Ovet auki ulospäin – pohdiskelua missionaarisesta seurakunnasta

Kaisa ja Erkki Halme

Kaisa ja Erkki Halme aloittivat lähetystyössä Angolassa vuonna 1973 – kaksi vuotta ennen maan itsenäistymistä. Sisällissota syttyi kohta itsenäistymisen jälkeen. Silti työrupeamaa kesti 25 vuotta. Nyt Halmeet asuvat Vantaalla ja toimivat Vanraankosken seurakunnan vapaaehtoisina. Tässä heidän pohdintojaan kirkon uuden ”Ovet auki” -strategian äärellä.

Angolalainen ystävämme oli opiskelemassa Suomessa. Seurakuntavierailulla häneltä kysyttiin, miten hän selittää lähetystyön, mitä se on. ”Lähetys on uskoa”, hän sanoi vakuuttavasti eikä selittänyt sen enempää. Hänelle usko Jeesukseen on hyvin laajasisältöistä ja käytännöllistä. Siihen kuuluu myös uskon todistaminen luonnollisena asiana. Usko näkyy rakkautena, sanoissa ja teoissa, se on tapa elää.

Jokainen kastettu on lähetetty

Kirkkomme uusi strategia on otsikoitu OVET AUKI. Heti alkuun siinä sanotaan: ”Kirkon perustehtävä eli missio on edistää Jumalan valtakuntaa ja julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana. Tämä on kirkon olemassaolon perimmäinen syy. Perustehtävä ohjaa kaikkea kirkon elämää ja toimintaa. Sen tulisi olla myös kirkon jokaisen jäsenen tapa elää.”

Jeesus antoi tämän tehtävän, mission, opetuslapsilleen sanoessaan: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa … ja opettakaa…” (Matt. 28:19–20). Tämä tehtäväksianto on myös kastekäsky. Se kuuluu kirkkomme kastekaavaan kasteen perusteluna. Jokainen kastettu on jo näin lähetetty myös todistamaan, lähetystyöhön.

Etiopialaiselta piispalta kysyttiin selitystä hänen kirkkonsa nopeaan kasvuun. Hän sanoi, että heillä jokainen kirkon jäsen on lähetystyöntekijä. Saman vastauksen antoi myös Tansanian evankelisluterilaisen kirkon pappi. Todeksi eletty kasteen armo antaa mahdollisuuden ja etuoikeuden palvella lähetystyössä lähellä tai kaukana, lähettäjänä tai lähtijänä, vaikka voisimme saada myös erityisiä työkutsuja.

Kaikilla on oikeus kuulla evankeliumi

Apostoli Paavali muistuttaa evankeliumin eteenpäin viemisestä kirjeessään roomalaisille (Room. 10:12–15): ”Kaikilla on sama Herra ja häneltä riittää rikkautta kaikille … Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa, elleivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?” Tarvitaan siis lähettäjät, lähetystyötä ymmärtävä, lähettävä, siis missionaarinen seurakunta.

Kaikilla kansoilla on oikeus kuulla evankeliumi, koska Jeesuksen pelastustyö kattaa koko maailman kuten ”Raamatun sydän” Joh. 3:16 sen ilmaisee. Tähän saimme Angolassa käytännöllisen vahvistuksen. Evankelistaoppilaat vierailivat kylässä, jossa ei ollut yhtään kristittyä. Kun he kertoivat Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksesta, kyläläiset sanoivat: ”Miksi ette tulleet aikaisemmin? Isovanhempamme ovat kuolleet tietämättä, että on Jeesus, koko maailman vapahtaja.” Kaikilla on oikeus kuulla.

Millainen on ja voisi olla käytännössä missionaarinen seurakunta? Miten ”harvojen harrastuksesta” voisi tulla kaikkien yhteinen mieluinen tehtävä, etuoikeus, saamastamme jakamisen ilo? ”Lahjoillasi meitä siunaat… Opeta, oi Herra meitä omastamme jakamaan!” laulamme Jaakko Löytyn tekemässä virressä 954. Kristityn tärkein työväline on rukous. Niin tässäkin. Kolmiyhteiseltä Jumalalta saamme pyytää uskon avartumista, etuoikeuksiemme huomaamista ja jakamisen halua.

Antiokian seurakunnan malli toimii meilläkin

Antiokian seurakunta on esimerkillinen missionaarinen seurakunta. Seurakunta oli vielä nuori, mutta työntekijät olivat avautuneet lähettämään kaksi työntekijäänsä viemään evankeliumia siitä osattomille (Ap.t. 13:1–3). Paavali ja Barnabas siunattiin matkaan ja palattuaan he kertoivat lähettävälle seurakunnalle, mitä Jumala oli heidän kauttaan tehnyt (Ap.t. 14:27). Nimikkoseurakunta oli mukana koko ajan rukouksin lähettejään muistaen.

Meidän seurakunnissamme tämä Antiokian malli on hyvässä käytössä. Kotiseurakuntamme aamurukouspiiri, monet ryhmät ja yksityiset seurakuntalaiset rukoilevat nimikkolähettien ja kohteiden puolesta säännöllisesti. Lähetyspiirit ja lähetysrengas ovat tärkeitä kanavia missionaarisuuden toteutumisessa. ”Rukous 2025” on viiden vuoden laaja rukouskampanja, missä rukoillaan erityisesti, että tavoittamattomat kansat voisivat kuulla evankeliumin. Saamme rukoilla, että entistä useammat voisivat olla mukana missiossa, ennen kaikkea sen rukousrintamassa.

Hyvä mahdollisuus on avata ovia keskuudessamme oleville maahamme muuttaneille ja evankeliumia kaipaaville. Aivan konkreettisesti voimme avata kotiemme ovia, tutustua ja välittää. Missionaarisen seurakunnan tärkeä tehtävä on kohdata ja elää avoimesti kristittyinä.

Kolme ärrää

Missionaarisen seurakunnan voimaannuttaja on myös yhteys yli rajojen. Ajatus maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon kuulumisesta kirkastaa uskon ydinasioita. Yhteisen mission ymmärtämistä vahvistaa myös se, jos seurakunnan lähetys- ja kansainvälisen työn tiimissä on edustus eri työaloilta. Läpäisyperiaate toimii kätevästi. Lähetys- ja kansainvälisen työn sihteeri tai ohjaaja on tärkeä yhdyshenkilö moneen suuntaan, avainhenkilö, yhdessä työalasta vastaavan papin kanssa.

Mission aktivoinnissa on esitetty kolmen ärrän ohjelmaa: RAKKAUS, RUKOUS, RAHA. ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä”, muistutti Paavali korinttilaisia (2 Kor. 5:14). Rakkautena vaikuttava usko on perusta. Rukous on työväline numero yksi. Raha on edellisten seurauksena saatava tarpeellinen apuväline.

Kaisa Halme, Eila Hakkarainen ja Ahti Rahikainen  Vantaan Paalutorilla esittelemässä Alfa-kurssia.
Kaisa Halme, Eila Hakkarainen ja Ahti Rahikainen Vantaan Paalutorilla esittelemässä Alfa-kurssia. Kuva: Erkki Halme.

P.S. Kolme käytännön vinkkiä


Kansainvälisistä kristittyjen yhteisistä ohjelmista mainittakoon:

  1. Alfa-kurssi, joka on kristinuskon perusasioihin keskittyvänä käytännöllinen opas uskon todeksi elämiseen ja mission ymmärtämiseen.
  2. Almassira – Kuljemme yhdessä -kurssi, joka auttaa erityisesti maahan muuttajia kotoutumaan uuteen kotiseurakuntaan Raamattua yhdessä tutkien.

    Muistelo nuorten aktiivisesta missiotoiminnasta:
  3. Seurakunnassa oli syntynyt nuorten omasta aloitteesta lähetyspiiri, nimeltään Pirtelö. Se kokoontui kahden viikon välein. Jossain vaiheessa he lukivat Raamatusta Nehemian seikkailuja! Nuoret järjestivät myös lähetyslounaita, joihin liittyi lähetysaiheista ohjelmaa ja tietysti musiikkia. Keittiöön he pyysivät avuksi pari vanhempaa, muuten kaikki oli heidän itsensä suunnittelemaa ja toteuttamaa.
Jaa artikkeli: