Monen perheen turvaverkot ovat ohentuneet. THL:n tutkimuksen mukaan lapsiperheiden yhteydenpito isovanhempiin väheni koronan aikana tuntuvasti. Vanhempien omilta vanhemmiltaan saaman tuen heikentyminen on voinut tuoda perheiden jaksamiseen lisähaasteita. Samalla isovanhemmat, jotka kaipaavat kanssakäymistä lastensa perheiden kanssa, kokivat enemmän yksinäisyyttä ja osattomuutta. 

Verkostojen rakentamiseen ja palauttamiseen kannattaa käyttää aikaa, jotta tärkeitä ihmissuhteita ei jäisi pysyvästi katkolle. Tässäkin seurakunnat voivat tukea kutsumalla ihmisiä yhteen turvallisiin kokoontumistiloihinsa. Meillä on toisen ihmisen ja yhteisöllisyyden ikävä. Kaipaamme sitä, että saamme yhdessä jakaa tuntojamme. Toivottavasti voimme pian taas kätellä ja halatakin. Eniten kaipaan ehkä sitä, että vahvojen maskisuositusten jälkeen kohtaamme toisemme hymyillen. Hymy on ilmainen lahja, joka kantaa mukanaan toivoa ja luottamusta tulevaan.

Korona-aikana tapahtui myös hyviä asioita. Elämä hidastui. Suorituskeskeisyys väheni, oli aikaa olla itsekseen ja kaikkein lähimpien kanssa ihan vaan kotona. Koti nousi monella uuteen arvoonsa. Harvoja kohtaamisia toisten kanssa arvosti ja muisti olla niissä läsnä. Toivon, ettei uuden normaalin rakentamisessa vauhtisokeus veisi entiseen normaaliin, jossa niin helposti väsytimme itsemme suorittamisen oravanpyörässä.

Artikkeli Kohti uutta normaalia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.