International Bulletin of Mission Research -lehden tammikuun numero julkaisee vuosittain tilastollisen katsauksen kristinuskon ja muiden uskontojen tilanteesta. Kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta asti julkaistu katsaus esittelee globaalia uskontotilannetta eri vuosina eri näkökulmista. Tällä kertaa he nostavat esiin sen, miten monimutkaisia ovatkaan uskontojen väliset suhteet.
Artikkelijulkaisujen kivijalkana on globaalia kristinuskoa kartoittava World Christian Encyclopedia, jonka viimeisin uudistettu editio julkaistiin 2019. Katsausartikkelin johtopäätökset nojaavatkin pääosin laajempaan ensyklopediseen aineistoon, vaikka artikkelin liitteenä julkaistaan myös suppeampi uskontotilasto.
Uusimmassa katsausartikkelissa tarkastelun kohteena ovat erityisesti uskontojen kasvu, uskontojen moninaistuminen sekä henkilökohtaiset kontaktit kristittyjen ja muiden uskontojen edustajien välillä. Vastajulkaistussa artikkelissa kiinnitetään huomiota hyvin saman tyyppisiin uskonnollisessa toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin kuin Kirkkohallituksen julkaisemassa raportissa Kaikkialta kaikkialle – kirkon missio nyt. Missiologian tuntemus ja osaamisen kirkon työssä (2018).
Artikkelin liitteenä on viisi taulukkoa, jotka esittävät (1) maailman väestönkehitystä, kaupungistumista ja ”urbaania missiota”, (2) maailman uskontotilannetta, (3) kristinuskon globaalia tilannetta traditioittain, (4) kristinuskon ja lähetystyöntekijöiden maantieteellistä jakautumista sekä (5) kristillisten julkaisujen määrää ja kristittyihin liittyviä talouslukuja.
Tammikuussa julkaistuin artikkelin otsikko tiivistää tekstin perusviestin sanalla complicated – suhde on vähän vaikea tai monitulkintainen. Kirjoittajat tarkastelevat uskontojen suhteiden monitulkintaisuutta kolmen tilastoista nousevan väitteen kautta:
- Maailma muuttuu uskonnollisemmaksi
- Maailma muuttuu uskonnollisesti monimuotoisemmaksi/pluralistisemmaksi
- Kristityillä on liian vähän henkilökohtaisia kontakteja muiden uskontojen edustajien kanssa
Maailma muuttuu uskonnollisemmaksi
Katsauksen ensimmäinen väite tarkastelee uskontoihin kuulumista yleisellä tasolla. Artikkeli antaa lyhyen yleiskatsauksen 1900-luvun merkittäviin poliittisen historian tapahtumiin ja keskustelee niiden yhteydestä uskontojen kannattajamääriin. Keskeisimpänä uskontoihin kuulumisen määrään vaikuttavana tekijänä nostetaan esiin Neuvostoliiton hajoaminen ja Kiinan avautuminen.
Kiinnostavan artikkelin väitteestä tekee uskontojen edustajien prosentuaalisen osuuden kasvun esittäminen yllättävänä, sekularisaatiohypoteesia haastavana kehityssuuntana. Kirjoittajat lainaavat esimerkinomaisesti 1960-luvulla esitettyä ennustetta, jonka mukaan 2000-luvulle tultaessa uskonnollisia yksilöitä on enää olemassa vain pieninä, lahkonomaisina laajempaa sekulaaria kulttuuria vastaan taistelevina yhteisöinä. Näin muotoillun sekularisaatiohypoteesin toteutumatta jääminen onkin todettu useissa tutkimuksissa, eikä sitä voida pitää merkittävänä tutkimuksellisena löytönä. Perinteiset uskonnot eivät ole globaalissa tarkastelussa kuihtumassa.
Ajatus sekularisaatiosta uskontojen sukupuuttona on kuitenkin vain yksi tapa tarkastella maallistumiskehitystä. Sekularisaatio voidaan ymmärtää myös esimerkiksi uskonnon yksityistymisenä tai tapakulttuuriksi liudentumisena, uskonnollisen auktoriteetin vähenemisenä tai yksilön oikeutena omaan maailmankatsomukseen. Väite maailman uskonnollistumisesta herättää kysymään, minkälainen uskonnollisuus tulee näkyviin tilastoissa ja mikä arvo on sillä, että tilastojen mukaan uskonnollisuuden tulkitaan lisääntyvän. Taustalla kummitteleva etenevän sekularisaation ajatus ansaitsee tarkempaa tarkastelua.
Globaalin uskontotilanteen ymmärtämiseksi on välttämätöntä tarkastella pelkkien yleisten prosenttiosuuksien lisäksi myös sekä alueellisia kehityskulkuja että uskonnollisuudessa ja uskonnollisessa kuulumisessa tapahtuneita muutoksia ja tulkintoja.
Kristittyjen määrän kehitys Euroopassa antaa hyvän esimerkin alueellisen tarkastelun merkityksestä. Siinä missä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kristittyjen määrän Euroopassa katsotaan hieman kasvaneen, kristinuskon kannattajamäärien kehityssuunnassa on merkittäviä eroja Euroopan eri alueiden välillä. Alueellinen tarkastelu näyttäisi yleisellä tasolla osoittavan, että kristittyjen osuus läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa on merkittävässä laskussa, kun taas itäisessä Euroopassa kehityssuunta on ollut päinvastainen.
Tilastojen tulkinnan kannalta on olennaista tietää, miten tilastot on koostettu. Uskontotilastojen kokoamisessa käytetään usein uskonnollisten yhdyskuntien omaa ilmoitusta. Uskonnollisilla yhteisöillä on kuitenkin eri puolella maailmaa hyvin erilaisia tapoja määritellä, kuka on uskonnollisen yhteisön jäsen. Lisäksi uskonnolliset yhteisöt tyypillisesti arvioivat jäsenmääränsä mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Yhteisöön kuulumisen kriteeriksi valitaan se, joka tuottaa suurimman jäsenmäärän. Olennaista onkin tarkastella, miten uskonnollisuus ilmenee tai määrittyy erilaisissa asiayhteyksissä.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisen kysymys liittyy oleellisella tavalla edellä mainittuun keskusteluun sekularisaatiosta ja sen tulkinnoista. Yleisesti näyttää siltä, että suurimmassa osassa maailmaan ei ole tapahtunut saman tyyppistä maallistumista kuin länsimaissa. Maallistumisesta puhuttaessa on kuitenkin syytä tarkentaa, minkälaisen maallistumisen kanssa ollaan tekemisissä. Uskonnollisiin yhteisöihin kuulumisen vähentymistä on pidetty yhtenä sekularisaation etenemisen tunnuspiirteenä. Uskonnolliseen yhteisöön kuulumista merkittävämpänä voi kuitenkin pitää muutoksia uskonnon periaatteellisessa roolissa ja merkityksessä. Uskonto ei enää tarjoa kaiken kattavaa, jaettua selitysmallia maailmasta. Uskonto näyttäytyy pikemminkin autenttisen yksilöllisen identiteetin rakentumisen välineenä. Tämän seurauksena uskontoa koskevien valintojen moninaisuus kasvaa. Tämä, uskonnollisen monimuotoisuuden kasvu, nostetaan esiin myös tarkasteltavana olevassa artikkelissa.
Maailma muuttuu uskonnollisesti monimuotoisemmaksi
Nyt julkaistuissa tilastoissa uskonnollista monimuotoisuutta mitataan taloustieteistä lähtöisin olevaa kilpailua kuvaavalla indikaattorilla. Indikaattori kertoo siis kysynnän ja tarjonnan suhteesta. Pienin mahdollinen uskonnollinen diversiteetti on tilanteessa, jossa tarkasteltavassa yksikössä, esimerkiksi tietyssä maassa, on vain yksi monopoliasemassa oleva uskonto, johon kaikki kuuluvat. Suurin uskonnollinen diversiteetti puolestaan saadaan, jos maan väestö jakautuu tasaisesti kaikkien maassa olevien uskonnollisten yhteisöjen kesken.
Keskustellessaan maailman uskonnollisesta monimuotoistumisesta artikkeli viittaa vuoden 2019 World Christian Encyclopediaan, joka kokoaa yhteen laajan globaalia kristinuskoa ja uskontoja maailmassa käsittelevän aineiston. Tämän aineiston valossa uskonnollinen monimuotoistuminen näyttäytyy erityisen voimakkaana Aasiassa, jonka alun perinkin uskonnollisesti monimuotoiset valtiot ovat maahanmuuton seurauksena muuttuneet entistä monimuotoisemmiksi. Vastaavasti artikkeli nostaa esiin uskonnollisen monimuotoisuuden vähenemisen Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, jossa sekä kristinuskon että islamin kannattajamäärien kasvu on vähentänyt kuulumista pienempiin uskonnollisiin yhteisöihin.
Kiinnostavaa artikkelin uskonnollisen monimuotoisuuden pohdinnan näkökulmasta on, että vuoden 2022 tilastossa maailman uskonnollinen monimuotoisuus näyttää globaalilla tasolla vähentyneen. Tämä näyttäisi kertovan jäsenmäärien keskittymisestä tiettyihin uskontoihin joko alueellisen uskontotilanteen monopolisoitumisen tai yksilöiden valintojen kautta.
Kristityillä on liian vähän henkilökohtaisia kontakteja muiden uskontojen edustajien kanssa
Artikkelin kolmas ja viimeinen väite tarkastelee eri uskontotaustaisten ihmisten henkilökohtaisia suhteita. Lukijan on helppo nähdä väitteen muotoilusta, mitä kirjoittajat ajattelevat kristittyjen ja muiden uskontojen edustajien kohtaamisista: kohtaamisia on vähemmän kuin niitä pitäisi olla. Henkilökohtaisilla kohtaamisilla tarkoitetaan artikkelissa satunnaista kohtaamista syvempää ystävyyttä. Esitetyt luvut ovat silmiä avaavia, vaikka ne eivät suoraan käsittele kristittyjen, vaan nimenomaan muihin uskontoihin kuuluvien ja uskonnottomien ystävyyssuhteita kristittyjen kanssa. Artikkeli esittää, että reilusti yli 80 %:lla maailman buddhalaisista, hinduista ja muslimeista ei ole ystäväpiirissään kristittyjä. Euroopassa uskontorajat ylittäviä ystävyyssuhteita arvioidaan olevan alle 20 % ei-kristityistä.
Kirjoittajat liittävät kristittyjen liian vähäiset henkilökohtaiset suhteet ei-kristittyihin erityisesti uskontojen välisten suhteiden kehittymiseen. Hyvien henkilökohtaisten suhteiden ajatellaan parantavan uskontojen välisiä suhteita laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Hyvien henkilökohtaisten suhteiden arvellaan toimivan vastavoimana myös oman uskonnollisen yhteisön johtajien mahdollista toisiin uskontoihin kielteisesti suhtautuvaa opetusta kohtaan.
Tilastoihin nojaava esimerkki tulee Singaporesta. Laskennallisesti maailman uskonnollisesti moninaisimmassa maassa 90 % väestöstä suhtautuu kielteisesti tai erittäin kielteisesti uskontojen välistä rauhallista rinnakkaiseloa heikentävään uskonnollisten johtajien toimintaan. Artikkelin kirjoittajat nostavat koulutuksen yhdeksi keskeiseksi uskontojen hyviä suhteita edistäväksi tekijäksi. Viittaus koulutukseen on hyvin suppea, mutta sillä näytetään viittaavan sellaiseen osaamiseen, josta meillä usein puhutaan uskonnonlukutaitona. Artikkelin kirjoittajat peräänkuuluttavat kristityiltä parempaa uskonto-osaamista ja uskonnollisesta ja etnisestä nurkkakuntaisuudesta luopumista.
Globaalin kristinuskon monitulkintainen tilanne 2022 tiivistyy kirjoittajilla kolmeen haasteeseen: Miten kristityt voivat tulla paremmin toimeen keskenään, toisten uskontojen edustajien ja koko ihmiskunnan kesken. Ensimmäinen haaste on ekumeeninen ja edellyttää yhteyden rakentamista eri kristillisten perienteiden ja kirkkojen välillä. Toinen haaste liittyy ymmärryksen ja yhteyden rakentamiseen eri uskontoperinteiden yli ja niiden välillä. Kolmanneksi yhteyttä tulisi kirjoittajien rakentaa koko ihmiskunnan kesken ilman erityistä viitettä uskonnollisiin identiteetteihin. Esimerkiksi covid-19 pandemia, ilmastokriisi, institutionalisoitunut rasismi, tyttöjen vaikeus päästä koulutuksen piiriin, köyhyys ja monet muut globaalit haasteet edellyttävät yhteistä työtä yhteisen hyvä edistämiseksi.
Kirjoittajat peräänkuuluttavat solidaarisuuden asennetta, joka heijastuu rakkautena, kunnioituksena, ystävällisyytenä ja vieraanvaraisuutena. Solidaarisuus toisia kohtaan ei ole uhka uskonnollisille identiteeteille. Uskontojen ymmärtäminen ja uskonnonlukutaito ovat merkittäviä tekijöitä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiselle globaalilla tasolla.
Gina A. Zurlo, Todd M Johnson ja Peter F Crossing (2022), World Christianity and Religions 2022: A Complicated Relationship. International Bulletin of Mission Research, Vol. 46(1) 71–80
Kirkkomme Lähetys on aiemminkin käsitellyt uskontotilastoja:
Maailmanlähetys ja kysytyimmät kysymykset
Kristinusko painottuu yhä enemmän eteläiselle pallonpuoliskolle 2020