Jalkapallo oli tie suomalaisuuteen

– Futis teki elämästä Suomessa paljon helpompaa. Olemme saaneet ystäviä, ja alusta asti on ollut sellainen tunne, että kuulumme porukkaan.
Näin kertovat Giscard ”Sisu” Mosamete ja Prince Mokuma.
He pelaavat molemmat Hämeenlinnan Jalkapalloseuran HJS:n edustusjoukkueessa.

Saimme ystäviä ja opimme kieltä

Veljekset Sisu ja Prince lähtivät mukaan Hämeenlinnan Jalkapalloseuran toimintaan alakouluikäisinä, pian Suomeen tulonsa jälkeen. Nyt he pelaavat HJS:n edustusjoukkueessa.

Perhe pakeni Kongon demokraattisesta tasavallasta sodan vuoksi ja asui kuusi vuotta pakolaisleirillä, kunnes pääsi Suomeen. Tuolloin Prince oli seitsemän- ja Sisu yhdeksänvuotias.
– Aluksi vähän ihmettelimme, mihin olemme tulleet. Oli kylmää ja paleli, Sisu muistelee.
– Emme tunteneet ketään, emme osanneet kieltä. Aloitimme ihan nollista, Prince kertoo. Prince ja Sisu edistyivät nopeasti suomen kielen opiskelussa.

He pääsivät pian alakouluun samalle luokalle kantasuomalaisten kanssa.
– Se oli hyvä asia, saimme ystäviä ja suomalaiset tavat tulivat tutuiksi.

”Jalkapallossa meillä on yhteinen tavoite”

Ensimmäiset kohtaamiset hämeenlinnalaisten lasten kanssa liittyvät juuri jalkapalloon, omassa kotipihassa.

Prince pelasi usein ystävänsä kanssa futista. Vaikka hän ei vielä osannut paljon suomea, yhteistä tekemistä riitti.
–Pienet lapset löytävät helposti tavan toimia ja leikkiä yhdessä.

Samanlainen kokemus nuorilla miehillä on jalkapalloharrastuksesta.
– Pallokentällä ei ole suurta merkitystä, mitä kieltä puhuu. Keskitymme harjoituksiin, meillä on yhteinen tavoite ja kaikilla on mukavaa.

Jalkapalloharrastus edisti suomen oppimista paljon, koska ryhmässä kuuli kieltä ja sitä tuli käytettyä.

HJS:n toimintaan Prince päätyi ystävänsä innostamana, tämä oli huomannut Princen pelitaidot. Myöhemmin Sisu seurasi perässä.

Sisu ja Prince opiskelevat Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa, molemmat rakennusinsinööreiksi. Jalkapalloharjoituksia on useana iltana viikossa ja pelejä viikonloppuisin.

”Vuorovaikutus paikallisten kanssa auttaa kotoutumaan”

Sisu ja Prince pohtivat, että kotoutumista tukee parhaiten vuorovaikutus paikallisten ihmisten kanssa.
– Kaikki, missä vain saa olla vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa, helpottaa kotoutumista.

Lapsena Sisu ja Prince olivat mukana seurakunnan kerhoissa. He toteavat, että kerhot ja nuorisotilat ovat todella tärkeitä monille maahanmuuttaja- nuorille.

Sisu ja Prince haluavat rohkaista   maahanmuuttajalapsia siinä, että he juttelisivat esimerkiksi koulukavereiden kanssa suomea. Ujolle lapselle se ei ole välttämättä helppoa, mutta silloin on tärkeää, että aikuiset ovat tukena.
–Jos näkisin lapsen, joka on vähän pulassa suomen kielen kanssa, yrittäisin olla vastaanottavainen ja ymmärtäväinen. Minulle oli aikanaan suuri merkitys, että yrittämistäni arvostettiin ja se tuotiin esiin. Ei tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että minut olisi torjuttu, Sisu kertoo.

Prince toivoo, että maahanmuuttajalapsia rohkaistaan ja heistä ollaan aidosti kiinnostuneita. Alussa saattaa olla vaikeaa ja yksinäistä, mutta oloa voi helpottaa avoimella kohtaamisella.
– Uudet ihmiset ja uusi ympäristö, se ei ole helppo paikka aikuisellekaan.

Kahden kulttuurin nuorina Sisu ja Prince ovat pohtineet myös asioita, jotka ovat erilaisia Kongossa ja Suomessa.
– Kongossa vanhemmilla on vahva auktoriteetti. Kun minulle sanottiin, että kotona on oltava illalla kello kuusi, niin olin silloin kotona. Suomalaiset kaverini saattoivat soittaa kotiintuloaikana vanhemmilleen, voivatko vielä jäädä tunniksi, kertoo Sisu.

Sisu huomasi pian, että vanhemmille riittää, kun he tietävät asioiden olevan hyvin. Hän pohtii, että myös omiin vanhempiin on syntynyt läheisempi suhde suomalaisen kulttuurin vaikutuksesta. Sisu ja Prince ovat sitä mieltä, että lapsilla ja nuorilla on silti hyvä olla selkeät rajat.

”Jouluna olemme koko perhe yhdessä”

Prince ja Sisu kertovat, että Kongossa ei ole vastaavia jouluperinteitä kuin Suomessa.
– Joulu on enemmän uskonnollinen juhla. Kongossa käydään joulukirkossa, kerrotaan jouluevankeliumi, sitten vietetään vapaata.

Lumi, tontut, laulut ja lahjat olivat lapsena Sisulle ja Princelle uusia asioita ja suomalainen joulu tuntui aluksi vähän oudoltakin. Seurakunnan kerhosta mieleen ovat jääneet jouluaskartelut.
– Alakoulussa kaverit puhuivat lahjoista, niin minäkin aloin jossain vaiheessa vaatia niitä. Nykyään hankimme toisillemme pieniä lahjoja, Sisu hymyilee.

Jouluna kokoonnumme koko perhe yhteen. Syömme ja vietämme mukavaa aikaa yhdessä, koristelemme myös joulukuusen.

Jaa artikkeli: