Turun kristillisellä opistolla kokoontui innostunut joukko. Kyse oli arkkihiippakunnan työntekijävaihtoa koskevasta palauteseminaarista. ”Kirkkona postmodernissa Euroopassa” -hanke aloitettiin vastaavanlaisella kokoontumisella vuonna 2017. Mukana oli toimijoita tuomiokapitulista, paikallisseurakunnista, yhteistyöjärjestöistä ja kumppanuuskirkoista. Jo tuolloin aihetta väritti määrätietoisuus ja usko siihen, että tästä voi tulla jotain hyvää ja tuoretta koko hiippakunnan eväiksi. Nyt näyttää siltä, että odotukset täyttyivät runsain mitoin.
Työntekijävaihdosta eri kirkkojen välillä on puhuttu toistuvasti viime vuosien aikana. Erityisesti etelän ja idän sisarkirkot toivoisivat vilkkaampaa vaihtoa, vastavuoroisesti. Arkkihiippakunta päätti aloittaa eurooppalaisilla yhteyksillä. Idea on yksinkertainen. Suomalainen seurakunta lähettää yhden työntekijänsä vaihtoon johonkin kumppanuuskirkon työyhteyteen. Häntä tukee paikalla oleva suomalainen organisaatio – Merimieskirkko, lähetysjärjestö, ulkosuomalaistyö tai Ruotsissa kirkon oma suomenkielinen työ. Työskentely tapahtuu sekä suomalaisen organisaation että paikallisen seurakunnan puitteissa. Perjantain seminaarissa kokemuksia oli kertynyt Virosta, Ruotsista, Englannista, Belgiasta ja Saksasta.
Pirkko Koivunen Salon seurakunnasta työskenteli Virossa Keilan seurakunnassa. Vaikka kieli rajoitti tekemistä jonkin verran, ei se estänyt sen näkemistä, miten yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen antavat voimaa. Paikalla olleet lähetystyöntekijät toimivat toisinaan tulkkeina, jolloin Pirkko sai jakaa omastaan niin jumalanpalveluksissa, raamattupiireissä kuin naistenryhmissäkin. Pirkko kertoi erityisesti joutuneensa opettelemaan sitä, ettei aina tarvitse olla niin tekemiskeskeinen. Oleminen, yhdessä tekeminen ja kuunteleminen pääsivät arvoonsa. Viron evankelis-luterilaista kirkkoa seminaarissa edusti Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen työntekijä Helene Toivanen. Helenen mukaan Virossa iloittiin siitä, että nyt pieni kirkko sai olla opettajan paikalla.
”Kerrankin joku tuli tänne oppimaan.”
Liisa Kuusela Turun Martin seurakunnasta toimi kolme kuukautta Lontoossa. Osa työstä suuntautui Merimieskirkon toimintaan, jossa Liisa sai kokeilla monenlaista ja nähdä, miten tärkeää suomalaisten palveleminen ulkomailla on. Painotetusti hänen vaihtonsa suuntautui kuitenkin Pohjois-Lontoossa olevan All Saints -seurakunnan toimintaan. Kokemus oli erittäin antoisa. Liisa kertoi, miten ilo, innostus ja työn näkeminen merkitykselliseksi tarttuivat. Seurakunnalla on päivittäin useita messuja, joista jokaisella on oma profiilinsa. Vapaaehtoiset kantavat innoissaan vastuuta. Liisa korosti sitä, miten tehtävien merkityksellisyys vetää puoleensa. ”Se helpottaa rekrytointia. Opin myös, miten tärkeä rooli papilla voi olla vapaaehtoisten toiminnan mahdollistajana.” Liisa toi tullessaan Martin seurakuntaan uudenlaisen kokoontumismuodon, missiomessun. Se on vapaamuotoinen ja yhdessä rakennettu kokonaisuus. Alku on ollut innostunut ja osallistujia odotettua enemmän.
Sofia Flinck lähti matkaan Keski-Porin seurakunnasta, mutta toimii hänkin nykyisin Martin seurakunnassa. Sofia löysi itsensä Göteborgista sekä suomalaisen että ruotsalaisen seurakunnan palveluksesta. ”Oli kiinnostavaa ja opettavaista olla mukana kahdessa työyhteisössä.” Enemmän häntä kuitenkin puhutteli se, miten rohkeasti hänet otettiin vastaan ja annettiin vastuita. ”Ikinä ei sanottu, että odotellaan vielä vähän, että opit.” Sofia toivoo muistavansa tämän silloin, kun on tekemisissä oman seurakuntansa vapaaehtoisten kanssa. Satu Rekola Ruotsin kirkosta toi esille, miten Sofian vierailu avasi hiippakunnassa silmiä sille, että Suomestakin voisi rekrytoida työntekijöitä.
Kanttori Anne-Marie Grundstenille jakso Hampurissa Merimieskirkon ja ulkosuomalaisten parissa nosti pintaan jotain vanhaa. ”Soittelin joskus ihan huvikseni.” Työelämä on johtanut siihen, että useimmiten soittotilanteet ovat samalla työhön liittyviä. Nyt soittamisen ilo vahvistui. Hampurissa sai kokeilla kaikkea mahdollista. ”Siellä ei nähnyt sellaista ei-kuulu-muulle -asennetta.” Kuka tahansa saattoi tarttua mihin tahansa juttuun. Ennen kaikkea tehtiin yhdessä. Tärkeä oppi oli sekin, että kuunteleminen on yksi oleellinen tehtävä. Anne-Marie toivoisi, että Pohjois-Saksan suomalaisia saataisiin palvelemaan kokoaikainen kanttori. Papin palvelut ovat jo tarjolla. Musiikki on kuitenkin niin merkittävä osa elämää, kulttuuria ja yhdessä kokemista, että sille soisi enemmän mahdollisuuksia. Samaa toivoo Satu Oldendorff, nyt jo eläkkeelle jäänyt Hampurin Merimieskirkon johtaja.
”Siellä ei nähnyt sellaista ei-kuulu-muulle -asennetta.”
Brysselissä Merimieskirkon työyhteydessä toimi perheasiankeskuksen johtaja Sari Sundvall-Piha. Sari meni Belgiaan siellä tapahtuneen terrori-iskun jälkimaininkeihin. Omalle ammattitaidolle oli silloin erityistä kysyntää. Muutenkin ulkosuomalaisilla tuntuu olevan tarvetta hiljentymiseen, rauhoittumiseen ja keskusteluun kiireisen työelämän keskellä. Tätä korosti myös Tuomas Meurman, paikallisen Merimieskirkon johtaja omassa videotervehdyksessään.
Espoon hiippakunnan asiantuntija Anssi Almgren kertoi vielä lyhyesti Espoon hiippakunnassa alkamassa olevasta Explorer -hankkeesta. Siihen mallia on otettu nimenomaan arkkihiippakunnalta. Explorerissa kauimmaisin paikka on Namibian Windhoekissa. Vastaanotto seurakunnissa on ollut innostunut. Vielä ei ole tietoa lähtijöistä, sillä ensimmäinen rekrytointi on vasta menossa.
Päivää luotsasivat opiston rehtori Tapani Rantala sekä hiippakuntasihteeri Anssi Nurmi. Anssi sai kiitosta tavasta, jolla hän on tehnyt pitänyt huolta käytännön järjestelyistä.
Pidän itse tärkeänä kolmea asiaa: lähettävän seurakunnan ja hiippakunnan sitoutumista. Kyse ei ole työntekijän henkilökohtaisesta urankehityksestä, vaan uudenlaisesta tavasta palvella seurakuntaa ja seurakuntalaisia. Rohkeutta tarttua mahdollisuuksiin. Sitä tarvitaan kaikilta osapuolilta. Tähän mennessä kokemukset ovat erittäin rohkaisevia. Kolmas ja tärkein asia on kuitenkin uuden oppiminen ja oppien hyödyntäminen sekä omassa seurakunnassa että hiippakunnassa. Osana maailmanlaajaa kirkkoa meillä on sekä annettavaa että opittavaa.
Jaa artikkeli: