Syksyllä 1996 järjestettiin ensimmäinen Herrakammari, missä oli paikalla Pasin lisäksi muutama rohkea mies. Paikkana oli Salaman talo osoitteessa Kauppalankatu 15, jossa eräs ystävällinen rouva oli antanut asuntonsa seurakunnan käyttöön. Siitä lähtien Pasi on ollut kammarin vakiokävijä, aina kun muut työteliään ja menevän miehen aktiviteetit ovat antaneet myöten.

– Täällä on mielenkiintoisia esitelmiä ja juttuja, ja näkee samalla paljon tuttuja. Eikä pidä unohtaa hyvää uskonnollista henkeä.

Pasin pöytäseurueessa nyökytellään päätä ja lisätään, että joka toinen viikko on sopiva tahti tällaiselle tapahtumalle. Kun heiltä kysyy mieleenpainuvinta iltaa vuosien varrelta, moni muistaa jääkiekkoteeman, jolloin paikalla oli noin 70 osallistujaa. Se että vieraana olleen tunnetun valmentajan nimi ei tullut heti mieleen, ei yllättänyt ketään.

URHEILU ja sotahistoria ovatkin aiheita, jotka kiinnostavat erityisesti kävijöitä vuodesta toiseen. Näin kertoo tapahtumaa viitisen vuotta vetänyt Juhani Huovila. Illan teema näkyy myös kävijämäärässä: vakiokävijöitä on 25–30, määrä kaksinkertaistuu oikein kiinnostavan aiheen myötä.

Herrakammarin alkuun juodaan kahvit ja virittäydytään tunnelmaan. Ohjelman avaa vierailijan pitämä esitelmä illan aiheesta. Sitten seuraa keskustelu ja lopuksi pidetään iltahartaus. Seitsemän uutisiksi ehtii hyvin kotiin.

– Tämä formaatti on todettu sangen toimivaksi. Keskustelu on usein vilkasta, toteaa Huovila tyytyväisenä.

Käsiteltäviä teemoja miettii työryhmä, johon kuuluu Huovilan lisäksi kolme henkilöä. Ehdotukset ja vinkit kiinnostavista aiheista ovat tervetulleita. Herrakammarin tunnelmaa Huovila kuvaa rennoksi ja välittömäksi, ja tilaisuus on löytänyt paikkansa seurakunnan tarjonnassa.

– Herrakammari on omanlaisensa matalan kynnyksen tapahtuma, joka ei kilpaile saunailtojen ja raamattupiirien kanssa.

TAPAHTUMAN nimi saattaa herättää joissakin kysymyksiä. Herraseuraan vivahtavaa nimeä mietti taannoin myös Juha Aschan, mutta paikalle uskaltauduttuaan hän on viihtynyt tavallisten miesten ja mielenkiintoisten juttujen parissa nyt kahden vuoden ajan. Huovila löytää nimen taustalta kaksi versiota.

– Toinen juontaa mummokammariin, tämä oli ikään kuin miesten vastaava juttu. Toinen versio liittyy legendaariseen ja isompaan Herra-nimeen.

Eipä silti, myös naiset ovat silloin tällöin tervetulleita miesten seuraan, kun aihe heitä erityisesti kiinnostaa.

HERRAKAMMARI kokoontuu nykyisin Kouvolan seurakuntakeskuksen Luukas-salissa. Helmikuun viimeisenä maanantaina oli vuorossa kokoontuminen numero 531. Illan vieraana oli yhteisöpappi Mia Hagman, joka kertoi ajastaan suomalaisten pappina Amerikassa. Hagmanin värikäs kuvaesitys ja kerronta naulitsi jokaisen katseen ja huomion. Kyllä tässä kammarissa on toden totta aivan oma miehinen otteensa.

Artikkeli Innostavia aiheita miehisessä illassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Musiikki oli minulle tapa olla isän kanssa, muistan isäni hänen äänestään. Silloin ajattelin, että minustakin tulee kanttori.

Lopulta Nieminen löysikin itsensä kirkkomusiikkia opiskelemasta. Samaan aikaan hän pohti syvällisesti, oliko kyse unelmasta vai päähänpinttymästä. Entä jos hänestä tulisikin gospelmusiikin laulaja. No tulihan hänestä, ja paljon muutakin.

– Perustin vuonna 2014 toiminimiyrityksen ja julkaisin ensimmäisen albumini. Toimin samaan aikaan osa-aikaisena kanttorina.

Korona-aika sotki Niemisen yrittäjä- ja työkuviot ja iski kovaa myös henkisesti. Viime vuodesta lähtien hän on toiminut täysipäiväisenä yrittäjänä, ja nauttii monipuolisesta työsarastaan.

– Yrittäjyys tuo minulle hyvinvointia ja on parasta elämässäni. Unelmani on saada jatkaa yrittäjänä vielä kauan.

HENGELLINEN rytmimusiikki eli gospel on Niemisen musiikkityyli, jota hänen kolme jo julkaistua albumiaan sisältävät. Laulut ovat hänen omia sävellyksiään, sanoitukset hän on tehnyt yhdessä siskonsa kanssa.

– Olen syvästi uskossa ja saanut lahjani Jumalalta, musiikki on minun elävä uhri. On minulle ehdotettu muutakin musiikkia, mutta gospel on minun juttuni.

Tukea valintaansa Nieminen on saanut myös Saara Aallolta, jonka lauluvalmennuksesta hän on saanut nauttia. Aallon oppiin Nieminen meni vuoden 2025 Voice of Finlandiin osallistumisen jälkeen. Tuo kokemus sai hänet janoamaan kehitystä.

– Saaran valmennus vei minua laulullisesti eteenpäin. Samaa voin sanoa Maija Kaurismaasta, joka toimii laulunopettajanani Suomessa. Hänen ideastaan kokeilin myös joulubiisiä, joka toi Suuren Joululaulukilpailun 2025 voiton.

Niemisellä on opettaja myös New Yorkissa, nämä tunnit toteutuvat etäyhteydellä. Kun tiimiin lisää Tuomas Aukion, joka sovittaa, miksaa, äänittää ja soittaa monia soittimia taustalle, on ryhmä koossa. Musiikki on suomenkielistä, ainakin toistaiseksi.

KEHITTYMINEN muusikkona ja yrittäjänä on Niemiselle mieluista. Kirkkomusiikin AMK-opinnot on suoritettu, musiikkipedagogian opiskelu on menossa. Hän on kulttuurituottaja sekä omaa sairaala- ja hoivamuusikon koulutuksen.

– Ymmärrän ikääntyneiden fysiikkaa, mielenterveyttä ja muistia, ja tuen heidän osallistamistaan. Soitan heille musiikkia ja kysyn, mitä ajatuksia ja muistoja se heille tuo. Mukaan kuuluu tietenkin useiden suosittujen toivelaulujen laulattamista.

Tämän kevään aikana Nieminen vierailee hoivamuusikkona Agricolan suomalaisen seurakunnan alueella sijaitsevissa 16 yksikössä. Hän toimii myös aktiivisesti Musiikkikuntoutus Musisoiva ry:ssä, joka edistää alan tunnettuutta ja merkitystä.

Nieminen johtaa kolmea kuoroa: Kouvolan Naiskuoro, Kuusankosken seurakunnan Gospelkuoro ja Lapinjärven laulupiiri. Sen lisäksi hän pitää musiikkileikkikouluja ja tekee kanttorin sijaisuuksia esimerkiksi Kuusankoskella. Ja soittokin sujuu, sillä hän hallitsee pianon sekä kieli- ja puhallinsoittimia.

TOUKOKUUSSA on luvassa uusi singlelevy, ensimmäinen otos ensi helmikuussa ilmestyvältä neljänneltä albumilta. Spotify, YouTube ja iTunes ovat tämän päivän sähköisiä julkaisualustoja, mutta perinteinen cd-levykin on luvassa.

– Toiveeni on, että kuuntelijat hankkisivat myös fyysisiä levyjä sekä arvostaisivat ja tukisivat näin musiikin tekijöitä.

Ennen koronaa Nieminen heitti noin 100 keikkaa vuodessa, nyt niitä on muutama kuukaudessa. Yleensä hän esiintyy seurakunnan tilaisuuksissa, mutta omia konserttejakin on silloin tällöin.

– Kivahan se olisi, jos saisi tehdä enemmän omaa musiikkia ja lisää keikkoja.

Artikkeli Monipuolisesti musiikin pauloissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Hän tarttui minua kädestä ja kertoi tuntevansa, kuinka Jumala sanoo, että minun pitää tehdä levy.

Leppä otti vinkistä vaarin ja rukoili Jumalalta apua, mutta tämä ei alkuun puhunut hänelle. Kunnes tulppa avautui, ja sitten se olikin menoa.

– Tekstiä alkoi tulvia, sanoittaminen avautui ja nyt sanoja riittää vielä tosi moneen lauluun.

Alkoi vuoden kestävä projekti, minkä aikana Leppä sanoitti, sävelsi, sovitti, soitti, lauloi, äänitti ja tuotti levyllisen gospelmusiikkia. Hänen tapansa sanoittaa on kirjoittaa teksti ensin englanniksi ja kääntää se sitten suomeksi. Näin siksi, koska hän tykkää laulaa englanniksi. Mutta mistä laulut kertovat?

– Raamatun kohtia, kuten laulu ”Rakkauden valo”, joka on Johanneksen evankeliumista (Joh. 3:16). Laulut ovat hyvin henkilökohtaisia, mukana on paljon rukous-, ylistys- ja rakkaustyyppistä laulantaa.

Leppä kuvailee tapaansa säveltää yksinkertaiseksi, joka lähtee melodian tapailusta. Hänen gospelmusiikkinsa on countryhenkistä amerikkalaistyylistä rockgospelia. Levyprojekti vei Lepän täysin mennessään, mutta paneutuminen kannatti.

– Ensimmäinen levy on tehty ja olo on hyvä. Seison levyni takana suorin selin.

Armon Voimalla-levy on kuunneltavissa nykytyylisesti Spotify-, iTunes- ja muissa julkaisupalveluissa. Levystä on tehty myös perinteinen cd-versio.

MUSIIKKI on kulkenut Lepän elämässä mukana pitkään, hän on tehnyt sitä ammattimaisesti jo 22 vuotta. Juuret musiikkiin istutettiin jo lapsena ja kodin esimerkillä on ollut iso merkitys.

– Äitini on laulanut paljon, ja isäni on soittanut bändeissä. Kun kuulee ja näkee paljon musiikkia, se tarttuu.

Moni yhdistää Leppään sanan Elvis. Innostus legendaariseen laulajaan syttyi jo 2-vuotiaana. Elvistä Leppä on kuunnellut eniten ja kun hän lauloi ensimmäisen kerran julkisesti muitten kuullen, se oli Elvistä karaokessa 18-vuotiaana. Esiintyminen Voice of Finlandissa 2014 löi lisää vettä Elvis-myllyyn ja Leppä onkin toteuttanut paljon yhteisiä projekteja Elvis Finland -kerhon kanssa.

Laulamisen lisäksi Leppä hallitsee kaikki perusbändisoittimet. Hänen omassa musiikissaan maistuvat roots-pohjaiset country ja blues.

– Haluan, että minut tunnetaan ja muistetaan myös omasta musiikistani.

Leppä kertoo olevansa vahvasti Jumalan lapsi, uskon hän löysi itse rippukouluikäisenä. Etsikkoaika ja kasvu uskoon kesti pitkään, kun hän hakeutui Jumalan lähelle vaikeuksissaan. Viime aikoina hän on tullut mukaan Kuusankosken seurakunnan vapaaehtoistyöhön, mikä lähti musiikin kautta.

– Olen rukoillut monta vuotta, että pääsisin esittämään hengellistä musiikkia. Olen erittäin kiitollinen, kun se on vihdoin toteutunut.

Artikkeli Levyllinen omakohtaista gospelia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vesa Pyötsiä ottaa kitaran kotelosta ja säestää alkuun yhteislaulun, jona on tällä kertaa tuttu ”Aurinko kun kohoaa”. Alkuhartauden teemana on tällä hetkellä Lasten Raamatun lukeminen ja paraikaa on menossa Joosefin elämästä kertova kohta.

– Joosef oli unien näkijä ja selittäjä. Vaikka hänelle kävi kovin huonosti, Jumala korjasi tilanteen. Näin voi tapahtua meille kaikille, Pyötsiä kertoo lapsille.

Rukouksen ja loppulaulun jälkeen alkaa tohina, kun jaetaan kerhomerkkejä ja etsitään sopivia kypäriä pian koittavaa ratsastusta varten. Tilan isäntä Martta Pyötsiä ja kerho-ohjaaja Veera Ala-Krekola toimivat lasten parissa tottuneen rauhallisesti.

TOISTA KERTAA ponikerhoon tullut 7-vuotias Paloma Liikanen hytisee innosta päästä ratsastamaan. Kymintehtaan koulua käyvä ekaluokkalainen on ratsastanut kaksi vuotta heppakoulussa Korialla.

– On ihan parasta ratsastaa täällä Hapsu-ponilla. Harrastan lisäksi partiota ja voimistelua.

Isojen eläinten kanssa on tärkeää toimia turvallisesti ja ohjaajien opastamalla tavalla. Ala-Krekolan hevosura alkoi juuri Toivolan tilalla ja nyt hän on kilpaillut ratsastuksessa jo kolme vuotta. Hän opiskelee parhaillaan lukiossa ja miettii eläinlääkärin uraa.

– Tykkään kovasti toimia lasten kanssa. Tein TET-harjoittelun päiväkodissa ja olen ollut täällä ohjaajana kesäleireillä.

Ala-Krekola on suorittanut Valkealan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Minna Nikin pitämän kerhonohjaajan peruskurssin.

– Kurssilla nuori oppii toimimaan lasten kanssa. Erilaisia tilanteita ja tehtäviä harjoitellaan kädestä pitäen, avaa Nikki kurssin sisältöä.

PYÖTSIÄN perhe on ollut pitkään mukana monissa seurakunnan toiminnoissa. Kun Nikki soitti taannoin Martta Pyötsiälle ja ehdotti ponikerhon järjestämistä, kaikki sujui luontevasti. Nyt on menossa ponikerhon kolmas vuosi, Toivolan tilalle kokoonnutaan kerran viikossa syyskuusta huhtikuuhun muiden seurakunnan kerhojen tapaan.

– Alkuhartaus, Lasten Raamatun lukeminen, laulut sekä eri teemat, kuten joulu, pääsiäinen, pikkujoulut ja kevätjuhla kuuluvat ohjelmaan.

Ja tietysti ulkoilua ja ponien kanssa toimimista. Martta Pyötsiä kertoo, kerhossa on tarkoituksena opettaa lapsille ratsastuksen alkeet. Siihen liittyy paljon muuta toiminnallista harjoittelua. Hänen ja Ala-Krekolan lisäksi ohjaajana toimii tarvittaessa myös Minja Tikkanen.

Ponikerho on suunnattu lähinnä alakouluikäisille lapsille, jotka jaksavat touhuta 1,5 tunnin ajan ulkoilmassa. Kerhoon voidaan ottaa enintään 12 lasta. Tällä hetkellä mukana on seitsemän tyttöä Valkealan, Kouvolan ja Kuusankosken seurakunnista. Joten mukaan mahtuu vielä, myös poikia.

Ponikerho
Paikka: Toivola 1936 -tila, Toivolanpolku 87, Utti
Aika: Keskiviikkoisin klo 16.30-18
Kevätkausi 14.1.-22.4., ei talvilomalla, 190 euroa.
Kesken kautta mukaan tulevat tarjoushinnalla.
Ilmoittautumiset: Minna Nikki, 040 093 6252, minna.nikki@evl.fi

Artikkeli Ulkoilua ja kertomuksia ponikerhossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Sanoin kerran äitini luona jo tovin oltuani, että pitäisi vissiin lähteä. Äitini tokaisi, jotta vihdoinkin tajusit.

Perttola korostaa, että jokainen muistisairaus etenee omalla tavallaan. Vain noin 10 prosenttia sairauksista on perinnöllisiä, näin on yleensä nuorilla. Muistisairaan kohtaamisessa ei tarvita mitään erityisosaamista, riittää että on läsnä.

-Kohtaa hänet ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Kuuntele, juttele ja seuraa, onko hän tässä maailmassa. Älä torju, älä korjaa, äläkä kysy, muistatko sinä.

Päivän sää, politiikka ja läheisen mieliaiheet ovat hyviä puheenaiheita. Perttolan äidille Kimi Räikkönen oli erityinen ylpeyden aihe, ja hänestä kertova kirja oli todellinen aarre, jota hän lainaili auliisti muille.

RIITTÄMÄTTÖMYYS on usein tunne, joka liittyy muistisairaan lähellä elämiseen. Perttolalla ja hänen puolisollaan ei ollut silloin mitään käsitystä Muistiyhdistyksestä, eivätkä he älynneet ottaa siihen yhteyttä. Nyt he ovat yhdistyksen jäseniä ja aktiivisia vapaaehtoisia.

– Muistiyhdistyksessä toimii ihania ihmisiä, jotka osaavat neuvoa. Me saimme jälkikäteen rauhan, emme olisi voineet tehdä enempää.

Perttola on kuunnellut muistiluennon monen monta kertaa ja oppii siitä aina jotakin uutta. Vapaaehtoistyössä käytetään hyväksi omia taitoja. Perttola toimii muistikahviloissa ja kirjoittaa eri teemoista runoja. Puoliso kouluttautui muistikaveriksi, jollaisen omainen voi pyytää sairaan seuraksi vaikkapa ulkoilemaan.

Perttola kävi äitinsä kanssa muistimessussa, missä äiti käyttäytyi kuin pieni lapsi, jota piti koko ajan hyssytellä. Äiti osasi kuitenkin rukoukset ja muut jumalanpalveluksen menot kuin vettä vaan, ja messusta jäi hyvä mieli.

– Kirkkoherrat, diakonit ja muut seurakunnat työntekijät ovat aina valmiita juttelemaan ja tukemaan.

Ajatus omasta sairastumisesta mietityttää aika ajoin Perttolaa. Hän tietää, että muistisairaus on aina yksilöllinen ja etenee eri tahtia omia polkujaan. Äitinsä sairautta hän käsitteli myös pitämällä siitä päiväkirjaa ja kirjoittamalla koskettavan runon.

Äidin seinäkello
on kuin äiti itse -
kaunis katsella,
vakaa ja vankka päältä päin,
käy ja tikittää uutterasti,
kuten ennenkin.

Mutta se ilmaisee itseään oudosti.
Kun sen pitäisi lyödä 12 kertaa,
se lyö vain kerran.
Kello yhdeltä yöllä
saattaa kuulua 11 lyöntiä.
Se on kuitenkin elossa edelleen.

Kun kelloa muistaa vetää, se saa taas uutta puhtia.
Kun äitiä käy katsomassa ja kuuntelemassa, hän virkistyy.
Kun ottaa vakavuudella vastaan
hänen huimat tarinansa milloin mistäkin seikkailusta,
ottaa vakavasti hänet
ja hänen tarpeensa.

Mitä siitä,
jos jo edesmenneet rakkaat
käyvät hänen luonaan joka päivä
- sehän on lohdullista.

Mitä siitä,
jos hän edelleen kokee kykenevänsä
kiipeilemään, tanssimaan, virkkaamaan.
Mitä siitä,
jos hän ei enää niin tarkkaan muista,
montako tyttöä ja poikaa on
tullut synnyttäneeksi.
Tai sanoo tytärtään miniäkseen tai
siskokseen.

Hän iloitsee edelleen tyylikkäistä
hiuksistaan,
jos joku vaan laittaa papiljotit.
Hän ihailee kaikenlaista kauneutta,
mitä näkee ympärillään.
Hän lukee kaikki huomaamansa kyltit, ilmoitukset ja tienviitat,
mutta tulkitsee ne omalla
hauskalla tavallaan.

Nyt äiti on jo tallella siellä jossakin.
Näkemiin, rakas äiti,
me seinäkellon kanssa jatkamme
vielä täällä.
Lupaathan,
että näemme vielä jonain kauniina päivänä.

Artikkeli Ole läsnä ja juttele – älä korjaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

-Olemme kai aina olleet etsimässä jotakin – seikkailua, vapautta, uusia kokemuksia. Niitä löysimmekin, mutta kaikkein tärkein löytyi vasta myöhemmin.

Vuoden 2017 tienoilla elämä oli mallillaan; oli hyvät työpaikat ja oma koti järven rannalla. Ulkoisesti heillä oli kaikki, mitä he olivat halunneet. Mutta silti heistä tuntui, ettei elämä ja sen tarkoitus voinut olla vain tässä. Sisäinen tyhjyys herätti hengellisen etsinnän ja tarpeen saada vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.

– Viiden vuoden ajan etsimme niitä muun muassa self helpistä, mindfulnessista, meditaatiosta ja idän uskonnoista. Ne antoivatkin aluksi paljon, mutta lopulta toivat esiin ihmisen huonoja puolia, kuten minäkeskeisyyden. Koimme myös kasvavamme “henkisessä viisaudessa”.

KAIKKI etsintä johti lopulta isoon peliliikkeeseen; irtisanoutuminen töistä, asunnon myynti ja matkailuauton rakentaminen. Edessä oli kahden vuoden reissu.

Ennen reissua Jarno keskusteli uskovan työkaverinsa kanssa hengellisistä asioista ja sai matkalle luettavakseen Gurun kuolema -kirjan. Suurista epäilyksistä huolimatta Jarno luki sen, ja kirjan sisältö saikin hänet kyseenalaistamaan aiemmat uskomuksensa. Sisäinen maailma synkkeni, kun hän joutui valitsemaan kahden totuuden välillä.

– Lopulta ymmärsin, että Jeesus on ainoa tie ja totuus. Heti sen myötä oloni helpottui ja koin valon tulevan tilalle. Kerroin kokemastani Taijalle.

Taija yllättyi aluksi, mutta kirja ei kuitenkaan herättänyt hänessä samanlaista oivallusta. Jarnon rohkaisemana he alkoivat lukea Raamattua puhelimesta. Kotiinpaluun jälkeen he löysivät Jarnon isovanhempien kätköistä kristillistä kirjallisuutta. Raamatun sisältö ei silti edelleenkään auennut. Seurasi parin vuoden taistelu uskosta.

YSTÄVÄN kannustus ja Aaro Leikkarin kirja ”Että et hukkuisi” sai Jarnon vihdoin vakuuttumaan.

– Kirjassa mainittiin, että Jeesuksen tunnustaminen Herraksi on vaikeaa, jos et usko. Tunnustin uskoni Taijalle ja minut valtasi ilo, rauha ja hyvä olo. Sain kokea voimakkaan Pyhän Hengen kosketuksen.

Seuraavina päivinä Jarno oli valtavan tunteen ja voiman vallassa. Tällöin Raamatun sana aukeni kuin laput olisi otettu pois silmiltä. Lisäksi hänet valtasi syvä huoli ihmisistä, jotka eivät tunne Jeesusta, sekä palava halu todistaa Hänestä. Ja kaikki, mitä yleensä tässä rajallisessa ja maallisessa elämässä tavoitellaan, menetti yhtäkkiä täysin merkityksensä.

Jarnon kokemus sai myös Taijan pysähtymään elämän suurten kysymysten äärelle.

– Se sai minut pohtimaan omaa kohtaloani. Olin aina kuvitellut, että kaikki pääsevät taivaaseen, paitsi oikeasti pahat ihmiset. Aloin ymmärtää, ettei asia ehkä olekaan niin. Silloin oivalsin, että pelastus tulee yksin uskosta Jeesukseen ja rukoilin silloin pelastusrukouksen.

Tämän vuoden tammikuussa Taija ja Jarno lähtivät ensimmäistä kertaa kirkkoon. Käpylän kirkosta alkoi kuin iskusta uusi reissu, joka muutti kaiken. He ovat saaneet elämäänsä uusia ihmisiä ja kokemuksia. Erityiskiitos menee Heljä ja Olavi Mäki-Patolalle.

– Heljä ja Olavi ottivat meidät huomaansa, olemme saaneet heiltä opetusta ja ohjausta. Emme ole jääneet yksin, nyt käymme kristinuskon perusteita käsittelevää Alfa-kurssia. Olemme aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa.

Jarno ja Taija korostavat, että jokainen kokee uskonsa tavallaan. Heidän arvomaailmansa on mennyt päälaelleen siitä, mikä on elämässä tärkeää.

– Olen löytänyt rauhan ja ymmärtänyt anteeksiannon tärkeyden, kuvaa Taija tilannettaan.

Jarno on todella tyytyväinen, sillä reissusta löytyi se, mitä hän on aina etsinyt.

– Olen saanut syntini anteeksi ja minut on vapautettu kaikesta. Nyt on rauha.

Artikkeli Totuuden etsimisen pitkä oppimäärä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Salosen suvun juuret ulottuvat Jaalaan 18 sukupolven ajan. Hän allekirjoittaa jalon elämän ja sanoittaa sen seuraavasti:

– Ollaan omineen ja sovinnossa. Täällä kotiseutu korostuu, olemme jaalalaisia.

Jarmo Iiskola on syntyperäinen jaalalainen ja tuntee seudun elämäntavat juurta jaksain.

– Yhteisöllisyys ilmenee täällä vahvasti ja on läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Antti Nurmen isä on syntynyt Jaalassa, hän itse muutti Jaalaan 1976 ammattiaan harjoittamaan.

– Täällä pidetään naapurista huolta, olemme yhdessä ja välitämme toisistamme.

MAALISKUISENA torstai-iltapäivänä Salonen, Iiskola ja Nurmi olivat tulleet monen muun lailla Meilän juttuun Jaalan Raittiin. Tarjolla on soppaa Arvilan Kotileipomon kotoisan maukkaan ruis- ja hiivaleivän kera, ja lopuksi nautitaan kahvit. Sielukin saa kahden tunnin aikana runsaasti ravintoa.

– Jutustelua ja leppoisaa yhdessä oloa. Käsittelemme myös monia mielenkiintoisia teemoja, kertoo Iiskola tyytyväisenä.

Papit ja diakonit ohjaavat teemojen käsittelyä, ja myös kanttorit vierailevat tapahtumissa, mikä on Nurmen mieleen.

– Musiikki yhdistää ihmisiä. Kuusankoskella on taitavat kanttorit, heidän lauluaan on ilo kuulla.

Yhteisvastuu ja lähetystyö ovat nekin käsiteltäviä aiheita. Salonen nostaa menneistä teemoista erityisesti yhden esiin, sillä myös paikalliset aktiivit vastaavat joskus ohjelmasta.

– Kun kimolalaiset kävivät kertomassa kylän tämän hetken sekä vanhoja ja vielä vanhempia asioita. Se historiikki oli oikea meilän juttu.

DIAKONI Kirsi Hypén-Melander kokee Jaalan ihanana työalueena, missä ihmiset tulevat luontaisesti rupattelemaan. Tämä näkyy siinä, että jaalalaiset lähtevät helposti mukaan erilaiseen toimintaan.

– Täältä löytyy helposti vapaaehtoisia ja monet yhdistykset, kuten Eläkeliitto ja Lions Club, ovat hyvin aktiivisia.

Meilän jutun juuret ulottuvat vuoteen 2022, kun eläkkeellä oleva diakoniatyöntekijä Aino Lemminkäinen ja kappalainen Minna Tanska ideoivat tapahtuman. Kuusi kertaa kevät- ja syyskaudella pidettävä avoimien ovien tapahtuma kokoaa paikalle keskimäärin 20–30 henkilöä.

Hypén-Melander korosti, että jokainen Kuusankosken sekä Jaalan seurakunnassa työtä tekevästä neljästä diakoniatyöntekijästä on jaalalaisia varten. Apua on tarjolla niin toimipisteessä kuin tarvittaessa kotikäynneillä. Hänen Meilän jutun teemansa käsitteli elämän tärkeitä ihmisiä. Alustuksen jälkeen oli hetki omaa työskentelyä ja sitten yhteistä keskustelua aiheesta. Nuorisoseura, seurakunnan lauluryhmä, keskiviikkokerho turinoineen ja kyläyhdistykset, jollainen rantautui vihdoin myös kirkonkylään, täydentävät jaalalaisten aktiivista toimintakenttää

Artikkeli Vahva yhteisöllisyys on Jaalan juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Haluamme turvata seurakunnan parhaan toimintakyvyn tulevaisuudessa. Meillä on nyt viisi hyvää seurakuntaa, joita ihmiset rakastavat ja vaalivat. Toisaalta väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee. Kosketuspinta ei ole mahdollisimman laaja, on tarve uusille työtavoille. 

Hämäläinen lisää, että rinnalla kulkee huoli työntekijöistä, joita ei tahdo löytyä seudulle. Hän ottaa esimerkiksi oman seurakuntansa Elimäen tilanteen; jäseniä on nyt 5 200 ja määrä pienenee joka vuosi 200:lla. 

– Meillä ei voi olla jatkossa kolmea pappia, kahta kanttoria ja kahta diakonia. Tällaista rakennetta ei vain voi pitää yllä.

Uudenlainen ajattelu ja voimavarojen yhdistäminen on Hämäläisen mielestä paras ratkaisu palvelujen turvaamiseksi. 30 minuutin siirtymäajalla työntekijät liikkuvat jo aika sujuvasti Kouvolan alueella. 

– Tehdään yhdessä ja otetaan muiden hyvät käytännöt kaikkien käyttöön. Lähestytään vaikka nuorisotyötä uusin silmin ja erikoistutaan, kuten esimerkiksi kirkkomuskareissa. 

HUOLI palvelujen ja tuttujen käytäntöjen katoamisesta kuntien yhdistymisen tapaan kalvaa ihmisiä. Sen myös yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimiva Hämäläinen on aistinut monissa keskustelutilaisuuksissa. Seurakuntalaisten kuuleminen on tärkeä osa kehitystyötä. 

– On halu säilyttää tutut toimitukset tutuissa paikoissa tuttujen ihmisten toimesta, ja tämä toteutuu. Digitalisaatio auttaa virkatodistus- ja muissa asioissa. 

Nuoret näyttävät osaltaan suuntaa matkalla kohti tulevaa, heille on luontaista käydä eri seurakuntien tapahtumissa. Hämäläinen ymmärtää, että ihmiset elävät käytännön kautta ja miettivät omaa kotikirkkoaan ja omia tarpeitaan. Ne eivät ole uhattuna. 

– Katse on eteenpäin kohti tulevaisuuden resursseja. Yksi uuden nimen saava seurakunta ja yhdet resurssit on järkevää, kun haluamme luoda uutta. 

Rakenneselvitystyö on kirvoittanut kritiikkiä muun muassa seurakunnan hengellisen toiminnan laiminlyömisestä. Hämäläisen mukaan seurakunnalla säilyy kirkas kristillinen tehtävä. Byrokratiaa vähentämällä resurssit on mahdollista suunnata paremmin hengellisiin palveluihin. 

Kiinteistöstrategian yhteinen kirkkovaltuusto palautti uuteen käsittelyyn. Yhteinen kirkkoneuvosto perusti tätä varten uuden työryhmän, jonka tulee löytää uusi etenemistapa. 

– Jokin ratkaisu pitää tehdä ja sitoutua siihen. Teemme tätä tulevia sukupolvia varten. 

KIRKOLLINEN päätöksenteko kulkee omia polkujaan ja rakennemuutoksen etenemisen osalta tätä avaa Kouvolan seurakuntayhtymän hallintojohtaja Rauni Pennanen:

Anjalankosken, Elimäen ja Kouvolan seurakuntaneuvostot tekivät 20.2.2025 yhdenmukaisen aloitteen Kouvolan alueen viiden nykyisen seurakunnan yhdistymisestä yhdeksi uudeksi seurakunnaksi 1.1.2027.  Kouvolan seurakunnan päätöksessä on ehtona, että Kouvolan Keskuskirkko remontoidaan tai rakennetaan kokonaan uusi kirkko entisen tilalle. Kirkkoon tulee mahtua vähintään 500 henkilöä.

Yhteinen kirkkovaltuusto puolsi aloitteita lausunnossaan 18.3.2025. Aloitteiden kuulutusaika oli 10.–31.3.2025, jolloin seurakuntalaisilla oli mahdollisuus tehdä kannanottoja aloitteesta Tuomiokapitulille.

Tuomikapituli käsittelee aloitteet todennäköisesti tämän kevään aikana ja mikäli se puoltaa aloitteita, ne etenevät Kirkkohallituksen käsittelyyn. Kirkkohallituksen käsittely on aikaisintaan syksyn 2025 aikana. Uuden seurakunnan nimen etsintä ja henkilöstön kuuleminen on samaan aikaan käynnissä. 

Artikkeli Tavoitteena paras toimintakyky tulevaisuudessa  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Koen kirkkokuorossa laulamisen palvelutehtäväksi, tarjoamme seurakuntalaisille ja yleisölle musiikkia.”

Varpu Karppelan kuorolaulutausta on yhtä mittava, ura alkoi rippikouluaikaan nuorisokuorossa 1972. Sinfonia- ja seurakuntakuoron kautta hän on päätynyt kirkkokuoroon.

”Kuorolaulu on kutsumustehtävä, sosiaalista toimintaa ja ystävien näkemistä. Laulaminen kuorossa vie mennessään.”

Kuoron puheenjohtajana toimiva Sirpa Luukkonen omaa erilaisen taustan. Ystävän hellä painostus sai karaokelaulajan tulemaan mukaan kuoroon 2017.

”Ehdottomasti kannatti tulla. Erittäin hyvä harrastus, missä saa kuulua samanhenkiseen joukkoon.”

Valkealan Opiston kuorossa 1970-luvulla laulanut Seppo Kuparinen teki pitkän tauon jälkeen paluun reilut 10 vuotta sitten Valkealan kirkkokuoroon. Kun laulu siellä loppui, hän siirtyi Kouvolaan muutama vuosi sitten.

”Musiikki ja laulaminen on verissä. Kuoroon on aina kiva tulla bassoa virittelemään.”

KOUVOLAN Kirkkokuoro perustettiin 1925 ja satavuotiseen matkaan mahtuu monta karismaattista kuoronjohtajaa. Seurakunnan ensimmäinen kanttori, director musices Vilho Oksa, johti kuoroa 32 vuotta.

Eino Kirvessalo, Vilho Piiparinen, Leo Siukola, Jouko Koskela, Seppo Kuokka, Pekka Ainali, Helena Markula, Mari Lehtinen; siinä Oksan seuraajat. Vuodesta 2018 kuoroa on johtanut varhaiskasvatuksen kanttori Ritva-Liisa Marttila.

”Tällä hetkellä kuorossa laulaa 36 aktiivista harrastajaa. Olemme kolmiääninen kuoro (sopraano, altto, basso). Esiinnymme jumalanpalveluksissa sekä seurakunnan ja muissa seudun tapahtumissa. Vierailemme pienryhminä myös palvelutaloissa.”

Kuoron ohjelma muovautuu kirkollisten teemojen mukaan ja sisältää myös kevyttä musiikkia. Kuoro harjoittelee kerran viikossa ja uudet laulajat, erityisesti miehet, ovat tervetulleita stemmalaulun maailmaan. Koelaulu oman pienen ääniryhmän kanssa, siitä se lähtee.

100-VUOTISTA TAIVALTAAN juhlii myös Kuusankosken Kirkkokuoro, jonka kuoronjohtajana toimii tällä hetkellä seurakunnan kanttori Ville Perkkiö. Hänen edeltäjiään ovat olleet Risto Eskola, Jarmo Kukkonen, Tapani Rautasuo ja Paavo Oskari Salokannel.

Kuusankosken Kirkkokuoron juhlakonsertissa kuullaan neliäänisiä lauluja eri vuosikymmeniltä sekä Rautasuon, Kukkosen, Eskolan ja Perkkiön sekä kahden kuorolaisen tekemiä sävellyksiä.

Kuusankosken kirkkokuoro 100 vuotta juhlakonsertti su 23.3. klo 16 Kuusankosken kirkossa. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €. 

Kouvolan kirkkokuoro 100 vuotta juhlakonsertti su 4.5. klo 17 Kouvolan srk-keskuksen Maria-salissa. Vapaa pääsy.

Artikkeli Sata vuotta laulun ilosanomaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kuusaalaisiksi tunnustautuvalle parille oma rakas kotikirkko olisi tietysti ollut mieluisin vaihtoehto, mutta myös Myllykosken kirkon tunnelma viehätti isosti.
– Vihkiminen oli hyvin persoonallinen ja henkilökohtainen tilaisuus. Niin mieliinpainuva, että käymme aina silloin tällöin katsomassa vihkikirkkoamme, Anthony tunnustaa.

HENGELLISET asiat ovat Helille ja Anthonylle läheisiä. Helin taustalta löytyy tyttökerhoa ja rippileirin isosena olemista. Tällä hetkellä he eivät ole aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, mutta jumalanpalveluksissa ja musiikkitilaisuuksissa he käyvät, ja Radio Dei soi usein kotona.

Anthony on hyvin kiinnostunut hengellisistä asioista ja pohtii niitä paljon. Hän pitää nykytyylisistä jumalanpalveluksista.
– Meno on jäyhää, mutta niin sen pitääkin olla. En lähtisi kaupallistamaan niitä ja kosiskelemaan kevyellä tyylillä. Kevyt musiikki ei kuulu mielestäni kirkkoon.

Heli on samoilla linjoilla, eikä hän lähtisi muuttamaan mitään jumalanpalveluksen nykysisällöstä.
– Sanoma on tärkeä juuri sellaisena kuin se on. Yllättyisin jos kirjassa olevaa kaavaa lähdetään muuttamaan. Nykymaailman meno on aika erikoista, missä arvostetaan yksilöitä yhteisön sijaan.

BRANTBERGIEN arki on sisältänyt remontointia matkalla useasta asunnosta kohti yhteistä kotia. He löysivät toisensa yhteisessä työpaikassa, missä he toimivat opettajina. Yhteiseen vapaa-aikaan kuuluu sähly ja muu liikunta. Heli on saanut Anthonylta intoa myös uuteen harrastukseen.
– Olen uskaltanut alkaa laulaa. Tavoitteemme on tehdä yhteistä musiikkia.

Anthonylla on vahva bänditausta kitaransoiton ja laulun muodossa. Helillä pysyy vastaavasti kynä hyvin kädessä. Kun molemmilta löytyy runsaasti luovuutta, ovat toimivan duon ainekset koossa. Anthony avaa, mitä on luvassa.
– Syvällistä, elämänmakuista, suomenkielistä iskelmämusiikkia. Aiheet löytyvät ympäröivästä elämästä tai puolivahingossa jammaillessa.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä aluillaan on myös kirja. Romaani syntyy sekin yhteisten kirjoitusprojektien tuloksena.

HÄÄMATKAN hääpari teki suunnitelmien mukaisesti Tallinnaan keväällä. Kesäloma piti sisällään erilaisia matkoja, ja joulun aikaan odottaa seuraava. Edessä on erilainen joulu reissussa ilman joulun hässäkkää.

Kouvolan seurakunnat järjestävät seuraavan yhteisen Hääpäivän 2.5.2025 Elimäen kirkossa. Heli ja Anthony kannustavat avioitumista miettiviä pareja tarttumaan mahdollisuuteen. Vaikka vihkimiset tapahtuvat puolen tunnin välein, ne ovat Anthonyn mukaan hyvin henkilökohtaiset ilman ”liukuhihnatunnelmaa”.
– Rohkeasti vaan ilmoittautumaan. On helppo ratkaisu, päivä ja paikka ovat valmiina, ja pienellä panostuksella saa perinteisen ja juhlavan tunnelman, Heli ja Anthony kannustavat.

Kouvolan seurakuntien Hääpäivässä 2.5.2025 Elimäen kirkossa pareja vihitään puolen tunnin välein. Hääpäivään ilmoittaudutaan 28.3.2025 mennessä p. 040 849 2612 (ma-pe klo 9–12) tai osoitteeseen elimaki@evl.fi. Pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta tulee tehdä 17.4.2025 mennessä osoitteessa esteidentutkinta.fi. Lisätietoja: kouvolanseurakunnat.fi/haapaiva.

Vaivattomasti vihille 2.5.2025

Artikkeli Avioliitossa soi yhteinen sävel julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.