Sairaalasielunhoitaja auttaa selviytymään kriisistä

– Palveluitamme ei välttämättä tunneta tai tiedetä. Yleinen ajatus on, että meidät
kutsutaan paikalle puoli tuntia ennen potilaan kuolemaa. Suurin osa työstämme on sielunhoidollista keskustelua potilaiden ja omaisten kanssa.

Näin kertovat Jukka Lehto ja Tuula Portin, Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan sairaalasielunhoitajat. Tuttavallisesti heitä kutsutaan sairaalapapeiksi.

He työskentelevät Hämeenlinnan sairaaloissa ja saattohoitokodissa, potilaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan tukena.
– Hartaudet ja kirkolliset toimitukset kuuluvat työhömme. Hoitohenkilökunnalle järjestämme muun muassa työnohjausta ja koulutusta. On tärkeää tukea henkilökunnan jaksamista.

Toivon luominen tärkeää

Sairaalassa pohditaan paljon elämän tarkoitusta ja kärsimyksen ongelmaa.
– Kuulen usein kysymyksen, miksi minulle kävi näin tai mitä pahaa olen tehnyt? kuvaa Jukka.

Jukka kysyy usein asiakkaalta, mikä saa hänet ajattelemaan tietyllä tavalla. Keskusteluissa on tärkeää luoda toivoa ja auttaa vapautumaan esimerkiksi syyllisyyden tunteista.

Tuula jatkaa, että sairaalasielunhoitajan tehtävä on ottaa vastaan potilaan tunteet ja antaa niille lupa. Moni haluaa keskustella sitä, miten pitkäaikainen sairaus vaikuttaa arkeen.

Vaikka keskustelut voivat olla hengellisiä, ne etenevät asiakkaan ehdoilla. Kenenkään vakaumusta ei kysytä. Yhteinen tapaaminen voidaan päättää rukoukseen, jos asiakas niin haluaa. Tuula kertoo, että moni toivoo rukousta ja kokee sen rauhoittavan.
– Jumala lohduttaa meitä monin tavoin ja se lohdutus on eri tavalla väkevää kuin ihmisten antama.

Jukka työskentelee paljon psykiatristen potilaiden kanssa. Hän kertoo, että mielen sairauksiin liittyy yhä häpeää ja syyllisyyttä. Tuula pohtii, että tilannetta on hieman helpottanut se, että useat julkisuuden henkilöt ovat kertoneet haastatteluissa avoimesti psyykkisestä sairaudestaan.

Iäkkäät potilaat käyvät usein läpi elämänkaartaan. Jukan kokemus on, että monet suhtautuvat kuolemaansa hyvinkin rauhallisesti ja haluavat keskustella hautajaisjärjestelyistä sairaalasielunhoitajan kanssa.

Jukka ja Tuula työskentelevät myös avohoitopotilaiden kanssa ja voivat tehdä kotikäyntejä.

”Mukana voi elää ilman sanojakin”

Moni saattaa tuntea olonsa hämmentyneeksi, kun lähei- nen sairastuu. Mitä silloin voisi sanoa tai tehdä?

Jukka pohtii, että on ehkä helpompaa lähestyä asiaa siten, mitä ei ehkä kannata sanoa. Tilannetta ei ainakaan tulisi vähätellä tai antaa sairastuneelle katteettomia lupauksia.

Tuula pohtii, että mukana on mahdollista elää ilman sanojakin. Eleet, kosketus tai arjen apu kannattelevat sairastunutta.
– Voi kysyä, miten jaksat tai miten voin auttaa?

Omaiset kaipaavat usein itselleen tukea. Jukka ja Tuula rohkaisevatkin myös heitä ottamaan yhteyden sairaalasielunhoitajiin.

Jaa artikkeli: