Tulevan sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on Jumalan kansan koti-ikävä. Millaiseen kotiin ikävöimme? Käykö mikä tahansa kodinomainen paikka vai onko sanalla ”koti” jokin syvällisempi merkitys? Uskon, että on. Siksi tässä pieni pohdinta siitä, mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa, kun hän sanoi: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” Ja vielä: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Minua kiehtoo ajatus siitä, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että hän on tie. Juutalaisuudessa on omat sanansa tielle ja tiellä kulkemiselle. Jälkimmäinen on hepreaksi halakha. Sen merkitys on syvällinen ja nousee juutalaisesta laista ja sitä selittävistä kirjoituksista. Halakhan tarkoitus on opastaa uskovaa oikeanlaiseen, jumalan mielen mukaiseen elämään. Kyse ei ole vain sääntöjen seuraamisesta. Halakhan mukaan jokainen arkitoimemmekin on uskonnollinen.
Arkisempaa tietä tarkoittavaa sanaa käytetään Raamatussa paljon, Vanhassa testamentissa yli 700 kertaa. Sen käyttöyhteys on usein vertauskuvallinen. Siten se lähenee ajatusta halakhasta.
Jeesus näyttää suhtautuneen lakiin ja sen noudattamiseen (halakhaan) varsin omalaatuisesti. Lain noudattaminen itsessään ei ollut hänelle pyhää. Sen sijaan oleellista oli lain tarkoitus. Jos lain kirjaimellinen noudattaminen joskus johti kohtuuttomuuteen, lain tarkoituksen rikkomiseen, oli laki hylättävä. Niinpä Jeesus uskalsi parantaa sapattina. Hän uskalsi antaa seuraajiensa korjata viljaa (syödä pellolta viljan tähkiä), vaikka oli sapatti ja tämä toiminta luettiin työn tekemiseksi. Hän myös ihmetteli, eikö jokainen härän omistaja auttaisi härkäänsä pois kuopasta myös sapattina.
Paavali näyttäisi jatkavat Jeesuksen linjalla. Rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa. Rakkauteen tiivistyy koko laki.” (Room. 13:10). Vanhastaan Suomen laki -teoksen alussa on ollut ns. tuomarin ohje: ” Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.”
Eikö kodin ole tarkoitus olla se paikka, jossa jokainen voi kokea turvallisuutta, hyväksyntää ja rakkautta? Noudattamalla oikeuden ja kohtuuden näköistä tulkintaa kristillisestä elämästä, seurakuntakin voisi olla tällainen koti. Siten meidän koti-ikävämme ei tarvitsisi kohdistua vain tuonpuoleiseen. Meidän ei tarvitse edes olla samaa mieltä kaikista asioista, kun meillä olisi keskinäistä armollisuutta ja rakkautta. Sellaisessa seurakunnassa minä haluan olla mukana.
Jaa artikkeli: