Pyhäkoulussa opitaan sanan lisäksi säännöistä ja käytöstavoista. Sisätiloissa otetaan hattu pois päästä ja pöydän ääreen saa tulla vasta aamenen jälkeen. Ihmiselle on tärkeää osata myös istua hiljaa. Tarjoan lapsille mehua, pullaa ja karkkeja, kun toimitus on ohi. Kesällä pyhäkoululaiset käyvät mökillämme Leivonmäellä. Jouluna emme kokoonnu, pääsiäisenä kylläkin. Pyrin löytämään joka kerralle jotakin uutta sanomaa.

Aloitin pyhäkoulun pitämisen, koska Matti Taipale -niminen pappi kehotti minua siihen. Pyhäkoulu on peruuntunut vain kerran, kun jalkani murtui. Niin sydämen asia tämä on. Lapsia täytyy yrittää ymmärtää ja leikkiä heidän kanssaan piiloleikkiä. Joskus lapset kyselevät hankalia kysymyksiä, kuten missä Jumala nukkuu. Niihin yritän parhaani mukaan vastata.

Olin nuorena töissä tulitikku- sekä karamellitehtaalla Vaajakoskella. Sittemmin löysin työn vanhusten kotihoitajana, joka sopi minulle paremmin. Pidän kotitöistä, ruoanlaitosta ja astioiden pesusta. Tein sitä työtä eläkepäiviin asti. Toivon, että itseänikin hoidettaisiin samalla tavalla sitten, kun siihen tulee tarve. Auttamisesta saa hyvän mielen.

Toivon tulevaisuudelta terveyttä. Täytän ensi vuonna 80 ja tyttäreni 60. Taivaan isä on antanut terveyttä elää näin pitkän elämän. Kun ihminen vanhenee, sitä tulee takaisin lapseksi, sanotaan. Menin naimisiin 17-vuotiaana. En olisi uskonut silloin, että tulemme olemaan mieheni kanssa 60 vuotta naimisissa. Toimin tällä hetkellä hänen omaishoitajanaan. Olen paitsi lapsirakas, myös kukkahullu ihminen. Kotini on täynnä erilaisia kasveja ja kukkia. Ensiksi tulee mies, sitten kukat.

Artikkeli Kertun pyhäkoulu on jatkunut jo 55 vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Onko vuoden 1918 tapahtumista opittavissa jotain ja miksi niitä on tärkeä muistella?

Vuoden 1918 tapahtumat olisi tärkeä nähdä tämän päivän kehityksen valossa – syvenevä yhteiskunnan kahtiajako, uusoikeistolaisuus, vihapuheet ja ”vaihtoehtoisten totuuksien” yleistyminen. Euroopan nykytilanteesta voisi järjestää kymmeniä seminaareja. Tärkeää olisi keskustella turvallisuudestamme. Ja tietysti ilmastomuutoksesta sekä elinkelvottomiksi muuttuneiden alueiden tulevista pakolaismassoista.

Olet kirjailija, psykiatri, pianisti ja poliitikko. Mikä näistä ensisijaisesti ja miksi?

Olen koulutukseltani lääkäri ja erikoistunut psykiatriaan ja psykoterapiaan. Se, että jouduin poliitikoksi vuonna 1987 oli sattuma. Yllätyksekseni minut valittiin kansanedustajaksi ja sen myötä Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi sekä myöhemmin kulttuuriministeriksi.

Mistä olet elämässäsi eniten ylpeä?

Olen iloinen Vasemmistoliiton kehityksestä ja siitä, että moni nuori ihminen on liittynyt vassarien aktiivien joukkoon.

Mitä ura politiikassa opetti?

Kansanedustajana jouduin perehtymään moneen sellaiseen asiaan, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Joskus oli tunne, että sain opiskella samanaikaisesti monessa tiedekunnassa, kun jouduin perehtymään muun muassa kuntatalouteen, ympäristökysymyksiin, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sisäpiirikauppoihin. Siinä ainakin opin, että mikä tahansa asia on kiinnostava, kun tarkemmin tutustuu.

Millä mielellä seuraat tämän päivän yhteiskunnallista keskustelua ja politiikkaa?

Seuraan melko tarkasti politiikkaa myös tänä päivänä, joskaan en ole enää itse aktiivisesti mukana. Kirjoitan joitakin puheita ja kolumneja. Viime vuosina olen käynyt paljon keskustelemassa ikäihmisten kanssa. Se on ollut kiintoisaa ja opettavaista. Palkkioksi olen usein saanut pullon punaviiniä.

Edellinen runokokoelmasi Aamu meren rannalla ilmestyi vuonna 2015. Aiotko kirjoittaa vielä uusia kirjoja?

Kirjoitan päivittäin muutaman tunnin. Syksyllä ilmestyy uusi runokirja, Maanalainen näkötorni.

Mikä on musiikin rooli elämässäsi?

Jazzin soittaminen on tuonut paljon iloa ja vaihtelua elämääni, mutta pelkkä harrastus se on ollut.

Jyväskylän Talvi

- Jyväskylän Talvi on viisipäiväinen historiaan ja nykypäivään sekä tulevaisuuteen keskittyvä kulttuuritapahtuma. Talven etkot vietetään keskiviikkona 21.2. Popparissa, jossa Claes Andersson soittaa jazzia Osmo Blomqvistin ja Pekka Törmäsen kanssa. 
- Puheohjelma koostuu kolmesta historiaa ja nykyisyyttä tutkivasta seminaarista. Torstaina 22.2. pohditaan, mitä vuoden 1918 tapahtumista voisi oppia. Perjantaina 23.2. tutkitaan nykypäivän Euroopan tilannetta. Lauantaina 24.2. tavoitteena on sote-uudistuksen ja ns. aktiivimallin kautta tarkastella, miten työn, toimeentulon, koulutuksen ja sosiaaliturvan kokonaisuus on hahmottumassa.

Artikkeli Ihmisyyden puolestapuhuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Liikunta-agentit kiertävät omien hiippakuntiensa alueella kartoittamassa sitä, miten liikunta on mukana lasten ja nuorten toiminnassa.

– Pyrimme keräämään mahdollisimman paljon tietoa siitä, millaista liikkumista ja liikuttamista tapahtuu. Kartoitamme toimintamalleja ja pohdimme sitä, miten liikkumista voisi lisätä seurakunnassa, Tero Reingoldt kertoo.

– Ja nyt puhutaan nimenomaan liikunnasta, ei niinkään urheilusta, Tarja Palander painottaa.

Liikunta-agenttien projekti kestää kaksi vuotta ja sen aikana on tarkoitus kiertää laajalti, ei pelkästään Jyväskylässä, vaan koko Lapuan hiippakunnan alueella.

Itsekin liikunnalliset Palander ja Reingoldt tekevät työtä tiiminä. Heidän mielestään liikunnallisuutta voi ujuttaa mukaan kaikkeen tekemiseen pikkuhiljaa.

Lasten kanssa toimiessa pelit ja leikit ovat erityisen toimiva tapa lisätä liikettä. Leikkien avulla opitaan myös sääntöjä ja saadaan onnistumisen kokemuksia.

– Perheleireillä on järjestetty zumban tapaista liikkumista. Lasten ja nuorten leireillä taas esimerkiksi pihapelejä, Tarja Palander listaa.

Yksi avaus ja esimerkki liikunnallisuuden kehittämisestä oli taannoinen isä-lapsi -tapahtuma, jossa lapset pääsivät vierailemaan Synergia-Areenalla ja tapaamaan Jypin edustusjoukkueen pelaajia.

Palander ja Reingoldt uskovat, että tämänkaltaiset tapahtuvat voivat motivoida monia lapsia liikunnan tielle.

Liikunta-agentit näkevät toiminnan osana laajempaa jatkumoa. Aiemmin seurakunnassa oli käynnissä henkilökunnan liikunnallisuuden kehittäminen. Nyt vuorossa ovat työntekijöiden sijaan asiakkaat, ja heistä nimenomaan lapset ja nuoret.

Liikunta-agenttitoiminta on osa opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa Liikuntaa lapsen ja nuoren arkeen -hanketta. Sen tavoitteena on tarjota liikunnallisia työkaluja lapsi- ja nuorisotyöhön.

Artikkeli Liikunta-agentit aloittavat tutkimukset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Leirikeskusisäntä pitää työstään, koska sitä saa tehdä porukassa ja tavata samalla asiakkaita. Kirjavaisen työkavereina toimii leirikeskustoiminnan tiimi.

Kun työ on mielekästä, ei haittaa, että päivät venyvät toisinaan pitkäksi ja hommia saatetaan paiskia joskus seitsemänä päivänä viikossa.

– Tämä on älyttömän kivaa ja monipuolista työtä. Tykkään tavata ihmisiä ja järjestellä asioita, Kirjavainen sanoo.

Leirikeskustyöhön kuuluu hinnoittelua, tiedonvälitystä, tuotteistusta ja tietysti tärkeimpänä suoraa asiakaspalvelua.

– Palaute ja mukavat asiakkaat tuovat hyvää mieltä tekemiseen, ja ylipäänsä onnistumiset jokainen ryhmä kerrallaan, Kirjavainen pohtii.

Seurakunnalla on neljä leirikeskusta: Koivuniemi, Vesala, Mutanen ja Sarpatti. Seurakunnan oma leiritoiminta ei täytä kokonaan leiripaikkoja, joten tiloja vuokrataan myös ulos. Leirikeskusten vuokraukseen luotiin yhteinen tapa, kun seurakunnat yhdistyivät vuonna 2011.

Tiloja vuokraavat erilaiset ryhmät: työyhteisöt, täydennyskoulutusporukat, yhdistykset, harrasteryhmät, korkeakoulut, urheiluseurat ja opiskelijaryhmät, kasvavissa määrin. Asiakaskunta on Kirjavaisen mukaan vakaa.

– Toiminta on niin sanotusti nipussa, hommat sujuvat ja väkeä käy hyvin.

Vaikka moni asia onkin hyvin, leirikeskusten tilanne kaipaa myös kohennusta. Kirjavaisen mukaan leiritiloja on liikaa. Leiritoiminta vähenee pikkuhiljaa, eikä tiloja tarvita enää niin paljoa kuin aiemmin. Osa leiripaikoista kaipaisi remonttia, jotta ne täyttäisivät nykyajan vaatimukset.

– Kaikista leiripaikoista palautteet ovat pääsääntöisesti hyviä. Asiakaspalvelua kehutaan, samoin ruokaa ja palvelua. Lähes ainut asia, mistä kritiikkiä tulee, on nimenomaan tilat ja niiden kunto. Siinä onnistumme, mihin pystymme itse vaikuttamaan.

Artikkeli Leirejä jo 25 vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ikävä kyllä, eläinsuojeluongelmia riittää, eivätkä ne ole vähentyneet. Ihmisten lisääntyvä pahoinvointi näkyy siinä, että myös eläinten pahoinvointi on lisääntynyt, Tammisto kertoo.

Huonokuntoisia eläimiä saatetaan kaupitella eteenpäin, tai löytöeläinkoteihin tuodaan omia lemmikkejä ikään kuin löydettyinä, kun niitä ei jakseta hoitaa. On myös tapauksia, joissa kissa on jätetty muuton jälkeen tyhjään asuntoon virumaan ilman ruokaa, kun siitä on haluttu päästä helposti eroon.

– Ei kunnioiteta elämää, se on kaikkein kuvottavinta. Jos eläintä ei pystytä hoitamaan, joskus eettisin ja paras vaihtoehto on lopettaa se. Eläimen ei saa antaa kärsiä, Tammisto sanoo.

Hän huomauttaa, että eläinsuojelulaki velvoittaa eläimen omistajaa tarkistamaan eläimensä kunnon kerran vuorokaudessa.

Eläinsuojeluvalvontaa tekevät eläinlääkärit, terveystarkastajat ja poliisi. Jyväskylässä eläinsuojeluilmoitukset tehdään ensisijaisesti valvontaeläinlääkärille. Uhkaavissa tilanteissa, kun eläimen kärsimys on aivan ilmeistä ja näkee jonkun käyttävän väkivaltaa eläintä kohtaan, on otettava yhteys suoraan poliisiin.

Yhteistyö viranomaisten ja vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden välillä sujuu Tammis-ton mukaan hyvin.

– Joskus sosiaalihuolto saattaa olla yhteydessä meihin, mikäli henkilö ymmärtää vapaaehtoisesti luopua eläimestään, hän sanoo.

Saana Tammistolta kysellään toisinaan, miksi eläinsuojeluyhdistys on niin selkeästi ”kissayhdistys”. Hänen mukaansa kissat ovat paljon esillä siksi, että niiden eläinsuojelullinen tila on kotieläimistä kaikkein heikoin. Kissoja saa ilmaiseksi, niitä ei arvosteta, ne jätetään monesti leikkaamatta ja annetaan niiden kulkea ja lisääntyä vapaasti.

Yhdistyksen nettisivuilla etsitään tällä hetkellä kotia viidelle kissalle, kolmelle kanille ja kolmelle koiralle

Jyväskylässä tehtiin vielä muutama vuosi sitten noin satakunta eläinsuojelutarkastusta vuodessa. Kahtena viime vuotena määrä on pompannut 150 tarkastukseen vuodessa. Tarkastuksia tehdään ihmisten ilmoitusten perusteella. Soittajalla on huoli eläimestä ja epäilys eläimen kaltoinkohtelusta herää.

– Tyypilliset tapaukset ovat erilaiset ihmisen elämänhallinnan puutteesta johtuvat eläimen kaltoinkohtelut. Yli 90 prosenttia tapauksista koskee nimenomaan ihmisten lemmikkejä, Jyväskylän kaupungin eläinsuojelun valvontaeläinlääkäri Mikko Kananen kertoo.

Kanasen mukaan tarkastukset ovat lisääntyneet, koska ilmoituksia on tullut aiempaa enemmän. Hän epäilee, että viime vuosien tasoon on saattanut vaikuttaa näkyvämpi uutisointi uudesta eläinsuojelulaista. Eläinsuojelulaki on herättänyt voimakasta keskustelua ja sitä on myös kritisoitu paljon.

Vaikka tarkastukset ovat lisääntyneet tuntuvasti, niistä koituvien jatkotoimenpiteiden määrä vain hiukan. Tarkastuksista karkeasti ottaen joka kolmannessa havaitaan puutteita ja joudutaan antamaan eläinsuojelumääräyksiä. Kiireellisiä toimenpiteitä tapahtuu vähemmän, noin joka viidennessä tarkastuksessa. Kiireellinen toimenpide tarkoittaa nykyisessä eläinsuojelulaissa joko hoidon hankkimista, eläimen myymistä tai lopettamista.

– Uudessa eläinsuojelulaissa tullaan puhumaan eläimen haltuun ottamisesta.

Valvontaeläinlääkäri Mikko Kananen huomauttaa, että viranomaisen havainnot kertovat vain niistä tapauksista, joihin eläinsuojelulainsäädäntö antaa viranomaiselle toimivaltaa. Hän korostaa, että on paljon ihmisten pahoinvointiin liittyvää eläinten huonoa kohtelua, johon viranomainen ei pysty puuttumaan, kuten koiran päivittäisen ulkoiluttamisen laiminlyönti.

– Viranomaisella ei ole näyttöä ulkoiluttamisen laiminlyönnistä, ellei tilanne ole aivan surkea. Myös määräysten toteuttamisen valvonta on mahdotonta, Kananen sanoo.

Hän huomauttaa myös, että eläinlääkäripalvelujen yksityistyminen ja ketjuuntuminen ovat tehneet eläinten kunnollisen hoitamisen osalle eläinten pitäjistä mahdottomaksi.

– Tämä pahoinvointi tulee viranomaisen tietoon vain tapauksissa, joissa on lähdetty eläinlääkärille ja kieltäydytty eläinlääkärin ehdottamista hoidoista. Eläimistä, jotka jäävät kokonaan hoitamatta, tulee vähän ilmoituksia, mutta muiden syiden vuoksi tehdyissä tarkastuksissa myös eläinten terveydenhuollon laiminlyöminen on tyypillinen löydös.

Kanasen mukaan tällä hetkellä eletään lemmikkieläinbuumia – eläimiä ollaan valmiita hankkimaan mistä tahansa myyntipalstalta pelkän päähänpiston perusteella. Tämä on tehnyt lemmikkieläinkaupan kutsuvaksi epärehellisille ihmisille, joille eläinten hyvinvointi ei merkitse mitään.
– Lemmikkieläimet ovat muuttuneet entistä enemmän kauppatavaraksi, sekä lyhytjänteisen hankinnan ja omistuksen kohteeksi.

Toinen isompi eläinlääkärin huomaama trendi on se, asiakaskunta on nuorentunut. Siirtymää on tapahtunut alkoholisoituneista tai muutoin syrjäytyneistä ikäihmisistä syrjäytyneisiin nuoriin.

– Nuorten ihmisten kohtaaminen näissä merkeissä tuntuu erityisen surkealta. Ihmisen huono vointi vaikuttaa eläimen vointiin ja toisaalta huonosti voiva eläin lisää ihmisen pahoinvointia.

Tiuhti ja Viuhti löytyivät navetan villipopulaatiosta

Laukaalainen Leena Koskinen, 26, on pitänyt kissojen sijaiskotia kahden vuoden ajan. Kimmokkeen sijaiskodin pitämiseen Koskinen sai eläinsuojelua vapaaehtoisena tehneeltä työkaverilta, joka vinkkasi, että sijaiskodeista on pulaa. Siitä kaikki lähti.

Koskisella ei ole omia lemmikkejä, mutta hän on silti eläinrakas. Koskisen mielestä kissojen sijaiskodin pitäminen on hyväntekeväisyyttä, tavalla joka sopii hänelle.

– Lapsuudenkodissani oli kissoja, mutta aikuisiällä en ole hankkinut omaa elämäntilanteeni takia. Näin voin nauttia kissoista, mutta en joudu sitoutumaan niihin loppuelämäksi.

Edelliset hoitokissat lähtivät viikko sitten uuteen, pysyvään kotiin. Kaksi kissaa, jotka Koskinen nimesi Tiuhdiksi ja Viuhdiksi, olivat ”kesytettävänä adoptiokuntoon” kuukauden ajan. Villikissan pennut löytyivät kahden ja puolen kuukauden ikäisinä laukaalaisesta navetasta.

– Maatilan väki oli löytänyt kissat ja ruokkinut niitä. He ottivat yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen, jonka kautta pennut päätyivät minulle, Koskinen kertoo.

Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistys maksoi kissanpentujen leikkaukset, madotukset, sirutukset ja eläinlääkärintarkastuksen, jossa tarkastettiin kissojen terveydentila.

Aluksi toinen kissoista oli todella arka, eikä antanut Koskisen mukaan tulla lähelle. Luottamus kasvoi kuitenkin leikin ja ruoan kautta. Pikkuhiljaa pennut tottuivat ihmisseuraan ja reipastuivat.

Sijaiskodin pitäminen kysyy Koskisen mukaan sitoutumista. Eläinlääkärikäynnit ja kesyttäminen vievät aikaa.

– Löytöeläimet eivät ole lähtöisin maailman parhaista oloista. Ei pidä odottaa helppoja tapauksia, sillä kissat ovat usein joko villejä tai vanhoja.

Artikkeli Eläimet kärsivät siellä missä ihmisetkin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Onpas täällä kivannäköistä. Mukava nähdä. Mitäpä oikein kuuluu?

Heta Koskinen, Ninni Issakainen, Siiri Muhonen ja Nea Ekman ovat kaikki 18-vuotiaita Lyseon lukion oppilaita ja Huhtasuolta kotoisin. Siksi puhe kääntyy kauppakeskus Sepässä oleviin seurakunnan uusiin tiloihin, Sepän Kipinään.

– Onhan se haikeaa, kun ei ole enää tuttuja Huhtasuon nuorisotiloja, ja vähän ikäväkin niitä on. Henkiset siteet jäivät sinne, Siiri Muhonen sanoo.

– Erityisesti ikävöin sitä littanaa sohvaa, joka oli surkein ikinä. Ja ihanan ahdasta keittiötä, Ninni Issakainen nauraa.

Kaverukset paljastuvat aktiivisiksi seurakuntanuoriksi. He ovat tulleet tapaamaan tuttuja nuorisotyönohjaajia vuosien ajalta. Keskustelu kääntyy riparimuistoihin ja syykin on selvä. Tytöt ovat kokeneita isosia, ja leirejä on suunniteltu yhdessä Hurmeen ja Jokiniemen kanssa.

– Mulle oli ihan selvää, että lähden riparin jälkeen isoseksi. Leireiltä sai paljon uusia kokemuksia, hauskoja muistoja ja tapasi uusia ihmisiä, Muhonen sanoo.

– Isosena pääsi esimerkiksi laskettelemaan Rukalle ja matkustamaan Viroon, Issakainen listaa.

Ylioppilaskirjoitukset ovat tänä keväänä. Mitä sen jälkeen? Suunnitelmat vaihtelevat. Yksi haluaa opiskella englantia, toinen mediaa ja markkinointia, kolmas sosiaali- ja terveysalaa. Neljäs aikoo mennä armeijaan.

Nuorisotyönohjaajien ja nuorten välistä vuorovaikutusta seuratessa yksi asia käy nopeasti ilmi. Tällaiset kohtaamiset ovat hyvin tärkeitä sekä nuorten että aikuisten kannalta.

Keskustelujen ei tarvitse aina olla mitenkään syvällisiä. Tavalliset keskustelut tai hyvin pienetkin asiat voivat olla kovinkin merkityksellisiä.

– Muistan, kuinka nuorisotyöntekijä oli tärkeä itselle, joten siksi hakeuduin alun perin alalle, Maria Hurme paljastaa.

– Sitä yrittää luoda tilanteita niin, että jokainen uskaltaisi puhua omista asioista, Leila Jokiniemi jatkaa.

Parasta työssä ovat molempien mukaan ihmisten persoonat.

– Ne on valloittavia, Jokiniemi sanoo.

– Joskus sitä miettii, mistä näitä hyviä tyyppejä tulee, Hurme komppaa.

Nuorisotyöntekijät tuntevat monen koululaisen pitkältä ajalta. Hurmeella on nuorisotyötä takana vuodesta 2007, Jokiniemellä vuodesta 1986 lähtien. Oma persoona on vahvasti pelissä työssä.

– Nuoret tajuaa, jos sä feikkaat jotain muuta kuin oikeasti olet, Hurme vakuuttaa.

Nuorisotyöntekijä näkee nuorten kasvun usein aikuiseksi. Yksi työn suola on päästä seuraamaan tätä kehitystä.

– On hienoa nähdä heidän tarinansa. Se kasvamisen vaihe, miten he löytävät uusia puolia itsestään ja tulevat sinuiksi itsensä kanssa, Jokiniemi sanoo.

Lopuksi hän kertoo hauskan tarinan sukupolvisuudesta.

– Eräs äiti toi poikansa jokin aika sitten isoskoulutukseen ja paljastui, että hän oli ollut itse nuorena myös minulla isosena.

Artikkeli Sepän Kipinässä tavataan tuttuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kun Sisun äiti ja isä ryhtyivät vetämään partioryhmää, ehdotin, että voin hoitaa Sisua ja se jäi sitten tavaksi, Suonpää iloitsee.

– Me käymme pulkkamäessä, puistossa, kirjastossa ja jätskillä. Mitä nyt milloinkin keksitään.

Tällä kertaa pakkasta on sen verran, että kummitäti on päättänyt pysyä Sisun kanssa sisätiloissa. Ajanviettopaikaksi valikoituu Huhtasuon ostarilla sijaitseva kirjasto.

Päästessään sisätiloihin Sisu riisuu kiireen vilkkaa kahisevan toppahaalarinsa kummitädin pienellä avustuksella ja syöksyy lastenosaston kirjahyllyn pariin valitsemaan kiinnostavaa lukemista.

Kirjahyllystä valikoituu luettavaksi Ryhmä Hau -lastenkirja. Kun kummitäti alkaa lukea ääneen, tomeran pikkumiehen hymy ja touhukkuus ovat yhtäkkiä poissa ja hän vakavoituu. Sisu on niin keskittynyt, että hän vain tapittaa hiirenhiljaa, kuin lumoutuneena, kirjan sivuja.

– Missä on pupu, kummitäti kysyy.

– Tuolla, Sisu näyttää sormellaan jänöjussia.

Reetta Suonpää kertoo, että kummituntia on vietetty jo kahden vuoden ajan, siitä lähtien, kun Sisu oli vuoden ikäinen.

Suonpää haluaa kannustaa muita kummeja viettämään aikaa omien kummilasten kanssa. Ei tarvitse ottaa paineita siitä, että pitäisi keksiä jotakin erityistä tekemistä – lapselle tärkeintä on läsnäolo ja aikuisen antama aika.

– On hieno tunne, kun on niin tärkeä lapselle. Hän näyttää sen kyllä selvästi. Ja tietysti se on luottamuksenosoitus myös vanhemmilta tämä kummius, Suonpää sanoo.

Kummitätinä Suonpää on tietoisesti panostanut siihen, että näkee Sisua tarpeeksi usein. He tapaavatkin toisiaan vähintään kerran viikossa.

– Viime viikonloppuna me olimme partioretkellä yhdessä. Siitä tietää, että olemme tosi läheisiä, kun Sisu uskaltaa myös kiukutella minulle.

Kummiudessa yllätti se, miten nopeasti lapsesta tuli tärkeä ja kiintymys muodostui.

– Lapsi näyttää kyllä hymyllä, että on kiva nähdä. Se palkitsee. Tosi kiva hänen kanssaan on olla ja leikkiä, Suonpää myhäilee.

Pieni ei vain vaadi, vaan myös antaa paljon hyvää mieltä ja iloa. Sisu kutsuu Reetta-kummitätiä Lepaksi, koska r-kirjain tuottaa vielä hitusen hankaluuksia.

Tiesitkö? Kummin kaa

Kummi ja kummilapsi pääsevät yhdellä lastenlipulla seuraamaan Futsal-liigan ottelua KaDy-Ilves. 
Ottelu pelataan Monitoimitalolla lauantaina 27.1. kello 13.30. Otteluisäntänä Henki&elämä. 
Väliajalla ohjelmaa ja kotiin viemisiksi kummeille ja kummilapsille yllätyskassit.

Artikkeli Kummin kanssa touhua riittää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mitkä ovat Jyväskylän suurimmat haasteet ensi vuodelle?
Keväällä päättynyt valtuustokausi oli talouden tasapainottamisen kausi. Paukut voidaan nyt laittaa uusien työpaikkojen luomiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Työllisyyden nostaminen ja työttömyyden laskeminen ovat edelleen päähaasteita.

Miltä Jyväskylä näyttää vuonna 2025?
Kankaan alue on rakentunut pidemmälle ja siellä on pari tuhatta työpaikkaa. Hippoksella sijaitsee Pohjoismaiden paras liikuntatilojen kokonaisuus. Keskustassa ratapihan kattaminen on lähtenyt liikkeelle. Kaupunki on edelleen vetovoimainen, kansainvälinen opiskelijakaupunki.

Haluatko jatkaa Jyväskylän kaupunginjohtajana työurasi loppuun?
Ihan rehellisesti: en osaa sanoa. Minulla on kahdeksan vuoden määräaika tässä hommassa. Tehdään se aika töitä ensiksi rauhassa ja katsotaan sitten. Olen määräajan päättyessä, vuonna 2023, 53-vuotias, joten miksei sitä voisi vielä jotakin muutakin uran aikana tehdä.

Miten saat työt pois mielestä ja rentoudut?
Liikunta, lukeminen ja perheen parissa touhuaminen ovat harrastuksiani. Urheilulehtien lukeminen on mielestäni kaikkein paras keino rentoutua työpäivän jälkeen. Molemmat urheilun viikkolehdet tulevat kotiini. Jokaiselle on tärkeä päästä välillä irti työasioista. Kuntosalilla ja lenkillä käyn aina kun ehdin. Koripalloa pelasin nuorena Tampereella, mutta sitä ei oikein enää paikat kestä.

Olet Pirkkalasta kotoisin, opiskellut Turussa, työskennellyt aiemmin Porissa ja Helsingissä. Miten päädyit Jyväskylään?
Kyllä varmaankin jyväskyläläinen vaimoni oli keskeisin tekijä sille, miksi hain Jyväskylästä apulaiskaupunginjohtajan paikkaa.

Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?
Kuten monien muidenkin ihmisten uratarinoiden kohdalla, myös itselläni on paljon sattumaa mukana. Lukion alkuvuosina jo päätin, että menen oikikseen opiskelemaan. Ajattelin tuolloin päätyväni asianajajaksi, en virkamieheksi, enkä ikinä ainakaan kaupunginjohtajaksi.
Hain valmistumiseni jälkeen useita työpaikkoja. Sitä sitten päätyy sattumien kautta jonnekin. Minä päädyin Poriin maakuntaliittoon ja sieltä myöhemmin ministerin erityisavustajaksi.

Sinulla on kaksi kouluikäistä poikaa, jotka harrastavat urheilua. Puhutaanko teillä aamupalapöydässä politiikasta vai jalkapallosta?
Urheilusta puhutaan enemmän, harvoin politiikasta. Pojat joskus kyselevät politiikasta, mutta sitä ei olla haluttu ainakaan tuputtaa. Tuskin monikaan haluaa puhua kotona työasioista, vaan mieluummin ihan jostakin muusta.

Puolisosi työskentelee kansanedustajana Helsingissä. Miten arjen pyörittäminen onnistuu lasten kanssa, jos työpäivät venyvät iltaan asti?
Kyllä me aika tarkkaan joudumme kalenterit joka sunnuntai täsmäämään, kun työmenojen lisäksi lapsia pitää kuljettaa iltaisin liikuntaharrastuksiin. Ihan hyvin se on itse asiassa silti sujunut. Tilanne helpottaa onneksi koko ajan, kun lapset kasvavat, ja iso kiitos menee tietysti hyville tukiverkoille.

Artikkeli Jyväskylällä pyyhkii nyt hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kyllä pukki noteeraa kaikki kirjeet, Joulupukki tuumaa.

Lasten kirjeissä näkyvät erilaiset lahjatoiveet. Monet ovat ympyröineet haluamansa lahjan kuvastosta, ja joskus myös hinta on merkitty.

Emma, 3, tahtoo lahjaksi hampurilaisen, Neea, 3, kitaran ja Aaro, 6, sotalaivan. Joel, 2, toivoo puolestaan tukkirekkaa ja Enni, 4, leikkikoiraa. Oliver, 6, tahtoo poliisiauton, Veikko, 3, robotin ja Lasse, 4, monsterin. Toiveissa ovat myös muun muassa nukketalo, avaruusalus, jääkiekkomaila, junarata, jättinasu ja tiikeri.

– Tytöt toivovat usein barbie-nukkeja ja pojat rekka-autoja. Pelien pyytäminen on jostakin syystä viime vuosina vähentynyt, joulupukki tuumaa.

Joulupukin mielestä on tärkeä käydä julkisissa tilaisuuksissa joulun alla, sillä hän ei aattona ehdi joka kotiin. Pukki käy joulun alla tavaratalojen lisäksi myös vanhainkodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa, firmojen pikkujouluissa ja sairaaloissa.

Lapset ovat innoissaan pukista,  missä ikinä hän kulkeekin. Kaiken ikäiset ilahtuvat, eivät vain lapset.

– Erityisen koskettavia ovat olleet hetket vanhainkodeissa. Kun joku pitkään puhumattomana ollut vanhus on herännyt puhumaan uudelleen, Joulupukki muistelee.

Lyhyt aika yhdessä paikassa riittää. Onhan paikkoja kierrettävänä niin paljon.

– Kunpa kaikki tietäisivät, miten mukavaa hommaa tämä on. Usein sitä ihan liikuttuu.

Kuten kaikki tiedämme, Joulupukilla on hämmästyttävän hyvä tilannetaju toimia ”pehmeästi ja pikkuhiljaa”. Hän ei saa liikaa hosua turuilla ja toreilla viipottaessaan. Joulupukki haluaa korostaa hyvän mielen tuomisen ohella kasvatuksellista vaikutustaan.

– Kiltti on tietysti oltava, mutta ei lapsia sovi aivan pelottelemaan ruveta sen kiltteyden kanssa.

Joulupukki on nähnyt 2000-luvun aikana monia muutoksia, vaikka lapset eivät ole juurikaan muuttuneet. Leluja tulee tietysti jatkuvasti lisää, ja niistä pukki tietää paljon.

– Ostoskeskuksessa lapset tulevat istumaan polvelle ja kertovat, mitä he haluavat lahjaksi. Minä välitän sitten tiedon vanhemmille. Näin kuvio pyörii, hän paljastaa.

On siis niin, että Joulupukki ei ehdi valmistaa kaikkia lahjoja pajallaan, vaan osan lahjahommista hän delegoi suoraan isille ja äideille. Kuvio on mutkikas.

Merkittävin viime aikojen muutos on kuvaaminen. Nykyään valokuvia otetaan joka tilanteessa, joten Joulupukki on jo varsin tottunut kuvaamiseen.

Toinen uusi asia on kansainvälisyys. Monet pukin polvelle haluavista ovat ulkomaalaisia. Venäläiset käyvät entistä enemmän jouluostoksilla Jyväskylässä.

– Kiinalaisia ja japanilaisia turisteja näkee nykyään paljon, ja myös he pitävät Joulupukista.

Karkit kuuluvat tietysti kuvioon. Jos lapset jännittävät valkopartaa, karamellit auttavat voittamaan pahimman pelkotilan. Usein Joulupukin pakeille voi olla pitkäkin jono.

– Lapset jaksavat kyllä odottaa kiltisti vuoroaan, mutta vanhemmat saattavat toisinaan turhautua jonottamiseen ja hermostua, Joulupukki naurahtaa.

Tälle asialle Joulupukki ei voi  tehdä mitään. Hän säilyttää malttinsa tilanteessa kuin tilanteessa ja pyrkii luomaan rauhaa kiireen keskelle omalla olemuksellaan.

– Vuoronumeroita ei ole vielä kuitenkaan tarvittu, mutta olen kuullut niitä käytettävän joissakin paikoissa, Joulupukki naurahtaa.

Artikkeli Lasten kirjeet koskettivat joulupukkia syvästi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Piteniuksella joulun tunnelmaa luovat monenlaiset joulukoristeet. Rakkaimman joulukoristeen valinta on vaikea, mutta lopulta Matti Pitenius päätyy pellavakankaiseen joulukorttitelineeseen. Irma-vaimon tekemä seinävaate on ollut käytössä yli 40 vuoden ajan. Joka joulu saapuneet joulukortit ripustetaan pienillä pyykkipojilla kankaassa roikkuviin punaisiin nauhoihin.
Piteniusten kodin seinävaate täyttyy korteista ääriään myöten ennen joulua. Joulukortit ovat esillä aina loppiaiseen asti. Silloin kortit otetaan talteen ja luetaan läpi vielä kerran.
Matti Piteniuksen mielestä perinteinen joulukortti on yhä se oikea tapa lähettää jouluterveisiä. Jokainen kortti valitaan huolella saajan mukaan, osa korteista tehdään itse.
– Korttia kirjoittaessa lämpimät ajatukset lentävät kortin saajan luokse, Pitenius sanoo.

Jyväskyläläisen Eine Mäkisen rakkain joulukoriste on tonttu. Mäkinen sai toistaiseksi vielä nimeämättömän joulutontun lahjaksi äidiltään seitsemän vuotta sitten.
– Se on kohta kouluunlähtöiässä, Mäkinen sanoo ja heiluttaa hauskannäköistä, varsin isokokoista tonttua käsissään.
Punanutulla on ollut tärkeä paikka joulun tuojana Mäkisen kotona jo seitsemän vuoden ajan.
– Kyllä se tekee joulun, Mäkinen kertoo.
Tonttu kaivetaan esiin joulukuun alkupuolella vaatekaapin ylähyllyltä, jossa se nukkuu kesäunta. Ulkovarastoon tonttua ei sovi viedä talteen, vaan se nukkuu sisätiloissa silloin, kun ei ole joulu.
Tonttu viihtyy Mäkisen mukaan hyvin sohvalla.

Patrik Reinin, 6, rakkain joulukoriste on isosilmäinen pöllö, jolla on kaulassa punainen kaulaliina. Äiti on muutaman kerran joutunut korjaamaan kaulaliinaa, kun se on lähtenyt irti. Pöllö hankittiin muutama vuosi sitten ja aluksi se oli keittiön pöydällä. Poika tykkäsi siitä niin paljon, että se päätyi hänen sänkynsä viereen yöpöydälle, siitä sen näkee yölläkin. Adventtina se etsitään esille aina ensimmäisenä kaikista joulukoristeista.
– Sillä on niin suloiset silmät ja se on niin söpön näköinen ja pieni. Olen nukkunut joskus se vieressäni, Patrik Reini kertoo.

Sirpa Herve on aina pitänyt enkeleistä. Enkeleitä on kotiin kertynyt enemmänkin, mutta yksi niistä on muodostunut erityisen tärkeäksi. Paperinen, kullanhohtoinen enkelihahmo kuuluu Herven rakkaimpiin joulukoristeisiin. Sillä on erityinen paikka joulukodin piirongin päällä.
Herve ei enää muista, mistä enkeli on ostettu, mutta mukana elämässä se on kulkenut jo parikymmentä vuotta. Enkeli on Herven mielestä keskeisiä joulun symboleita.
– Ilmoittivathan enkelit ensimmäisenä Kristuksen syntymästä.
Kaunis paperienkeli muistuttaa Herveä paitsi joulun sanomasta, myös edesmenneestä isästä.
– Kun isäni joutui sairaalaan jouluna 2001, vein enkelin hänen sairasvuoteelleen. Kun isäni kuoli viattomien lasten päivänä, taivas kirkastui ja auringonsäteet paistoivat enkelin siipien läpi hänen vuoteelleen. Se on minulle erityinen muisto.

Raija Nylundin kotoa löytyy paljon hänen itsensä sekä perheensä tekemiä taideteoksia. On tauluja seinillä, kukka-asetelmia ikkunalaudalla ja muutama varta vasten esiin otettu joulukoriste olohuoneen pöydällä.
Käsitöistä nauttiva Nylund esittelee näistä kaksi: villaisen tontun, jonka hänen tyttärensä teki nuorempana ja hänen itsensä tekemän keltaisen paukkukarkin. Rakkaan paukkukarkista tekevät muistot, joita on vuosien varrella kertynyt,  ja kuuseen se ripustetaan tänäkin jouluna, vaikkakin ilman karkkia.
– Ei sinne enää ole karkkia laitettu ja se on varmaan vuosien varrella jo haurastunutkin jonkin verran, Nylund naurahtaa.

Gloria Lapitanin jouluun kuuluu olennaisena osana joulutähti. Lapitan esittelee värikästä, taidokkaasti simpukasta valmistettua tähteä, joka toimii samalla myös lyhtynä.  Se on tuotu tuliaisina pari vuotta sitten Filippiineiltä.
– Joulutähti symboloi minulle toivoa ja valoa, Lapitan kertoo.
Tähti on Filippiineillä tärkeä joulukoriste, joka ripustetaan esille jo joulukuun ensimmäisenä päivänä yleensä etuoven yläpuolelle. Tähtiä valmistetaan erilaisista materiaaleista, muun muassa bambusta, japaninpaperista ja simpukasta.
Lapitanin kotia joulutähti koristaa loppiaiseen asti. Tähti muistuttaa 25 vuotta sitten Suomeen muuttanutta Lapitania kaikista läheisistä Filippiineillä.

Outi Ramula nostaa varovasti pöydälle itsetekemänsä joulupallon. Hän sanoo itseään koristehulluksi, ja pieneen palloon onkin mahdutettu monenlaista kiiltävää. Pallon ytimenä on kukkakaupoista tuttu Oasis-sieni, johon on pistelty satoja nappeja ja helmiä, neuloja, niittejä ja nauloja. Koko komeus pysyy koossa kimalleliimalla.
Teos on syntynyt televisiota katsellessa ilman varsinaista ennakkosuunnitelmaa.
– Valmiiksi se ei taida tulla koskaan, Ramula tuumaa ikuisuusprojektia katsellessaan.
Rakkaaksi joulupallon tekee omatekoisuus ja se, että osan helmistä hän sai pieneltä siskonpojaltaan lahjaksi.

Artikkeli Joulumuistot elävät koristeissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.