Paavi Franciscuksen kiertokirje Fratelli tutti julkaistiin viime vuoden lokakuussa. Timo-Matti Haapiainen esittelee tässä kirjoituksessa ajatuksia, joita Fratelli tutti herätti hänessä lähetykseen, yhteyteen ja rajojen ylittämiseen liittyen.
Ihmiset ovat keskenään siskoja ja veljiä, kirjoittaa Paavi Franciscus kiertokirjeessään Fratelli tutti. Sen suomennos Kaikki veljiä ja sisaria on ollut saatavilla keväästä 2021. Kiertokirjeen sisältöä on avattu eri yhteyksissä, suomeksi mm. Jukka Helle Maansuolassa ja Gabriel Salmela Fideksessä.
Kaikille hyvän tahdon ihmisille
Franciscus käsittelee kiertokirjeessään Fratelli tutti ihmisten yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista ystävyyttä. Kiertokirjeon suunnattu ”kaikille hyvän tahdon ihmisille”. Paavin ote on vahvasti ulospäin suuntautuva. Hän kutsuu vuoropuheluun sekä katolilaisia että ihmisiä katolisen kirkon ulkopuolella – niin kristittyjä kuin muiden katsomusten edustajia. Fratelli tutti jatkaa samalla linjalla kuin edellinen kiertokirje Laudato si’, joka käsitteli ”yhteisen kotimme” eli maapallon suojelemista. Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuus ovat teemoja, jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Ihmiskunnan suuret kysymykset tulee kohdata yhdessä.
Franciscus mainitsee Fratelli tuttissa ihmisiä, jotka ovat innoittaneet häntä kiertokirjeen kirjoittamisessa. Näitä ovat uskontojen välisissä kohtaamisissa aktiivisesti toimineiden katolilaisten pyhän Franciscus Assisilaisen ja autuaan Charles de Foucauld’n ohessa patriarkka Bartolomeos, suurimaami Ahmed Al-Tayeb, pastori Martin Luther King, arkkipiispa Desmond Tutu ja Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhi. Näiden nimien mainitseminen osoittaa, että Franciscus ei niinkään esiinny keskustelun aloittajana vaan liittyy jo käynnissä olevaan, maailmanlaajuiseen ja uskonnolliset rajat ylittävään keskusteluun asioista, jotka ovat ihmisille yhteisiä.
Liittyen keskusteluun eri tahojen kanssa Fratelli tutti pitää sisällään viehättävän yksityiskohdan. Franciscus viittaa – kuten kiertokirjeissä on tapana – useisiin teologisiin teoksiin ja asiakirjoihin mutta myös brasilialaisen moniosaajan Vinicius De Moraesin lauluun Samba da Bênção. Franciscus kannustaa laulut ja muut ihmiselämän eri alueet monipuolisesti huomioon ottavaan vuoropuheluun. Hänen esittelemänsä ”paras politiikka” tarvitsee kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä otetta sekä yhteistyötä tieteiden ja talouselämän kanssa.
Yhteys tuo vuorovaikutukseen lisää merkitystä. Franciscus toteaa, että niin yhteiskunta kuin kansainvälinen yhteisökin ovat yhteyden vuoksi enemmän kuin osiensa summia. Yhteys ja kaikkien ihmisten aktiivinen osallisuus muuttavat eri osapuolia ja auttavat jakamaan yhteistä hyvää.
Uskontojen viisaus
Tasa-arvoisuus ja yhteiselämä onnistuvat Franciscuksen mukaan järjen avulla, mutta syvemmän sisaruuden ymmärtämiseen edellytetään käsitystä Jumalasta ja totuudesta. Käsitys yhdestä Luojasta ja hänen luomistaan, kaikille yhteisistä hyvyyksistä luo yhteenkuuluvuutta ihmisten välille. Tätä ymmärrystä tukevat uskonnot. Franciscus toivoo, että uskonnolliselta pohjalta nouseva pohdinta olisi osa julkista keskustelua politiikan ja tieteen ohessa. Klassisten uskonnollisten tekstien viisaudella on oma roolinsa yhteisen hyvän etsimisessä.
Franciscus viittaa juutalaisuuden ja kristinuskon pyhiin kirjoituksiin kuvatessaan ihmistenvälisten suhteiden ongelmia ja tietä niistä ulos kohti toisenlaista kulttuuria. Franciscus viittaa jo Raamatun alkukertomuksissa mainittuun Abelin ja Kainin välirikkoon ja sitä seuranneeseen kysymykseen: ”Missä on veljesi?” sekä Abelin vastaukseen: ”Olenko minä veljeni vartija?” Franciscus korostaa Jumalan kysymyksen ajattomuutta. Jumala rohkaisee meitä voittamaan vihollisuudet ja pitämään toisistamme huolta.
Kiertokirjeen toinen luku on omistettu Jeesuksen vertaukselle laupiaasta samarialaisesta. Franciscus avaa vertaukseen liittyviä näkökulmia ja toteaa tarinan toistuvan myös meidän ajassamme. Ihmisen piestynä tien varteen jättävät voimat sekä välinpitämättömyys ja ohikulkeminen ovat tämän päivän todellisuutta siinä missä kulttuurien ja katsomusten rajat ylittävä myötätunto ja auttaminenkin.
Franciscus toteaa vertauksen laupiaasta samarialaisesta puhuvan niin, ”että kuka tahansa meistä voi kokea sen haastavan itseään”. Hän katsoo, että Jeesuksen viisaudella on annettavaa ihmisille kristillisen perinteen ulkopuolellakin ja tarjoaa sen rohkeasti muiden pohdittavaksi. Tie on tässäkin tapauksessa kaksisuuntainen. Kuten Franciscus muistuttaa, laupias samarialainen edustaa toiseutta suhteessa juutalaisuuteen, jota ryöstön uhri vertauksessa edusti. Laupias samarialainen antaa apua oman ryhmän ulkopuolelle. Jeesus tunnistaa ja tunnustaa toisesta perinteestä ja kansasta tulevan hyvyyden.
Jumalan työ
Fratelli tuttista on luettavissa vahva arvostus uskontoja ja niiden kohtaamista kohtaan. Se, mikä uskonnoissa on yhteistä, rakentaa yhteyttä ihmisten välille uskontojen rajojen yli. Tuo yhteys ei ole kuitenkaan syvin yhteyden muoto, jota Fratelli tutti käsittelee. Franciscus toteaa, että kristityille ”ihmisen arvokkuuden ja veljeyden lähde on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”.
Franciscus avaa avoimesti kristillisen uskon näkökulmia yhteenkuuluvuuteen – tiedostaen toki liikkuvansa alueella, jota kaikki hänen lukijansa eivät jaa. Hän jäljittää ihmisten yhteenkuuluvuuden perustan Jumalan olemukseen ja Jumalan tekoihin. Hän toteaa, että kolmiyhteisen Jumalan elämä on ihmisten välisen yhteiselämän alkuperä ja täydellinen esikuva. Kristus on vuodattanut verensä kaikkien puolesta. Hänen rakkautensa sulkee sisäänsä kaikki. Tämä motivoi ihmisiä näkemään toisissa ihmisissä Kristuksen.
Todellisuus on usein muuta kuin ihanne. Franciscus myöntää, että Jumalan tekojen ja tahdon ymmärtäminen on ottanut kirkossa aikansa. Hän viittaa Paavalin kritiikkiin niille kristillisille yhteisöille, jotka pyrkivät eristäytymään ja sulkeutumaan muulta maailmalta. Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta ohikulkijat olivat uskonnollisia ihmisiä. Myös kirkkojen välisessä yhteydessä on vielä tekemistä. Franciscus korostaa, että eri maiden kristityt tarvitsevat toisiaan. Kirkon yhteys tukee kirkon tehtävää yhteisen hyvän etsimisessä. Kirkon tehtävä ei millään muotoa rajaudu kirkkoon itseensä, vaan kaikki inhimillinen koskee kirkkoa.
Fratelli tuttin voi nähdäkuvaavan Jumalan omaa lähetystä. Jumalan pelastavat, yhteyttä luovat teot nousevat hänen olemuksestaan. Jumala on kaiken Luoja ja ylläpitäjä, ja hänen luomistyönsä hyvyydet kuuluvat kaikille. Hänen työnsä näkyy erityisellä tavalla ihmiseksi syntyneessä Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Mission ytimessä on risti. Rististä käsin avautuu sovinto ja rakkaus, joka pitää sisällään kaiken ja kaikki. Kirkko seuraa Kristusta lähetystehtävässään, kulkee yli monenlaisten rajojen ja oppii, mistä Jumalan teoissa on kyse. Kristusta seuraava kirkko rakentaa yhteistä hyvää, ylläpitää toivoa, poistaa muureja yhteyden tieltä ja etsii sovintoa.
Fratelli tutti tuo mieleen pitkäperjantain juhlallisen jumalanpalveluksen yleiset esirukoukset. Niissä rukoillaan aluksi kirkon, paavin, kirkon eri säätyjen ja katekumeenien puolesta. Tämän jälkeen rukoillaan kristittyjen ykseyden puolesta. Kristityistä rukoukset siirtyvät juutalaisiin ja niihin ei-kristittyihin, jotka kuitenkin ovat jollain tavalla uskovia. Tämän jälkeen rukoillaan ei-uskovien puolesta sekä maallisen esivallan ja vaikeuksissa olevien puolesta. Sekä Fratelli tuttissa että näissä esirukouksissa näkyy erilaisia yhteyden asteita. On katolisen kirkon täysi kommuunio, ekumeeninen yhteys, uskonnollisen uskon luoma yhteys ja lopulta yhteenkuuluvuus kaikille yhteisen ihmisyyden perusteella. Kristitty näkee tämänkin yhteenkuuluvuuden olevan Jumalan luomistyötä – merkityksellistä, arvokasta ja ainutlaatuista.
Ota ja lue – ja toimi!
Franciscus on antanut sekä kristillisen perinteen että uskonnolliset rajat ylittävän keskustelun koskettaa itseään ja rohkaisee jatkamaan vuoropuhelua ihmiskunnan yhteenkuuluvuudesta ja sosiaalisesta ystävyydestä. Näistä muistuttaminen on tarpeen ajassa, jossa populismi, taloudellinen kilpailu, kuluttaminen, individualismi, ideologiat, sosiaalisen median yksisuuntainen viestintä ja monet muut tekijät ohjaavat itsekkyyteen ja toisten hyvän sivuuttamiseen. Jokaisen hyvän tahdon ihmisen on hyvä tutustua kiertokirjeen ajatuksiin ja olla niille avoin.
Fratelli tuttin päämäärä on ajattelua pidemmällä. Franciscus kannustaa kohtaamaan lähimmäisen, käymään vuoropuhelua, tunnustamaan jokaisen persoonan arvon ja arvokkuuden, toimimaan lähiyhteisönsä, maansa ja koko ihmiskunnan puolesta, tarttumaan ongelmiin, kohtaamaan väistämättömät konfliktit, torjumaan sortoa, antamaan anteeksi, rakentamaan siltoja ja muistamaan kaiken sen, mitä ei saa unohtaa. Franciscus rohkaisee yhteiskunnalliseen ja poliittiseen aktiivisuuteen.
Franciscus rohkaisee myös rukoukseen. Kirjan lopussa on kaksi rukousta. Ensimmäinen on ”Rukous Luojalle”, toinen on ”Ekumeeninen kristillinen rukous”. Molemmat rohkaisevat rukoukseen myös niitä, jotka eivät elä täydessä kommuuniossa Franciscuksen kanssa. Ovet ovat auki.
Jaa artikkeli: