista. Jeesus söi esimerkiksi juhla-aterian ystäviensä kanssa, mutta eteen tuli myös vaikeita asioita ja Jeesus vangittiin, Viitala kertoo.

– Joo, ollaan me kuultu. Jeesus ristiinnaulittiin ja se kuoli, mutta heräsi sitten eloon, päiväkerholaiset tietävätkin tarinan jatkon.

– Niin, siitä tuli tosi murheellinen juttu. Mutta pääsiäinen on juuri se juhla, jolloin Jeesuksen ystävät ovat ensin hyvin surullisia, kunnes he sitten kohtaavatkin ylösnousseen Jeesuksen. Suru vaihtuu iloksi ja ihmiset saavat kokea, että Jumala luo elämää kuolemankin keskelle, Viitala tiivistää.

Tiput alkavat valmistua ja puhe siirtyy pöydällä oleviin pajunoksiin. Jotenkin nekin taitavat linkittyä ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin?

– Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, ihmiset heiluttivat hänelle puista katkottuja palmujen oksia. Suomessa on sen verran kylmä, ettei täällä kasva palmuja, mutta keväällä ihan ensimmäisenä kasvaa pajunkissoja. Ne muistuttavat palmunoksista ja ovat myös elämän merkki, Viitala silittää pieniä pajunkukintoja.

– Oletteko te muuten käyneet virpomassa? Mitäs siinä pitikään sanoa?

– Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle, Elsa muistaa ulkoa koko lorun.

– Ja sitten saadaan pääsiäismunia ja joskus karkkia!

– Joo, palmusunnuntainahan näillä virvotaan. Ja siinä voi myös sanoa lopuksi, että ”Jumala sinua siunatkoon”. Mutta sekin on hienoa, että saa karkkia tai muuta hyvää, Viitala myöntää.

Päiväkerholaisten pääsiäiseen kuuluvat tänäkin vuonna pääsiäismunat, -laulut ja -askartelut, kenties virpominenkin, mutta mitä aikoo kirkkoherra tehdä pääsiäisenä?

– Toivottavasti pääsen käymään kirkossa, Viitala aloittaa.

– Nyt kun on nämä maskit ja monenlaisia rajoituksia, kirkotkin ovat olleet kiinni. Mutta toivottavasti pääsiäisenä päästään kirkkoon, sen aika näyttää. Varmaan käyn myös kävelyllä keväisessä luonnossa, ja mämmiä ja muita herkkuja täytyy syödä. Rairuohon voisi kylvää, hän tuumailee.

– Mutta tiedättekö te vielä sen yhden tärkeän pääsiäisen merkin? Viitala muistaa.

– Se on ristinmerkki. Se kertoo, että vaikka elämässä on joskus tosi isoja suruja, voi siihen surun keskellekin tulla iloa. Vaikka on vaikeuksia, voi silti olla toiveikkaalla mielellä. Se on sitä Jumalan huolenpitoa, jota pääsiäisenä juhlitaan.

Katso askarteluhetken tunnelmia videolta ja seurakunnan pääsiäisen ohjelma osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/paasiainen

Artikkeli Kaiken keskellä ilo julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.