Helatorstain evankeliumissa on mallia meillekin. Jeesus ei ole fyysisesti meidän keskellämme, mutta Pyhän Hengen lahja on luvattu myös meille. Siispä on syytä tänäkin helatorstaina iloita ja riemuita, ylistää Jumalaa ja rukoilla yhdessä toisten kanssa! Meillä on tärkeä tehtävä, ja sitä ei tarvitse hoitaa yksin.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” (Luuk. 24:46-47)
Helatorstain evankeliumi on aivan Luukkaan evankeliumin lopusta. Se alkaa kuvauksella siitä, miten enkeli ilmestyy Sakariaalle ilmoittaakseen Johannes Kastajan syntymästä ja päättyy siihen, kun Jeesus otetaan taivaaseen ja opetuslapset ylistävät Jumalaa ja pysyttelevät temppelissä.
Mutta temppeliin opetuslapset eivät jääneet, vaan kuten Apostolien teoissa kuvataan, Pyhän Hengen saatuaan heidän oli määrä lähteä todistamaan Jeesuksesta ”Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt. 1:8).
Lähes vastaavan sisältöinen lähetyskäsky löytyy kaikkien neljän evankeliumin lopusta ja Apostolien tekojen alusta (Mt. 28:18–20, Mk. 16:15–18, Lk. 24:46–49, Jh. 20:21–23, Apt. 1:7–8). Näissä lähetyskäskyissä opetuslasten tehtäväksi annetaan kastaa, opettaa, saarnata evankeliumia, saarnata parannusta, toimia todistajana ja paitsi antaa syntejä anteeksi niin myös pidättää ne.
Aikamoinen tehtävä siis! Onneksi opetuslasten ei tarvitse tehdä tätä yksin ja omassa voimassaan, vaan Jeesus lupaa heille Pyhän Hengen vahvistukseksi.
Opetuslapsille uskottu lähetystehtävä kotikonnuilta maan ääriin saakka on myös meidän tämän ajan kristittyjen tehtävä. Helposti tehtävän suuruuden edessä käy niin kuin opetuslapsille, kun he kohtaavat Ylösnousseen Jeesuksen (Lk. 24:36–38): ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä?”. Samaan aikaan he ovat iloissaan ja ihmeissään, kun he saivat kohdata Ylösnousseen. Jeesus pyytää syötävää, ja palasen paistettua kalaa saatuaan syö sen opetuslasten kanssa. Tämän jälkeen Jeesus jatkaa puhumista aloittaen sanoilla ”tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille”.
Ihailen niitä kristittyjä, jotka tuntuvat olevan hyvin varmoja omasta kutsumuksestaan ja siitä, mitä heidän tulee julistaa maailmalle. Näin silloinkin, kun ulkoa katsottuna julistaja on tulkinnut evankeliumin totuuden eri tavalla kuin mitä itse sen olen ymmärtänyt. Minun on kuitenkin helpompi samaistua evankeliumien opetuslapsiin, joiden tunnelmat vaihtelevat voitonvarmuudesta pelkoon ja säikähdyksestä iloon. He eivät suinkaan aina ymmärrä, mistä Jeesus kulloinkin puhuu ja mikä Jumalan suuri suunnitelma on.
Yllättävää helatorstain evankeliumissa Luukkaan mukaan on myös se, miten opetuslapset reagoivat nähdessään Jeesuksen nousevan taivaaseen. Olisi voinut ajatella, että he olisivat halunneet pitää jo kerran menettämänsä Jeesuksen luonaan ja hänen lähtönsä tekisi heidät surullisiksi. Mutta ei: opetuslapset ovat riemua täynnä, ylistävät Jumalaa (Lk. 24:52–53) ja rukoilevat lakkaamatta yhdessä pysyen (Apt. 1:14).
Siinä on mallia meillekin. Jeesus ei ole meidän keskellämme samalla tavalla kun hän eli ja opetti opetuslastensa seurassa. Pyhän Hengen lahja on luvattu myös meille. Siispä on syytä tänäkin helatorstaina iloita ja riemuita, ylistää Jumalaa ja rukoilla yhdessä toisten kanssa! Meillä on tärkeä tehtävä, ja sitä ei tarvitse hoitaa yksin.
Jaa artikkeli: