Pahinta on paikoilleen jämähtäminen

Muusikko Jaakko Kämäräinen Jeesusta kuvaavan patsaan takana.

Korona on koetellut monia toimialoja, mutta harvoja yhtä rankasti kuin keikkamuusikoita ja tekniikan väkeä, joiden palkka koostuu pitkälti live-esiintymisistä.

Muusikot ja muu esiintymisalan väki on koronan aikaan kovilla. Henkinen jaksaminen alkaa olla lopussa.

– Psyykeni on turvallisuushakuinen. Jos elantoni olisi keikkojen varassa, tilanne olisi vakava, sanoo basisti ja freeasiamies, leikkisää hengellisyyttä arvostava ”pastori” Jaakko Kämäräinen.

Monen bändin soitannalle taidokkaasti pohjan luonut basisti Jaakko Kämäräinen, 40, on vaikuttanut viime vuodet päätöikseen Suomen kovimpiin live-esiintyjiin lukeutuvassa Olavi Uusivirran yhtyeessä.

Orkesterille piti tulla kaikkien aikojen keikkakesä. Buukattuna oli 30 esiintymistä parhailta festivaaleilta. Keikkabussissa Tahkolta etelään ajaessa radiosta rysähti 12.3. 2020 hallituksen tiedote koronasta. Seuraavana päivänä oli ensimmäinen peruttu keikka.

– Alkushokin jälkeen on funtsittu, mitä nyt keksitään, ettei bändin toiminta pysähdy kokonaan, Kämäräinen kertoo.

Korona on koetellut monia toimialoja, mutta harvoja yhtä rankasti kuin keikkamuusikoita ja tekniikan väkeä, joiden palkka koostuu pitkälti live-esiintymisistä.

Kämäräinen tuntee alan ahdingon. Hän tekee toisen puolikkaan työstään Muusikkojen liiton freeasiamiehenä ja toisen työhyvinvointia tukevan Skaala-hankkeen projektipäällikkönä.

Siitä näkökulmasta nousee tiukka kritiikki päättäjien suuntaan. Esiintymismahdollisuudet on enimmäkseen kielletty, mutta yrittäjyyden rajapinnoilla häilyvät freelancerit ja kevytyrittäjät eivät saa juurikaan tavallisia työttömyysetuuksia.

– En usko, että päättäjillä on pahaa tahtoa meidän alamme työntekijöitä kohtaan, mutta ministerien tsemppiviestit eivät auta ihmisiä, jotka tippuvat yhteiskunnan turvaverkoista outoihin poimuihin.

Barbapapoille pettuleipää

Esiintyjät, taiteilijat, tapahtumien toteuttajat ja eri alojen freelancerit kestävät työn epäsäännöllisyyden takia tavallista enemmän epävarmuutta.

Olavi Uusivirran bändin jäsenet ovat vitsailleet siitä, miten muusikot ovat kuin Barbapapa-lastenkirjojen ja piirrossarjojen nimihahmot, jotka kykenevät muovautumaan mihin tahansa muotoon ja tilaan tarvittaessa.

– Meidät voi survoa vaikka pieneen laatikkoon. Otamme sen asennon, mikä annetaan, ja sinnittelemme siinä. Laitamme lisää pettua leipään. Korona on kuitenkin tyhjentänyt monien kassan. Ei ole näkyä tulevaisuudesta ja henkiset voimavarat on melkein syöty.

Musiikkialan murheita työkseen kuuntelevalla Kämäräisellä ei ole annettavanaan suoria, saati helppoja vastauksia. Hänestä tuntuu silti, että ihmisille on tärkeää, kun joku kuuntelee ja ymmärtää, mistä ongelmissa on kysymys.

– Kiukku laantuu usein jutellessa. Tulee kokemus, etten ole yksin, vaan meitä on iso ryhmä, joka on yhtä pahassa pulassa.

Basistia itseäänkin masentaa ja synkistää se, ettei pääse pitkään aikaan tekemään ominta työtään: keikoilla soittamista ja kiertämistä.

Säännöllistä palkkaa nauttiva kahden tyttären isä on toisaalta kiitollinen onnekkaasta tilanteestaan. Vaikka keikkojen puute on tuottanut isoja tulonmenetyksiä, perheen talous ei ole katastrofaalinen. Kirjastonhoitajana työskentelevä vaimokin on kuukausipalkalla.

– Tuntuu ristiriitaiselta sanoa, että olen nauttinut kotona olemisesta perheen kanssa. Ennen olin joka viikonloppu menossa tai tulossa ja välillä tosi uupunut.

Basistipastori Kämäräinen

Olavi Uusivirran bändissä on erilaisten maailmankatsomusten edustajia.

– Kaikki ovat valmiita keskustelemaan syvällisistäkin aiheista. Suuri osa keikkabussissa istuskelusta kuluu kuitenkin kevyempien asioiden äärellä ja tyhmille vitseille naureskellen.

Jaakkoa kutsutaan bändissä Pastori Kämäräiseksi. Sellainen hän voisi teoriassa ollakin. Espoolainen seurakuntanuori toimi aikanaan kymmenillä rippileireillä isosena, leirikitaristina ja kesäteologina.

– Musiikkini kumpuaa leirinuotiokitaroinnista.

Monen taiteilijan tavoin hänkin päätyi harrastuksen ja intohimon kautta kutsumustyöhönsä. Kämäräinen keikkaili vuosien ajan lukuisissa gospelyhtyeissä, muun muassa bass’n Helenissä. Nykyään hän on mukana myös vanhan gospelmiehen Mikko Kuustosen bändissä.

– Olin Juha Tapion bändissä ylimenokaudella, jolloin hän teki ”kuustoset” ja siirtyi esiintymään myös maalliselle puolelle. Juha sai melkoista myllytystä joiltain hengellisiltä piireiltä, joiden mielestä hän käänsi takkinsa.

– Juha näki oman potentiaalinsa ja halusi laajentaa yleisöään. Minulla on mieletön kunnioitus esimerkiksi Jaakko Löyttyä ja Pekka Simojokea kohtaan, mutta heidän tiensä on raskas valittavaksi, koska suomalaiset gospelpiirit ja -yleisöt ovat pienet.

Kirkko on mainettaan parempi

Teologian opiskelun Kämäräinen aloitti vuonna 2004. Samanaikainen työskentely muusikkona sai melkein jättämään kesken opinnot, mutta keikkataukojen aikana hän aktivoitui.

– Koin opiskelun tosi mielekkäänä ja yleissivistävänä. Freelancemuusikolle oli arvokasta vastapainoa, että elämässä oli jotain ihan muuta. En ole katunut pätkääkään, 12 vuoden jälkeen maisteriksi valmistunut mies toteaa.

Jaakko Kämäräinen sanoo löytäneensä itsestään kansankirkollisen perusseurakuntalaisen. Kirkko on hänestä monessa asiassa paljon mainettaan parempi.

– Kirkko tekee hyvää mutta hiljaista työtä, josta ei saa kiitosta. Tämä huomataan ehkä vasta siinä vaiheessa, jos se hyvä menetetään, on kyse sitten seurakunnan mammakerhosta, perheleiristä tai nuorisotyön monista muodoista.

Taiteilijan lähipiirissä on useita tiedostavia ja eettisesti hereillä olevia henkilöitä, jotka ovat eronneet kirkosta sen takia, ettei instituutio vastaa heidän moraalikäsityksiään ihmisten tasavertaisen kohtelun osalta.

Kristillisen rakkauden pitäisi Kämäräisen mielestä toteutua aidosti lähimmäisenrakkautena, joka ajaa kirjanoppineiden opillisten käsitysten yli.

– On surullista, ettei moni liitä tällaista rakkautta ja oikein tekemistä nyt kirkkoon, joka nähdään tiettyjen yksittäisten kantojen takia kalkkeutuneeksi ukkojärjestöksi, mitä se ei ole.

– Monet kirkon työntekijät joutuvat kamppailemaan tämän ongelman kanssa. Muutokset tapahtuvat kiusallisen hitaasti, koska jotkut pelkäävät lapsen menevän pesuveden mukana, jos joistakin uskonnollisista traditioista luovutaan, teologi linjaa.

Mystisen ytimen äärellä

Jaakko Kämäräinen on käynyt helsinkiläisen kotiseurakuntansa Oulunkylän jumalanpalveluksessa aina kun on ehtinyt. Monesti mies on sunnuntaiaamuisin vasta kotiutumassa keikkamatkoilta.

– Arvostukseni perusmessua kohtaan on korkealla. Koen saavani sen draaman kaaresta paljon. Huomaan kaipaavani sitä erityisesti nyt, kun messuun ei pääse.

Basisti on ollut kymmenisen vuotta mukana myös Tuomasmessussa soittajana. Se tuntuu luontevalta tavalta osallistua seurakunnan toimintaan.

Teologian maisteri tutki erittäin kiinnostavassa, netistä löytyvässä gradussaan kristillistä ”Paradoksin mystiikkaa” tanskalaisfilosofi Sören Kierkegaardin tuotannossa. Kirkon jatkuvuuden kannalta Kämäräinen pitää oleellisena sitä, että kristinuskon mystinen ydin säilyy ja voi hyvin.

Miten sen ytimen lähelle pääsee?

– Puhun kliseisillä kielikuvilla, kun sanon että laadukkaan hengellisen kirjallisuuden ja Raamatun äärellä voi kokea joskus kuivaksi käynyttä hengellisyyttä virvoittavan kasteen. Silloin huomaa, mitä on kaivannut ja mikä koskettaa syvältä.

Avaa hengelliset hanat

Joissakin kielissä soittamisesta ja leikkimisestä puhutaan samalla verbillä. Leikin ulottuvuus on muusikon mielestä tärkeä säilyttää myös hengellisyydessä.

– Kristinuskossa arvostetaan lapsenuskoa ja lapsenkaltaisuutta. Leikki kuuluu lapsille, joille ominainen uteliaisuus ja luottamus on hienoa myös hengellisyyden puolella.

Voimakkaimmat hengelliset elämyksensä muusikko on saanut taiteen kautta.

– Musiikki aiheuttaa joskus sellaisen reaktion ja liikuttumisen, joka avaa hengelliset hanat. Suojausten läpi voi mennä muukin kuin nimellisesti hengellinen musiikki.

Jazz-kitaristi Pat Methanyn selkeä ilmaisu ja Uusivirran bändissä soittavan kitaristi Timo Kämäräisen virtuoosimaiset soolot kertovat basisti Jaakko Kämäräiselle elämästä jotain olennaista siinä kuin Jaakko Löytyn gospel tai Nina Åströmin laulujen koskettava hengellisyys.

– Musiikkia ja hengellisyyttä yhdistää se, ettei niihin uppoutuva ihminen voi tulla koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Molempien lajien harrastajat rakastavat sitä, mitä tekevät.

Vanhojen muusikoiden koko olemuksesta ja silmistä näkyy usein into mennä eteenpäin ja kehittyä jatkuvasti. Matkanteko – Kämäräisen gradussaan tutkima Kierkegaard puhuu ”ihmiseksi tulemisesta” – on käynnissä ja kesken elämän loppuun saakka.

– Toivon, etten itsekään jämähdä koskaan paikoilleni ja kuvittele osaavani jo tarpeeksi, vaan säilytän uteliaisuuden, kiinnostuksen ja avarakatseisuuden sekä musiikin että hengellisyyden piirissä.

Jaa artikkeli: