Kirkon lähetysstrategia ja lähetystyön järjestämisen malli ovat kaksi erillistä, mutta toisiinsa kietoutunutta prosessia. Päivitetty lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus 2023 hyväksyttiin piispainkokouksessa syyskuussa 2022. Mitä vaiheita lähetysstrategian valmisteluun onkaan liittynyt?
Suomen ev.lut. kirkon lähetystyö järjestyy tällä hetkellä niin sanotun lähetystyön perussopimuksen kautta. Perussopimusjärjestelmän synnystä voit lukea lisää tästä artikkelista. Kirkkomme ensimmäinen lähetysstrategia valmistui vuonna 2010. Yhteisen linjan löytyminen vaati pitkän työskentelyn, sillä lähetysstrategian valmistelu pantiin vireille jo vuonna 1984. Lähetysstrategian valmisteluun kietoutui keskustelu lähetystyön järjestämisen tavasta: pitäisikö kirkon lähetystyö järjestää yhden, kirkon keskushallintoon sidoksissa olevan organisaation alle, vai onko monen lähetysjärjestön malli parempi? Pitkän ja vaikean prosessin kautta päädyttiin nykyiseen, monen itsenäisen lähetysjärjestön malliin.
Lähetystyön järjestäminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa: asiakirjat ja prosessit ennen vuotta 2018
Lähetystyön järjestämistä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ohjaa kolme toisiinsa liittyvää, mutta historiallisesti eri aikoina syntynyttä prosessia.
Kirkolliskokous on ensimmäisestä kokouksestaan asti 1876 käynyt keskustelua lähetystyöstä ja sen asemasta. Kirkolliskokous on pyrkinyt luomaan rakenteita, joiden kautta kirkko toteuttaa yhteistä lähetystehtävää. Ajatus kirkon lähetysjärjestöistä oli kuulunut lähetystyöstä käytävään keskusteluun koko 1900-luvun ajan. Tarkempia kriteereitä kirkon lähetysjärjestöille alettiin muotoilla 1960-luvulla. Kirkolliskokous tarkensi ja hyväksyi lähetysjärjestöksi ottamisen kriteerit 1979. Kriteerit tarkastettiin 2018.
Vuonna 1984 Kirkolliskokous antoi Kirkon lähetystyön keskukselle toimeksiannon yhteisen lähetysstrategian valmistelemiseksi. Lähetysstrategialla nähtiin olevan kaksi kärkeä. Sen tuli yhtäältä kuvata kirkon lähetysteologiaa, toisaalta ohjata kirkon lähetystyön rakenteiden ja yhteistyön kehittämistä. Lähetyksen yhteistyön tahoiksi ymmärrettiin sekä lähetysjärjestöt, Kirkon Ulkomaanapu että paikallisseurakunnat.
Ensimmäinen periaatteellinen suunnitelma, Lähetetty Jumalan kansa – kirkon lähetystyön kehittämisstrategia valmistui 1993. Vuoden 1993 suunnitelma oli periaatteellinen, se ei sisältänyt suunnitelmaa organisaatiorakenteista. Ensimmäinen lähetystyön käytännön järjestämistä tarkasteleva mietintä, Kirkon missio, julkaistiin 1998. Kirkon missio-mietinnössä esitettiin ajatus nykyisen kaltaisesta sopimusmallista. Käytännössä riittäviä yhteistyön edellytyksiä lähetysjärjestöjen välille ei tässä vaiheessa löytynyt. Vuosituhannen vaihteessa perustetun Kirkon lähetystyön neuvottelukunnan tehtäväksi tuli laatia esitys kirkon lähetystyön ja kansainvälien diakonian toiminnan ha hallinnon järjestämisestä. Neuvottelukunta julkaisi välimietinnön 2002 ja lopullisen mietintönsä, Kirkon lähetystehtävä: Kirkon lähetystyön neuvottelukunnan mietintö, 2004. Mietinnössä esitettiin lähetystyön ja kansainvälisen diakonian sisällyttämistä keskushallinnon rakenteeseen. Esitystä vastustettiin lähetysjärjestöjen puolella, eikä sitä lähdetty toteuttamaan. Seuraava, Kirkkohallituksen kansliapäällikön toimeksiannosta toteutettu selvitys Lähetettynä kirkossa valmistui jo 2006. Selvitys ei tuottanut uusia ehdotuksia lähetystyön järjestämiseksi.
Kesäkuussa 2006 kirkkohallituksen täysistunto keskusteli Lähettynä kirkossa –jatkoselvityksen palautteesta. Keskustelun jälkeen kansliapäällikkö Risto Junttila antoi Kirkon lähetystyön toimikunnalle tehtäväksi kirkon lähetysstrategian valmistamisen. Työskentely alkoi vuoden 2006 lopulla. Kirkon lähetystyön toimikunnan jäsenten lisäksi myös toimikunnan varajäsenet ja Kirkon lähetystyön keskuksen henkilökunta osallistuivat strategian valmisteluprosessiin. Kirkon ulkoasianneuvosto, jonka alaisuudessa Kirkon lähetystyön toimikunta tähän aikaan toimi, hyväksyi ensimmäisen version lähetysstrategiasta vietäväksi Kirkkohallituksen täysistunnolle jo vuonna 2008.
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi esitetyn lähetyksen strategian niin sanotun teologisen osan jatkovalmisteluiden pohjaksi 2010. Samalla Kirkkohallituksen täysistunto totesi, että esityksessä kaavaillut lähetystyön rakenteelliset uudistukset olivat muuttuneet toteuttamiskelvottomiksi. Täysistunto päätti viivästyttää rakenteellisia uudistuksia ja sitoa ne Kirkon keskushallinto 2015-uudistukseen.
Kirkon keskushallinnon uudistuksen merkittävänä osa oli hiippakuntien lähetyksestä vastaavien hiippakuntasihteerien uudelleenorganisointi. Ensimmäinen lähetyksen perussopimus 2013 sisälsi rahoitussopimuksen kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien palkkaamiseksi.
Vuoteen 2013 mennessä kaikki kolme nykyisin voimassa olevaa kirkon lähetystyötä ohjaavaa mekanismia olivat paikoillaan: (1) Kirkolliskokouksen päätäntävallassa oleva lähetysjärjestöksi ottaminen, (2) lähetysstrategia sekä (3) lähetyksen perussopimus.
Lähetyksen perussopimusta päivitettiin ensimmäisen kerran 2015 vastaamaan kirkon keskushallinnon uudistusta. Samana vuonna päivitettiin myös 2010 jatkotyöskentelyn pohjaksi hyväksytty lähetysstrategian teologinen osa. Vuodesta 2015 kysymyksessä ei ole enää ollut strategia vaan Yhteinen todistus – lähetyksen peruslinjaus. Tekstin sisällössä viitattiin kuitenkin edelleen 2010 lähetysstrategiaan. Lähetyksen perussopimus ja lähetyksen peruslinjaus kuuluvat yhteen, sillä lähetyksen perussopimuksessa sopimusjärjestöt sitoutuvat lähetyksen peruslinjaan, jota 2015 lähtien on edustanut Yhteinen todistus-asiakirja.
Yhteinen todistus-asiakirja ja siihen liittyvä lähetyksen perussopimus päivitettiin ensimmäisen kerran 2017. Tässä vaiheessa Kirkon ulkoasianneuvosto oli lakkautettu ja lähetykseen liittyvät asiat siirretty piispainkokouksen alaisuuteen. Merkittävimpänä muutoksena 2017 oli lähetyksen perussopimuksesta poistunut viittaus kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien palkkojen maksamiseen. Uudistettu Yhteinen todistus- asiakirja sekä perussopimus allekirjoitettiin sopimusjärjestöjen kanssa 2018.
Viimeisin Yhteisen todistuksen päivittämisprosessi käynnistyi syksyllä 2021, kun lähetysjärjestöjen vuotuisissa ohjauskeskusteluissa kysyttiin järjestöjen näkemyksiä Yhteisen todistuksen päivittämisen tarpeesta. Piispainkokous käsitteli asiakirjan päivittämistä kolme kertaa talvikauden 2021-2022 aikana, kunnes huhtikuussa 2022 asiakirjaluonnos oli valmis keskusteltavaksi lähetysjärjestöjen ja kirkon lähetystyön toimikunnan kanssa. Saadun palautteen perusteella asiakirjaa työstettiin Kirkon lähetystyön keskuksessa edelleen. Syyskuussa 2022 piispainkokous käsitteli seuraavaa versiota ja päätti, että syksyn ohjauskeskusteluissa lähetysjärjestöillä olisi vielä mahdollisuus antaa siitä palautetta. Lokakuun 2022 piispainkokouksessa Yhteinen todistus 2023 -asiakirja hyväksyttiin.
Kirkon lähetystyötä ohjaa lähetyksen perussopimus
Lähetystyötä maailmalla tekevät kirkon seitsemän virallista lähetysjärjestöä, joiden kanssa kirkkohallitus solmii lähetystyön perussopimuksen. Se solmitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Perussopimuksen mukaan sopijajärjestö raportoi vuosittain keskeisistä strategisista linjauksistaan, toiminnastaan ja taloudestaan piispainkokoukselle. Raportointi toteutuu vuosittain pidettävien ohjauskeskusteluiden kautta, joiden muistiot piispainkokous käsittelee. Muistiot ja lähetysjärjestöjen ohjauskeskusteluja varten toimittamat raportit ovat luettavissa täällä. Tämänhetkinen perussopimuskausi päättyy kesäkuussa 2023. Lähetystyön perussopimuksessa viitataan kirkon lähetyksen Yhteinen todistus -peruslinjauksen toimintaperiaatteisiin, minkä vuoksi nämä kaksi asiakirjaa valmisteluprosesseineen kietoutuvat yhteen.
Kirkon seitsemän perussopimuksen solminutta lähetysjärjestöä ovat tällä hetkellä Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat (Sansa), Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL), Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley), Suomen Lähetysseura (SLS), Suomen Pipliaseura ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (SLEF). Vastaavanlainen perussopimus on laadittu diakonisin perustein toimivan Kirkon Ulkomaanavun kanssa, joka on erikoistunut kirkkojen väliseen diakoniaan, kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun. Kaikki sopimusjärjestöt ovat edustettuina piispainkokouksen asettamassa kirkon lähetystyön toimikunnassa.
Mikä Yhteisessä todistuksessa muuttui?
Päivitystyötä ohjaavana periaatteena on ollut kirkon lähetystyön vahvistaminen ja yhteisten linjausten selkeyttäminen. Yhteinen todistus 2023 -asiakirjassa nojataan kirkon aiempiin, virallisiin päätöksiin ja asiakirjoihin. Vuoden 2018 jälkeen kirkko on saanut uuden strategian Ovet auki ja piispainkokous on hyväksynyt asiakirjan Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen (2020).
Eniten keskustelua on synnyttänyt kirkon virkaan ja erilaisiin virkakäsityksiin liittyvät linjaukset. Yhteinen todistus 2023 viittaa kirkon virkaa koskeviin, seurakuntien työtä ohjaaviin päätöksiin, joihin myös lähetysjärjestöjen tulee sitoutua toimiessaan yhteistyössä seurakuntien kanssa.
Teksti on uudistunut myös uskontojen kohtaamista koskevan kappaleen osalta. Se on päivitetty kaksi vuotta vanhemman Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen -asiakirjan mukaiseksi.
Pienempiä muutoksia on tullut muun muassa aiemmin otsikon Media ja digitaalinen viestintä alla olleeseen kappaleeseen. Toimintaympäristö ja käytettävissä olevat viestinnän välineet ovat viidessä vuodessa muuttuneet paljon. Nyt Yhteinen todistus puhuu siitä, miten kirkon tulee käyttää kieltä, jota ihmiset ymmärtävät ja välineitä, joita he käyttävät, ja miten missionaarisessa kirkossa etsitään aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti tapoja julistaa evankeliumia.
Toimintaperiaatteet ohjaavat lähetyksen perussopimusta
Yhteinen todistus – lähetyksen peruslinjauksen lopussa olevat toimintaperiaatteet liittävät sen yhteen lähetyksen perussopimuksen kanssa. Uudessa Yhteinen todistus 2023 -asiakirjassa toimintaperiaatteita on kaikkiaan seitsemän:
1. Kirkon perustehtävä eli missio on julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana ja edistää Jumalan valtakuntaa. Kaiken kirkon toiminnan tulee olla missionaarista. Kirkon lähetystehtävä on kokonaisvaltainen. Kokonaisvaltaiseen missioon kuuluu pelastavan evankeliumin julistaminen, diakoninen palvelu ja vaikuttaminen yhteisen hyvän edistämiseksi. Kirkon eri toimijat osallistuvat Jumalan lähetystehtävään eri tavoin omista lähtökohdistaan.
2. Seurakuntien ja sen jäsenten tehtävä on edistää lähetystyötä ja harjoittaa diakoniaa. Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian sopimusjärjestöt ovat seurakuntien kumppaneita kokonaisvaltaisen lähetystehtävän toteuttamisessa. Ne tukevat asiantuntemuksellaan ja kumppaniverkostoillaan seurakuntia ja hiippakuntia missionaarisuudessa ja lähetystehtävän toteuttamisessa. Hiippakunnat, seurakunnat ja sopimusjärjestöt sitoutuvat yhteistyön jatkamiseen ja kehittämiseen.
3. Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian sopimusjärjestöjen päätehtävä on toiminta ulkomailla. Sopimusjärjestöillä voi olla erilaisia toiminnan painopisteitä. Lähetysjärjestöt tukevat eri tavoin kumppanikirkkojen ja verkostojen missionaarisuutta sekä lähettävät lähetystyöntekijöitä kansainvälisiin tehtäviin. Kotimaassa sopimusjärjestöt sopivat kumppanuuden muodoista hiippakuntien ja seurakuntien kanssa.
4. Kirkko ja kirkon sopimusjärjestöt edistävät kaikkien osallisuutta kirkon kokonaisvaltaisen mission toteuttamisessa. Keskeisessä asemassa on seurakuntalaisten vapaaehtoisen toiminnan tukeminen. Vapaaehtoistoiminta voi toteutua seurakunnissa tai lähetysjärjestöjen toiminnan kautta.
5. Lähetysjärjestöt osallistuvat kirkon yhteiseen lähetystyöntekijäkoulutukseen ja lähetykseen liittyvän viestinnän kehittämiseen. Kirkko ja kirkon sopimusjärjestöt yhdessä edistävät lähetys- ja globaalikasvatusta ja lisäävät missiologista tietämystä erityisesti kirkon työntekijöiden perus- ja täydennyskoulutuksessa. Lähetys- ja globaalikasvatuksen tavoitteena on edistää luottamushenkilöiden ja erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten mahdollisuuksia osallistua kirkon kokonaisvaltaisen mission toteuttamiseen
6. Kirkon missiolla on ekumeeninen ja uskontojen välisen vuoropuhelun ulottuvuus. Lähetystyötä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan ekumeenisesti yhdessä toisten kristittyjen kanssa ja aina kunnioittavassa vuoropuhelussa toisin uskovien kanssa. Niissä maissa, joissa on useampia luterilaisia kirkkoja, uudet yhteistyökumppanit pyritään löytämään olemassa olevien Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen joukosta. Sopimusjärjestöt tiedottavat piispainkokoukselle toimintansa merkittävistä laajennuksista ja muutoksista.
7. Seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä lähetysjärjestöt noudattavat kirkolliskokouksen päätöstä Pappisviran avaaminen naisille (11/1986, § 34). Tilanteessa, joissa virkakäsitysten erilaisuus muodostuu ongelmaksi, seurakunnat ja lähetysjärjestöt toimivat piispainkokouksen ohjeistusten (Piispainkokouksen tiedoksianto 1/2006 kirkkohallitukselle, liite 1 Piispainkokouksen selonteko erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi) mukaisesti. Kirkon sopimusjärjestöt kunnioittavat kumppanikirkkojen virkaratkaisuja ja sisäistä keskustelua, eivätkä saa aiheuttaa toiminnallaan haittaa.
Missionaarisuus on kirkon perustehtävä
Lähetyksen peruslinjauksen päivittäminen ei ole muuttanut sen ydintä. Jatkossakin ”kirkon perustehtävä eli missio on julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana ja edistää Jumalan valtakunnan toteutumista. Kirkko on olemassa, koska sillä on tämä tehtävä.” Kirkon kokonaisvaltaiseen lähetystehtävään kuuluu yhteinen todistus, palvelu (diakonia) ja vaikuttaminen yhteisen hyvän edistämiseksi. Tätä tehtävää toteuttamaan on jokainen kristitty kutsuttu.
Kirkon lähetysstrategian ja Yhteisen todistuksen aiemmista vaiheista
Lue aiheesta Kirkkomme Lähetyksen varhaisemmat artikkelit:
- Lähetysjärjestörakenteen syntyminen ja lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytykset (4.11.2022)
- Strategian rakentaminen oli vaikeampaa kuin luultiin (Jaakko Mäkelä ja Danielle Miettinen), Kirkkomme Lähetys 1/2010, s. 4-5
- Moni-ilmeisyys saa säilyä (Jaakko Mäkelä), Kirkkomme Lähetys 1/2010, s.6-7.
- Yhteistyö tiivistyy (Johanna Södö), Kirkkomme Lähetys 2/2013, s. 12-13.
- Piispat hyväksyivät lähetyksen peruslinjauksen (Jaakko Rusama), Kirkkomme Lähetys 1/2018, s. 39.