Silvia Hämäläinen vaalii fyysistä, henkistä ja hengellistä hyvinvointiaan. Eläväistä ja herkästi innostuvaa Silviaa pitävät tasapainossa luottamus Jumalaan ja rehellisyys itseä kohtaan. Hän ottaa vastuun omista teoistaan, tavoistaan ja ajatuksistaan, mutta on opetellut päästämään irti sellaisista taakoista, joita hänen tehtävänsä ei ole kantaa.
Liikunnanohjaaja Silvia Hämäläinen suuntasi yläasteelta suoraan Kuortaneen urheiluopistoon ja pian myös työelämään. Nuoresta iästään, 24 vuotta, huolimatta hän on tehnyt jo pitkän ajan työtä liikunnan ja ravitsemuksen parissa.
– Olen persoonana vanha, henkinen ikäni on varmaan 40 vuotta. Se on auttanut minua tässä työssä, minua ei ole koskaan kyseenalaistettu ikäni puolesta, enkä ole siitä itsekään tehnyt numeroa.
Virossa syntynyt Silvia puhuu myös eestiä, vaikka onkin asunut Hämeenlinnassa suurimman osan elämästään. Silvia on eläväinen ja suorapuheinen. Hän on huomannut, että hänen tapaansa ottaa toiset huomioon hymyllä ja sanoilla pidetään joskus erikoisena kulttuurissamme, jossa mieluummin katsotaan hiukan syrjään ja lähestytään tilanteita etäisyydestä käsin.
– Omasta mielestäni olen kyllä ihan normaali, Silvia nauraa.
Silvia kertoo etsineensä aktiivisesti omaa työtapaansa, työskennellen monipuolisesti personal trainerina eli henkilökohtaisena valmentajana, ryhmäliikunnan ohjaajana sekä liikunta- ja ruokaohjelmien suunnittelijana.
– Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu ravitsemus, liikunta, korvien väli sekä tämän kaiken keskipisteessä kuolematon sielu, Silvia tiivistää.
Hengellisyys on osa Silvian hyvinvointia. Perheen perintönä saatu lapsuuden usko on muuntunut hänen sydämessään aikuiseksi uskoksi.
– Minulla on kuitenkin ollut oma etsikkoaikani. Murrosikäisenä kävin läpi myös häpeää uskovaisesta perheestäni, hän tunnustaa.
– Nyt usko antaa elämääni varmuutta ja merkitystä, aiheen elää täysillä, omalla intohimolla ja energialla.
Viime aikoina Silvia kertoo saaneensa hienoja kokemuksia seurakuntayhteydestä.
– Aikaisemmin en ymmärtänyt ollenkaan seurakuntayhteyden merkitystä, mutta nyt olen mukana ideoimassa seurakunnan nuorten aikuisten toimintaa, hän kertoo.
Aina välillä joku yllättää Silvian kysymyksellä tanssin sopivuudesta kristitylle. Hänen mielestään puheenaihe on aivan turha, sillä tanssi on ihmisen normaalia ilmaisua ja monille perustarve.
– Se tulee Herrasta ja niistä ihmisistä, jotka Hän on luonut. Ihan kaikessa voi myös kysyä, mitä haetaan ja mikä on toiminnan tarkoituksena – se ratkaisee. Ihmiset yhdistävät tosi outoja asioita keskenään.
– Toisaalta elämänkatsomukset ovat niin erilaisia. Ollaan korvat auki, eikä pillastuta turhasta, Silvia toivoo.
Luottamus Jumalaan vapautti
Spontaani ja helposti syttyvä – aikaisemmin Silviaa harmitti tämä puoli omassa temperamentissaan. Innostuminen on valtava voimavara, jolla saa asioita tapahtumaan. Silvia on kuitenkin todennut, että joskus jokin asia tai tilanne, johon hän on heittäytynyt, ei olisi ansainnut hänen energiaansa. Tämä aiheutti hänessä lopulta suurta epävarmuutta, jonka tilalle ikä on tuonut kuitenkin arvostelukykyä ja rohkeutta. Ikuinen kysymys Jumalan tahdosta on hänelle nykyään luottamuksen asia.
– Äiti sanoi minua ennen tuulipääksi. Nykyään hän ei enää huolehdi. Luotan myös itse itseeni, sillä luotan siihen, että Jumala on mukana, mitä hyvänsä oma pääni päättääkään. Osaan laittaa stopin, jos minulle tulee jostakin epämiellyttävä olo, enkä halua olla siinä osana.
Silvia painottaa vastuun ottamista niin omasta kehostaan kuin mielestäänkin, sillä jos näin ei tee, suurimman vahingon kärsii itse. Eikä todellakaan voi sanoa, että näin puhuu vain nuori idealisti, jolle elämä ei ole vielä näyttänyt kynsiään.
Silvian serkku murhattiin kylmäverisesti pari vuotta sitten.
– Itkettää, koskettaa ja satuttaa. Katkeruus kuuluu asiaan, mutta on tultava myös aika rauhan tekemiseen oman sydämensä kanssa, Silvia sanoo.
– Mummini ei ole päässyt irti katkeruudesta ja näen kuinka se häntä kuluttaa. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että tekijä sai liian lyhyen tuomion. Se ei ole kuitenkaan meidän käsissämme. Joidenkin asioiden puolesta kannattaa taistella, mutta kun taistelu on käyty, on hyvä, jos voi irrottaa asiasta. Tämänkin teon tekijä tulee lopulta vastaamaan asiasta Jumalan edessä.
Silvia kertoo viimeisten kahden vuoden olleen kasvun aikaa. Yksi käännekohta on ollut oman arvomaailman itselle näkyväksi tekeminen ja sovittaminen työelämään. Silvia on pohtinut sitä, miten tehdään bisnestä eettisesti. Hän on ottanut ison askeleen ja rakentanut palveluistaan omanlaisensa kokonaisuuden Happy fit -toiminimellään.
– Voin oppia vain tekemällä. Olen sellaisen uuden edessä, mitä kukaan ei voi tehdä minulle valmiiksi.
Tukena Silvialla on ollut miesystävänsä, tuleva puolisonsa. Häitä vietetään kesällä.
– Elämä on aina edessä, tässä ja nyt, sanoo Silvia.
Kuuntele sisintäsi ja kehoasi
Silvia puhuu paljon tasapainosta; että elämän eri kapasiteetit tukisivat toinen toisiaan, eivätkä olisi omissa lokeroissaan. Esimerkiksi liikunta voisi silloin olla luonnollinen olemisen tapa niin arjessa kuin vapaallakin.
– Jos on ajatus, että lomalla ei tehdä mitään ja arkena treenataan, kuvastaa se minusta liikunnan merkitystä velvollisuutena ja suorituksena. Se kun voisi olla normaali elämän ilmentymä, joka pitää yllä hyvää oloa ja terveyttä, mikä taas ruokkii motivaatiota päivittäiseen liikuntaan.
Silvia ei kiellä itseltään tai muilta herkuttelua ja lepäämistä. Itsensä palkitseminen on hänestä hyvä asia, kunhan ei sorru selittelyyn.
– Itselleen lojaalius vie pitkälle. Se ettei valehtele itselleen vaikuttimistaan, vaan ottaa omista teoistaan ja tavoistaan vastuun. On mielen asia, roskaako omaa kehotemppeliä kiireellä, stressillä, huonolla ruokavaliolla, turhilla lääkkeillä tai väkivaltaisilla ajatuksilla ja teoilla.
Entä jos menee överiksi? Pakkomielteinen liikkuminen, kalorien laskeminen ja ulkonäön ylenpalttinen korostaminen on aihe, joka puhuttaa paljon juuri nyt. Silvia myöntää, että liikunnasta ja ravitsemuksesta voi helposti tulla myös stressin aihe.
Yksi hyvä mittari hänen mielestään on pohtia, ketä varten itseään kehittää tai muokkaa. Jos itsetunto perustuu toisten miellyttämiseen ja itsetuntemus puuttuu, ei pysty ajattelemaan itseään kauniina omana itsenään. Silloin tasapaino voi keikahtaa.
– Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan samalla tavalla kuin omia ajatuksiaankin. Oletan, että kehollisen hyvinvoinnin ääni on entistä hiljaisempi. Esimerkiksi tietotekniikka irrottaa ihmistä kehollisuudesta.
– Minusta kysymys on hyvin simppeleistä asioista, jotka tuntuvat kuitenkin olevan hukassa. Ruokavaliossa tärkeintä on tasapaino ja puhtaus. Kunnon kotiruoka toimii oikein hyvin. Ruuan ravintoarvo on kuitenkin köyhtynyt viime vuosikymmenien aikana ja ravintolisät ovat tarpeellisia – mutta ei summanmutikalla ja kassikaupalla.
Silvialle on tärkeää kehittää itseään. Ajankohtaiseksi haasteekseen hän on asettanut lukemisen.
– En ole koskaan ollut lukutoukka. Pyrin etsimään mieluisia kirjoja ja lukemaan päivittäin.
Haastattelun Silvia haluaa päättää ajatukseen kiitollisuudesta, jota hän on opetellut harjoittamaan tietoisesti. Esimerkiksi moitteet ja kritiikinkin voi ottaa vastaan mahdollisuutena kasvaa, jos on valmis katsomaan avoimin mielin eteen asetettuun peiliin. Omaa asennettaan ja toimintaansa voi joko muuttaa tai vahvistaa riippuen siitä, mitä peilistä näkyy.
– Hyviä asioita voi sallia itselleen pitkin päivää. Ei tarvitse odottaa jotain spesiaalia tilannetta. Aarteita löytää, kun etsii. Tai oikeastaan riittää, että pitää silmät auki, Silvia tuumii.
Voimaa ja rentoutta – tee ainakin nämä!
Silvia vinkkaa kaksi tasapainottavaa ja voimauttavaa liikettä Kotikirkon lukijoille. Tee koko harjoitus 1-3 kertaa kunnes tunnet itsesi energisemmäksi. Työpäivän keskelläkin verenkierto aivoihin tehostuu.
Hyrrä
Ojenna käsivarret sormenpäitä myöten suoriksi sivuille alaviistoon. Paina hartioita alas ja pidä katse suoraan eteenpäin. Pyöritä käsiä vinhasti ympäri kuin piirtäisit sormenpäilläsi pientä ympyrää. Tee liike 20 kertaa molempiin suuntiin.
Puu
Nosta kädet ylös taivasta kohti, käsivarret suorina, mutta rentoina. Sormet ovat suorat. Katso ylöspäin käsien väliin, paina hartiat alas ja ojenna koko vartalo. Vältä kuitenkin selän liiallista taaksetaivutusta. Kun olet saavuttanut hyvältä tuntuvan asennon, hengitä syvään sisään ja ulos kahdeksan kertaa. Tarkista jokaisella ulospuhalluksella, että hartiat ovat alhaalla.
Jaa artikkeli: