Valkoinen lumi ja valon lisääntyminen päivien pidetessä on tuonut paljon iloa. Epidemian keskellä elämän ilot on karsittu minimiin. Varovaisuus, vastuullisuus ja pelko määrittävät monin tavoin elämäämme ja toimintaamme. Suunnitelmat ovat menneet kymmeniä kertoja uusiksi, ja toivottomuus vaanii epävarmuuden keskellä. Mutta ei luovuta toivosta, vaan jaksetaan toiveikkaasti uskoa, että vielä kohdataan, vielä halataan ja vielä käydään suurella joukolla yhteiseen ehtoollispöytään.

Kristuksessa me kaikki olemme yhtä. Hän itse vahvistaa uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme.

Kynttilänpäivä on kirkkaan valon päivä. Sen koskettavassa evankeliumissa kohtaavat vanha mies ja vastasyntynyt lapsi. Vanhan Simeonin silmät kirkastuvat ja sydän saa rauhan, kun hän nostaa käsivarsilleen vastasyntyneen Jeesus-lapsen, maailman valon ja pelastuksen. Hänen toiveikas odotuksensa saa täyttymyksen, ja hän tietää, että sylissä oleva lapsi on syntynyt ja annettu koko maailmaa varten. Seurakunnan olemukseen kuuluu yhdessä eläminen ja oleminen. Vaikka yhdessä oleminen on nyt estynyt ja tulevasta emme tiedä, niin yhteydenpito ja yhteyden kokeminen on mahdollista monin tavoin. Kristuksessa me kaikki olemme yhtä. Hän itse vahvistaa uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme.

Pelkojen ja yksinäisten hetkien keskellä Kristus on valo, joka auttaa näkemään toisen ihmisen. Ei ole vain minä, vaan on me. Yhteisvastuu tarkoittaa sitä, että kukaan ei pärjää yksin, vaan tarvitsemme toisiamme. Yhteisvastuuseen kuuluu ystävän apu, sen auttaminen, joka on ihan siinä lähellä, mutta myös kaukana olevien lähimmäisten hyvinvoinnin puolesta toimiminen.

Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Tämän hän sanoo sinulle, minulle ja koko maailmalle.

Julkaistu Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2021.

Artikkeli Valo voittaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.