– Kiva olisi nähdä ihmisiä kasvotusten, mutta etäopiskelu lisääntyy koko ajan ja moni jää sitä kautta yhteisön ja yhdessä olon ulkopuolelle.

Juntunen toimii oppilaitospappina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK), LUT-yliopistossa ja Edukossa. Työkenttänä hänellä on kuusi kampusta ja yli 10 rakennusta, opiskelijoiden lisäksi hän pitää huolta myös henkilökunnasta. Vaan mitä hän oikein tekee.

– Kohtaan ihmisiä heidän omissa ympyröissään. Luon ilmapiirin, missä voi puhua vapaasti opiskelusta, elämästä ja ihan mistä hyvänsä. En pelkää enkä sulje pois mitään aihetta.

Puhumisesta puheen ollen, Juntusella itsellään on puhumisen lahja. Hänen tapansa tehdä työtä on kulkea käytävillä, huoneissa, ruokalassa taukotiloissa; siellä missä ihmiset ovat, ja antautua juttusille. Millaiset aiheet nousevat kohtaamissa esille.

– Opiskelujen edistyminen, mielen haasteet, ihmissuhteet, työssä jaksaminen eli elämän koko kirjo. Pidämme yhteyttä, sovimme tapaamisia; joskus useita ja pitkiäkin jaksoja. Sosiaalisen median kanavat ovat myös mahdollisuus kasvokkain näkemisen sijaan.

JUNTUNEN opiskeli Joensuussa teologian maisteriksi, hänellä on myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian koulutus. Siitä on tukea keskusteluissa, joissa hän näkee lisäksi yhden merkittävän edun.

– En tee kirjauksia, mikä poistaa jännitystä kohtaamisista. Voimme puhua vapaasti mistä tahansa ja ihan mitä vaan.

Yksin ei oppilaitospapin tarvitse työtään tehdä. Tukena hänellä ovat oppilaitosten omat hyvinvointiasiantuntijat, kuten kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat ja muu henkilökunta.

– Yksi oppilaitospapin tärkeä tehtävä on luoda verkostoja eri toimijoiden kesken ja yhdistää tekijöitä toisiinsa. Eri tahojen on tällöin myös helpompaa ohjata henkilö toiselle auttajalle.

POHJOIS-SAVOSTA kotoisin oleva Juntunen kallistui nuorena tieteen puolelle ja häntä kiinnosti tutkia erilaisia uskontoja. Papin työssä Pohjois-Karjalassa ja Lapissa hän näki erilaisia seurakuntia ja tehtäviä.

Terapeuttinen työskentely ja työ opiskelijoiden keskellä on Juntuselle luontevaa. Niinpä hän siirtyi Turkuun oppilaitospapin sijaiseksi, ja bongasi siellä Kouvolassa avautuneen paikan.

– Kun oli kyse uudesta tehtävästä, sain luoda sen sisältöä ilman olemassa olevia paineita. Tämä työ on pitkä tie, joka hahmottuu hitaasti matkan varrella.

Opiskelijoille Juntusen työ on arvokasta erityisesti sisällöltään, mutta myös kustannuksiltaan, sillä se on heille maksutonta. Oppilaitospapin virka on päättymässä tämän vuoden lopussa, mutta moni seikka puoltaa sen jatkamista.

Edukon ja XAMKin henkilöstölle tehdystä kyselystä tuli vahvaa tukea. Matalan kynnyksen keskusteluapu, tuki opiskelijoille ja henkilöstölle, yhteisöllisyyden vahvistaminen, turvallisuuden tunteen lisääminen, inhimillisyys ja läsnäolo arjessa; siinä usein toistuneita vastauksia. Juntusesta henkilönä pidetään niin ikään paljon.

– Sain tosi hyvää palautetta siitä, että olen, tulen ja menen sekä teen yhteistyötä ammattitaidolla, lämmöllä ja aidosti. On tärkeää saada palautetta omasta työstään.

ALKANUT lukuvuosi tuo Juntuselle tullessaan muun muassa paljon yhteisiä kohtaamisia: kaikkien oppilaitosten yhteinen Amazing Kouvola, Edukon aloitustapahtuma EdukoFest, opiskelijoiden ja aikuisten retriitit sekä kampus- ja haalaritapahtumat. Keskusteluissa on ollut myös kaikkien uskontojen yhteinen ekumeeninen rauhanrukous.

– Ollaan yhdessä ja kasvokkain, sitä me kaikki tarvitsemme.

Kun Juntunen kulkee pappina eri oppilaitosyhteisöjen keskellä, hengellisyys ja ihmisten omat vakaumukset nousevat luontevasti keskusteluun.

Artikkeli Ihmisten kohtaamista omissa ympyröissään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olen löytänyt paikkani seurakunnassa. Suhteeni uskoon on muuttunut paljon läheisemmäksi ja merkitykselliseksi. Asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan uskosta.

Kaukasuolla päävastuullisena yrittäjänä vanhempiensa kanssa gluteenitonta luomukauraa ja muita tuotteita viljelevä 26-vuotias Markus Suutari on seurakuntatyössä jo konkari. Kaikki alkoi, kun hän ei ollut vielä syntynytkään.

– Vanhempani perustivat aikoinaan omasta aktiivisuudestaan perhepiirin muiden perheiden kanssa. Olen pyörinyt taaperosta asti vanhempieni mukana ja kulkenut pitkän taipaleen seurakunnan toiminnassa.

Rippileiri Suomen Lähetysseurassa, isosena omassa seurakunnassa, yövahtina ja liikuntajuttujen pitäjänä rippileireillä, siskon kanssa pidetty sählykerho; Suutarin nuoruus oli täynnä touhua, ja hänestä oli kiva yhdistää tapahtumiin uskonasioiden yhteinen pohdinta ja liikunnan ilo.

VAIKUTTAJAKSI Suutari ryhtyi edellisten seurakuntavaalien jälkeen, kun häntä kysyttiin kasvatuksen ja nuorten aikuisten vaikuttajaryhmään. Nyt hän kuuluu Kouvolan seurakuntien nuorten vaikuttajaryhmään, johon myös Kuitunen liittyi keväällä isoskoulutuksen yhteydessä.

– Koen vaikuttamisen nuorten asioihin tärkeäksi. Löytää nuorille paikka mihin mennä ja missä jokainen voi olla oma itsensä. Tämä tuntuu niin omalta kuin vain voi.

Suutarin sydäntä lähellä ovat perusasiat, joihin kuuluu hyvä Raamatun opetus ja uskon asioiden esillä pitäminen.

– Seurakunta on yhteinen ja teemme työtä yhteiseksi hyväksi. Tarvitsemme nuorille helposti lähestyttäviä erilaisia tapahtumia, joissa he viihtyvät.

Vaikuttajaryhmä, johon on tavoitteena kaksi nuorta jokaisesta seurakunnasta, hakee kaksikon mielestä vielä muotoaan. Työkaluna toimii WhatsApp-ryhmä, jonka kautta voi heittää, työstää ja jalostaa ideoita. Säännöllisiä kokoontumisia ei ole, etäpalavereita on silloin tällöin.

– Ryhmässä on potentiaalia, mukaan kaivataan enemmän aktiivisia nuoria. Koko yhtymän alueelle suunniteltu laaja nuorten leiri ja iso nuortenilta ovat esimerkkejä työstämme, Suutari ja Kuitunen toteavat.

Kirkollinen lainsäädäntö edellyttää, että nuorten asioille tulee olla oma vaikuttajaryhmä, joka ottaa nopeasti kantaa päätöksentekoon nuorisovaikutusten osalta. Tärkeintä on kuitenkin nuorten etu ja kuulla sitä, mitä nuoret ajattelevat.

SEURAKUNTAVAALIT ovat pian käsillä. Kun isä on ollut mukana seurakunnan päätöksenteossa, ehdokkuus kiinnostaa Suutaria, mutta yrittäjyyden tuomat realiteetit puhuvat osin vastaan.

– On asioita, joiden haluaisin menevän eri tavalla. Olen huolissani kirkon maallistumisesta. Konkretia kiinnostaa, byrokratia kyllästyttää.

16-vuotiaat voivat äänestää marraskuun vaaleissa, Kuitunen täyttää rajapyykin lokakuussa eli hän on äänioikeutettu.

– Pohdin äänestämistä, enkä sulje pois ehdokkaana olemista tulevissa vaaleissa, kun olen täyttänyt 18 vuotta.

Aika asettua ehdolle

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu on käynnissä 15. syyskuuta saakka. Ehdolle asettuvan on oltava seurakunnan konfirmoitu jäsen ja täytettävä 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä 15. marraskuuta. Ehdokas ei voi olla oman seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija tai työntekijä. Ehdokkaiksi kaivataan kaikenikäisiä, eri tavoin ajattelevia seurakuntalaisia eri puolilta Kouvolaa. Vaaleissa asetutaan ehdolle valitsijayhdistyksen kautta. Jos haluaa perustaa oman valitsijayhdistyksen, sitä varten tarvitaan 10 seurakunnan jäsentä.

Valitsijayhdistyksen perustamisasiakirja liitteineen on toimitettava 15.9. kello 16 mennessä Kouvolan seurakunnan seurakuntatoimistoon, Savonkatu 40 (avoinna ma-pe klo 9-15 ja 15.9. klo 9-16) tai Kuusankosken seurakuntakeskukseen, Maunukselantie 3, 3. krs., hallintosihteeri Virpi Myllyharjulle, (paikalla 15.9. kello 9-16).

Ennakkoäänestys on tiistaista lauantaihin 3.-7.11. ja varsinainen vaalipäivä on 15.11. Seurakuntavaaleissa valitaan uuden Kouvolan seurakunnan luottamushenkilöt. He päättävät muun muassa siitä minkälaista toimintaa seurakunnassa järjestetään ja mihin seurakunnan rahoja käytetään.

Artikkeli Halu vaikuttaa nuorten yhteiseksi hyväksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Syksyllä 1996 järjestettiin ensimmäinen Herrakammari, missä oli paikalla Pasin lisäksi muutama rohkea mies. Paikkana oli Salaman talo osoitteessa Kauppalankatu 15, jossa eräs ystävällinen rouva oli antanut asuntonsa seurakunnan käyttöön. Siitä lähtien Pasi on ollut kammarin vakiokävijä, aina kun muut työteliään ja menevän miehen aktiviteetit ovat antaneet myöten.

– Täällä on mielenkiintoisia esitelmiä ja juttuja, ja näkee samalla paljon tuttuja. Eikä pidä unohtaa hyvää uskonnollista henkeä.

Pasin pöytäseurueessa nyökytellään päätä ja lisätään, että joka toinen viikko on sopiva tahti tällaiselle tapahtumalle. Kun heiltä kysyy mieleenpainuvinta iltaa vuosien varrelta, moni muistaa jääkiekkoteeman, jolloin paikalla oli noin 70 osallistujaa. Se että vieraana olleen tunnetun valmentajan nimi ei tullut heti mieleen, ei yllättänyt ketään.

URHEILU ja sotahistoria ovatkin aiheita, jotka kiinnostavat erityisesti kävijöitä vuodesta toiseen. Näin kertoo tapahtumaa viitisen vuotta vetänyt Juhani Huovila. Illan teema näkyy myös kävijämäärässä: vakiokävijöitä on 25–30, määrä kaksinkertaistuu oikein kiinnostavan aiheen myötä.

Herrakammarin alkuun juodaan kahvit ja virittäydytään tunnelmaan. Ohjelman avaa vierailijan pitämä esitelmä illan aiheesta. Sitten seuraa keskustelu ja lopuksi pidetään iltahartaus. Seitsemän uutisiksi ehtii hyvin kotiin.

– Tämä formaatti on todettu sangen toimivaksi. Keskustelu on usein vilkasta, toteaa Huovila tyytyväisenä.

Käsiteltäviä teemoja miettii työryhmä, johon kuuluu Huovilan lisäksi kolme henkilöä. Ehdotukset ja vinkit kiinnostavista aiheista ovat tervetulleita. Herrakammarin tunnelmaa Huovila kuvaa rennoksi ja välittömäksi, ja tilaisuus on löytänyt paikkansa seurakunnan tarjonnassa.

– Herrakammari on omanlaisensa matalan kynnyksen tapahtuma, joka ei kilpaile saunailtojen ja raamattupiirien kanssa.

TAPAHTUMAN nimi saattaa herättää joissakin kysymyksiä. Herraseuraan vivahtavaa nimeä mietti taannoin myös Juha Aschan, mutta paikalle uskaltauduttuaan hän on viihtynyt tavallisten miesten ja mielenkiintoisten juttujen parissa nyt kahden vuoden ajan. Huovila löytää nimen taustalta kaksi versiota.

– Toinen juontaa mummokammariin, tämä oli ikään kuin miesten vastaava juttu. Toinen versio liittyy legendaariseen ja isompaan Herra-nimeen.

Eipä silti, myös naiset ovat silloin tällöin tervetulleita miesten seuraan, kun aihe heitä erityisesti kiinnostaa.

HERRAKAMMARI kokoontuu nykyisin Kouvolan seurakuntakeskuksen Luukas-salissa. Helmikuun viimeisenä maanantaina oli vuorossa kokoontuminen numero 531. Illan vieraana oli yhteisöpappi Mia Hagman, joka kertoi ajastaan suomalaisten pappina Amerikassa. Hagmanin värikäs kuvaesitys ja kerronta naulitsi jokaisen katseen ja huomion. Kyllä tässä kammarissa on toden totta aivan oma miehinen otteensa.

Artikkeli Innostavia aiheita miehisessä illassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Musiikki oli minulle tapa olla isän kanssa, muistan isäni hänen äänestään. Silloin ajattelin, että minustakin tulee kanttori.

Lopulta Nieminen löysikin itsensä kirkkomusiikkia opiskelemasta. Samaan aikaan hän pohti syvällisesti, oliko kyse unelmasta vai päähänpinttymästä. Entä jos hänestä tulisikin gospelmusiikin laulaja. No tulihan hänestä, ja paljon muutakin.

– Perustin vuonna 2014 toiminimiyrityksen ja julkaisin ensimmäisen albumini. Toimin samaan aikaan osa-aikaisena kanttorina.

Korona-aika sotki Niemisen yrittäjä- ja työkuviot ja iski kovaa myös henkisesti. Viime vuodesta lähtien hän on toiminut täysipäiväisenä yrittäjänä, ja nauttii monipuolisesta työsarastaan.

– Yrittäjyys tuo minulle hyvinvointia ja on parasta elämässäni. Unelmani on saada jatkaa yrittäjänä vielä kauan.

HENGELLINEN rytmimusiikki eli gospel on Niemisen musiikkityyli, jota hänen kolme jo julkaistua albumiaan sisältävät. Laulut ovat hänen omia sävellyksiään, sanoitukset hän on tehnyt yhdessä siskonsa kanssa.

– Olen syvästi uskossa ja saanut lahjani Jumalalta, musiikki on minun elävä uhri. On minulle ehdotettu muutakin musiikkia, mutta gospel on minun juttuni.

Tukea valintaansa Nieminen on saanut myös Saara Aallolta, jonka lauluvalmennuksesta hän on saanut nauttia. Aallon oppiin Nieminen meni vuoden 2025 Voice of Finlandiin osallistumisen jälkeen. Tuo kokemus sai hänet janoamaan kehitystä.

– Saaran valmennus vei minua laulullisesti eteenpäin. Samaa voin sanoa Maija Kaurismaasta, joka toimii laulunopettajanani Suomessa. Hänen ideastaan kokeilin myös joulubiisiä, joka toi Suuren Joululaulukilpailun 2025 voiton.

Niemisellä on opettaja myös New Yorkissa, nämä tunnit toteutuvat etäyhteydellä. Kun tiimiin lisää Tuomas Aukion, joka sovittaa, miksaa, äänittää ja soittaa monia soittimia taustalle, on ryhmä koossa. Musiikki on suomenkielistä, ainakin toistaiseksi.

KEHITTYMINEN muusikkona ja yrittäjänä on Niemiselle mieluista. Kirkkomusiikin AMK-opinnot on suoritettu, musiikkipedagogian opiskelu on menossa. Hän on kulttuurituottaja sekä omaa sairaala- ja hoivamuusikon koulutuksen.

– Ymmärrän ikääntyneiden fysiikkaa, mielenterveyttä ja muistia, ja tuen heidän osallistamistaan. Soitan heille musiikkia ja kysyn, mitä ajatuksia ja muistoja se heille tuo. Mukaan kuuluu tietenkin useiden suosittujen toivelaulujen laulattamista.

Tämän kevään aikana Nieminen vierailee hoivamuusikkona Agricolan suomalaisen seurakunnan alueella sijaitsevissa 16 yksikössä. Hän toimii myös aktiivisesti Musiikkikuntoutus Musisoiva ry:ssä, joka edistää alan tunnettuutta ja merkitystä.

Nieminen johtaa kolmea kuoroa: Kouvolan Naiskuoro, Kuusankosken seurakunnan Gospelkuoro ja Lapinjärven laulupiiri. Sen lisäksi hän pitää musiikkileikkikouluja ja tekee kanttorin sijaisuuksia esimerkiksi Kuusankoskella. Ja soittokin sujuu, sillä hän hallitsee pianon sekä kieli- ja puhallinsoittimia.

TOUKOKUUSSA on luvassa uusi singlelevy, ensimmäinen otos ensi helmikuussa ilmestyvältä neljänneltä albumilta. Spotify, YouTube ja iTunes ovat tämän päivän sähköisiä julkaisualustoja, mutta perinteinen cd-levykin on luvassa.

– Toiveeni on, että kuuntelijat hankkisivat myös fyysisiä levyjä sekä arvostaisivat ja tukisivat näin musiikin tekijöitä.

Ennen koronaa Nieminen heitti noin 100 keikkaa vuodessa, nyt niitä on muutama kuukaudessa. Yleensä hän esiintyy seurakunnan tilaisuuksissa, mutta omia konserttejakin on silloin tällöin.

– Kivahan se olisi, jos saisi tehdä enemmän omaa musiikkia ja lisää keikkoja.

Artikkeli Monipuolisesti musiikin pauloissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Hän tarttui minua kädestä ja kertoi tuntevansa, kuinka Jumala sanoo, että minun pitää tehdä levy.

Leppä otti vinkistä vaarin ja rukoili Jumalalta apua, mutta tämä ei alkuun puhunut hänelle. Kunnes tulppa avautui, ja sitten se olikin menoa.

– Tekstiä alkoi tulvia, sanoittaminen avautui ja nyt sanoja riittää vielä tosi moneen lauluun.

Alkoi vuoden kestävä projekti, minkä aikana Leppä sanoitti, sävelsi, sovitti, soitti, lauloi, äänitti ja tuotti levyllisen gospelmusiikkia. Hänen tapansa sanoittaa on kirjoittaa teksti ensin englanniksi ja kääntää se sitten suomeksi. Näin siksi, koska hän tykkää laulaa englanniksi. Mutta mistä laulut kertovat?

– Raamatun kohtia, kuten laulu ”Rakkauden valo”, joka on Johanneksen evankeliumista (Joh. 3:16). Laulut ovat hyvin henkilökohtaisia, mukana on paljon rukous-, ylistys- ja rakkaustyyppistä laulantaa.

Leppä kuvailee tapaansa säveltää yksinkertaiseksi, joka lähtee melodian tapailusta. Hänen gospelmusiikkinsa on countryhenkistä amerikkalaistyylistä rockgospelia. Levyprojekti vei Lepän täysin mennessään, mutta paneutuminen kannatti.

– Ensimmäinen levy on tehty ja olo on hyvä. Seison levyni takana suorin selin.

Armon Voimalla-levy on kuunneltavissa nykytyylisesti Spotify-, iTunes- ja muissa julkaisupalveluissa. Levystä on tehty myös perinteinen cd-versio.

MUSIIKKI on kulkenut Lepän elämässä mukana pitkään, hän on tehnyt sitä ammattimaisesti jo 22 vuotta. Juuret musiikkiin istutettiin jo lapsena ja kodin esimerkillä on ollut iso merkitys.

– Äitini on laulanut paljon, ja isäni on soittanut bändeissä. Kun kuulee ja näkee paljon musiikkia, se tarttuu.

Moni yhdistää Leppään sanan Elvis. Innostus legendaariseen laulajaan syttyi jo 2-vuotiaana. Elvistä Leppä on kuunnellut eniten ja kun hän lauloi ensimmäisen kerran julkisesti muitten kuullen, se oli Elvistä karaokessa 18-vuotiaana. Esiintyminen Voice of Finlandissa 2014 löi lisää vettä Elvis-myllyyn ja Leppä onkin toteuttanut paljon yhteisiä projekteja Elvis Finland -kerhon kanssa.

Laulamisen lisäksi Leppä hallitsee kaikki perusbändisoittimet. Hänen omassa musiikissaan maistuvat roots-pohjaiset country ja blues.

– Haluan, että minut tunnetaan ja muistetaan myös omasta musiikistani.

Leppä kertoo olevansa vahvasti Jumalan lapsi, uskon hän löysi itse rippukouluikäisenä. Etsikkoaika ja kasvu uskoon kesti pitkään, kun hän hakeutui Jumalan lähelle vaikeuksissaan. Viime aikoina hän on tullut mukaan Kuusankosken seurakunnan vapaaehtoistyöhön, mikä lähti musiikin kautta.

– Olen rukoillut monta vuotta, että pääsisin esittämään hengellistä musiikkia. Olen erittäin kiitollinen, kun se on vihdoin toteutunut.

Artikkeli Levyllinen omakohtaista gospelia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vesa Pyötsiä ottaa kitaran kotelosta ja säestää alkuun yhteislaulun, jona on tällä kertaa tuttu ”Aurinko kun kohoaa”. Alkuhartauden teemana on tällä hetkellä Lasten Raamatun lukeminen ja paraikaa on menossa Joosefin elämästä kertova kohta.

– Joosef oli unien näkijä ja selittäjä. Vaikka hänelle kävi kovin huonosti, Jumala korjasi tilanteen. Näin voi tapahtua meille kaikille, Pyötsiä kertoo lapsille.

Rukouksen ja loppulaulun jälkeen alkaa tohina, kun jaetaan kerhomerkkejä ja etsitään sopivia kypäriä pian koittavaa ratsastusta varten. Tilan isäntä Martta Pyötsiä ja kerho-ohjaaja Veera Ala-Krekola toimivat lasten parissa tottuneen rauhallisesti.

TOISTA KERTAA ponikerhoon tullut 7-vuotias Paloma Liikanen hytisee innosta päästä ratsastamaan. Kymintehtaan koulua käyvä ekaluokkalainen on ratsastanut kaksi vuotta heppakoulussa Korialla.

– On ihan parasta ratsastaa täällä Hapsu-ponilla. Harrastan lisäksi partiota ja voimistelua.

Isojen eläinten kanssa on tärkeää toimia turvallisesti ja ohjaajien opastamalla tavalla. Ala-Krekolan hevosura alkoi juuri Toivolan tilalla ja nyt hän on kilpaillut ratsastuksessa jo kolme vuotta. Hän opiskelee parhaillaan lukiossa ja miettii eläinlääkärin uraa.

– Tykkään kovasti toimia lasten kanssa. Tein TET-harjoittelun päiväkodissa ja olen ollut täällä ohjaajana kesäleireillä.

Ala-Krekola on suorittanut Valkealan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Minna Nikin pitämän kerhonohjaajan peruskurssin.

– Kurssilla nuori oppii toimimaan lasten kanssa. Erilaisia tilanteita ja tehtäviä harjoitellaan kädestä pitäen, avaa Nikki kurssin sisältöä.

PYÖTSIÄN perhe on ollut pitkään mukana monissa seurakunnan toiminnoissa. Kun Nikki soitti taannoin Martta Pyötsiälle ja ehdotti ponikerhon järjestämistä, kaikki sujui luontevasti. Nyt on menossa ponikerhon kolmas vuosi, Toivolan tilalle kokoonnutaan kerran viikossa syyskuusta huhtikuuhun muiden seurakunnan kerhojen tapaan.

– Alkuhartaus, Lasten Raamatun lukeminen, laulut sekä eri teemat, kuten joulu, pääsiäinen, pikkujoulut ja kevätjuhla kuuluvat ohjelmaan.

Ja tietysti ulkoilua ja ponien kanssa toimimista. Martta Pyötsiä kertoo, kerhossa on tarkoituksena opettaa lapsille ratsastuksen alkeet. Siihen liittyy paljon muuta toiminnallista harjoittelua. Hänen ja Ala-Krekolan lisäksi ohjaajana toimii tarvittaessa myös Minja Tikkanen.

Ponikerho on suunnattu lähinnä alakouluikäisille lapsille, jotka jaksavat touhuta 1,5 tunnin ajan ulkoilmassa. Kerhoon voidaan ottaa enintään 12 lasta. Tällä hetkellä mukana on seitsemän tyttöä Valkealan, Kouvolan ja Kuusankosken seurakunnista. Joten mukaan mahtuu vielä, myös poikia.

Ponikerho
Paikka: Toivola 1936 -tila, Toivolanpolku 87, Utti
Aika: Keskiviikkoisin klo 16.30-18
Kevätkausi 14.1.-22.4., ei talvilomalla, 190 euroa.
Kesken kautta mukaan tulevat tarjoushinnalla.
Ilmoittautumiset: Minna Nikki, 040 093 6252, minna.nikki@evl.fi

Artikkeli Ulkoilua ja kertomuksia ponikerhossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Sanoin kerran äitini luona jo tovin oltuani, että pitäisi vissiin lähteä. Äitini tokaisi, jotta vihdoinkin tajusit.

Perttola korostaa, että jokainen muistisairaus etenee omalla tavallaan. Vain noin 10 prosenttia sairauksista on perinnöllisiä, näin on yleensä nuorilla. Muistisairaan kohtaamisessa ei tarvita mitään erityisosaamista, riittää että on läsnä.

-Kohtaa hänet ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Kuuntele, juttele ja seuraa, onko hän tässä maailmassa. Älä torju, älä korjaa, äläkä kysy, muistatko sinä.

Päivän sää, politiikka ja läheisen mieliaiheet ovat hyviä puheenaiheita. Perttolan äidille Kimi Räikkönen oli erityinen ylpeyden aihe, ja hänestä kertova kirja oli todellinen aarre, jota hän lainaili auliisti muille.

RIITTÄMÄTTÖMYYS on usein tunne, joka liittyy muistisairaan lähellä elämiseen. Perttolalla ja hänen puolisollaan ei ollut silloin mitään käsitystä Muistiyhdistyksestä, eivätkä he älynneet ottaa siihen yhteyttä. Nyt he ovat yhdistyksen jäseniä ja aktiivisia vapaaehtoisia.

– Muistiyhdistyksessä toimii ihania ihmisiä, jotka osaavat neuvoa. Me saimme jälkikäteen rauhan, emme olisi voineet tehdä enempää.

Perttola on kuunnellut muistiluennon monen monta kertaa ja oppii siitä aina jotakin uutta. Vapaaehtoistyössä käytetään hyväksi omia taitoja. Perttola toimii muistikahviloissa ja kirjoittaa eri teemoista runoja. Puoliso kouluttautui muistikaveriksi, jollaisen omainen voi pyytää sairaan seuraksi vaikkapa ulkoilemaan.

Perttola kävi äitinsä kanssa muistimessussa, missä äiti käyttäytyi kuin pieni lapsi, jota piti koko ajan hyssytellä. Äiti osasi kuitenkin rukoukset ja muut jumalanpalveluksen menot kuin vettä vaan, ja messusta jäi hyvä mieli.

– Kirkkoherrat, diakonit ja muut seurakunnat työntekijät ovat aina valmiita juttelemaan ja tukemaan.

Ajatus omasta sairastumisesta mietityttää aika ajoin Perttolaa. Hän tietää, että muistisairaus on aina yksilöllinen ja etenee eri tahtia omia polkujaan. Äitinsä sairautta hän käsitteli myös pitämällä siitä päiväkirjaa ja kirjoittamalla koskettavan runon.

Äidin seinäkello
on kuin äiti itse -
kaunis katsella,
vakaa ja vankka päältä päin,
käy ja tikittää uutterasti,
kuten ennenkin.

Mutta se ilmaisee itseään oudosti.
Kun sen pitäisi lyödä 12 kertaa,
se lyö vain kerran.
Kello yhdeltä yöllä
saattaa kuulua 11 lyöntiä.
Se on kuitenkin elossa edelleen.

Kun kelloa muistaa vetää, se saa taas uutta puhtia.
Kun äitiä käy katsomassa ja kuuntelemassa, hän virkistyy.
Kun ottaa vakavuudella vastaan
hänen huimat tarinansa milloin mistäkin seikkailusta,
ottaa vakavasti hänet
ja hänen tarpeensa.

Mitä siitä,
jos jo edesmenneet rakkaat
käyvät hänen luonaan joka päivä
- sehän on lohdullista.

Mitä siitä,
jos hän edelleen kokee kykenevänsä
kiipeilemään, tanssimaan, virkkaamaan.
Mitä siitä,
jos hän ei enää niin tarkkaan muista,
montako tyttöä ja poikaa on
tullut synnyttäneeksi.
Tai sanoo tytärtään miniäkseen tai
siskokseen.

Hän iloitsee edelleen tyylikkäistä
hiuksistaan,
jos joku vaan laittaa papiljotit.
Hän ihailee kaikenlaista kauneutta,
mitä näkee ympärillään.
Hän lukee kaikki huomaamansa kyltit, ilmoitukset ja tienviitat,
mutta tulkitsee ne omalla
hauskalla tavallaan.

Nyt äiti on jo tallella siellä jossakin.
Näkemiin, rakas äiti,
me seinäkellon kanssa jatkamme
vielä täällä.
Lupaathan,
että näemme vielä jonain kauniina päivänä.

Artikkeli Ole läsnä ja juttele – älä korjaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

-Olemme kai aina olleet etsimässä jotakin – seikkailua, vapautta, uusia kokemuksia. Niitä löysimmekin, mutta kaikkein tärkein löytyi vasta myöhemmin.

Vuoden 2017 tienoilla elämä oli mallillaan; oli hyvät työpaikat ja oma koti järven rannalla. Ulkoisesti heillä oli kaikki, mitä he olivat halunneet. Mutta silti heistä tuntui, ettei elämä ja sen tarkoitus voinut olla vain tässä. Sisäinen tyhjyys herätti hengellisen etsinnän ja tarpeen saada vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.

– Viiden vuoden ajan etsimme niitä muun muassa self helpistä, mindfulnessista, meditaatiosta ja idän uskonnoista. Ne antoivatkin aluksi paljon, mutta lopulta toivat esiin ihmisen huonoja puolia, kuten minäkeskeisyyden. Koimme myös kasvavamme “henkisessä viisaudessa”.

KAIKKI etsintä johti lopulta isoon peliliikkeeseen; irtisanoutuminen töistä, asunnon myynti ja matkailuauton rakentaminen. Edessä oli kahden vuoden reissu.

Ennen reissua Jarno keskusteli uskovan työkaverinsa kanssa hengellisistä asioista ja sai matkalle luettavakseen Gurun kuolema -kirjan. Suurista epäilyksistä huolimatta Jarno luki sen, ja kirjan sisältö saikin hänet kyseenalaistamaan aiemmat uskomuksensa. Sisäinen maailma synkkeni, kun hän joutui valitsemaan kahden totuuden välillä.

– Lopulta ymmärsin, että Jeesus on ainoa tie ja totuus. Heti sen myötä oloni helpottui ja koin valon tulevan tilalle. Kerroin kokemastani Taijalle.

Taija yllättyi aluksi, mutta kirja ei kuitenkaan herättänyt hänessä samanlaista oivallusta. Jarnon rohkaisemana he alkoivat lukea Raamattua puhelimesta. Kotiinpaluun jälkeen he löysivät Jarnon isovanhempien kätköistä kristillistä kirjallisuutta. Raamatun sisältö ei silti edelleenkään auennut. Seurasi parin vuoden taistelu uskosta.

YSTÄVÄN kannustus ja Aaro Leikkarin kirja ”Että et hukkuisi” sai Jarnon vihdoin vakuuttumaan.

– Kirjassa mainittiin, että Jeesuksen tunnustaminen Herraksi on vaikeaa, jos et usko. Tunnustin uskoni Taijalle ja minut valtasi ilo, rauha ja hyvä olo. Sain kokea voimakkaan Pyhän Hengen kosketuksen.

Seuraavina päivinä Jarno oli valtavan tunteen ja voiman vallassa. Tällöin Raamatun sana aukeni kuin laput olisi otettu pois silmiltä. Lisäksi hänet valtasi syvä huoli ihmisistä, jotka eivät tunne Jeesusta, sekä palava halu todistaa Hänestä. Ja kaikki, mitä yleensä tässä rajallisessa ja maallisessa elämässä tavoitellaan, menetti yhtäkkiä täysin merkityksensä.

Jarnon kokemus sai myös Taijan pysähtymään elämän suurten kysymysten äärelle.

– Se sai minut pohtimaan omaa kohtaloani. Olin aina kuvitellut, että kaikki pääsevät taivaaseen, paitsi oikeasti pahat ihmiset. Aloin ymmärtää, ettei asia ehkä olekaan niin. Silloin oivalsin, että pelastus tulee yksin uskosta Jeesukseen ja rukoilin silloin pelastusrukouksen.

Tämän vuoden tammikuussa Taija ja Jarno lähtivät ensimmäistä kertaa kirkkoon. Käpylän kirkosta alkoi kuin iskusta uusi reissu, joka muutti kaiken. He ovat saaneet elämäänsä uusia ihmisiä ja kokemuksia. Erityiskiitos menee Heljä ja Olavi Mäki-Patolalle.

– Heljä ja Olavi ottivat meidät huomaansa, olemme saaneet heiltä opetusta ja ohjausta. Emme ole jääneet yksin, nyt käymme kristinuskon perusteita käsittelevää Alfa-kurssia. Olemme aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa.

Jarno ja Taija korostavat, että jokainen kokee uskonsa tavallaan. Heidän arvomaailmansa on mennyt päälaelleen siitä, mikä on elämässä tärkeää.

– Olen löytänyt rauhan ja ymmärtänyt anteeksiannon tärkeyden, kuvaa Taija tilannettaan.

Jarno on todella tyytyväinen, sillä reissusta löytyi se, mitä hän on aina etsinyt.

– Olen saanut syntini anteeksi ja minut on vapautettu kaikesta. Nyt on rauha.

Artikkeli Totuuden etsimisen pitkä oppimäärä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Salosen suvun juuret ulottuvat Jaalaan 18 sukupolven ajan. Hän allekirjoittaa jalon elämän ja sanoittaa sen seuraavasti:

– Ollaan omineen ja sovinnossa. Täällä kotiseutu korostuu, olemme jaalalaisia.

Jarmo Iiskola on syntyperäinen jaalalainen ja tuntee seudun elämäntavat juurta jaksain.

– Yhteisöllisyys ilmenee täällä vahvasti ja on läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Antti Nurmen isä on syntynyt Jaalassa, hän itse muutti Jaalaan 1976 ammattiaan harjoittamaan.

– Täällä pidetään naapurista huolta, olemme yhdessä ja välitämme toisistamme.

MAALISKUISENA torstai-iltapäivänä Salonen, Iiskola ja Nurmi olivat tulleet monen muun lailla Meilän juttuun Jaalan Raittiin. Tarjolla on soppaa Arvilan Kotileipomon kotoisan maukkaan ruis- ja hiivaleivän kera, ja lopuksi nautitaan kahvit. Sielukin saa kahden tunnin aikana runsaasti ravintoa.

– Jutustelua ja leppoisaa yhdessä oloa. Käsittelemme myös monia mielenkiintoisia teemoja, kertoo Iiskola tyytyväisenä.

Papit ja diakonit ohjaavat teemojen käsittelyä, ja myös kanttorit vierailevat tapahtumissa, mikä on Nurmen mieleen.

– Musiikki yhdistää ihmisiä. Kuusankoskella on taitavat kanttorit, heidän lauluaan on ilo kuulla.

Yhteisvastuu ja lähetystyö ovat nekin käsiteltäviä aiheita. Salonen nostaa menneistä teemoista erityisesti yhden esiin, sillä myös paikalliset aktiivit vastaavat joskus ohjelmasta.

– Kun kimolalaiset kävivät kertomassa kylän tämän hetken sekä vanhoja ja vielä vanhempia asioita. Se historiikki oli oikea meilän juttu.

DIAKONI Kirsi Hypén-Melander kokee Jaalan ihanana työalueena, missä ihmiset tulevat luontaisesti rupattelemaan. Tämä näkyy siinä, että jaalalaiset lähtevät helposti mukaan erilaiseen toimintaan.

– Täältä löytyy helposti vapaaehtoisia ja monet yhdistykset, kuten Eläkeliitto ja Lions Club, ovat hyvin aktiivisia.

Meilän jutun juuret ulottuvat vuoteen 2022, kun eläkkeellä oleva diakoniatyöntekijä Aino Lemminkäinen ja kappalainen Minna Tanska ideoivat tapahtuman. Kuusi kertaa kevät- ja syyskaudella pidettävä avoimien ovien tapahtuma kokoaa paikalle keskimäärin 20–30 henkilöä.

Hypén-Melander korosti, että jokainen Kuusankosken sekä Jaalan seurakunnassa työtä tekevästä neljästä diakoniatyöntekijästä on jaalalaisia varten. Apua on tarjolla niin toimipisteessä kuin tarvittaessa kotikäynneillä. Hänen Meilän jutun teemansa käsitteli elämän tärkeitä ihmisiä. Alustuksen jälkeen oli hetki omaa työskentelyä ja sitten yhteistä keskustelua aiheesta. Nuorisoseura, seurakunnan lauluryhmä, keskiviikkokerho turinoineen ja kyläyhdistykset, jollainen rantautui vihdoin myös kirkonkylään, täydentävät jaalalaisten aktiivista toimintakenttää

Artikkeli Vahva yhteisöllisyys on Jaalan juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Haluamme turvata seurakunnan parhaan toimintakyvyn tulevaisuudessa. Meillä on nyt viisi hyvää seurakuntaa, joita ihmiset rakastavat ja vaalivat. Toisaalta väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee. Kosketuspinta ei ole mahdollisimman laaja, on tarve uusille työtavoille. 

Hämäläinen lisää, että rinnalla kulkee huoli työntekijöistä, joita ei tahdo löytyä seudulle. Hän ottaa esimerkiksi oman seurakuntansa Elimäen tilanteen; jäseniä on nyt 5 200 ja määrä pienenee joka vuosi 200:lla. 

– Meillä ei voi olla jatkossa kolmea pappia, kahta kanttoria ja kahta diakonia. Tällaista rakennetta ei vain voi pitää yllä.

Uudenlainen ajattelu ja voimavarojen yhdistäminen on Hämäläisen mielestä paras ratkaisu palvelujen turvaamiseksi. 30 minuutin siirtymäajalla työntekijät liikkuvat jo aika sujuvasti Kouvolan alueella. 

– Tehdään yhdessä ja otetaan muiden hyvät käytännöt kaikkien käyttöön. Lähestytään vaikka nuorisotyötä uusin silmin ja erikoistutaan, kuten esimerkiksi kirkkomuskareissa. 

HUOLI palvelujen ja tuttujen käytäntöjen katoamisesta kuntien yhdistymisen tapaan kalvaa ihmisiä. Sen myös yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimiva Hämäläinen on aistinut monissa keskustelutilaisuuksissa. Seurakuntalaisten kuuleminen on tärkeä osa kehitystyötä. 

– On halu säilyttää tutut toimitukset tutuissa paikoissa tuttujen ihmisten toimesta, ja tämä toteutuu. Digitalisaatio auttaa virkatodistus- ja muissa asioissa. 

Nuoret näyttävät osaltaan suuntaa matkalla kohti tulevaa, heille on luontaista käydä eri seurakuntien tapahtumissa. Hämäläinen ymmärtää, että ihmiset elävät käytännön kautta ja miettivät omaa kotikirkkoaan ja omia tarpeitaan. Ne eivät ole uhattuna. 

– Katse on eteenpäin kohti tulevaisuuden resursseja. Yksi uuden nimen saava seurakunta ja yhdet resurssit on järkevää, kun haluamme luoda uutta. 

Rakenneselvitystyö on kirvoittanut kritiikkiä muun muassa seurakunnan hengellisen toiminnan laiminlyömisestä. Hämäläisen mukaan seurakunnalla säilyy kirkas kristillinen tehtävä. Byrokratiaa vähentämällä resurssit on mahdollista suunnata paremmin hengellisiin palveluihin. 

Kiinteistöstrategian yhteinen kirkkovaltuusto palautti uuteen käsittelyyn. Yhteinen kirkkoneuvosto perusti tätä varten uuden työryhmän, jonka tulee löytää uusi etenemistapa. 

– Jokin ratkaisu pitää tehdä ja sitoutua siihen. Teemme tätä tulevia sukupolvia varten. 

KIRKOLLINEN päätöksenteko kulkee omia polkujaan ja rakennemuutoksen etenemisen osalta tätä avaa Kouvolan seurakuntayhtymän hallintojohtaja Rauni Pennanen:

Anjalankosken, Elimäen ja Kouvolan seurakuntaneuvostot tekivät 20.2.2025 yhdenmukaisen aloitteen Kouvolan alueen viiden nykyisen seurakunnan yhdistymisestä yhdeksi uudeksi seurakunnaksi 1.1.2027.  Kouvolan seurakunnan päätöksessä on ehtona, että Kouvolan Keskuskirkko remontoidaan tai rakennetaan kokonaan uusi kirkko entisen tilalle. Kirkkoon tulee mahtua vähintään 500 henkilöä.

Yhteinen kirkkovaltuusto puolsi aloitteita lausunnossaan 18.3.2025. Aloitteiden kuulutusaika oli 10.–31.3.2025, jolloin seurakuntalaisilla oli mahdollisuus tehdä kannanottoja aloitteesta Tuomiokapitulille.

Tuomikapituli käsittelee aloitteet todennäköisesti tämän kevään aikana ja mikäli se puoltaa aloitteita, ne etenevät Kirkkohallituksen käsittelyyn. Kirkkohallituksen käsittely on aikaisintaan syksyn 2025 aikana. Uuden seurakunnan nimen etsintä ja henkilöstön kuuleminen on samaan aikaan käynnissä. 

Artikkeli Tavoitteena paras toimintakyky tulevaisuudessa  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.