Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
– Room. 12:18

Kaikkein eniten meitä ihmisiä kahlehtii pelko. Pelolla Ihmiset pystyvät hallitsemaan toisiaan. Pelko rakentaa epäoikeudenmukaisia rakenteita.  Pelko saa usein myös ihmisen olemaan hiljaa. Pelolla saadaan ihmiset toimimaan toisiaan vastaan. Oikeudenmukaisuuden rakentaminen tarvitsee rohkeutta ja vapautta olla pelkäämättä turhaan. Kun olemme pelosta vapaita, olemme vapaita olemaan ihmisiä ja pystymme katsomaan toisiamme lähimmäisiä, emmekä vihollisina.

Rauhan rakentaminen vaatii aikaa. Kestävä rauha ei tarkoita vain konfliktin päättymistä, vaan se edellyttää koko yhteisön mukaan ottamista ja sitoutumista sekä rakenteiden muuttamista sellaisiksi, että ne tukevat eri ryhmien rauhallista yhteiseloa.  Kaikkien äänien täytyy kuulua päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa.

Jeesus antoi äänen vaiennetuille. Jeesus halusi avata valtaapitävien silmät toiseen todellisuuteen. Hän halusi puheillaan ja toimillaan avata ihmisten silmät näkemään toisen ihmisen, usein unohdetun lähimmäisen.

Rauhaa ja sovintoa on myös vaikea rakentaa, jos ei itse kykene henkilökohtaiseen anteeksiantoon, silloin kun itseään vastaan on loukattu. Katkeruus voi viedä mennessään. Sovintoon tarvitaan suurta rohkeutta ja kykyä nähdä myös oman itsensä ulkopuolelle. 

Rukoukseni vapaudesta ja kyvystä nähdä on tänään ja aina:

“Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo.”
–Ps. 13:4

Rukous

Kohtaa minut. Pelkään omia ajatuksiani.
Vapauta minut. Katkeruus sumentaa mieleni.
Auta minua. Tahdon nähdä muut ympärilläni.
Ole kanssani. Uskallan aloittaa päiväni.
Aamen.

Kirjoittaja on seurakuntavarainhankinnan ja viestinnän asiantuntija Kirkon Ulkomaanavussa

Kirkon lähetystyön keskus järjestää symposiumin Kumppanuutta etsimässä 15.5.2025 klo 13-16.30. Voit liittyä mukaan etäyhteydellä: https://youtube.com/live/ZvQD_H-t6Zo?feature=share

Artikkeli Rohkeutta rakentaa rauhaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Seme Nelson kertoo, että paenneiden joukossa on sekä eteläsudanilaisia että sudanilaisia.  

”Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeisen sisällissodan aikana, erityisesti vuosina 2013–2016, monet eteläsudanilaiset pakenivat Sudaniin. Nyt he ovat joutuneet palaamaan takaisin Etelä-Sudaniin. Myös sudanilaiset joutuvat nyt jättämään kotinsa ja lähtemään pakolaisiksi Etelä-Sudaniin. Sekä palaajien että sudanilaisten pakolaisten määrät ovat jatkuvassa kasvussa”, Nelson kuvailee tilannetta.  

Etelä-Sudan valmistautuu ensimmäisiin vaaleihin 

Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista vuonna 2011. Vain muutamaa vuotta myöhemmin maa ajautui raakaan sisällissotaan, jonka jäljet näkyvät yhä voimakkaasti. Sisällissodan jälkeinen rauhallinen tila yhteiskunnassa on hauras.   

Oman huolensa arkeen tuovat jo useampaan otteeseen lykätyt, itsenäistymisen jälkeen ensimmäiset presidentin- ja parlamenttivaalit, joita on kaavailtu pidettävän myöhemmin tänä vuonna. Paikalliset pelkäävät vaalien syöksevän maan uuteen kriisiin.  Etenemissuunnitelma vaaleihin laadittiin, mutta tiedonanto ja konkreettiset toimet ja valmistelut hallituksen puolella toteuttaa vaalit eivät ole selviä. Vakava huolenaihe on, että edellytyksiä uskottavien vaalien järjestämiselle ei vielä ole.  Näistä vakavista haasteista huolimatta Etelä-Sudanin yhteiskunta on ollut erittäin sitkeä ja tehnyt uudistuksia kohti suurempaa avoimuutta ja hallituksen vastuullisuutta. 

Ei koskaan enää sotaa 

Kirkot ja uskonnolliset johtajat ovat olleet avainasemassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa, rauhanomaisten viestien levittämisessä ja erilaisten yhteisöjen välisten vuoropuheluiden edistämisessä. Kirkot ovat olleet ihmisten arjessa mukana auttamassa terveydenhuollossa, koulutuksessa, ruoka-avun välittäjänä ja suojan mahdollistajana. Kirkot ja uskonnolliset johtajat voisivat tukea yhteiskuntarauhaa ja valmiuksia ennen vaaleja, niiden aikana ja vaalien jälkeen. 

”Jotta Etelä-Sudan pääsee jälleen sovinnon ja rauhan polulle ja ystävälliset suhteet palautuvat, on kahden toisistaan vieraantuneen osapuolen päästävä sopuun. Jumala on Kristuksen välityksellä tehnyt meidän kanssamme sovinnon. Meidänkin on tehtävä sovinto toistemme kanssa, eikä enää laskea rikkomuksiamme toisiamme vastaan”, Etelä-Sudanin kirkkojen neuvoston pääsihteeri, isä James Oyet Latansio summaa viitaten toiseen korinttilaiskirjeeseen.  

Kirkon Ulkomaanapu, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto ja Etelä-Sudanin kirkkojen neuvoston (SSCC) järjestivät kaksipäiväinen konsultoivan työpajan Jubassa maaliskuussa 2024. Paikalle kutsuttiin 30 uskonnollista johtajaa keskustelemaan Etelä-Sudanin tilanteesta ja tulevista vaaleista ja jakamaan parhaita käytäntöjä rauhaprosesseista.

Keskustelujen aikana vahvistui ajatus siitä, että jos uskonnollisille johtajille ja kirkoille annetaan valtuutus ja asianmukaiset resurssit, he voisivat tukea vapaiden, oikeudenmukaisten ja rauhanomaisten vaalien toteutumista.

Uskonnolliset johtajilla ja kirkoilla voisi olla merkittävä rooli myös väärän tiedon torjunnassa, sillä kirkkoja pidetään totuudenmukaisen tiedon välittäjinä. Kirkoilla on myös hyvin kattava verkosto tavoittaa ihmiset. Erittäin tärkeää olisi, että uskonnollisten johtajien ja kirkkojen tulisi muodostaa yhteinen viesti, jota välittää eteenpäin. Tähän tarvitaan kaikki mahdollinen tuki.  

Etelä-Sudanin väestöstä yli 70% on nuoria, joten on elintärkeää tarjota nuorille osallistumismahdollisuuksia ja koulutusta rauhan ylläpitämiseksi. Uskonnollisten johtajien suurin huolenaihe on, miten ylläpitää rauhaa ja estää väkivaltaisia konflikteja syntymästä Etelä-Sudanissa. Avain tähän on selkeä ja kovaääninen viesti: Ei koskaan enää sotaa Etelä-Sudaniin. Vaalit tulee järjestää ja niiden on oltava osallistavat, rauhanomaiset​​ ja oikeudenmukaiset. 

Kirkon lähetyskumppanuusneuvottelujen aikana 26.–30. elokuuta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sopimusjärjestöt organisoivat työpajoja. Tiistaina 27.8. klo 14-16 Kirkon Ulkomaanapu (KUA) järjestää Rauhaa ja sovintoa käsittelevän työpajan. Voit lukea lisää järjestettävistä työpajoista tästä linkistä.

KUA, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto ja Etelä-Sudanin kirkkojen neuvosto kutsuvat osallistujia pohtimaan uskopohjaisten toimijoiden roolia yhteiskunnallisessa sovinnossa.  

Mukana isä James Oyet Latansio, pääsihteeri, Etelä-Sudanin kirkkojen neuvosto (SSCC) ja Kerttu Auvinen, ohjelmaneuvonantaja, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto.

Artikkelikuva Koulu Etelä-Sudanissa: Antti Yrjönen/KUA
Isä Jamesin kuva: Albin Hillert/WCC

Artikkeli Hauraan rauhan säilyttäminen kriisien keskellä Etelä-Sudanissa – uskonnolliset johtajat ja kirkot avainasemassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Viime syksynä kolehdin merkityksestä keskusteltiin Erätauko-keskusteluissa yhdessä seurakuntien ja järjestöjen työntekijöiden kanssa. Korona-aika, kokoontumisrajoitukset ja käteisen rahan käytön väheneminen ovat nostaneet esiin kolehtitulojen merkityksen. Kun syvennyimme yhdessä pohtimaan kolehtia, nousi esiin monia huomiotta jääneitä tärkeitä asioita.

Suurimmaksi oivallukseksi Erätauko-keskusteluissa nousi otsikkoon poimittu lause: “Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle.” Mitä enemmän aiheen äärellä jaoimme kokemuksia, sitä vahvemmin koimme, että kristityn yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi osoittautui kolehti ja omastaan jakaminen. Lahjoittaminen tuntui hyvältä. Kolehtiin voi myös osallistua, vaikka ei olisi edes joka kerta rahaa mukana. Yhteiseen kolehtiin voi osallistua rukoilemalla. Kolehti on asia, jossa voi ihan konkreettisesti tehdä jotain muiden hyväksi. Kolehti on suuri mahdollisuus. Vaikka yksittäinen lahjoitus voi olla pieni, niin kaikkien seurakuntien yhdessä keräämä summa on suuri.

Miten kolehdista tulee merkityksellinen osa messua?

Keskusteluista nousi esiin vahvasti se, että mikään kolehtiin liittyvä ei synny itsestään. Messusuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota yksityiskohtiin. Esimerkiksi on tärkeää huomioida, että kolehtikohteen esittelyn tulee olla riittävän yksilöity ja konkreettinen. Ei ole aina itsestään selvää, että seurakunta kuulisi kolehdin siunauksen sanat. Kolehdin merkitystä saisi enemmän esiin, jos kolehtia ei siunattaisi virren aikana, vaan sen jälkeen. Kolehti ei ole vain varainhankintaa, sillä siihen liittyy aina kerätyn rahan siunaaminen.

Kolehti muuttaa maailmaa

Kolehdilla on suuri merkitys myös arvojen muokkaajana. Moni saattaa muistaa lapsuudestaan hetken, kun sai itse pudottaa kolehtihaaviin kolikon. Tilanne on samaan aikaan sekä jännittävä että merkittävä. Lapselle on suuri vastuutehtävä pudottaa raha itse haaviin. Samalla ymmärtää auttavansa toista, joka tarvitsee kolikon minua enemmän.

Jääkö monelta tämä konkreettinen omastaan antaminen kokematta? Kolehtikokemuksista jää vahva jälki, joka kantaa yhtä kolikkoa pidemmälle. Kolehdin kautta voi oppia merkittäviä asioita myötätunnosta, yhteisestä vastuusta ja lähimmäisenrakkaudesta. Muistoissaan voi palata omiin lapsuuden kirkkohetkiin ja miettiä mihin kaikkeen ne ovat vaikuttaneet. 

Haaste seurakuntiin

Voisiko seurakunnan työkokouksessa tai messun suunnittelukokouksessa keskustella yhdessä siitä, mitä kolehti jokaiselle henkilökohtaisesti merkitsee. Voisiko kolehdista innostua uudella tavalla? Tässä koottuna kysymyksiä, joiden kautta omassa yhteisössä voidaan pureutua siihen, miten kolehdin merkitystä omassa seurakunnassa voisi nostaa:

• Miltä varainhankinta yleisesti tuntuu?
• Miten oman seurakunnan kolehtikohteiden valintaan voi vaikuttaa?
• Miltä kolehdin ilmoitus tuntuu?
• Sanoitetaanko oman seurakunnan messussa, että rukous on yhtä tärkeää rahallisen tuen ohella?
• Onko kolehtikohde mainittu esirukouksessa?
• Kerrotaanko kolehtikohteesta messuviestinnän yhteydessä esimerkiksi seurakunnan sosiaalisen median kanavissa?
• Onko messujen striimeissä kuvamateriaalia lahjoituksen mahdollistamiseen?
• Viestitäänkö seurakunnan kanavissa mitä kolehtia saavat järjestöt saavat aikaan seurakuntalaisten tuella?
• Miltä rahan antaminen kolehtiin tuntuu?
• Liittyykö kolehtiin jokin muisto?
• Voisiko muistoja käyttää viestinnän tukena?
• Miten omassa seurakunnassa kolehtipuheet laaditaan?
• Onko järjestöjen tarjoamat kolehtimateriaalit oikeiden ihmisten saatavilla?
• Voisiko kolehtikohteen ilmoitus olla erityinen messuavustajan tehtävä? Tehtävään kuuluisi esimerkiksi tiedonhankinta kolehtikohteesta järjestöjen verkkosivuilta, kolehtiviestintä seurakunnan viestintäkanavissa, kolehtikohteen esittely ja kolehtiavustajista sopiminen.
• Siunataanko kolehti messussa niin, että seurakuntalaiset kuulevat sen?

Heräsikö ajatuksia tai toivoisitko vinkkejä keskustelun fasilitointiin tai messuviestintään? Ota yhteyttä oman seurakuntasi yhteistyöjärjestöihin!

Oivallukset poimittu syksyllä 2021 järjestöyhteistyössä toteutetusta Erätauko -keskustelusta keskustelijoiden luvalla.

Kirjoittaja on seurakuntavarainhankinnan ja viestinnän asiantuntija ja vastaa kolehtivarainhankinnasta, katastrofikeräyksistä ja Kirkon Ulkomaanavun seurakuntaviestinnästä

Artikkeli Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.