Vuonna 325 Nikeassa hyväksyttyä uskontunnustusta täydennettiin Konstantinopolissa vuonna 381. Tällöin muotoiltu ja hieman laajennettu versio hyväksyttiin Khalkedonin konsiilissa vuonna 451. Tunnustusta käytetään edelleen kristillisissä kirkoissa kaikkialla maailmassa.

Vuonna 2025 tulee Nikean tunnustuksen perustekstin laatimisesta 1700 vuotta. Juhlavuoden vieton tueksi on Sley-Median kustantamana ilmestynyt yhdysvaltalaisen Eastern Universityn filosofian professori Phillip Caryn teos “Nikean uskontunnustus – Lyhyt johdatus”. Kirjan on suomentanut sujuvasti TT, FM, dosentti Timo Nisula.

Caryn teos on kommentaari, jossa käydään Nikean uskontunnustus läpi lause lauseelta. Kukin selitys on pituudeltaan muutamia sivuja. Kuitenkin ne ovat syvällisiä ja avaavat nykylukijalle Nikean tunnustuksen historiaa ja teologista rikkautta. Kirjassa käsitelläänkin varsin paljon tunnustuksen apostolisia ja raamatullisia juuria.

Caryn mukaan ”kirjani on kirjoitettu kristityille, jotka haluavat ymmärtää uskoaan paremmin ja kasvaa siten Jumalan tuntemisessa, kun he oppivat, mitä Nikean tunnustuksen vanhoilla opettajilla on annettavana.” Lukija voikin tehdä hengellisiä löytöjä yksittäisten sanojen ja teologisten termien sisällöstä.
Kirjassa on tekstin ja lähdeviitteiden lisäksi asiasanahakemisto ja raamatunkohtien hakemisto. Ne lisäävät huomattavasti teoksen käytettävyyttä.

“Nikean uskontunnustus – Lyhyt johdatus” sopii kaikille, jotka tahtovat perehtyä kristittyjen yhteiseen uskoon.

Seppo Häkkinen
piispa emeritus, teologian tohtori

Phillip Cary: Nikean uskontunnustus – Lyhyt johdatus
Suom. Timo Nisula, Sley-Media Oy 2025, 245 sivua

Artikkeli Kirja-arvio: Yleistajuinen kommentaari Nikean uskontunnustuksesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuosikymmenten aikana toinen kinnas on kadonnut, toinen on yhä jäljellä käsinelaatikossa. Parittoman kintaan säilyttämisessä vuosikymmenestä toiseen ei ole sinänsä järkeä. Moni olisi varmaan heittänyt sen jo aikoja sitten menemään. Miksi olen sen kuitenkin pitänyt tallessa?

Pariton kinnas on minulle tärkeä siksi, että se on lahja mummoltani ja muistuttaa hänestä. Lahja kantaa suurempaa merkitystä kuin sen taloudellinen arvo ja konkreettinen hyöty on. Se kertoo rakkaudesta, välittämisestä, muistamisesta.

LAHJA myös syventää suhdetta ihmisten välillä. Lahjan saaja tietää, että toinen on ajatellut häntä. Se kertoo yhteydestä.

Jouluun kuuluu olennaisesti Jumalan lahja ihmisille. Ihmiskunta on saanut Jumalalta suurimman mahdollisen lahjan. Se on varsinainen joulun ydin. Jouluevankeliumin tuttu enkelien ilmoitus paimenille sanoo: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Pelastuksen lahja tulee maailmalle joulun lapsessa, Jeesuksessa Kristuksessa. Lahjan olemukseen kuuluu, että sen voi vain ottaa vastaan. Sitä ei voi ansaita, sillä silloin se ei olisi lahja.

TÄNÄKIN vuonna voimme valmistautua adventtiaikana ottamaan jouluna vastaan Jumalan parhaimman lahjan. Tänäkin jouluna saamme täyttyä ihmetyksestä ja yllättyä, kumartua seimen äärellä ja katsella lahjoista suurinta: vastasyntynyt, kapaloitu lapsi Betlehemin seimessä. Hän on Immanuel, Jumala kanssamme.

Artikkeli Mummon kintaat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.