Lähetystyöstä puhuttaessa useimmat ymmärtävät käsitteiden ´julistus´ ja ´palvelu´ merkityksen. Yksi viime aikoina esiin noussut näkökulma on lähetyksen profeetallisuus, jota voi olla vaikeampi hahmottaa. Tämä johtunee sanan ”profeetta” monesta merkityksestä.
Usein ajatellaan, että profeetta tarkoittaa henkilöä, joka ennustaa tulevaisuuden asioita ja tapahtumia, siis suunnilleen samaa kuin ”ennustaja”. Raamatussa esiintyvä profeetallisuus on kuitenkin monimuotoisempaa. Profeetat puhuivat Jumalan Hengen vaikutuksesta: ”Näin sanoo Herra”. He olivat Jumalan sanansaattajia ja julistajia. Profeetat toivat ja tuovat tiedoksi Jumalan sanan yhteisölle tai kansalle. Sanoma voi olla niin lohdutuksen kuin lähestyvän uhan tai tuomion ilmoittavaa, tähän hetkeen kuin myös tulevaisuuteen suuntautuvaa julistusta.
Profeetaallinen missionaarisuus on dialogista
Näistä näkökulmista ajatellen kokonaisvaltainen lähetys, kuten lähetystyö nykyään ymmärretään lähes kaikkien kirkkojen piirissä, on aina profeetallista. Kristityillä yleisesti ottaen omassa kulttuurissaan mutta erityisesti lähetystyöntekijöillä vieraissa kulttuureissa on tänä päivänä monenlaisia rooleja: he ovat hyvän sanoman sanansaattajia ja lähimmäisen rakkauden ilmentäjiä käytännössä (julistus ja palvelu). He toimivat yhteyden puolesta: ihmisen suhde Jumalaan, toisiin ihmisiin ja yhteys luomakuntaan kuuluvat kokonaisvaltaiseen ja profeetalliseen lähetystyöhön.
Käsitteellä ´lähetyksen profeetallisuus´ on monia juuria, mutta yksi niistä voidaan nähdä katolisten teologien ja missiologien Stephen Bevansin ja Roger Schroederin ajattelussa, kun he puhuvat lähetyksestä ”profeetallisena dialogina” (Constants in Context, 2004). Heidän mukaansa lähetys osallisuutena kolmiyhteisen Jumalan elämään ja lähetykseen on aina dialogista. Se ottaa huomioon toisen ihmisen vapauden ja arvon ja siihen liittyy rohkeus lähestyä toista samalta tasolta, ei ylhäältä päin. Yhtäältä lähetyksen dialogisuus edellyttää ihmisten kokemusten ja kulttuurien ottamista vakavasti, toisaalta lähetyksen profeetallisuus haastaa muiden uskontojen totuuskäsitykset.
Profeetallinen missionaarisuus on vastakulttuuria
Lähetyksen profeetallisuuteen liittyy oman elämän jakaminen toisten kanssa ja sellaista vastaan puhuminen, joka alistaa muita. Lähetyksen profeetallisuus kritisoi kulttuurien pimeitä puolia. Suhteessa kulttuurien pimeisiin puoliin se tarkoittaa ns. vastakulttuurisuutta. Esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa usein korostuu individualistinen ”kaikki edut minulle” -tyyppinen ajattelu, jolloin evankeliumin sanoma ristin ottamisesta ja Jeesuksen seuraamisesta (Mark. 8:34–37) on vastakkaista tällaiselle ajattelulle. Ei-länsimaisissa kulttuureissa lähetyksen profeetallisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sortavien yhteiskuntarakenteiden arvostelua ja köyhien ja heikkojen kanssa ja puolesta toimimista. Lähetyksen profeetallisuus tarkoittaa myös sitä, että ihmisten synnyttämiin kirkollisiin, poliittisiin ja patriarkaalisiin valtarakenteisiin suhtaudutaan kriittisesti.
Tällainen käsitys lähetyksen profeetallisuudesta liittyy myös Kirkkojen maailmanneuvoston uusimman lähetysasiakirjan Yhdessä kohti elämää: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa (2012) teologiaan, joka korostaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja toimintaa eri kulttuureissa ja uskonnoissa. Lähetystyöhön kuuluvat julistus ja palvelu saavat profeetallisen ulottuvuuden, kun evankeliumi tulee erilaisissa kohtaamisissa eläväksi ja läpivalaisee tilanteen omalla valollaan. Näin ajateltuna kohtaamisen näkökulma voi tarkoittaa sen näkemistä, miten Jumalan Henki vaikuttaa kyseisessä tilanteessa ja ympäristössä ja mitä dialogisesta näkökulmasta tarvitaan evankeliumin julistamiseksi, jotta hyvä sanoma tulisi ymmärrettäväksi niille, jotka sen kuulevat – ja toimimista tämän ymmärryksen mukaisesti. Lähetys on todistusta rakastavasta Jumalasta, joka kutsuu ihmisiä luokseen. Evankelioiminen on yritys tehdä Jumalan kutsusta niin puoleensavetävä kuin mahdollista, niin että muut ihmiset ymmärtävät, miksi kristityt ovat vastanneet kutsuun myöntävästi ja kutsuvat myös muita mukaan.
Profeetallinen missionaarisuus on lähetysliikettä
Suhteessa luomakuntaan Kirkkojen maailmanneuvoston uusin lähetysasiakirja toteaa suoraan: ”Ihmisen ahneus aiheuttaa maapallon lämpenemistä ja muita ilmastonmuutoksia. Miten voimme ymmärtää pelastuksen, jos tämä jatkuu ja maapalloa vahingoitetaan kuolettavasti? Pelkkää ihmiskuntaa ei voi pelastaa muun luomakunnan tuhoutuessa. Ympäristöoikeudenmukaisuutta ei voi erottaa pelastuksesta eikä pelastus voi tulla ilman uutta nöyryyttä, joka kunnioittaa kaiken elämän tarpeita maan päällä.” (§ 23). Me emme saa tuhota Jumalan luomaa maailmaa. Lähetyksen profeetallisuus ottaa ympäristökysymykset vakavasti.
Lähetyksen profeetallisuus ei ole pelkkä käsite. Se sisältää missionaarisen kirkon profeetallisuuden, ja paikalliselle tasolle tultaessa seurakunnan ja sen jäsenten, Jeesuksen seuraajien, profeetallisuuden. Protestanttinen lähetystyö on ollut ei-pappien lähetysliike, ja ns. maallikoilla, ei-kirkon työntekijöillä, on ollut ratkaiseva asema lähetystyössä. Kristillinen todistus on usein uskottavampi, jos sen antaa maallikko, ja lisäksi seurakunnan jäsenillä on omien töidensä ja harrastustensa vuoksi luonnollinen yhteys sellaisiin ihmisiin, joita esimerkiksi pappi ei välttämättä kohtaisi säännöllisesti, tai kenties ei lainkaan. Lähetyksen profeetallisuus liittyy juuri tähän: evankeliumiin ja sen elämiseen todeksi yksilönä ja yhteisönä kussakin ympäristössä, tässä ja nyt.
Kirjoitus avaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjauksen Yhteinen todistus 2023 osioita Todistus, palvelu ja kirkon ykseys sekä kirkon mission kokonaisvaltaisuus:
Todistus, palvelu ja kirkon ykseys
Kirkon missionaarinen olemus toteutuu yhteisessä todistuksessa, palvelussa (diakonia) ja vaikuttamisessa yhteisen hyvän edistämiseksi. Jumalan rakkaus johtaa kristittyjä julistamaan evankeliumia, palvelemaan lähimmäisiä ja rukoilemaan yhdessä muiden kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa. Kristityt ovat yhtä, koska heidät on kasteessa liitetty Kristukseen, hänen kirkkoonsa ja toinen toiseensa. Lupauksensa mukaisesti Jumala kutsuu ja lähettää sekä kulkee missionaarisen kirkon rinnalla.Kirkon mission kokonaisvaltaisuus
Kirkon missio on kokonaisvaltainen. Se ottaa huomioon koko luodun todellisuuden. Kirkko elää lähetystä todeksi kaikessa toiminnassaan. Kokonaisvaltainen lähetys tunnistaa ihmisen
erilaiset fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet sekä ihmisen yhteyden muuhun luomakuntaan. Evankeliumin fjulistaminen, diakoninen palvelu ja vaikuttaminen yhteisen
hyvän edistämiseksi niin lähellä kuin kaukana kuuluvat kokonaisvaltaiseen lähetykseen.
Evankeliumi kutsuu ihmisiä uskossa ja rakkaudessa Jumalan yhteyteen sekä sanan ja sakramenttien osallisuuteen. Evankeliumi rohkaisee myös palvelemaan ja välittämään lähimmäisistä ja koko luomakunnasta. Jumalan tahdolle kuuliaisena kirkko tekee
vaikuttamistyötä yhteisen hyvän edistämiseksi ja toimii oikeudenmukaisemman maailman puolesta sekä julistaa iankaikkisen elämän todellisuutta.