Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous järjestetään Puolan Krakovassa 13.-19.9.2023. Yleiskokouksen teemaksi on valittu ” Yksi Ruumis, yksi Henki, yksi toivo” (One Body, One Spirit, One Hope). Kirkkomme Lähetys avaa teemaa yleiskokoukselle toimitetun teemakirjan (Study Guide) pohjalta. Risto Jukko kirjoittaa teeman osasta ”Yksi Henki” (One Spirit).
Teemakirjan toisen pääluvun otsikko on ”Yksi Henki”. Luku alkaa viittaamalla Hengen ”sanattomiin huokailuihin” (Room. 8:26). Silloin, kun teologia erottaa Hengen toiminnan ruumiista, ihmisen kärsimys hengellistetään ja siitä voidaan tehdä jopa hyveen muoto. Tällainen ruumiin ja hengen erottava dualismi voi johtaa virheelliseen teologiseen ajatteluun, joka vääristää Pyhän Hengen työtä, loukkaa ihmisoikeuksia ja luonnon oikeuksia tai tulkitsee ja käyttää väärin valtaa. Kaikki tämä puolestaan luo tai ylläpitää epäoikeudenmukaisuutta.
Henki itkee harhaanjohtavia teologioita, hyväksikäyttävää talouselämää ja nousevaa populismia
Vääristyneet teologiat johtavat kapeasti määriteltyyn ymmärrykseen ihmisestä ja kirkosta. Asiakirjan mukaan väärät profeetat usein pitävät esillä ”ristin teologian” sijaan ”kunnian teologiaa”, joka vääristää vallan ja siunauksen määritelmät. Niissä aineellinen vauraus tulkitaan Jumalan suosioksi ja siunaukseksi ja köyhyys tulkitaan uskon puutteeksi tai jopa kiroukseksi.
Maailmassa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa entisestään, jolloin ahneus saa yliotteen ja saattaa ihmiset toivottomiin tilanteisiin, joissa he juuri ja juuri selviävät hengissä päivästä toiseen. Luontokaan ei säästy, kun se esineellistetään, sitä riistetään ja sitä tuhotaan.
Patriarkaaliset rakenteet sortavat ihmisiä, kun ne kieltävät naisilta oikeuden elää arvokkaasti ja vapaasti ja estävät heitä käyttämästä Jumalan heille antamia lahjoja. Nämä rakenteet johtavat usein fyysiseen, psykologiseen, seksuaaliseen ja hengelliseen väkivaltaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tyttöjen ja naisten sulkemista pois koulutuksesta, tai naisten avioliittoon ja lasten saamiseen liittyvien oikeuksien kieltämistä.
Etnonationalismi tarkoittaa ihmisten kääntymistä vain itseensä, omaan elämäänsä ja sen tapahtumiin. Populismi käyttää tätä sisäänpäin kääntymistä hyväkseen ja luo vääristyneen kuvan siitä, että menneinä aikoina kaikki oli paremmin, kun elettiin ”vanhoja hyviä päiviä”. Etnonationalismi politisoi usein uskonnon ja pyrkii instituution tasolla saattamaan voimaan sortavia tai syrjiviä lakeja. Tällöin uskonto voi johtaa fundamentalismiin, joka joskus perustuu pyhien tekstien kirjaimelliseen tulkintaan ja joskus uskonnollisten lakien sosiaalieettisiin tulkintoihin ja niiden soveltamiseen oikeusistuimissa.
Poliitikot ja uskonnolliset johtajat, jotka kannattavat etnonationalismia ja populismia, jaottelevat ihmisiä tiettyjen identiteettiin liittyvien piirteiden perusteella. Ne voivat liittyä kansallisuuteen, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen tai muihin vastaaviin. Tällainen toiminta on Hengen vastaista, sillä Henki kutsuu koko luomakuntaa ykseyteen, joka rikkoo kaikki ideologiaan perustuvat erot.
Kutsuttuna sovituksen työhön
Raamatussa Jumalan Henkeä kuvataan uutta luovaksi Jumalan viisaudeksi. Kaikki Jumalan luoma on hyvää (1. Moos. 1:31). Se johtuu elämän hengestä, joka on läsnä kaikissa luoduissa. Ruumiin ja hengen yhteys on luomakunnan arvokkuuden keskeinen piirre. Tämän pohjalta Luther vakuuttui siitä, että äärelliset, rajoittuneet luodut voivat itsessään kantaa ääretöntä, rajoittamatonta. Jumalan Henki on läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä, ja Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa.
Vastakkaista tälle on näkemys luomakunnasta, joka käsitetään luonnonvarojen kokoelmana. Tässä näkemyksessä dynaamiset ekosysteemit nähdään ympäristönä, joka voidaan pilkkoa, ostaa, kaivaa, muokata ja hallita. Kasveja ja eläimiä pidetään hyödykkeinä, ja ihmisiä tarkastellaan pelkkinä resursseina taloudellisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmisen mieltä tai sielua saatetaan tarkastella ikään kuin ne kuuluisivat johonkin toiseen maailmaan. Jeesuksen ristinkuolemassa, mitä suurimman yksinäisyyden ja epätoivon hetkellä, Henki piti yllä Kolminaisuuden ykseyttä. Tämä toi takaisin elämän, kuolemaa uhmaten.
Luterilainen vanhurskauttamisoppi voidaan nähdä sovinnon kautta: sovitettu yhteisö, sovitettu ihmiskunta, sovitettu maailma. Vanhurskauttaminen on enemmän kuin syyttömäksi julistaminen. Se tarkoittaa Jumalan elämän antavaa tahtoa koko maailmankaikkeudelle, ja se kutsuu kaikkia kristittyjä osallistumaan sovituksen työhön. Hengen toimintaa on vanhurskauttamisen ja pyhittämisen samoin kuin vanhurskauttamisen ja oikeudenmukaisuuden yhdistäminen.
Todellinen sananjulistus viittaa aina ristiinnaulittuun Kristukseen. Luther kirjoittaa Iso Katekismuksessa kohdassa ”Kolmas uskonkohta”: ”… ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. […] Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta.”
Paavalin 1. Kor. 12:4–11 kuvaamat lahjat ovat yhden Hengen innoittamia. Niiden välillä ei ole arvoasteikkoa. Lahjojen moninaisuuden kautta Henki ruokkii koko ruumiin ja varustaa jokaisen ruumiinjäsenen osallistumaan kirkon sovintoa tuovaan ja uudistavaan lähetykseen (Ef. 4:11–12). Hengen antamat lahjat eroavat monista ajassamme liikkuvista hengistä. Hengen lahjat etsivät sovintoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Ne edistävät elämää, toisin kuin maailman henget, jotka käperryttävät ihmisiä itseensä ja erottavat heitä toisistaan, kannustaen etsimään vain omaa tai kansallista etua.
Radikaalia vieraanvaraisuutta, ehdotonta armoa
Ehtoollisesta teemakirja toteaa, että Kristuksen ruumis harjoittaa radikaalia vieraanvaraisuutta, joka ei sulje ketään ulkopuolelle esimerkiksi rodun, sukupuolen, kulttuurin tai kykenevyyden perusteella. Kaikki ovat tervetulleita kiitollisina siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa. Ehtoollispöydässä, sen leivässä ja viinissä, Jumala on todellisesti läsnä. Ehtoollisessa Henki yhdistää luotuisuuden Luojaan.
Luterilaisuudessa korostuu usko, joka on aina aktiivista rakkaudessa ja lähimmäisen palvelemisessa. Evankeliumin tunnustaminen – vanhurskauttaminen yksin armosta, yksin uskon kautta – merkitsee kaikkien muiden kriteerien torjumista. Luterilaisena kristittynä eläminen on uskossa elämistä, joka on juurtunut kokemukseemme Jumalan Hengestä sanan, sakramentin ja palvelun kautta. Tämä tapahtuu päivittäisessä elämässä, jossa Pyhä Henki auttaa meitä erottamaan lain ja evankeliumin, erottamaan Jumalan lupaaman yltäkylläisen elämän ja erottamaan kaiken sen, joka on vastoin Jumalan luovaa tahtoa.
Asiakirjan ”Yksi Henki” -luvun lopussa on muutama esimerkki Hengen ykseydestä, jossa viitataan rukoukseen, teologiseen koulutukseen, sanaan ja sakramenttiin, luterilaiseen tunnustukseen ja katekismukseen. Samoin mainitaan Luterilaisen maailmanliiton v. 2018 järjestämä globaali konferenssi, jonka tavoitteena oli oppia vastustamaan populistisia liikkeitä, jotka edustavat rasismia ja viharikoksia. Luterilainen maailmanliitto haluaa varmistaa, että nuorilla on ääni silloin kun luodaan teologiaa, valmistellaan prioriteetteja ja mietitään virkakysymystä.
Kysymyksiä mietittäväksi.
Missä sinä koet pirstoutuneisuutta ja monien ”henkien” kilpailevan huomiostasi ja ajastasi?
Yksi Henki tunnetaan lahjojen moninaisuudesta. Miten näitä kaikkia lahjoja voidaan käyttää yhteisön rakentamiseksi, niin että jokaista jäsentä ja jokaista lahjaa arvostetaan ja että toiminta johtaa muutokseen? Voitko antaa joitakin esimerkkejä?
Mitä merkitsee olla tarkkaavainen Pyhän Hengen työlle kaikissa Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoissa ja koko maailmanlaajassa kirkossa? Mitä tarkoittaa ”kommuunion” toteuttaminen Luterilaiselle maailmanliitolle? Mitä se merkitsee sinun omalle kristilliselle todistuksellesi?
Luterilainen maailmanliitto on perustettu 1947. Siihen kuuluu nykyisin 150 jäsenkirkkoa. Se kokoaa yhteen runsaat 75 miljoonaa luterilaista 99 maasta, valtaosan kaikista maailman luterilaisista. LML:n pääsihteerinä on vuodesta 2021 toiminut virolainen Anne Burghardt. LML:n yleiskokous on järjestetty Suomessa kerran, vuonna 1963 ja liiton puheenjohtajan toimi vuosina 1970–1977 Mikko Juva. Tänä vuonna kokoukseen osallistuu yli 350 virallista edustajaa, joiden joukossa 10 suomalaista arkkipiispa Tapio Luoman johdolla. Heidän lisäkseen Suomesta osallistuu joukko muita asiantuntijoita.
Yleiskokouksen teemakirja: Introducing the Thirteenth Assembly and its Theme | lwfassembly.org)
Yleiskokouksen kotisivut: One Body, One Spirit, One Hope | (lwfassembly.org)
Aiemmin ilmestyneet:
Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua
Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo