Lähetysteologisen aikakauslehden, International Bulletin of Missionary Research (IBMR),tammikuun 2021 numero käsittelee lähetyksen haasteita eri puolilla maailmaa. Hyvän yleiskuvan antaa arteikkeli ”Globaali kristinusko ja lähetys: kysymyksiä tulevaisuudesta”. Jukka Kääriäinen tuo esiin artikkelin keskeiset kysymykset ja huomionarvoiset pohdinnat.
Kuten kaikki muukin, globaali kristillinen kirkko ja sen tekemä lähetystyö kärsivät kuluneen vuoden aikana korona pandemian syvistä vaikutuksista. Pandemian todelliset, erityisesti väestörakenteelliset, vaikutukset ovat vaikeasti arvioitavia. Ne voidaan mitata vasta muutaman vuoden viiveellä. Näin ollen uusimman IBMR artikkelin kirjoittajat keskittyvät käsittelemään vuonna 2020 kolmea, kaikkein useimmin kysyttyä kysymystä globaalista lähetyksestä. Kysymykset kuuluvat näin:
- Kuinka monta lähetystyöntekijää toimii maailmalla? Mistä he ovat lähtöisin?
- Kuinka monta ihmistä on vielä vailla evankeliumin ilosanomaa?
- Mikä on globaalin karismaattisen ja helluntailiikkeen nykytilanne?
Nämä kysymykset lähetyksestä, evankelioinnista ja karismaattisesta liikkeestä ovat vain kolme aihetta monien tärkeiden joukossa, mutta ne olivat kaikkein kysytyimmät aiheet vuonna 2020. Koska nämä kysymykset valottavat globaalin kirkon tulevaisuuden suuntauksia, ne ovat myös kysymyksiä tulevaisuudesta. Ennen kuin avaan näitä kolmea teemaa, aloitan lyhyellä katsauksella globaalin kristinuskon kokonaiskuvaan.
Kokonaiskuva ja megatrendit
Kristinuskon painopiste siirtyy yhä vahvemmin globaaliin etelään. Globaalin etelän kristittyjen osuus maailmanlaajuisesta kirkosta kasvaa seuraavan 30 vuoden aikana 1,7 miljardista kristitystä (67 % koko kirkosta) 2,6 miljardiin kristittyyn (77 %). Tänä vuonna kristittyjä on n. 2,55 miljardia (32,3 % maailman väestöstä). Kristittyjen määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä 35,0 %:iin maailman väestöstä. Yhdessä islamin kanssa, nämä kaksi, maailman suurinta uskontoa muodostavat liki 2/3 osaa (63,67 %) maailman väestöstä. Sosiologisesti, kristinusko yhä vahvemmin kaupungistuu, nuortuu ja köyhtyy. Teologisesti, globaali kristinusko muuttuu yhä enemmän karismaattiseksi, itsenäiseksi ja kokemusta painottavaksi.
Kysymys lähetyksestä: Kuinka monta lähetystyöntekijää toimii maailmalla?
Lähetystyöntekijä käsitteenä on muuttunut paljon viimeisen vuosisadan aikana. Tästä syystä on vaikeaa tarkasti määritellä, kuinka monta lähetystyöntekijää palvelee maailmalla tänään. Kun lähetystyöntekijä määritellään niin, että se on kristitty, joka ylittää kansainvälisen rajan vähintään kahdeksi vuodeksi todistaakseen uskostaan sanoin ja teoin, niin viime vuonna maailmalla toimi n. 425,000 lähetystyöntekijää. Tämä luku poissulkee sekä lyhytaikaiset lähetystyöntekijät (jotka toimivat usein muutaman viikon palveluprojekteissa oman maansa ulkopuolella) että kotimaiset työntekijät (ns. ”national workers”) jotka ylittävät kulttuuri- tai kielirajoja oman maansa sisällä (esim. kristitty etelä-Intiasta, joka lähtee pohjois-Intiaan evankelioivaan työhön).
Minkälaisia kehityksiä on nähtävissä lähetystyöntekijöiden suhteen? Ensin, lyhytaikaisen lähetystyön suosio kasvaa vahvasti, varsinkin nuorten ja nuorten aikuisten parissa. Toiseksi, samalla kun globaalista pohjoisesta lähetetään yhä vähemmän lähetystyöntekijöitä, globaalista etelästä heitä lähetetään yhä enemmän. Vaikka Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta lähetetään edelleen valtaosa lähetystyöntekijöistä (53 %), esimerkiksi Filippiineiltä, Kiinasta, Brasiliasta ja Etelä-Koreasta lähetetyt lähetit edustavat lähetystyön tulevaisuuden kasvoja. Kolmanneksi lähetystyöntekijöitä lähetetään kaikkialta kaikkialle. Hieman yllättävää on se, että suurimmat lähetystyöntekijöiden lähettävät maat ovat samalla niitä, jotka ottavat eniten lähetystyöntekijöitä vastaan (esim. Yhdysvallat). Haastavan surullinen epätasapaino on nähtävissä siinä, että maihin, jotka eniten tarvitset lähetystyöntekijöitä, lähetetään suhteellisen vähän lähettejä. Esimerkiksi Bangladeshiin (enemmistö muslimi maa) lähetettiin n. 1000 lähettiä, kun väestöltään samankokoiseen Brasiliaan (enemmistö kristitty maa) lähetettiin 20,000 lähetystyöntekijää.
Kysymys evankelioinnista: Keitä evankeliumi ei ole vielä tavoittanut?
Kysymys maailman evankelioimisesta (ns. ”world evangelization) on edelleen ajankohtainen. Vaikka kristillinen todistus ja evankeliumin ilosanoma on levinnyt ympäri maapalloa, maailman 14 000 kulttuurista edelleen yli 4 000 eivät ole kohdanneet kristinuskoa. Näistä valtaosa sijaitsevat muslimi, hindu tai buddhalaisissa maissa. Kristillisellä sanomalla ”tavoitettu” henkilö määritellään ihmiseksi, jolla on ollut tyydyttävä mahdollisuus kuulla sanoma ja vastata siihen, joko kielteisesti tai myönteisesti. Ihmisryhmän evankeliointi mitataan usealla tekijällä, joihin kuuluu mm. kristittyjen läsnäolo, kristillisen median saatavuus, lähetystyöntekijöiden läsnäolo ja uskonnollisen vapauden taso. Samoin kuin lähetystyöntekijä, ”evankelioiminen” käsitteenä on laajentunut sisältämään enemmän kuin kristillisen sanoman julistamisen, esimerkiksi myös kulttuurienvälisen ystävyyden.
Vaikka kristinusko monipuolistuu, sen missionaarinen perusolemus johtaa sitä aina tavoittamaan niitä, joita sen sanoma ei ole vielä tavoittanut. Maanosiin nähden Aasia on ollut (vuonna 1900 vain 18 % evankelioitu) ja on edelleen (vuonna 2021 60 % evankelioitu) suurin haaste kristilliselle todistukselle. Sen sijaan, Afrikka mantereena on ollut evankelioinnin ihmetapaus: 120 vuoden aikana, kristittyjen määrä kasvoi 9,64 miljoonasta (1900) liki 685 miljoonaan (2021). Vaikka paljon edistystä on tapahtunut evankelioinnin suhteen, edelleenkään kristillinen todistus ei ole tavoittanut 28,2 % maailman väestöstä (2,22 miljardia).
Kysymys karismaattisesta liikkeestä
Karismaattinen-, helluntailiike on globaalin kristinuskon yksi kiehtovin, nopeimmin kasvava kehitys. Kuluneen 50 vuoden aikana liike kasvoi 58 miljoonasta 656 miljoonaan jäseneen. Vuoteen 2050 mennessä sen arvioidaan kasvavan 1,03 miljardin kokoiseksi.
Liike ei ole yhtenäinen, vaan se voidaan jaotella kolmeen lajiin tai malliin. Ensimmäinen laji on protestanttiset, perinteiset, helluntailaiset kirkkokunnat. Nämä tyypillisesti painottavat uutta, Pyhän Hengen kokemusta. Toinen helluntailiikkeen laji on ns. karismaattinen uudistus, joka ylittää kirkkokuntien rajat ja joka löytyy monista kirkkokunnista. Jäsenet usein luonnehtivat itsensä ”Hengessä uudistuneina” ja kokevat Pyhän Hengen yliluonnollisen voiman. Esimerkiksi roomalaiskatolinen karismaattinen uudistusliike on maailman suurin tämän tyyppinen karismaattinen liike, jonka jäseniä on Brasiliassa 61 miljoonaa ja Filippiineillä 26 miljoonaa.
Kolmas helluntailiikkeen laji muistuttaa edellä mainittua kahta, mutta ei sovi niiden määritelmiin. Tämä ”itsenäinen karismaattisuus” löytyy pääasiassa globaalista etelästä ja länsimaisen kristinuskon perinteen ulkopuolelta erilaisissa kirkkoliitoissa. Se usein toimii megakirkkojen kautta perinteisen helluntailiikkeen ja karismaattisen uudistuksen rinnalla, esimerkiksi Yhdysvalloissa (30 miljoonaa jäsentä) ja Nigeriassa (27 miljoonaa). Liikkeen haasteisiin kuuluu heikko teologinen koulutus ja johtajuuden siirto sukupolvien välillä.
Lopuksi
Korona pandemian kehitys on vain yksi epävarmuustekijä, joka tekee tulevaisuuden ennustamisen haastavaksi. Silti, missionaarisena uskona kristinuskon tulevaisuus näyttää olevan sidoksissa kristillisen todistuksen antamiseen, evankelioimiseen, Hengen voimaannuttamaan elävään uskoon sekä yhteisöllisyyteen. Lähetyksen, todistuksen, jopa jumalanpalveluselämän muodot saattavat muuttua. Varmaa on kuitenkin se, että globaalin etelän dynaamiset kristinuskon muodot tulevat määrittelemään teologian lähteet, kirkon perusolemuksen, lähetyksen kehityssuunnan sekä keskeisten kysymysten käsittelyn pitkälle tulevaisuuteen.
Lähde: Gina A. Zurlo ja Todd M. Johnson,” World Christianity and Mission 2021: Questions About the Future.” International Bulletin of Missionary Research, 2021, Vol. 45 (1), s. 15–25.
Viime vuonna vastaava artikkeli käsitteli mm. kristinuskon painopistettä.
Jaa artikkeli: