Kirkkovuoden vaihteessa Kirkkomme Lähetys julkaisee kolme kirjoitusta pyhäpäivien teksteistä. Ensimmäisessä Elina Hellqvist pohtii, millaiseen valvomiseen Jeesus mahtoi meitä kehottaa.
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 24: Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Havahdun hereille. Mieleen nousee asia, joka unohtui hoitaa eilen. Laitan sen mielessäni huomisen päivän työlistalla ja pohdin samalla, pitäisikö nousta kirjoittamaan se ylös. Mieleen nousee myös muita asioita, jotka pitää huomenna hoitaa. Alan suunnitella päivän aikataulua: mitä pitää muistaa huolehtia kotona ennen töihin lähtöä, mitä tehdä työpäivän aikana ja miten valmistautua arki-illan moninaisiin velvollisuuksiin: missä välissä kauppatilaus, entä lapsen tarvitsemat uudet hanskat. Monelta posti ja kirjasto taas menivätkään kiinni? Se siitä unien jatkumisesta. Jään pyörimään sänkyyn ja odottamaan herätyskellon soimista. Asioista huolehtiminen – murehtiminen – johti valvomiseen. Uusi päivä on taas alkanut.
Tällaista murehtimista Jeesus tuskin kehotuksellaan valvoa tarkoitti. Vertauksen ihmiset jatkavat elämäänsä kuten ennenkin. He syövät, järjestelevät perhesuhteitaan ja hoitavat työtään. Epäilemättä heillä oli omat tehtävälistansa, jotka joskus valvottivat yöllä. Maanpäällisen elämän velvollisuuksien ja tehtävien keskellä hän muistuttaa siitä, että eräänä päivänä, jota kukaan ei ennalta tiedä, Kristus palaa takaisin.
Tarkoittaako tämä siis sitä, että huolehdittavien ja murehdittavien asioiden listalle pitäisi lisätä myös valmistautuminen Jeesuksen paluuseen? Arkisen elämän vastuiden ja velvollisuuksien keskellä se on kuin yksi tehtävälistan kohta lisää. Pitäisikö aamuyön tunteina muistettaviin asioihin lisätä vielä valmistautuminen iankaikkisuuteen?
Toisaalla Matteuksen evankeliumissa Jeesus ottaa kantaa asioiden murehtimiseen. Hän asettaa esikuvaksi taivaan linnut ja kedon kukat (Matt. 6:25–27). Niiden elämä on epävarmaa. Lintu ei koskaan varmasti tiedä, mistä se löytää seuraavan madon poikasilleen eikä kedon kukka tiedä, milloin ensimmäinen hallayö tulee. Helppoa niiden elämä ei ole, päinvastoin, mutta ne eivät murehdi. Jeesuksen antama ohje on:
”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” (Matt. 6:34).
Kroonista aamuyön murehtijaa saattaa helpottaa sen pohtiminen, mikä Jumalan tahto ihmistä kohtaan on: rakastaa ihmistä ja tuoda hänet osaksi iankaikkista elämää. Jumala siis tahtoo ennen muuta pitää meistä huolta ja kutsua lähelleen, ei lisätä tehtävien taakka murehtijan listalle. Valvominen on siis Kristuksen odottamista ja kaipaamista, ei pelkäämistä.
Jokainen meistä on kuluneiden parin vuoden aikana joutunut kohtaamaan sen tosiseikan, että arkinen elämämme saattaa muuttua hyvin toisenlaiseksi lyhyessä hetkessä ilman että voimme asiaan itse millään lailla vaikuttaa. Mikään murehtiminen ei olisi sitä muuksi muuttanut. Tieto siitä, että elämä voi hetkessä kääntyä päälaelleen, voi olla hyvin ahdistavaa tai sitten se voi olla hyvin vapauttavaa.
Lopulta käsillä on vain tämä hetki, elämä tässä ja nyt. Menneitä asioita ei voi murehtimalla muuksi muuttaa, ja tulevaisuudesta kukaan ei voi tietää. Kristittynä voit luottaa siihen, että Jumalalla on tiedossaan ja hallinnassaan kokonaisuus.
Valvominen ja Jeesuksen paluun odottaminen eivät merkitse myöskään sitä, että voisimme vain asettua häntä odottamaan, keskittyä iankaikkisen elämän kysymyksiin ja jättää tämän maailman huolet kokonaan sivuun. Siitäkin Jeesus varoittaa valvomisen sunnuntain evankeliumia seuraavissa jakeissa (Matt. 24:45–51 ja erityisesti Matt. 25:14–30). Uskollinen palvelija pitää huolta hänelle annetuista tehtävistä, vaikka talon isäntä olisikin poissa.
Kroonista murehtijaa voi auttaa myös ns. tyyneysrukous, joka lienee peräisin teologi Reinhold Niebuhrilta, vaikka eri lähteissä kirjoittajaksi esitetään mm. Augustinusta ja Fransiskus Assisilaista:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Jaa artikkeli: